Maalta kaupunkiin / Myllysaaren Kesäteatteri

Maalta kaupunkiin / Myllysaaren Kesäteatteri

Ensi-ilta 8.7. 2016, kesto noin 1h 40min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus, ohjaus ja musiikki Tero Porali
Puvustus Lauri Järvinen
Koreografiat Leena Keizer
Lavastus Talkooväki

Rooleissa : Anssi Hyvönen, Anni-Maija Koskinen, Jori Lahtinen, Aino Paranko, Roosa Vilèn, Satu Lemola, Sami Ulmanen ja Marika Huomolin

Orkesteri (jota tosin ei nähdä lavalla): Tero Porali, Jussi Koskinen, Reino Palto, Erno Palto ja Uolevi Tepponen

 Huhuilin alkukesästä uudenlaisten kesäteatterikokemusten perään ja sehän on kantanut hyvin hedelmää tässä kesän mittaan. Lahden Myllysaaressa olen kerran aiemminkin ollut muutama vuosi sitten, jolloin kyseessä oli LauKesin ensimmäinen tuotanto "Myllysaaren kaunis Justiina". Saavuimme paikalle tuolloin 'maitse' ja ihastuinkin hienoon miljööseen. Myllysaaren kesäteatteri on nimittäin vanha suuli, joka toimii talvisin Lahden Purjehdusseuran veneiden säilytyspaikkana, ja sieltä on hienot maisemat Vesijärvelle.

 Maalaisidylliä kerrakseen oli tulomatkalla jossain Lammin ja Lahden välillä, kun keskellä peltoa seisoi joku nuori isäntä luuri korvallaan. Jotenkin auringonvalo osui nuorukaiseen hienosti, vai miksi siihen niin kiinnitin huomioni. Oliko hän sitten tiluksiaan mittailemassa muuten vain ja keskeltä peltoa päätti soittaa morsmaikulleen, mene ja tiedä.

 Tällä kertaa emme saapuneet Myllysaaren Kesäteatteriin maitse, vaan tartuimme tilaisuuteen saapua paikalle vesiteitse ja niin ajoimme ensin Lahden Matkustajasatamaan, josta oli ILMAINEN laivakuljetus mestoille. Mahtavaa! Olimme sen verran ajoissa paikalla, että ehdimme nauttimaan myös Kahvila Karirannan herkullisista antimista ja väistelemään samoille apajille lenteleviä ampiaisiakin. Laivareissu sujui varsin nopeasti ja se vähän harmittikin, kun vesillä olisi voinut ajella kauemminkin.

 Ennen esityksen alkua ehdin kiinnittämään huomioni varsin tomeraan ja suloiseen pieneen käsiohjelmien jakajaan, joka huomautti vielä erikseen tietystä mainoksesta ja asiantuntevasti raportoi puhelimeen, että onko katsojat jo paikoillaan ja esitys voi hiljalleen alkaa.

 Itse esitys lähtikin sitten räväkästi käyntiin. Ollaan jossain 60-luvulla. Saimme heti tutustua maalaispoika Olaviin (Anssi Hyvönen), joka 36-v iästään huolimatta suhtautui vähän kaikkeen uuteen lapsenomaisen innostunein ilmein ja katsein. Nyt lähdetään maalta kaupunkiin ja lehdestä käännettäköön uusi sivu! Optimismi oli huipussaan ainakin siihen asti kun joku kertoi, ettei postiauto sunnuntaisin kulje ja Olavin piti palata vielä takaisin kotiin. Voi sitä kiukun määrää ja kirosanat tulivat niin sydämestä, että. Vähän kävi Olavia sääliksi. Ämpärinvientiäkin oli luvassa ja heti ajatukset liisivät Esko Hukkaseen, tuohon legendaariseen näyttelijään, joka menehtyi samalla viikolla.

Mauri ja Olavi miettivät seuraavaa siirtoa 

 No, Olavi ottaa sitten lähdön uusiksi ja kaupunkiin päästään vihdoinkin, savolaisesta viäräleokabussikuskista huolimatta. Monenlaista sählinkiä piisaa niin asunnon kuin työpaikankin kanssa, kaikki kun ei suju ihan tuosta noin. Bunkataan uuden tuttavan Maurin (Sami Ulmanen) luona ja tutustutaan myös tämän tyttöystävään, äitiin ja äidin uuteen (hiukan omituisen ensivisiitin tekevään) miesystävään, josta tuli Karoly Garam mieleeni. Vähän jorailemassakin käydään, ja etsitään tietysti sitä työpaikkaa. Huvitti kovasti se ohje, että töitä saa siten että soitellaan ovikelloja ja kysytään töitä. No, jos nyt ei kuitenkaan ihmisten koteihin mentäisi...

 Kaikissa mahdollisissa väleissä tietysti vähän lauletaankin ja esitetään varsin viihdyttäviä tanssikuvioita. "Töihin ja duuniin"-kappaleesta sain melkoisen korvamadon itselleni, ja takuulla soi päässäni jokainen kerta kun töihin ja duuniin mun mentävä on.

Kampaamon neitoja 

 "Maalta kaupunkiin" tarjosi muutaman tarkoituksellakin hiukan överin hahmon, positiivisella tavalla mukavan kotikutoista meininkiä, lempeää huumoria, vauhdikkaita mieleenpainuvia kappaleita ja taidokasta laulua. Myönnettävä on, että viihdyin katsomossa oikein hyvin! Esityksen kompakti kestokin oli passeli, mitään ei ollut turhaan venytetty.

 Paluumatkalla autoimme monen käsiparin voimin iäkkäämmän rouwan Kymppi-laivan kyytiin ja luulimme ehtivämme sopivasti Anttilan konkurssialeenkin, paitsi että mokoma oli mennyt kiinni jo klo 20. No, mainoksen uhreina etsimme sitten Jonen Grillin ja menimme ostamaan 'ne kuuluisat' lihamukit (pahvimukissa kebablihaa, salaattia ja muuta tykötarvetta). Ei oikein vakuuttanut lihamuki minua kyllä...

Esityskuvat (c) Emilia Porali

(näin esityksen vapaalipulla, kiitos Myllysaaren Kesäteatterille!)