Abracadabra / Circo Aereo, Hämeenlinnan Teatteri

Abracadabra / Circo Aereo

Ensi-ilta 13.1. 2016 Hämeenlinnan Teatterissa, kesto noin 1h 30min (väliaikoineen)

Ohjaus Sanna Silvennoinen
Suunnittelu ja koreografia Työryhmä
Musiikki Tommi Lindell
Lavastus Teo Paaer
Valosuunnittelu Juho Rahijärvi
Pukusuunnittelu Kati Mantere
Tuotanto Circo Aereo ja Aleksanterin teatteri

Esiintyjät : Jatta Borg, Marc Gassot ja Tommi Lindell

 Hämeenlinnaa hemmoteltiin tammikuisena keskiviikkona niin kasvoja vasten iskevällä viimalla ja lumituiskulla kuin myös pienen sirkusseurueen vierailulla. Huraa! Joku näistä lämmitti mieltä erityisellä tavalla, joku taas ei.

 Circo Aereo on minulle aiemmin tuttu myös Hämeenlinnassa nähdystä huimasta The Pianist-spektaakkelista, jossa kajahtaneen hajamielisen professorin ja Mr Beanin yhdistelmä, hiukan epäonninen pianisti Thomas Monckton yritti parhaansa mukaan saada konserttia aikaiseksi. Sählingiksihän se meni liki täydellisesti, ja nauroin melkein pissat housuun. Tällä kertaa sirkusryhmässä oli mukana teatterista ja etenkin Dark Side of the Mimesta tuttu miimikko Marc Gassot (valistin mukana ollutta ystävääni pornomiimiasioista ja hiukan myöhemmin ystävä tokaisi, että "Tuoko se on se pornoalan ammattilainen?" Siitä en sen enempää tiedä, mutta miimiosasto on Marcilla kyllä enemmän kuin hyvin hallussa...), notkeusakrobaatti ja käsilläseisoja Jatta Borg sekä muusikko Tommi Lindell, joka koneineen muistutti Noppa-ohjelman klassikkojuontaja Hessu-setää.

 Lapsia oli kovastipaljon paikalla, ja se ilahdutti mieltäni! Silloin menee näyttämöllä lujaa ja voi sanoa onnistuneensa, jos katsomosta kaikuu iloinen estoton kikerrys ja vähän huudellaan ohjeitakin. Jossain takanani joku lapsi tosin kuiskasi vierustoverilleen, että "mä en ymmärrä mitään mitä toi setä lavalla tekee" mutta silti häntäkin nauratti.

Ilma-akrobatiaa se tämäkin / (c) Terho Aalto

 Alussa oli vain omituista äänimaailmaa ja korkealla riippumatossa lekotteleva miekkonen (Gassot), joka sitten ensin tiputti kirjansa, sitten housut ja hatun. Melkoista teutarointia ja ähellystä oli miehen touhu yrittäessään päästä riippukeinun kanssa alemmaksi, jotta ylettyisi vetäisemään housut jalkaan. Samaan aikaan omituinen "mönkijä" (Borg) eteni lavalla sinne sun tänne ja ties miten päin. En ollut aina ihan varma, mitenkä päin se otus tällä kertaa on. Sangen taipuisanivelinen nainen!

 Noh, sirkus pistettiin pystyyn ja näimme taidokasta lautastenpyörittelyä ja tasapainottelua, perinteisen laatikkoleikin sahoineen ja hypnotisointeineen, leijonankesytystä lapsiavustajien avittamana ja melkoista käsilläseisontaa. Leijonankesytys oli varsinkin aikamoista touhua, kaikki kun hoidettiin miimisesti joten mielikuvitus oli huipussaan. Vieressä istuva ystäväni tokaisi taas jälkikäteen ihmetelleensä sitä, että miksi piereskelevää kanalintua käytettiin leijonankesytyshommissa. Ääniefektit olivat sitä luokkaa, että jos sulki silmänsä hetkeksi, olisi voinut kuvitella menossa olevan Dark Side of The Mimen eikä sirkuksen. Oma leijonankesytyskokemukseni muuttui sen kautta piirun verran absurdimpaan/härskimpään suuntaan.

(c) Terho Aalto 

 Mahtavalla asenteella lapsiavustajat suhtautuivat tärkeään hatunpelastus-ja leijonanlahtaustehtäväänsä! Muutenkin oli hauskaa, kun eri ikäiset hekottelivat katsomossa surutta. Ihan siinä ulkona odottava lumituiskukin unohtui tykkänään!

 Tänään 14.1. vielä ehtii Hämeenlinnan Teatteriin katsomaan, liput tästä linkistä. Jos tänään ei ehdi, kannattaa suunnata helmikuussa Helsinkiin Aleksanterin teatteriin, jossa esityksiä 6.2.-20.2. välisenä aikana.