My Fair Lady / Ypäjän Musiikkiteatteri

My Fair Lady / Ypäjän Musiikkiteatteri

Ensi-ilta 17.6. 2016, kesto noin 2h 50min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus ja laulujen sanat Alan Jay Lerner
Musiikin sävellys Frederick Loewe
Suomennos Mikko Koivusalo
Ohjaus ja koreografia Sami O. Vartiainen
Musiikin johto Kari Mäkiranta
Taistelukoreografiat Arttu Malin
Lavastus Oskari Löytönen
Puvustus Piritta Kämi-Conway

Rooleissa : Noora Tyni, Johannes Keskinen, Kalle Tulander, Pekka Virtanen, Ilona Rauhala, Juha Lindgren, Arttu Malin, Tuike Oja, Asko Vainio, Virpi Seppänen, Tapani Rasila, Sirkka Ursin, Markus Töhönen, Hannele Vainio, Eija Ojansuu, Tapani Rasila, Pinja Fält, Elli Hintsanen, Milla Käkönen, Heini Liukkonen, Nina Mäkelä, Marjo Velling, Helena Jaatinen, Hanna Lepänkoski, Isabella Strandén, Seija Mustamo, Vilma Helenius, Kaisla Kotituomi, Taika Kotituomi, Tinka Kotituomi, Vesa Riipinen, Jussi Toivonen, Pirkko Herd, Sofia Mäkelä, Piitu Timonen, Nikolai Frolov, Meri Pakarinen, Teija Hämäläinen, Senni Jokinen, Laura Kankaanpää, Pihla Mäkiranta, Lilian Pärni, Teresia Strandén sekä Tara-koira ja hevosia (toivottavasti löysin kaikkien nimet!)

Pickering, Doolittle ja Higgins 

 No ni. Mähän olin nääs ny sitte jo toista kertaa Ypäjän Musiikkiteatterissa. Viime vuanna oli tosi hianoo kattella sitä Täällä Pohjantähren alla, ja ny sitte vuarossa oli Mai Feöör Leiri, joka on mulle tosi tuttu teos. En tosin tiä miks, koska oon nähny sen vaan kerran aiemmin Mansessa (en siinä tyäväen teatterissa vaan siinä toisessa nääs) ja varmaan sitte useemman kerran telkasta. Viä fiastaan hianon miakkamiähen tiä, kyä te tiiätte. Tän musikaalin juanihan on semmonen, että voneetikko vai mikä liä rohvessori Hikkinsin Henkka törmää torilla kukkia myyvään Eliza Roolitleen, joka puhuu ihan kauheella tavalla, sillai niinku tavallinen kansa puhuu eli leveesti ja silleen. No tää Henkka haluu opettaa tätä likkaa puhuun hianosti ja sit se lyä eversti Pikkerinkin kans vetoo siitä, että näin tulee tapahtuun ja silleen. Onnistuuko nää ukot vai ei, sehän täs on jännää.

 En säiren tähren lähre Vantankoon enkä Vorssaan, vaan Ypäjälle. Hämeenlinnasta lähteissä oli tosi hiano keli ja mehän oltiin tosi ajoissa paikalla. Meitä ei tosin päästetty parkkipaikalle viälä, koska päivänäytöksen väki oli vasta palaamassa autoilleen. Mitä hittoo! No, me mentiin sit shoppaileen vähämmatkan päähän Sivaan vähä evästä. Huamasin sit katsomossa, et näähän on saanu ihan selkänojatkin penkkeihi, mikä oli ja on muuten tosi hiano juttu! Mää miätin, että mikä ihme aamutakki tolla yhellä kaverilla on päällään, mut se olikin se Henry Higgins (Kalle Tulander) ja se veti koko esityksen se sama takki päällään eli kai se ei sit ollukkaa mikää aamutakki sit kuitenkaa. No sit tää eversti Pickering (Johannes Keskinen) heilu miakan kanssa siinä ja aattelin, että missäs vaiheessa tässä on miakkoja aiemmin heiluteltu. Komee takki oli silläkin kundilla kyl, vähän niinku jostain Sormusten herrasta tai silleen, tai siitä sarjasta jota ny aloin katella netistä ja jossa talven tulosta varotellaan koko ajan. Ei o viä näkyny. No sit on tää kukkia myyvä Eliza (Noora Tyni), joka puhu kyl tosi mukavan rouheella tavalla ja laulo tosi kauniisti. Jotenki siitä likasta tuli miäleeni se Turusen Tarja, se joka laulo siinä Nitvississä joskus ennenku sai potkut. Huamasin, et niitä miakkatyyppejä kävi kääntymässä lavalla enemmänki ja mä miätin vähän niinku siinä Sannin kipaleessa että mitähän hittoo, täähän alkaa käydä miälenkiintoseks! Kyl tästä väestä lauluääntä lähtee ja väkee oli tiätty joukkokohtauksissa enemmänki siinä pyärimässä. Kyllä lähtee nääs! Oli muuten myäs yx koira ja hevosiaki. Oli komeeta kyl kattoo niitä, hevone on hiano eläin vaikka niitä vähän pelkäänki ku ne on nii isoja. Tällä rohvessorilla oli talourenhoitaja Piöös (oikeesti Pearce, Ilona Rauhala), joka tais olla vähä pihkassa siihe Henkkaan, otteet oli vähä sellaset. No mikäs siinä, olihan se Henkka tosi salskee kaveri ja eversti kyl kans. Ne jätkät muuten katto toisiaan välillä silleen, et mä jo ootin niitten välille tulevan jotain sutinaa jossain vaiheessa. Ja mä en tiiä mistä se ajatus tuli, mutta jotenki tää Henkka teki kädellään leveessä kaaressa liikkeen ja pokkuroi siinä takkeineen, ja mulle tuli miäleen se Jonas Saari kreivinä Vampyyrien tanssissa. Elizakin kekkuloi kylvyssä ja siitä lähtien mulla oli miälessä, että tekispä nää joskus kesäversion niistä vampyyreistä. Portaatkin olis valmiina mistä laskeutua tanssaamaan ja se kreivi vois tulla mestoille siältä pellolta lavan takaa sillai vaivihkaa. "Hyvää iltaa älä säikährä noin, kaipuu yön enkelin luaksesi toi täältä mettän kautta ja silleen!" Kaikkee sitä päässä liikkuu kesken Mai feör leirin.

Arttu Malin ja Pirkko Herd 

 Väliajallahan mulle viime vuanna laulettiin makkarakojulla joku serenaati niitten myyjien toimesta, tällä kertaa mulle sanottiin vaihtorahoja ootellessa että "haistele tätä makkaraa ny sillä aikaa ku laitat rahat lompsaan" ja musta se oli tosi hauskasti sanottu. Tääl Ypäjällä on kyl tosi hyvä meininki! No sit me mentiin takasin katsomoon ja tänä vuannahan mä olin valkannu paikat ihan keskeltä, et varmasti ollaan sateen sattuessa katoksen alla. Tiätty alko sit sataan just ja katoshan rullataan sivuilta, eli me saatiin ihan viimetteeks katosta pään päälle, eli taas osasin näemmä valkata hyvin. No ei tässä sokerista olla. En säiren tähren lähre Vantankoon. Hetkinen. Kokeillaanpa uudestaan.

 "En säiden tähden lähde Fandangoon". Tulihan se sieltä, ja opin tuossa väliajalla kirjoittamaankin kunnolla. My Fair Lady taitaa kuulua siihen kategoriaan, joka on tehty aina samalla tavalla. Tuttua ja turvallista siis, ja toisaalta vähän tylsääkin. Kun on nähnyt yhden version, on nähnyt kaikki muutkin versiot ja siitä syystä yksi kerta Tampereen Teatterissa vuosia sitten on minulle tähän asti riittänyt. Siitä huolimatta otin riskin ja varasin liput Ypäjälle, koska viimevuotinen meno vakuutti minut siitä, että täällä on aivan erityinen tekemisen meininki. Vasta sen jälkeen korviini kantautui tieto, että tämä onkin hiukan erilainen versio rakastetusta musikaalista. Nyt musikaalin nähtynä haluaisin nähdä Viulunsoittajan katolla miekka kädessä, tai entä jos Mustalaisleiri muuttaisi taivaaseen vähän toisella tyylillä? My Fair Ladyssä nähtiin taidokasta miekkailua, hevosia, elävää tulta ja varsinkin yksi otus, jolla oli iso merkitys koko tarinankin kannalta. Vähän erilainen oli loppuratkaisukin siis, tai enhän minä kyllä edes muista, että miten se 'oikeasti' loppui. Ei ainakaan siten miten nyt.

Täältä pesee, tuumii Henkka!

 Pidin hirmuisen paljon Noora Tynin railakkaasta menosta ja erittäin kauniista lauluäänestä. Hyvin vetivät herrat Tulander ja Keskinen myös, ja professorin ja everstin hahmoihin tuli hiukan lisämausteita juonittelun ja viininlitkimisen muodossa esimerkiksi. Proffa kiersi Elizan ympärillä tosiaankin kuin kreivi von Krolock Sarahin, siitä mielikuvasta oli hankala päästä irti kun sen kerran päähäni sain. Täysin posketon hahmo oli sitten Arttu Malinin antaumuksella tulkitsema unkarilainen Zoltan Karpathy, josta tuli mieleeni sekoitus Vlad Seivästäjää ja Boratia, älkääkä edes kysykö miksi. Lopussa nähty tulimiekkojen heiluttelu oli erittäin hienoa katsottavaa, minä niin tykkään elävästä tulesta. Koko porukanhan tässä voisi luetella erikseen, siellä kun tehtiin kärrynpyörää ja kaikenlaista muutakin lavalla. Pirkko Herdin koko olemus ja näyttävä ohiratsastus ilman satulaa oli WOW! Odotin, että olisi lopussakin vetänyt oikealta vasemmalle niin että hiekka olisi pöllynnyt.

 Kyllä sen tiesin, että Ypäjällä osataan, ja osataan näköjään myös yllättää paatunutkin katsoja. Ypäjän taika ei pettänyt tälläkään kertaa, tosin tämähän oli vasta toinen visiittini. Ensi vuonna olisi luvassa sitten musiikkipitoista versiota Seitsemästä veljeksestä! Jihuu!

 Esityskuvat (c) Iina Wahlström
 Lavastuskuva (c) Arttu Malin

Lavastus illan hämyssä