Putoaminen / Teatteri Jurkka

Putoaminen / Teatteri Jurkka

Ensi-ilta 23.9. 2015, kesto noin 1h 15min (ei väliaikaa)

Lavalla Pekka Laiho

Taiteellinen konsultointi Pasi Lampela

Valosuunnittelu Roy Boswell

 Teatteri Jurkasta on kuin varkain tainnut tulla minun suosikkipaikkani kaikista teattereista (anteeksi vaan kaikki muutkin ihanat teatterit, mutta näin se vaan on). Tunnelma siellä on aina jotenkin niin erityinen ja intiimi monellakin tavalla. Näyttelijöistä voisi käden ojennuksella halutessaan napata takinliepeestä tai helmasta kiinni eturivissä istuessaan, ja siinä onkin lempipaikkani. Itselleni nautinnollisinta on kuitenkin seurata t o d e l l a läheltä ilmeitä, eleitä, silmien paloa. Isommilla estradeilla ei niin hienovaraista ja yksityiskohtaista työskentelyä pysty tarkkailemaan, ja se on Teatteri Jurkan ehdoton valttikortti.

(c) Teatteri Jurkka 

 Albert Camus´n 'Putoamisen' piti alunperin olla Pekka Laihon 50v-taiteilijajuhlaesitys aiemmin tänä keväänä, mutta se nyt sitten siirtyi syksymmälle. Teksti ei ollut minulle millään tavalla tuttu aiemmin. Minulla oli pitkään kuitenkin vahva tunne, että teksti vaatii aivan erityisenlaista otetta ja pohjalle rutkasti elämänkokemusta ja olin varma siitä, että Pekka Laiho jos kuka on omiaan tulkitsemaan ja raottamaan puolustusasianajaja Jean Baptiste Clamencen sielunmaisemaa.

 Lavalla on vain pöytä, tuoli, pullollinen punaviiniä ja lasi. Ollaan varmaankin jossain ranskalaisen ravintolan nurkkapöydässä. Puheensorinan voi aistia taustalta. Herra Asianajaja saapuu pöydän ääreen, esittäytyy ja alkaa kertoa elämästään ja sen moninaisista käänteistä. Jotain ratkaisevaa on tapahtunut, "ja siitä olen pakotettu kertomaan Teille kohta". Mutta sitä ennen jotain aivan muuta, naisista ja asiakkaista ja rakkaudesta (jonka syvin kohde lienee herra itse). Mies istuu tuolilla, ottaa katsekontaktia kuulijoihinsa. Välillä noustaan tuolilta ylös, koska kertomus vaatii suurempaa ilmaisua ja kierretään ehkä tuolin ympäri. Tämän herran seurassa tuntisin itseni ihan maan matoseksi, niin ylivertaiselta hän vaikuttaa ... ja silti miehen charmi ja puhelahjat vievät minutkin mennessään. Ajatuksissani kumarrun penkilläni hieman eteen päin, jotta kuulisin paremmin mitä tuleman pitää. Teksti pitää otteessaan ja mielessään jo pohtii tulevaa käännettä. Mitä miehellä mahtaa olla omallatunnollaan? Miksi itsellenikin tulee pirun syyllinen olo välillä? Poskia alkaa kuumottaa ja tulee paikoitellen jopa vaivaantunut olo. Kiusallisen tarkkoja osumia herra Clamence heittelee. Itsestäänhän hän pääasiassa kertoo, vai onko näin?

 Silti en vaihtaisi paikkaani kenenkään kanssa enkä lähtisi mistään hinnasta pois. Valot vaihtavat välillä sävyään, samalla koko miehen olemus muuttuu. Synkkä hahmo oviaukossa on vangitseva näky. Vähän pelottavakin. Katsomo seuraa tarkasti jokaista liikettä, välillä naureskellaankin vapautuneesti. Itse olen sen verran puulla päähän lyöty, etten aina älyä edes nauraa.

 Loppukumarruksissa tekisi mieleni nousta seisomaan. Jalat ovat kuitenkin kuin sementtiä ja olen jämähtänyt tuoliini aplodeeraamaan. Vähän itkettääkin. Tajuan samalla, että tämähän oli minullekin eräänlainen juhlapäivä. Koska esitysten määrä vuosittain alkaa huidella satasen luokkaa, tuli jälleen yksi mittari täyteen. 500. ja 600. "varma tapaus" esitysmääristä tuli täyteen kahtena aiempana syksynä ja sattumalta kahdessa ison satsauksen musikaalissa. 'Putoaminen' oli minun 700. esitykseni ja onko hienompaa tapaa sitä juhlistaa kuin tämä! Tässä ei kuohuviinilaseja tarvittu, ei massiivisia orkestereita eikä suuria joukkokohtauksia, ei lauluja joita rallatellaan kotimatkalla. Tässä oli minun teatteriani, pientä mutta silti niin suurta, ajatuksia herättävä teksti ja sen loistava tulkitsija, suuresti arvostamani Pekka Laiho. Mies, jolla syttyy silmiin tietynlainen polte lavalla ja se osuu syvälle sieluuni. Aina silloin tällöin jotain-sinne-päin onnistun näkemään, mutta ei mitään täysin samankaltaista.

 Onnistuin näkemään 'Putoamisen' viimeisen esityksen ainakin tällä erää, mutta saattaapi hyvinkin olla, että esitystä nähdään myöhemmin muillakin paikkakunnilla. Toivottavasti! Tiedätte sitten ainakin, mitä kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.