HKT:n syyskauden avajaisissa

Elokuun puoliväli alkaa minulla olla merkki siitä, että kesä taitaa olla ohitse. En ole mikään kesän ja lämmön ystävä, vaan nautin enemmän viilenevästä ja hämärtyvästä syksystä - ja etenkin siitä, että teattereiden syyskaudet käynnistyvät hiljalleen. Työkiireiden vuoksi en ole syyskauden avajaistapahtumiin juurikaan ehtinyt; poikkeuksena HKT:n avajaiset, joissa taisin nyt vierailla neljättä kertaa. Viime vuonna tuli heiluttua Peacockin aulassa vihreä Jättis-tuutti kourassani, tänä vuonna oli mahtavaa palata vihdoinkin Helsingin Kaupunginteatterin peruskorjattuun teatteritaloon.

 Pahoittelen jo tässä vaiheessa kuvien tasoa/puutetta, sillä minä en totisesti ole mikään valokuvaaja ja en viitsi pilata tunnelmaa tälläämällä tänne suttuisia kännykkäkuvia, joissa teatteritalo ei olisi edukseen. Kannattaa siis itse suunnata Kaupunginteatteriin ja nähdä kaikki omin silmin!

 Olin hyvissä ajoin paikalla ja ehdin ulko-ovilla ihmetellä, että milläköös painepesurilla täällä on viimehetken putsausta suoritettu, ja vieressä vielä kiilloteltiin seinän 'Suuri Näyttämö' ja 'Pieni Näyttämö' -opasteitakin... Aluksi medialle oli luvassa pienimuotoinen kierros uudistetussa talossa, ja meitä olikin kertynyt aulaan melkoinen sakki. Huomasin heti kättelyssä sen, että liika info menee minulta ohi korvien ja alan vilkuilla ympärilleni. Valoisaa, kiiltävää, kaunista. Kyllä lämpiössä kelpaa takkiaan jatkossakin narikkaan viedä ja ihailla ikkunoista avautuvaa puistomaisemaa.

 Mediaväki jakaantui kolmeen ryhmään, joita lähdettiin sitten kierrättämään ympäri taloa. Itse seurasin asiakkuusvastaava Mikko Peltoniemen vetämää porukkaa. En ollut ensimmäistä kertaa kulissien takana, sillä muutama vuosi sitten osallistuin myös vastaavalle kierrokselle ja Syrjähyppy-kulissikierroksellakin seikkailtiin ties missä. Kävimme Pienellä näyttämöllä ja sen yleisölämpiössä (tuli myös bongattua tuttuja, kun kahvittelemassa istui Pienen näyttämön uusi näyttämömestari Pekka Aitta-aho, joka aiemmin vaikutti vuosikaudet samoissa hommissa Hämeenlinnan Teatterissa), lavastamossa (siellä olisi tilaa rakentaa vaikkapa elementtitalo) ja puvustamossa (jossa vuosittain valmistuu noin tuhat pukukokonaisuutta) sekä seikkailimme lukuisilla käytävillä ja portaikoissa. Kuinkahan moni siellä vuosittain eksyy? Selville tuli myös se, miksi takatiloissa on erivärisiä ovia. Vihreistä on aina turvallista mennä, keltaisista astuessa joutuu jo hiukan himmailemaan puhettaan ja kolisteluja, ja punaisista ovista tupsahtaa suoraan näyttämölle. Joku rouwashenkilö oli vessareissullaan erehtynyt ovesta ja pöllähtänyt suurelle näyttämölle kesken The Producers-musikaalin... Valkoisten ovien takaa pääsee yleensä keittiöön tai vessaan. Joka paikassa tuoksui uudelta ja vähän vastamaalatultakin, lattiat olivat naarmuttomia ja seinät kolhuttomia, kokolattiamatot vailla tahroja ja tuolit samoin, toivottavasti ilman purukumitahroja jatkossakin. On siinä ollut värkkäämistä niin ulko-kuin sisäpuolellakin!

 Puolisen tuntia kierroksessa vierähti, ja sitten olikin jo aika astua Suuren näyttämön katsomoon odottamaan kaikille avoimen syyskauden esittelytilaisuuden alkua. Oi miten ihanaa oli istua taas pehmoisella istuimella Peacockin kauheuksien jälkeen. Selkä ja takapuoli kiittää! Mietiskelin, että mitäköhän olen tässäkin salissa viimeksi nähnyt. Taisi olla Peppi Pitkätossu keväällä 2015?

 Valtavan esiripun noustessa jännitys tiivistyi. Saapuisiko teatterinjohtaja Kari Arffman lavalle ja toivottaisi kaikki tervetulleiksi, ja pyytäisi sitten Antti Timosen kertomaan lopusta ohjelmasta? Ehei, ensin näkyi kapellimestari Eeva Kontu päineen orkesterimontusta, ja lavalle asteli Laura Alajääski. Pieni liikutuksen aalto meni lävitseni, kun Myrskyluodon Maijan tunnuslaulu kajahti kauniisti ilmoille. Maijasta nähtiin ja kuultiin pari muutakin kohtausta avajaisten aikana.

Laura Alajääski Maijan roolissa (c) Teatterikärpänen 

 Yllätys yllätys, seuraavaksi lavalle astelikin K. Arffman, toivotti väen tervetulleeksi ja antoi vuoron Antti Timoselle. Puolentoista tunnin aikana saimme kattavan infopaketin maistiaisineen syksyn tulevasta ohjelmistosta eri näyttämöillä ja kuten jo aiemmin mainitsin, liika info menee jossain vaiheessa minulta ohi korvien enkä pysynyt loppupeleissä kovin skarppina. Koko ohjelmistoon kannattaa tutustua Helsingin Kaupunginteatterin uudistuneilla kotisivuilla, sieltä löytyy taatusti jokaiselle jotakin.

 Muutamia huomioita maistiaisiin liittyen :

- Fakta homma nauratti aikoinaan kovastikin (Nimimerkillä "Tunnelma pilalla ja paha mieli") ja aluksi ajattelin, että Hansun ja Pirren oma teatterishow jäänee kyllä väliin. Leskirouvat tarjosivat kuitenkin sellaista verbaalista tykitystä, että josko sittenkin menisin katsomaan?

"Me ollaan LOIMAALTA!"

- Lillanin 'Det ordnar sig, sapiens!' -näytettä ja Anne Berneriä katsellessani mietin kuumeisesti, että ei-kai-tuo-näyttelijä-ole-Sampo-Sarkola-ei-se-voi-olla-onko-se-ei-ole-huh-huh. Missä oli Sampo Sarkola? Kaikki muut olivat paikalla, paitsi Sampo.

- Pienen näyttämön 'Suomen hauskin mies' taitaa olla minulle syksyn odotetuin juttu HKT:n ohjelmistosta, todella kiinnostava. Pääroolissa Martti Suosalo.

- Ilahduin siitä, että Red Nose Companyn punanenäklovnit Mike ja Zin nähdään Arena-näyttämöllä kera Juoksuhaudantien.

- Robert Jägerhorn jutteli kivoja ja kadotti silmieni edessä niin kellonsa, silmälasinsa kuin lunttilappunsa ja sekös minua sapetti. Ja mistä taikoi sen appelsiinimehulasin? Ikävä ihminen...

- Aikuisten joulukalenteri! Jyrki Karttunen lupasi, että kaikki 24 luukkua läväytetään auki. Tämä pitää nähdä!

-  Palkkamurhaajan painajainen ja lempparini Iikka Forss ja Sauli Suonpää pitkästä aikaa samassa näytelmässä, jes!

- Arvoituksellisia muunnelmia (viiden teatterin yhteistuotanto ensi-illassa Helsingissä) . Lavalla Ilkka Heiskanen ja Heikki Kinnunen, nuo nousevat uudet kyvyt. Pakko nähdä.

 Ohjelmistoesittelyn jälkeen mediaväki siirtyi ylälämpiöön kuvaamaan ja jututtamaan tekijöitä. Kuten varmaan arvaattekin, en ottanut siellä yhtäkään kuvaa koska keskityin kahvitteluun, kohteliaisiin tervehtimisiin ja sosiaaliseen höpöttelyyn muutamien valikoitujen tyyppien kanssa (Unto Nuora, Mikko Vihma, Tuukka Leppänen, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama (punanenäklovnit), Laura Alajääski, Sauli Suonpää sekä Iikka Forss) . Tulipahan kuitenkin käytyä avajaisissa!

 Linkitän tähän kattavampia raportteja ohjelmistosta ja kuviakin. Ensimmäisenä haluan esitellä Eija Mäkisen Kulttuuriluuta-blogin. Lisäksi ehti bloggaamaan Lukupinon Simo. Paljon kuvia myös Riikka Kiviahon blogissa.