Mestari / Helsingin Kaupunginteatteri

Mestari / Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämö

Suomenkielinen kantaesitys 19.11. 2015, kesto noin 1h 30min (ei väliaikaa)

Käsikirjoitus Daniel Kehlmann
Suomennos Liisa Urpelainen
Ohjaus Kari Heiskanen
Lavastus Katariina Kirjavainen
Puvut Sari Salmela
Valosuunnittelu Mika Ijäs
Äänisuunnittelu Eradj Nazimov
Naamiointi ja kampaukset Tuula Kuittinen

Rooleissa : Iikka Forss, Taneli Mäkelä, Jouko Klemettilä ja Sanna-June Hyde

 Ottaessani ensiaskeleita blogikirjoittelun maailmaan vuosia sitten olisin minäkin ehkä kaivannut itselleni mentoria, vanhempaa alan arvostettua asiantuntijaa, jolle olisin esitellyt tekstejäni ja tiedustellut, onko minkäänlaista toivoa näiden tekeleiden suhteen olemassa. Onneksi en tämänkaltaiseen henkilöön kuitenkaan koskaan törmännyt, sillä sen verran herkkänahkainen kuitenkin etenkin "urani" alkupuolella olin, jotta olisi saattanut loppua teatterikärpäsen lento hyvin lyhyeen, jos olisin saanut vähänkään tyrmäävää vastakaikua. Muistuu kuitenkin mieleeni eräs teatterialan ammattilaisen kanssa käyty hyvin mielenkiintoinen keskustelu, joka käytiin kyllä varsin hyvässä hengessä mutta jonka jälkimainingeissa omissa aatoksissani rypiessäni olin viittä vaille valmis painamaan delete-nappulaa ja siirtämään koko hemmetin blogin bittiavaruuteen kertaheitolla. Onneksi/valitettavasti (ihan miten haluatte) en niin tehnyt ja blogijorinat saavat jatkua hamaan tulevaisuuteen. Nykyään en juuri piittaa siitä mitä ja miten kirjoitan, ja kenen iloksi nämä loppupeleissä jäävät. Ei tämä kaiketi kuitenkaan niin vakavaa ole. Vai onko...?

 Noh, Mestarissa (alkukieleltään Der Mentor, miksei ole siis taipunut Mentoriksi ja kukahan tässä on lopulta itse Mestari?) nuori ja lupaava näytelmäkirjailija Martin Wegner (Iikka Forss) ja vanhempi, kovin arvostettu kollega Benjamin Rubin (Taneli Mäkelä) ovat saapuneet muutamaksi päiväksi Taidesäätiön idylliseen mestaan mentorointiprojektin pariin. Viikon aikana olisi tarkoituksena käydä yhdessä läpi Wegnerin uusinta näytelmätekstiä, hioa siitä löysät pois ja lopputuloksena olisi uusi aikansa klassikko - ja saada moisesta urakasta vielä kunnon korvauskin. Wegneriä on jossain tituleerattu "sukupolvensa ääneksi" (kunhan vain muistaisi että missä) ja Rubinilla taas on meriittinään loistokas ja palvottu näytelmä, tosin siitä on vierähtänyt muutama vuosikymmen. Tämä ei Rubinin karismaa ja charmia tunnu lainkaan himmentävän, ainakin Wegnerin kauniin vaimon Ginan (Sanna-June Hyde) silmissä herra Rubin on The Näytelmäkirjailija ja sekös aviomiestä lievästi sanoen sapettaa. Paikalla on tietenkin myös Taidesäätiön puolesta herra Erwin Wangenroth (Jouko Klemettilä), joka harrastaa maalausta ja haluaa esitellä teoksiaan laajemminkin... Kovin on herkkähipiäinen tämäkin miekkonen!

Etualalla mentoriprojektin päätähdet (c) Tapio Vanhatalo, HKT

 Benjamin Rubin on siinä iässä, jossa ei juuri välitetä siitä, mitä ja miten asiat ilmaistaan. Halki-poikki-pinoon tyylillä vaan sanotaan suorat sanat, punakynä viuhuu ja nuoremmalla kollegalla menee kuppi nurin välittömästi. Eihän siitä hyvää seuraa. "Olet kyllä pirun lahjakas! Harmi, ettei se näy missään", toteaa vanhempi kollega ja Wegner ottaa kierroksia tyylillä, jonka kyllä Iikka Forss taitaa. Minähän se kiinnostuin tästä näytelmästä sillä hetkellä, kun luin vastapelureina olevan Taneli Mäkelän ja Iikka Forssin. Toki myös ohjaaja Heiskasella oli suuri osuus kiinnostavuudessa, mutta herkuttelin jo valmiiksi ajatuksella siitä, miten nämä kaksi ottavat sanallisesti yhteen. Täyttä tykitystähän se on, ja katsomossa ei voi muuta kuin myhäillä tyytyväisenä. Juuri näin homma toimii.

 Välillä Martin Wegner on etualalla pitämässä puhetta ja siinä vaiheessa aina mietiskelen, että kuinkakohan tässä nyt mahtaa lopulta käydä. Käänteet silti ja onneksi yllättävät, enkä loppupeleissä ollut ihan varma että mikä oli totuus. Pienenä opetuksena ainakin se, että maltti on valttia eikä kannata tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä ja nopeita liikkeitä, Siinä saattaa avioliittokin olla vaakakupissa.

Martinilla mitta täyttyy ... (c) Tapio Vanhatalo, HKT

 Jäin vähän kaipaamaan sitä, että Martinilta olisi löytynyt yllättäen pieni sammakko taskustaan kun kävi vähän kastautumassa, hän kun tuntui pikku kurnuttajista kovasti tykkäävän. Jäi myös mietityttämään uudesta näytelmätekstistä haluamiseen liittyvä nerokas (?) lause. Sen olisi voinut kuulla vielä muutaman kerran. Sen sijaan tuli selväksi se, että minkä alueen viski maistuu savulle ja mitä mieltä kuningatar on moisesta. (Tuli mieleeni vuosien takaa eräät viisikymppiset, joissa ainoa tuntemani ihminen jätti minut yksin tuntemattomaan herraseuraan ja seurueen yksi edustaja piti noin kymmeneen kertaan luennon siitä, mistä puusta kannattaa veistellä itse vaappu. Toistossa on taikaa.)

 Kestoltaan Mestari on varsin kompakti, väliaika olisikin ikävästi katkaissut meiningin juuri kun on päästy vauhtiin. Taneli Mäkelästä tuli mieleeni Harrison Fordin ja Aulis Kaakon sekoitus... Katsomossa lähes edessäni istui Iikka Forssin kaksoisolento ja se vähän hämmensi!

 Muutaman vuosikymmenen päästä minä voisin olla valmis mentoroimaan vastaavanlaisessa hankkeessa, jos hyvin maksetaan. Rohkeasti yhteyttä vaan, olen suht leppoisa luonteeltani. Tosin en vielä tiedä, millainen kärttyisä vanhus sisälläni lymyää...

 (näin esityksen pressilipulla)