Sivut

perjantai 19. lokakuuta 2018

Teatterikärpänen lukee : Kehveli / Antti Heikkinen

Nytpä tarttui hyppysiini mainio kirja, Antti Heikkisen kirjoittama Kehveli! Jaa miksikös juuri tämä kirja löysi tiensä Teatterikärpäsen blogiin? No siksi, että kirjan kirjoittanut on tullut minulle tutuksi ennenkaikkea teatterin puolelta. Pari kesää sitten visiteerasimme Iisalmen Koljonvirta Teatterissa katsomassa Tuntematonta sotilasta, ja siellä eräskin Heikkinen Rokan roolissa teki suunnattoman suuren vaikutuksen minuun. Heti ajattelin, että siinäpä lahjakas mies! Tänä kesänä samaa monilahjakkuutta pääsi ihastelemaan Kuopiossa Rauhalahti Teatterin Spede Pasasesta kertovassa Pertti-näytelmässä, jossa Heikkinen heilui mm. Ere Kokkosen roolissa. Näyttelemisen lisäksi mies on ansioitunut sekä käsikirjoittajana että ohjaajana, ja varmaan monella muullakin saralla. Kaikkee se mokoma ehtiikin ja mitä kaikkea vielä ehtiikään! 

 Jo vuosi sitten tuli vähän niin kuin puun takaa yllärinä ilmi, että Antti Heikkinen on myös kirjailija ja kirjoittanut mm. elämäkerrat Juicesta ja Heikki Turusesta. Kirjaston valikoimista naksuttelin kaikki teokset "haluan lukea"-listalle, mutta vielä en ole ehtinyt yhtäkään niistä varaamaan luettavakseni.


 Syksyn uutuuskirjojen joukossa ilmestyi sitten tämä Kehveli. Minulla on Bookbeat-jäsenyys ja sovellus puhelimessani, ja syyskuun puolivälissä tein pikavisiitin Lontooseen. Valitsin äänikirjojen joukosta lentokentällä ja lennon aikana kuunneltavakseni juuri Kehvelin, joka oli veijariromaaniksi mainostettu ja lukijana olisi itse Heikkinen. Ettei suuressa maailmassa äidinkieleni vaan unohtuisi nääs. Kylläpä oli makoisaa kuunneltavaa! Minähän olen murrefani ja teksti vilisi kaikensorttisia murrepitoisia ilmauksia ja herkullisen ilmavasti Heikkinen tekstiään vielä luki. Suuri nautinto oli kuunnella Kehvelin ja kumppaneiden edesottamuksista ja aika usein naureskelin itsekseni ääneen, kun korviin kantautui erityisen meheviä käänteitä. Lempparihahmokseni valikoitui Saastamoinen, johon Kehveli törmäsi sodassa ja jolta lainasi kohtuullisen voimakkaasti tuoksuvan rätin päänsä ympärille. Rätti oli nimittäin toiminut siteenä, koska Saastamoisella oli tikku persiissä. Mieleeni jäivät myös nauriit, naurisviina Kiäriäiset, tv-kokkaavat kansansuosikit Vennamo ja Virolainen, basisti Kekkonen tupeineen, Hohla-Elsa - ja mitä tapahtuikaan Kyllikki Saarelle oikeasti! Entä Stalinin kuolema? Mannerheimin ihottuma? Minne katosi kossu?

 Paluumatkalla kuuntelin kirjan loppuun, hörisin itsekseni ääneen lisää koneessa ja kotona selitin hauskimpia käänteitä isännälle siihen malliin, että kirja tuli lopulta lainattua myös kirjastosta ja isäntä luki sen suurella mielenkiinnolla parissa illassa. Ja hän kun ei normaalisti lue juuri mitään! Koska laina-aikaa oli vielä jäljellä (uutuuskirjoilla vain pari viikkoa aikaa), päätin sitten minäkin lukea kirjan toistamiseen ja kaikenlaista uutta sieltä tulikin vastaan. Äänikirjojen kanssa kun tuppaa välillä käymään niin, että kuunteluote joskus herpaantuu ja saattaa siinä hetkeksi tietämättään torkahtaakin, vaikka kirja olisi kuinka hyvä ja mukaansatempaava. Muutama käänne olikin mennyt taivasta katsellessa näemmä ohi. Lukukokemus oli tällä kertaa varsin hassu, sillä paikoitellen kuulin Heikkisen äänen päässäni etenkin dialogikohtauksissa. Mukava lisämauste! Parissa illassa minäkin sain Kehvelin luettua uusiksi. Kiitän sopivan lyhyitä kappaleita ja kappalejakoja, ja olihan teksti muutenkin "helppolukuista" (toisin kuin pienellä paussilla oleva Alastalon salissa, jossa olen päässyt jo puoliväliin asti).

 Historia on harvojen tekemää, mutta tahtoen tai tahtomattaan siinä suurin osa meistä osalliseksi joutuu. Kutakuinkin näin alkaa yksi kappale kirjassa. Kehveli seikkailee läpi sodan ja on osasyyllisenä vaikuttamassa hirmuisen monen yksittäisen tallaajan elämään ja samalla myös Suomen taloudelliseen nousuun, poliittiseen ilmapiiriin ja kansainvälisiin suhteisiin. On kyllä mainio teos, ja jostain syystä mieleni tekee tällä hetkellä kovasti halkaistua, voissa paistettua naurista. Saako niitä enää mistään?

Antti Heikkinen (c) Otto Virtanen 

 Ensimmäisellä kuuntelukerralla mielessäni kävi useampaankin otteeseen vertaus Arto Paasilinnan parhaisiin teoksiin, yllättävät käänteet seurasivat toinen toistaan ja mietin, että tästä jos mistä saisi mainion tv-elokuvankin. Katsoisin! Huumoria, historiaa, mainioita hahmoja ja taustalla pieni surumielinen vire. Toisella lukukerralla vertaus Paasilinnaan vahvistui entisestään, ja outo sattuma oli se, että tismalleen tällä samalla viikolla kirjailija Paasilinna menehtyi ja siitä uutisissa kerrottiin. Heikkisessä on kyllä aineksia manttelinperijäksi.

 Seuraavaksi otan kuunteluun Bookbeatista Heikkisen kirjan "Mummo", lukijana tietysti kirjailija itse.

 Lukekaapa Kehveli! Lisäinfoa tästä.

Kehveli 

Kirjoittanut Antti Heikkinen 

Kustantaja WSOY 

255 s

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).