Sivut

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Haastattelussa Jukka Peltola

Jukka Peltolan tapasin helmikuun puolivälissä 2018 Laurell-kahvilassa Hämeenlinnassa.

Vuonna 1977 syntynyt Jukka on horoskoopiltaan leijona. ”Kotoisin oon Kalajoelta, Pohjois-Pohjanmaalta. Ala-ja yläasteen kävin siellä ja lukion myös, TeaKia lukuunottamatta kaikki kouluni siis. Kalajoen lisäksi oon asunut Helsingissä (asun tälläkin hetkellä) ja Kuopiossa vuoden.”

Mitä teet vapaa-aikanasi? ”Viimeiset viisitoista vuotta iso intohimoni on ollut ratsastus. Yhdessä vaiheessa meillä oli vaimoni kanssa osaomistus Whilma-nimisestä hevosesta, viime vuoden tammikuussa se jouduttiin viemään lopetettavaksi. Ratsastusta on kuitenkin jatkettu Helsingissä Tuomarinkylän kartanon Ruskeasuon osaston ratsutallilla. On muuten monimutkainen nimi! Mitäs muuta… Sanapalaa pelailen kännykällä juu, hah. Se on kyllä jäänyt nyt vähemmälle, työt häiritsee pahasti harrastustoimintaa. Mä en oo mikään säännöllinen salillakävijäkään. Tampereella teatteriharjoitusten aikaan hankin oikein 24/7 fitness-kortin ja kävin salilla, nyt meni kuukausi umpeen enkä vielä oikein tiedä jatkosta. Niin ja on meillä kissoja kotona, mutta sitä ei kai voi harrastukseksi sanoa?” naurahtaa Jukka.

Entä osaatko soittaa mitään soitinta? ”En osaa. Rytmimunan kanssa oon hyvä ja oon saanut sitä soitellakin aika monessa Projektori-ryhmän jutussa.”

Mitkä asiat ovat sydäntäsi lähellä? ”Eläimet on lähellä sydäntäni, ilman niitä ei tulisi elämästä mitään. Aamulla olin pitkästä aikaa taas ratsastamassa Dollari-nimisellä ruunalla. Jotenkin se on hirveän terapeuttista ja voi unohtaa kaiken muun hetkeksi.”

Siinä näkijä missä tekijä (c) Aki Loponen 

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun ammatilliset vahvuutesi? ”Hyvä rytmitaju ja eläytymiskyky. Erityistaitoja? Ei mulla ole mitään sellaista ”kikkapussia” tai että osaisin vaikkapa stepata. Soittotaidosta kysyit äsken, ja mä oon hiukan kateellinen kaikille niille, jotka ottaa esimerkiksi kitaran ja alkavat tuosta noin soitella. Itse kun en osaa soittaa yhtikäs mitään. Kaikkihan on tietysti opeteltavissa, mutta oon niin laiska, etten ole ryhtynyt opettelemaan kitaransoittoa edes vähänkään. Kokemuksen myötä on kyllä tullut tietynlainen rentous ja varmuus tekemiseen, kai sitä voisi myös erityistaidoksi sanoa. Teatteriproggiksissa joutuu aloittamaan uuden myötä kaiken aina alusta, ja töitä on ollut koko ajan ilman pitempiä taukoja välissä. Ei ole noussut mitään paniikkia uuden proggiksen alussa tyyliin ”apua, mitäköhän tästäkin nyt tulee”. Olo on varma, vaikka on ollut tekemisissä eri ohjaajien ja työryhmien kanssa eri puolilla Suomea. Eikä työ ole ollut liian vakavaa, mukana on ollut aina rentous ja hauskuus.”

”Cv:ssähän tietysti lukee erityistaitojen kohdalla ”ratsastus ja hevosenkäsittelytaito erinomainen”. JIM-kanavalla tuli 2010 sketsiviihdesarja nimeltään Testosteriili, ja siinä oli Mannerheim-sketsi. Pääsin siinä ratsastamaan hevosella oikein kunnolla!”

Onko soittotaidon lisäksi jokin muu taito, jonka haluaisit osata? ”Haluaisin omata oikein hyvän laulutaidon. En mä ihan ”puukorva” ole, kyllä mä nuotissa pysyn ja osaan laulaa, mutta en voi kyllä ilmoittaa itseäni koe-esiintymään musikaaliin. Rahkeet ei riittäisi. Kyllähän meillä TeaKissa oli lauluopetusta, ensimmäisen kahden vuoden aikana sitä vielä oli kohtuullisen hyvin. Systeemit sitten hiukan muuttuivat, tuli musiikkiteatterilinja ja sinne suuntautuneet oli jo valmiiksi hyviä laulajia. Me, jotka emme olleet niin hyviä, jäimme vähän paitsioon. Mites meidän lauluopinnot nyt sitten? Se jäi pikkuisen kaivelemaan.”

Mikä on ollut haasteellisin työsi? ”Jokainen proggishan asettaa aina omat haasteensa… Olin tuossa Kuriton Companyn ”Eloonjääneet”-nimisessä proggiksessa mukana vuonna 2007, ja muu ryhmä oli laulullisesti hirvittävän taitavaa porukkaa. Aika vaikeita biisejä oli ja musta tuntui, että nyt oon kyllä niin väärässä jutussa mukana! Mä en selviä näistä! Sain kuitenkin preppausta, ja harjoitusten kautta alkoi homma sujumaan niin, ettei ensi-illassa tarvinnut lopulta panikoida. Se oli kyllä haastava juttu!”

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla toimivia? ”Siskoni Anne on opiskellut aikoinaan Taik:ssa tekstiilisuunnittelijaksi, nykyään hän kuvittaa lastenkirjoja. Hänen kirjoittamansa ja kuvittamansa kirja ”Jellona Suuri” oli Finlandia Junior -ehdokkaana muutama vuosi sitten. Aloitellessani teatteriharrastustani Kalajoella ja suunnitellessani Teakia Anne kannusti mua kovasti siihen suuntaan. Muita taiteellisesti suuntautuneita meidän suvussa ei taida olla.”

Jukka nappasi ulkona selfien 

Mistä kiinnostus teatteria kohtaan sinulla sitten lähti? ”Taisin olla 15-vuotias. Kalajoella oli äärimmäisen viriili harrastateatteri Särkkäin Näyttämö, joka oli toiminut jo pitkään ja toimii edelleenkin. Toisen siskoni naapurissa asui Eeva Lehtinen, joka oli tämän harrastajateatterin puheenjohtaja, ja olin kaiketi maininnut siskolleni, että mua saattaisi teatteritoiminta kiinnostaa. Siskoni meni sitten tältä Eevalta kysymään asiasta, ja hän oli aivan innoissaan, etenkin kun teatterissa oli ollut nuorista pojista pulaa. Sinne vaan! Siitä se sitten oikeastaan lähti! Mähän luulin, että sinne on kauheat pääsykokeet ja muuta, mutta toisin kävi. Lisäksi mä olin YTY-teatterissa Ylivieskassa.”

”Olihan meillä kouluaikoinakin jotain… Oon kotoisin Tyngän kylästä Kalajoen kupeesta ja kävin pientä kyläkoulua, ja yläluokilla perjantaisin meillä oli aina ns. esitystunti. Luokkamme oli jaettu kahtia, ja vuoroviikoin tehtiin. Pitkin viikkoa sai aina harjoitella, ja perjantaisin sitten esitettiin alaluokkalaisille. Sisältö oli senaikaisten sketsisarjojen matkimista, Nasse-setää ja muita teeveestä tuttuja, heheh.”

Muistatko ensimmäisen roolisi harrastajateatterissa? ”Joo, mulla oli kyllä useampiakin rooleja siinä jutussa. Näytelmä oli ”Maailman ympäri 80 päivässä”, siinä oli runsaasti kaikenlaisia sivuhahmoja laivan kapteenista lähtien.”

Mitenkäs homma sitten tästä eteni? ”Jatkoin sitten lukioon ja olin lukioajat harrastajateatteritoiminnassa mukana, koulunkäynti tietysti kärsi koska harrastustoiminta oli paljon hauskempaa. Olin mukana Ylivieskan proggiksissakin, vuodet ´93-´97 on varmaankin se haarukka, jonka sisällä tuli harrastettua oikein urakalla. Hain Teakiin keväällä 1997 ja pääsin heti ensimmäisellä yrittämällä sisään, samana keväänä vähän aiemmin pyrin myös Tampereelle ja siellä en päässyt jatkoon. Valmistuin vuonna 2002.”



(kuva Kajaanin Kaupunginteatterin ja Projektori-ryhmän yhteistuotannosta Tuntematon sotilas, kuva (c) Aki Loponen) 

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Tuleva vaimoni opiskeli silloin tanssitaiteen puolella vuotta alemmalla kurssilla (ja myöhemmin meni koreografilinjalle ja toimii nykyään koreografi-tanssijana) ja hän koreografioi jutun, joka pohjautui Pier Paolo Pasolinin kirjaan ”Orgiat”. Siinä oli mukana tanssijoita ja näyttelijöitä. Mun kirjallinen lopputyöni käsitteli tavallaan sitä, millaista on olla näyttelijänä mukana tanssiteoksessa. Siinä oli myös kirjasta otteita. Hyvin pitkälti liikkeellinen juttu noin muuten.”

”Taiteellinen lopputyöni oli ”Seitsemän veljestä” vuonna 2001, ja oli muuten ensimmäinen proggis Teakin uudessa talossa Haapaniemenkadulla. Juha Luukkonen ohjasi, ja siinä teki moni muukin kurssikaverini taiteellisen lopputyönsä.”

Onko sinulla ollut missään vaiheessa joku muu ala mielessäsi? ”Lukioaikoina mua kiinnosti historia kovasti ja olin hyväkin siinä, lisäksi maantieteessä ja biologiassa. Historia mua on aina kiehtonut ja kiehtoo vieläkin. Siihen aikaan ei voinut vielä googlettaa asioita, oli vain niitä ei-päivitettyjä opinto-oppaita, ja sieltä luin että historiaopinnot yliopistossa kestäisivät kahdeksan vuotta! Sehän on jumalattoman pitkä aika! No, pienenä mä haaveilin rekkakuskin ammatista, koska isänikin on ollut rekkakuskina. Sekin sitten jäi”, Jukka muistelee.

Miksi olet näyttelijä? ”Nyt tuli paha kysymys… Hyvä kysymys kyllä esittää itselleenkin silloin tällöin! Syy miksi aikanaan tälle alalle on hakeutunut juontaa juurensa sinne kyläkouluaikojen sketseihin, kun yleisön sai nauramaan ja siitä tuli itsellekin todella hyvä mieli. Siinä sai tyydytettyä jonkun alkukantaisen tunteen ja tarpeen muiden viihdyttämisestä. Myöhemmin tarve on vaihtanut muotoaan. Mulla on ollut onni tehdä töitä taitavien ohjaajien, dramaturgien ja koreografien kanssa ja oon saanut olla osana tärkeitä, isoja asioita ja aiheita käsitteleviä teoksia. En osaa kirjoittaa enkä ole kauhean hyvä puhumaankaan (paitsi valmiiksikirjoitettua tekstiä), haluan tämän työn kautta vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin tai asioihin. Se mut ajaa tekemään tätä työtä, vaikkei se aina helppoa ole ollutkaan.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut? ”Kyllähän niitä oppeja on matkanvarrella tarttunut mukaan montakin, mutta viimeisin sellainen, josta on mukava muistuttaa itselleen että näinhän se on, on se kun tehtiin Zholdakin ohjauksessa Kirsikkapuistoa Turun Kaupunginteatterissa. Zholdak on hyvin äärimmäinen ihminen ja hänen tyylinsä kohdella ihmisiä on mitä on, mutta kyllä hän on myös taitava työssään. Tulimme kerran aamuharjoituksiin ja hän sanoi kesken treenien, että näyttelijän pitää tulla jokaiseen harjoitukseen sellaisella valmistautumisella kuin se olisi viimeinen harjoitus ikinä. Pistät itsesi täysillä likoon joka harjoituksessa. Ei se tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin rikkoa itsensä henkisesti tai fyysisesti, vaan ettei harjoitus olisi mitään puolinaista haahuilua. Se oli minusta hyvin sanottu!”

Onko sinulla ollut omia ns. esikuvia, joita erityisesti arvostat tai olet seuraillut pitkään? ”Hannu Kivioja on ollut mulle näyttelijöistä kyllä selkeä esikuva, jo ennen kuin itse olin ammatissa. ”Tuhlaajapoika”-elokuva on esimerkiksi järjettömä kova. Hienoa on ollut päästä tekemään hänen kanssaan töitä ja hän piti meille koulussa yhden pienen kurssinkin. Hannu on motivoinut mua suuresti tähän tekemiseen.”

Jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa, kuka olisi ”unelmiesi vastanäyttelijä”? ”Heti menee Hollywood-osastolle. Jos itsellä olisi täydellinen englanti… Miehistä Sean Penn tai Harvey Keitel, naisista Susan Sarandon. Suomesta haluaisin näytellä Taisto Reimaluodon kanssa. Tapasin hänet viime vuonna Porissa Lainsuojattomat-festareiden 24h Plays-jutussa, valitettavasti emme päässeet samaan ryhmään mukaan.”

Jukka ja Johanna Reilin Puhtaana käteen-farssissa (c) Tapio Aulu 

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Laulaa dueton? Apua! Aikamoisia kysymyksiä sulla… M.A. Nummisen kanssa haluaisin esiintyä! Siitä tulisi hieno veto!”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Vaasan Kaupunginteatterissa, Hämeenlinnan Teatterissa, Seinäjoen Kaupunginteatterissa, Turun Kaupunginteatterissa, Kajaanin Kaupunginteatterissa, Kuopion Kaupunginteatterissa, Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa, Riihimäen Teatterissa, Tampereen Teatterissa (tulevassa Teatteri Siperian ja Projektori-ryhmän yhteistuotannossa), Kouvolan Teatterissa, Q-teatterissa ja Teatteri Jurkassa. Siinäpä niitä.”

Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö tai koko proggis. ”Pääsin tekemään Täällä Pohjantähden alla -näytelmää kahteen kertaan, Vaasaan ensin 2008 ja viime talvena Seinäjoelle. Harvinaista oli myös se, että pääsin tekemään saman roolinkin eli Akseli Koskelan kahteen eri otteeseen. Molemmissa oli vielä sama ohjaaja. Jännästi oma roolini syventyi entisestään Seinäjoella, Vaasan jutun ollessa vielä aika hyvin muistissa. Vaasassa tehdessä muutama kohtaus tuntui siltä, etten ihan pääse kiinni, mutta Seinäjoella kaikki jalostui, koska olin itsekin vanhentunut. Pääsin tekemään tavallaan uudelleen koko roolin. Tärkeä prosessi kaikkineen! Toki on ollut muitakin eri syistä tärkeitä juttuja, mutta tuo oli haastava myös näyttelijäntyöllisesti.”

Elina (Liisu Aurasmaa) ja Akseli (Jukka Peltola) / Seinäjoen KT (c) Aki Loponen

Millaista teatteria haluaisit itse nähdä Suomessa enemmän? ”Haluaisin nähdä uusia kotimaisia näytelmätekstejä! Oon tällä hetkellä itse tosi huono teatterissakävijä, yritän käydä katsomassa silloin kun on enemmän aikaa. Viimeksi kävin katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa Milko Lehdon ohjaaman ”Pasi was here”, se oli oikein hyvä juttu. Haluaisin nähdä rohkeampaa, kokeellisempaa teatteria. Sitäkin tehdään, mutta rahastahan se on myös kiinni. Mun mielestäni viihdettä on teattereissa aika paljon ja vähän liikaakin jo. Jotenkin sitä kaipaa uusia tarinoita tästä päivästä ja maasta, jossa eletään.”

Millaista on sinun mielestäsi teatterin taika, voiko sitä selittää? ”En oikein tiedä...onko taika sama asia kuin flow? Tietylainen ”imu” riippumatta siitä oletko lavalla vai katsomossa. Juttu on niin hyvä, että ajantaju katoaa. Työryhmän kesken kun löytää hyvän imun tekemiseen, kun kaikki hengittävät samaan aikaan… Taikahetki on siinä. Katsomossa sitä odottaa jotain täyttymystä, niitäkin on kohdalle sattunut. Mulle hirveän tärkeää on energia, joka lavalta huokuu. Vaikka juttu ei välttämättä muuten olisi kaikilta osin napakymppi, se tekemisen meininki voi välittyä silti ja osuu ihan täysillä.”

Mitkä asiat inspiroi sinua? ”Töissä energiaa tuovat ihmiset innostavat mua pistämään myös itseni likoon enemmän ja enemmän. Intohimoiset ihmiset inspiroi mua niin elämässä yleensä kuin työssäkin. Bensaa mun liekkeihini!”

Podetko ramppikuumetta? ”En mitään erityistä, ramppikuume kuulostaa joltain paniikkitilalta. Pieni jännitys pitää hereillä ja sitä on oltava, muuten huolestuu. On kyse myös vireystilasta, siitä onko skarppina.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja, joita teet aina ennen esitystä? ”Juttukohtaisesti hommat tietysti vähän vaihtelee, joskus pitää lämmitellä fyysisesti enemmän. Ääni pitää saada kulkemaan aina. Ei mulla mitään sellaista ole, minkä tekisin aina. Ei taikauskoonkaan liittyviä, että kävisin koputtelemassa nurkkia. Joskus nuorempana oli niitä, silloin kun oli neuroottinen muutenkin… Eväätkin vaihtelee koko ajan. Jos esityksen onnistuminen on niistä kiinni, sitten pitää miettiä asioita vähän tarkemmin”, naurahtaa Jukka.

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Musta on hauska kuunnella vanhojen kollegoiden juttuja ja tuntuu siltä, että ennen on sattunut ja tapahtunut paljon enemmän. Itselle ei ole sattunut mitään mainittavaa, mutta tämän jutun olen kuullut Vaasassa. Tämä tapahtui Kajaanin Kaupunginteatterissa vuosia sitten ”Pohjalaisia”-näytelmässä. Puukotushommat oli hienosti ratkaistu siten, että näytelmässä käytettiin oikeita lyhytteräisiä puukkoja ja näyttelijällä oli ruislimppu paidan alla selässä! Puukko lyödään limppuun ja kaikki näyttää tosi aidolta ja rajulta. No, jossain esityksessä oli käynyt sitten niin, että kaveri jota puukotetaan oli unohtanut leivän selästään ja tajusi sen kesken kohtauksen näyttämöllä. Puukotuskohtaus lähestyy, mitä mä nyt teen! Kun toinen tuli puukko tanassa kohti, hän lähti juoksemaan ja huusi mennessään ”Ei oo leipää!”. Tää on musta mahtava tarina, kun sekunneissa pitää keksiä jotain eikä kulisseihinkaan voi juosta karkuun. Miten viestitän kanssanäyttelijälleni, että kaikki ei ole nyt kohdillaan. Loistava keksintö!”

Perinteinen yhteiskuva... 

Kerro joku hyvä muisto. ”Me pistettiin oma Projektori-ryhmä käyntiin vuonna 2006 ja aloimme harjoitella ensimmäistä omaa produktiotamme eli Janne Kuutiota. Mentiin harjoittelemaan sitä heinäkuussa yhden mukana olleen näyttelijän mökille maalle, pari viikkoa treenattiin siellä. Oltiin saatu proggista varten vähän apurahaa, ensi-ilta oli tulossa myöhemmin Helsinkiin. Oltiin ostettu mökille ruokaa ja kokkailtiin yhdessä tauoilla. Tarinassa oli lavastuselementtinä puupöllejä, joihin veisteltiin erilaisia kasvoja. Liiteristä valkattiin parhaat pöllit ja jokainen veisteli omiaan. Se oli jotenkin liikuttavaa. Istuttiin iltaa yhdessä, veisteltiin pöllejä pihalla ja taidettiin ottaa vähän kaljaakin. Hyvä muisto alkutaipaleelta, yhteisen tekemisen ilo välittyi.”

Tulevia roolejasi tai muita töitäsi? ”Helmikuun lopussa tulee tosiaan ensi-iltaan Hannu Salaman ”Siinä näkijä missä tekijä” Frenckell-näyttämölle Tampereen Teatteriin. Tässä keväällä on äänikirjojen lukua luvassa, ja täällä Hämeenlinnassa pyörii Puhtaana käteen -farssi vielä muutaman kerran. Kesällä menen tekemään yhtä leffaa, jota kuvataan Hailuodossa, Oulussa, Raahessa ja Pyhäjoella. Ensi keväänä tulee ensi-iltaan vaimoni Sari Palmgrenin tanssiteos, ensi-illassa Kajaanissa.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Elä hetkessä. Ei mieti liikaa tulevia eikä murehdi menneitä.”

Millaisia terveisiä lähettäisit nuorelle itsellesi täältä vanhempana ja viisaampana? ”En kerro minkä ikäiselle tämän sanon, mutta sanoisin ”Oo oma ittes!” En tiedä uskoisiko.”

Osaatko imitoida ketään? ”En. Olen joutunut kokeilemaan kyllä. Nätyn pääsykokeissahan oli sellainen tehtävä, jossa piti imitoida jotain henkilöä. Sehän meni tietysti ihan päin persettä. Muistan, että samassa ryhmässä oli yksi kundi, joka osasi imitoida oikein hyvin ja hänellä oli jopa valinnanvaraa niissä hahmoissaan. Itse yritin huonosti Spedeä muistaakseni, hahah, ja pieleen meni sekin. Ai niin, ja kaikkihan nyt Jouko Turkkaa on yrittänyt imitoida myös.”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla? ”Pitkällisen mietinnän jälkeen vastaan Kaustinen! Se ottaa aina niin lungisti. Sehän on muuten todella nerokas ja briljantti suomennos, kun alkuperäisen hahmon nimi on Woodstock.”

Jos sinusta tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi hahmosi nimi ja supervoimasi? ”Mun supervoimani olisi sellainen, että pystyisin pysäyttämään ajan. Kun tulee joku epäkohta, kaikki pysähtyy ja sitten epäkohdan voisi korjata, ja taas jatkuisi liike. Hahmon nimi olisi Jäädyttäjä.”

Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi siltä varalta että heräätkin kesken kaiken? ”Olispa mahtavaa! Haluaisin lukemista mukaan. Kännykällä pelaisin Sanapalaa ja sitten loppuisi akku, laturi ei tietenkään olisi mukana. En muuten ottaisi kännykkää. Paljon kirjoja! Olisi pakko lukea haastaviakin teoksia, kun ei olisi tekosyytä keksiä muuta tekemistä. Ruuassa pitäisi olla vaihtelua, koska en pysty syömään samaa ruokaa montaa päivää peräkkäin. Kasvihuone täynnä tuoreita kasviksia ja hedelmiä!”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Haluaisin mennä katsomaan miten pyramidit on rakennettu, siitä kun aina kiistellään. Haluaisin myös mennä katsomaan, millainen tyyppi oikein oli Jeesus.”

Jos sinun elämästäsi tehtäisi esitys, millainen se olisi? ”Toivottavasti ei tehdä! Mun roolissani olisi useampia eri tyyppejä ja esitys olisi immersiivinen. Tapahtuisi vanhassa tehdashallissa ja mukana olisi erilaisia taiteenalan ammattilaisia - näyttelijöitä, tanssijoita, sirkusta… ”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Kävelen teatterille Puhtaana käteen -esitykseen.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus
Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha
Mikä sytyttää sinut? - Intohimo
Mikä sammuttaa intohimosi? - Tylsyys
Mikä on suosikkikirosanasi? - Perkele
Mitä ääntä rakastat? - Hyrinä
Mitä ääntä inhoat? - Kova meteli
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Toimistotyöntekijä
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).