Sivut

torstai 17. syyskuuta 2015

Pikku Prinssi / Hämeenlinnan Teatteri

Pikku Prinssi / Hämeenlinnan Teatterin Verstas-näyttämö

Ensi-ilta alkukesästä Lappeenrannassa, 16.9. 2015 Hämeenlinnassa

Kesto noin 1h 40min (väliaikoineen), ikäsuositus 5+, tuotanto Kulttuuria Kansalle Ry

Ohjaus ja sovitus Johanna Reilin

Puvut Jenni Tokpanou
Tarpeisto ja sen valmistus Karoliina Käppi
Valo-ja äänisuunnittelu Veikko Pulli

Rooleissa : Taneli Läykki, Sanni Reilin, Jarkko Tiainen, Preeti Pesä, Piita Pesä, Heta Alitalo, Vili Alitalo ja Ilona Halmeniemi

 Käsi ylös, joka ei ole koskaan lukenut tai edes kuullut Antoine de Saint-Exupéryn klassikkoteoksesta Pikku Prinssi? Kirjahyllyäni kaivellessani löysin jostain syystä englanninkielisen version, muistan kyllä lukeneeni kirjan suomeksikin joskus viime vuosituhannella. Lukiossa tankattiin ranskantunnilla ketusta ja kesytyshommista, joskus osasin niitä kuuluisimpia lauseita komeasti ranskaksi ulkoa. Enää en osaa, ja se on sääli. Taito olisi sekin ja antaisin itsestäni ehkä jotenkin fiksumman vaikutelman...

 Eilisen ensi-illan jälkimainingeissa tulin siihen tulokseen, että Pikku Prinssi pitäisi ehdottomasti lukea moneen otteeseen ja eri ikävaiheissa varsinkin. Itse tarina on niin monitahoinen ja siitä riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Kaikkea en ole ensilukemalta edes ymmärtänyt eikä sisältöä pidäkään liian tarkkaan analysoida tai pohtia puhki. Joku siitä taiasta katoaisi liian märehtimisen myötä. Minulle Pikku Prinssi on ennen kaikkea kaunis ja haikea tarina yksinäisyydestä ja ystävyyden merkityksestä ja siitä, miten kummallista porukkaa aikuiset ovat. Jätin muuten ihan tarkoituksella lisäämättä 'me'-sanaa aikuisten eteen.

Pikku Prinssi ja kärmes / (c) Terho Aalto

 Pikku Prinssi (Taneli Läykki) asustelee B 612-asteroidilla, jossa huolehtii muutamasta pienestä tulivuoresta ja kauniista kukkasesta (Sanni Reilin). Kukan kanssa tulee vähän kränää ja Pikku Prinssi lähtee tutkailemaan, mitä muilta asteroideilta mahdollisesti löytyisi. Kenties ystävä? No, löytyy ainakin vastarannankiiski kuningas, juoppo, maantieteilijä, suosionosoituksia kärttävä komeahattuinen herra, uupunut lyhdynsytyttäjä sekä tähtiä laskeva ja niitä omiva miekkonen (lyhdynsytyttäjää lukuunottamatta (äänenä tosin) rooleissa huhkii Jarkko Tiainen). Vähän omituista sakkia kaikki kuitenkin. Maantieteilijä nimittää Pikku Prinssin tutkimusmatkailijaksi ja lähettää tämän Maahan, jossa Prinssi tapaa pakkolaskun tehneen Lentäjän, Käärmeen sekä Ketun. Pikku Prinssi saa kuulla Ketulta salaisuuden :

                                                  "Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista.
                                                   Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
                                                    Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

 Toteutus on täynnä nerokkaita yksityiskohtia, huumoria unohtamatta. Piskuinen humanoidiporukka avittaa tarvittaessa niin lentäjän pakkolaskussa kuin kaivon löytymisessäkin. Kurkkupurkista väkerretty kuninkaan kruunu ja lentokoneen pyykkikorirunko huvittivat, samoin piileskelevä rotta sekä kaakattavat kanaset. Itseäni hykerryttivät kovasti Jarkko Tiaisen antaumuksella ja aikamoisella tahdilla luodut hahmot, jotka tarpeen vaatiessa käänsivät paidatkin väärin päin. Ja mitä käsiliikkeitä! Miehen monipuolisuus ja herkkyys etenkin loppupuolella tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Lentäjä ja humanoidijoukko / (c) Terho Aalto

 Ympäristöään silmät kirkkaina ja uteliaina tutkaileva ja innostuksesta pomppiva vaaleakutrinen Taneli Läykki on oivallinen löytö Pikku Prinssiksi, ja Sanni Reilin hurmaa niin Kukkana kuin Kettunakin (ja tietysti Käärmeenäkin). "Kesytetty"-kappale (Seija Simolan 70-luvulla tunnetuksi tekemä) kokee uuden tulemisensa kauniina duettona ja kyyneleiltä ei voi ainakaan meikäläinen välttyä. En ole aiemmin edes tajunnut, mistä kappale on lähtöisin! (Tämän linkin alta voit kuunnella Hectorin version kauniista kappaleesta.)

Pikku Prinssi ja Kettu / (c) Terho Aalto

 Jotenkin maailma tarvitsee juuri nyt Pikku Prinssin kaltaisia tarinoita ja ajatuksia, jotka jäävät kaivelemaan ja osittain vievät yöunetkin. Hirmuisen haikea mieli oli koko illan, pääministerin puhetta seurasin ja sivusilmällä vilkuilin lattialla pötköttävää lähes tyhjää koirailmapalloa, jonka vappuna valitsin kaikista mahdollisista ilmapalloista. Juuri sen pallon, ja kohta se on poissa! Osansa herkistymiselle on taatusti siinäkin, että laitellessani esityksen päätyttyä silmälasejani laukkuuni vieressäni istunut mieheni yllättäen silitti minua päälaelta. Kesytetylle voi tehdä niin.

 Saattaapi nimittäin joutua vähän itkemään, jos on antanut kesyttää itsensä. Se riski on aina olemassa!

(näin esityksen kutsuvieraana)

ps. Taneli Läykin haastattelu on luvassa täällä lähiaikoina...

Kukka / (c) Terho Aalto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).