Sivut

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Erikoishaastattelussa Roope Salminen

Reilu kuukausi sitten olin Helsingin Kulttuuritalolla katsomassa Rocky Horror Showta. Kampissa bussia odotellessani laitoin Brad Majorsin roolissa olleelle Roope Salmiselle kiitosviestin hyvästä showsta. Vaihdoimme muutamia viestejä ja muistui mieleen, että olin jossain vaiheessa esittänyt Roopelle haastattelupyynnön. Olin siinä luulossa, että kiireisellä Roopella oli viestini mennyt kokonaan ohi, mutta hän oli sen kyllä huomioinut ja esitti idean, että josko tehtäisiin haastattelu tässä ja nyt hyvin erikoisella tavalla. No, en tiedä onko tämänkaltainen haastattelumuoto kovinkin yleistä, itselleni se kuitenkin oli uudenlainen tapa, ja tartuin haasteeseen. Bussimatkan aikana vedin hatustani muutaman kysymyksen, laitoin ne Roopelle viestinä ja hän sitten sopivassa rakosessa vastaili niihin ääniviestillä! Ensimmäisen viestittelysession aikana Roope myös nappasi itsestään selfien, joka nyt liitetään tähän juttuun mukaan.

Eli tässäpä hiukan erikoisella tavalla syntynyt haastattelu kera järkevien ja ei-niin-järkevien kysymyksien! (Olen laittanut kysymykset siinä muodossa, jossa ne Roopellekin laitoin.)

No niin Roope! Muutama esitys takana Rocky Horror Showsta. Mikä fiilis tällä hetkellä? ”No niin Talle. Fiilis on erittäin tyytyväinen. Meillä oli tosi vähän aikaa tehdä koko juttu valmiiksi, treeniaika oli tosi lyhyt ja haastavan siitä teki se, että mulla itselläni oli samaan aikaan Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen keikkoja ja lisäksi tehtiin EnbuskeSalminenVeitola -talk showta, ja jouduin olemaan treeneistä aika paljon pois. Kun Brad on melkein joka kohtauksessa, totta kai se on haasteellista koko työryhmälle. Varsinkin tässä valossa oon erittäin iloinen, että juttu tuli valmiiksi ja siitä tuli noin hyvä!”

Mitä tiesit jutusta ennakkoon? Oletko nähnyt leffaa ja jos niin millaisen vaikutuksen teki ekalla katsomalla? ”En ollut nähnyt leffaa, mutta olin nähnyt lapsena tän musikaalin, ehkä Seinäjoella jos muistan oikein. Joo. Silloin skidinä se teki muhun hyvän vaikutuksen, tietenkään en tajunnut silloin sitä alatekstiä - otin sen vaan jännittävänä kauhumusikaalina, jossa oli hassuja hahmoja ja hyviä biisejä. Nyt aikuisena se alatekstikin on valjennut.”

Miten päädyit Rocky Horror Showhun mukaan? Oliko koe-esiintymiset vai tulitko kutsutuksi? ”Päädyin mukaan niin, että jutun ohjaaja Sami Saikkonen soitti mulle ja kysyi, että haluanko Bradin rooliin. Vasta sen jälkeen, kun olin jo suostunut ja nimet oli paperissa, hän kysyi multa, että ”Ai niin Roope, osaathan sä kai laulaa?” Mä olin hänen mielestään oikeanlainen tyyppi.”

Tunsitko muita tyyppejä aiemmin? ”Mä tiesin suurimman osan työryhmästä jostain yhteydestä aikaisemmin jo, mutta hyviä ystäviäni ei ollut joukossa mukana. On ollut kyllä ilo tutustua uusiin tyyppeihin ja on tosi arvokasta, että työryhmästä saa myös uusia ystäviä.”

Kuvan nappasi Roope itse 

 Mikä oli haastavinta omassa roolissasi? ”Omassa roolissani haastavinta oli varmaan tyylilajin löytäminen. Toi on kuitenkin sellainen musikaali, joka syttyy eloon vasta yleisön tullessa paikalle ja kaikki puhaltaa yhteen hiileen. Meillä oli hirveän erilaisia työtapoja tehdä työryhmän sisällä, ja ohjaaja itsekin oli lavalla. Sai aika paljon itsekseen ratkoa asioita, ja meillä oli aika vähän treenejä, ja kaikkien koreografioiden ja teknisten juttujen haltuunsaaminen oli aika haastava prosessi. Toi oli kyllä aika vaikea musikaali tehdä noin lyhyessä ajassa!”

Ootko kuinka usein kekkuloinut korkkarit jalassa lavalla? Kuinka pitkä mahdat olla korkkarit jalassa? ”Mä en oo ihan varma siitä, että kuinka monen sentin korot noi on, mutta mä oon 191cm ilman kenkiä. Toivon ainakin, että pääsisin lähelle sitä kahta metriä korkkareiden kanssa, kuten Eino Heiskanen. En oo koskaan aikaisemmin käyttänyt korkkareita, en siviilissä enkä myöskään lavalla. Se oli kyllä kans iso haaste!”

Ootteko varautuneet siihen, että kansa vaatii lisäesityksiä ja uusille paikkakunnille, vai oliko nämä ehdottomasti tässä? ”Ei olla varauduttu sen ihmeemmin lisäesityksiin. Mä kyllä uskon, että nää on mun osaltani tässä. Himoitsen jo tehdä kaikkea muutakin. Ne ketkä on mun uraani seuranneet, tietää että mä tykkään tehdä kaikennäköistä. Tää on hieno proggis ja tätä on tosi ilo esittää ja mun mielestä tää pitää lopettaa huipulla. Sen sanon jo nyt, että mulla on keväällä yksi näytös, johon mä en pääse eli Bradin roolin tekee silloin joku toinen mua tuuraten. Voi olla, että show jatkaa elämäänsä ilman mua vielä muissakin kaupungeissa, saa nähdä.”

Näyttikö Jorma takahuoneessa tanssikuvioita? (huom. Jorma Uotinen oli kertojana näkemässäni esityksessä.) ”Mä en uskaltanut Jormalle takahuoneessa sanoa mitään muuta kuin että on erittäin suuri ilo, että hän on mukana ja on suuri kunnia tavata hänet ja olla samalla lavalla. Tästä mulla onkin hauska anekdootti, jonka kerron sulle seuraavassa ääniviestissä...”

”Siinä näytöksen alussa kun Bradin ja Janetin eka biisi ”Dammit Janet” loppui ja me istutaan autoon ja pussataan, tuli ihan himmeet aplodit! Jengi kirkuu ja huutaa! Mä aattelin ”Jumalauta, nyt meni kyl hyvin ja jengi näköjään diggaa! Tulipas tanssittua ja laulettua hienosti.” Sitten huomasin, että Jorma Uotinen oli kävellyt viimeisten tahtien aikana lavalle ja jengi hurrasi sille. Siinä tuli meikäläiselle sellainen pieni ”reality check”. Maailma kertoi minulle, että ”Roope Salminen, sinä et ole ainakaan vielä yhtään mitään ja et tule koskaan olemaankaan, jos olet Jorman kanssa samaan aikaan lavalla – ja se on kyllä ihan oikein!”

Mitä ihmettä sä meinaat seuraavaksi tehdä? Sä oot ottanut jo kaikki foorumit hienosti haltuun. Telkat ja improt ja omat teatterit ja bändit ja leffat ja nyt musikaalit… ”Ei mulla ole mitään erityistä suunnitelmaa silleen, että mitä tässä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ehkä se tärkein juttu on se, että mä itse tiedostan, ettei nää hommat jatku ikuisesti. Tässä on nyt hetken aikaa saanut painaa, mutta koko ajan sitä tavallaan varautuu siihen, että eiköhän tää hype kohta lakkaa. Keskityn tekemään nää hommat niin hyvin kuin pystyn ja voin, mutta mulle ei oo mikään ongelma mennä takaisin päivätöihin tai vastaavaa. Kuka tietää mitä teen seuraavaksi, ehkä meen pesulaan töihin tai perustan jonkun kebabmestan tai ihan mitä vaan.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet urasi/elämäsi varrella saanut? ”Tärkein oppi on tullut ihan kantapään kautta ja se menee niin, että lahjakkuus yksin ei riitä hirveen tyydyttävään elämään, ainakaan mun kohdalla. Mä tunnen tosi paljon mua huomattavasti lahjakkaampia ihmisiä, jotka ei osaa esimerkiksi verkostoitua tai perustaa itse omia ryhmiä tai taistella tietään näkyviin – eikä he välttämättä sitä edes halua. Se, että on ihmisten tietoisuudessa, on osa sitä duunia, jos haluaa tehdä esimerkiksi telkkaa tai musaa. Silloin alan ihmisten pitää susta jotain kuulla. En tarkoita sitä, että pitäisi pyrkiä julkisuuteen, siitä voi olla hyötyä tai siitä voi olla haittaa. Alan ihmisten pitäisi vähintään tietää, että tämmöinen tyyppi on olemassa ja sitä voi castata juttuihin. No, tietyissä piireissä ollaan aika ankaria sen suhteen, että itteensä ei saisi ns. huorata tuolla, vaan pitäisi luottaa siihen, että joku tulee katsomaan jonkun independent-jutun ja bongaa sieltä, ja sitten vähän pitkin hampain mennä koekuvauksiin… mutta jos on tehnyt yhden kaupallisen jutun, ei välttämättä ihan kehtaa. Mä uskon, että sellainen johtaa loppujenlopuksi aika tylsään ja ahdistuneeseen työtilanteeseen.”

Ketkä on sun ”esikuvia”, seuraatko jonkun tietyn hommia erityisen tarkkaan? ”En seuraa kenenkään tekemisiä erityisen tarkasti, mutta suomalaisista ihmisistä mun esikuvani on varmaankin Mikko Leppilampi, joka on erinomainen näyttelijä ja by far Suomen paras juontaja.”

Jos oikein fantasioidaan, niin kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi biisi? ”Mulla ei oo mitään sellaista tarvetta ollut, että voi vitsi kun pääsis Laura Voutilaisen kanssa vetämään Hopeisen kuun tai vastaavaa. Mä haluaisin ehkä tehdä uutta musaa Robinin tai Sannin kaa, siitä tulis salee hyvä biisi!”

Jos Roope Salmisesta ja Koirista tehtäisi elokuva, kuka esittäisi sua? ”Tulevassa leffassa mua esittäisi toivottavasti joku sellainen, joka ei oo vielä syntynyt. Mä en usko, että mun elämässäni on mitään elokuvan arvoista vielä pitkään pitkään aikaan. Ehkä sitten vanhoilla päivillä...”

Jos ihmiset menisi talviunille näihin aikoihin ja heräisi keväällä, mitä ottaisit viihdykkeeksi talvipesääsi siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Mä en tarvis talvipesään mitään muuta kuin luurin ja netin, se on kyllä vähän huijausta, koska netistä löytyy sitten kaikki. Luulen, että voisin elää ihan onnellisena, jos saisin kännykän ja aina välillä ruokaa ja mennä aina välillä nukkumaan. On se kyllä vähän sairasta jatkuvasti räplätä tätä laitetta, pitäs koittaa vähän päästää irti. Mut en mä tällä ketään satuta, paitsi ehkä niitä jotka joutuu seuraan mua somessa. Mä oisin kyllä varmaan aika ahkera somettaja siellä talvipesässäkin! Sieltä ei olis varmaan kauheesti kerrottavaa, mutta kertoisin silti kaikista mahdollisista asioista.”

Mitä terveisiä haluaisit lähettää blogin lukijoille? ”Lukekaa ja jakakaa näitä blogeja, se on tärkeetä! Ei tarvi tätä haastista jakaa mut jakakaa joku muu hyvä.” :)

Näin tarinoi Roope, joka sopivasti onkin sitten ensi kevään Putouksen uusi juontaja. Putouksen suorasta lähetyksestä johtuen Roopea ei nähdä Turun Rocky Horror Showssa 4.2. , Bradin roolissa nähdään silloin Jussi Mikkola (ei huono vaihtoehto sekään).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).