Sivut

torstai 23. marraskuuta 2017

Vain Jouluelämää / Musiikkiteatteri NYT

Vain Jouluelämää / Musiikkiteatteri NYT, Lahden Kaupunginteatterin Aino-näyttämö

Ensi-ilta 22.11. 2017, kesto noin 1h 45min (väliaikoineen)

Lavalla : Linda Hämäläinen, Anni Kajos, Panu Kangas, Petri Knuuttila ja Sini Koivuniemi

Pianossa Matti Hussi

Valosuunnittelu Tiina Hauta-aho ja Jouni Nykopp

 BOOM!! Musiikkiteatteri NYT tärähti ihmisten tietoisuuteen keväisen Photo Sapiens-esityksen voimalla, ja hyvin tärähtikin. Katsojat ja kriitikot olivat kauttaaltaan sulaa vahaa näiden nuorien, lahjakkaiden moniosaajien edessä. Itse pääsin Photo Sapiensia ihastelemaan syyskuun lisänäytöksissä, ja suureksi riemukseni loppuvuodeksi pamahti vielä jouluaiheinen uusi proggis - Vain Jouluelämää. Kalskahtaako nimi jotensakin tutulta? Kyllä vaan, tässä jutussa tutut jouluhahmot kokoontuvat laulamaan ja avautumaan saman pöydän ääreen kesäiseen idylliin. Jouluun on vielä rutkasti aikaa, ja naapurihuvilalla pitää Joulupukkikin vapaata tonttujoukon kera...


Joulumuorin (Anni Kajos) emännöimiin iltamiin saapuu timmissä kunnossa oleva kesätreenaileva Petteri-poro (Panu Kangas), pienen tytön askartelema glitteriä täynnä oleva Joulukoriste (Linda Hämäläinen) sekä terhakka possu, joka on aina haaveillut tulevansa joulun alla lahdatuksi ja kinkkuna syödyksi (Sini Koivuniemi). Ainahan joukossa pitää olla myös räppäri, ja yllätysvieraana paikalle saapuu jou jou tietysti JC risti kaulassaan (Petri Knuuttila). BOOM!! Tarttuvat hokemat saavat yleisön hihittelemään ja mieleni teki vielä seuraavana päivänä töiden lomassa täräyttää lauseen perään juurikin tuo BOOM!

 Kun työryhmä koostuu musiikkiteatterin ammattilaisista, on yleisössä helppo olla ja nauttia. Ovat mokomat taas tehneet liudan aivan uusia jouluaiheisia lauluja ja lisäksi tuunanneet uusin sanoin ja sovituksin vanhoja tuttuja. Konsepti toimii mainiosti, esimerkkinä Juice Leskisen "Sika" saa uuden käsittelun vegeversiona ja jazzhenkisenä revittelynä Joulumuorin toimesta.

 Jokainen hahmo saa omat gloorian hetkensä parrasvaloissa soolonumerossaan, ja siinä samalla paljastuu, että kaikki ei totisesti olekaan sitä miltä ensin näyttää. Miksi Joulumuori on addiktoitunut Coca Colan litkimiseen? Miten käy Petterin, jos jouluna ei ole lunta? Miksi Kinkku haluaa päästä hengestään, eikä osaa nauttia vapaudestaan? Mikä on Koristeen unelmien täyttymys? Entä miten käy, kun JC paljastaa olevansa kotoisin muilta mailta...


 Väliajan jälkeen nähtiin aikamoinen tonttukavalkadi, kun Joulupukki (Panu Kangas) pikku apureineen tykitti ilmoille "Koska tonttu voi"-kappaleen. Ohhoh, johan oli roiseja tonttuja! Yksi kiikaroi milfejä ja yksinhuoltajia, toinen hekumoi suihkussa itseään rasvaavasta teinistä. Joulumeininki meni totisesti överiksi, ja nauratti lähes hysteerisesti. Itse Joulupukki muhkeine viiksineen toi mieleeni jonkun 70-luvun hevipumpun harmaantuneen jäsenen - toimii!

 Ilahduin vessapaperisilpun monipuolisesta käytöstä sekä hiukan kyseenalaisesta nukketeatteriversiosta "Joulupukki"-laulussa, stemmalaulajien ilmeet olivat melkoiset kun tarina ja laulun sävy sai uusia käänteitä jatkuvasti. Niin, ja vähän liikutuinkin taas. "Joulupuu on rakennettu" soi äärimmäisen kauniisti ja toi jotenkin mieleeni lapsuuden joulut, kun yhdessä koristeltiin kuusi. Ja sitten sai katsella peiton alla piirrettyjä sohvalla ja keittiöstä kantautui huumaava vasta paistetun kinkun tuoksu, josta isä toi siivun maistiaisia. Mielessä jylläsi kaapista löytyneet lahjakassit, joista tietysti olin laskenut omieni määrän jo aikoja sitten... Vaan ei ollut autorataa niissä paketeissa! Ehkä Joulupukki on toimittanut osan paketeista mummolaan, jonne illalla suuntaamme...

 Kesäisistä lavasteistaan ja kukkasista huolimatta joulufiilis jo vähän nosteli päätään! Tuoreet laulut ja vanhat tutut klassikot saivat mielen heilahtamaan joulukuun puolelle. Joulukuusta koristellessani mietin entistä tarkemmin, minkä koristeen laitan mihinkin. Viihtyisikö joulusuolakurkku (kyllä, sellainen koriste on meillä) huopatontun vieressä, vai haluaisiko pipariukkeli mennä kurkun kanssa samalle oksalle. Nämä on tärkeitä seikkoja.

BOOM!! Kiitos taas Musiikkiteatteri NYT, ootte te mainio sakki! Seuraavaa proggista mielenkiinnolla odotellessa.

 Photo Sapiensista tuttu ämpärikin (tai yksi niistä) pääsi mukaan palauteämpärin muodossa. Heräsi kysymys, mitä muut ämpärit tästä kunniasta tuumasivat ja ovatko kateellisia?


 Vain Jouluelämää nähtävillä vielä muutaman kerran Lahden Kaupunginteatterissa, tsekkaa lisäinfot tästä linkistä ja ... kyllä vaan ... BOOM!!

Valokuvat (c) Joonas Purastie (paitsi ämpärikuva meikäläisen)

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Musiikkiteatteri NYT!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).