Ensi-ilta 1.2. 2017, kesto noin 2h 35min (väliaikoineen)
Käsikirjoitus ja ohjaus Joakim Groth
Lavastus - ja pukusuunnittelu Markus R. Packalén
Valosuunnittelu Ville Aaltonen
Äänisuunnittelu Antero Mansikka
Maskeeraus ja peruukit Henri Karjalainen
Rooleissa : Kajsa Ek, Iida Kuningas, Matti Raita, Samuel Karlsson, Joachim Wigelius, Sampo Sarkola ja Linda Zilliacus
Aina silloin tällöin tulee käytyä kielikylvyssä ja ruotsintaitojaan hiomassa, useimmiten paikkana on toiminut Lilla Teatern. Tällä(kin) kertaa riitti, että näytelmässä on mukana Sampo Sarkola, joka ei enempiä selittelyjä kaipaa.
Eri aiheista huolimatta olen aiempina kertoina pysynyt kohtalaisen hyvin tapahtumista kärryillä, tällä kertaa tekstiä tuli todella paljon ja välillä olin totaalisen pihalla siitä, että mistä nyt oikein puhutaan. Väki ympärilläni nauroi kovasti ja minä vaan hymähtelin, kun en yhtään tiennyt mille pitäisi nauraa. Sen minkä tekstinymmärtämisessä menetin, sen kyllä sain moninverroin takaisin tapahtumien myötä. Kehonkieli kun ei sanoja tarvitse...
 |
| Linda ja Sampo |
Retrossa seurataan muutamien ihmisten elämää 70-luvulta lähtien useamman vuosikymmenen ajan. Tarinan keskiössä ovat nuori kirjailijalupaus Kaide (Sampo Sarkola) sekä näyttelijäopiskelija Kia (Linda Zilliacus), jotka rakastuvat. Alussa tosin näemme heidät varttuneempana parina, ja Kia kärttää Kaidelta syytä, miksi ylipäätään rakastui häneen. Niin. Mikä sai rakastumaan ja rakastamaan? Sitä mysteeriä lähdetään sitten kerimään auki ensitapaamisesta alkaen.
Kiehtovaahan tätä on seurata, eikä pelkästään Sampo Sarkolan muuttuvien tyylikkäiden hiusmallien myötä. Mikä ihme ajaa ihmiset toistensa imuun vuodesta toiseen, vaikka tiet vievät välillä pitkäksikin aikaa muualle ja perhettä perustetaan ihan muiden ihmisten kanssa? Ympäri käydään ja yhteen tullaan, ja se sohvakin kulkeutuu tilanteesta toiseen.
Levylautasella pyörii milloin mitäkin Patti Smithistä lähtien (aikamoinen nostalgiatrippi 70-luvulla nuoruutensa eläneille tämä ainakin on, värimaailmaakin myöten), halpaa viiniä juodaan ja keskustellaan päivänpolttavista aiheista. Ystävät kulkevat mukana, ja nähdään lyhykäinen hämmentävä hetki "Kalliolle kukkulalle"-kappaletta laulaen.
 |
| 80-luvulla taidetaan olla tässä... |
Mukavaa oli nähdä lavalla jälleen Espoon Teatterin Meidän luokka -näytelmässä mukana ollut Samuel Karlsson, vakuuttavaa työtä tälläkin kertaa. Sampo Sarkolan ja Linda Zilliacuksen välisissä kohtauksissa oli jotain varsin maagista. Hienoa yhteispeliä!
Näkemäni esitys oli muuten varsin erikoinen syystä, että Kajsa Ek oli lääkärin määräyksestä totaalisessa puhekiellossa. Eipä mitään, Kajsa oli silti lavalla, aukoi suutaan ja kuiskaaja dubbasi taidokkaasti eturivistä hänen repliikkinsä! Wau! Täydestä olisi mennyt, jollei olisi tiennyt. Hienoa yhteistyötä sekin ja erityiskiitoksen paikka.
Näytelmä herätti mieleen paljon "entä jos"-tyylisiä kysymyksiä ja muistoja omista valinnoistaan ja valitsemattajättämisistään. Suosittelen erityisesti kauan yhdessä olleille pareille, joiden yhteiseloon on mahtunut ylä-ja alamäkiä. "Mihin sinä minussa oikein rakastuit?"
Esityskuvat (c) Henrik Schütt
(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos HKT!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).