Meganin tarina / Miniteatteri

Meganin tarina / Miniteatteri

Ensi-ilta 9.2. 2019, kesto noin 1h 50min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Tuomas Timonen
Ohjaus Suvi Seppälä
Tekninen tuottaja Mikko Myllyniemi
Musiikki, valot ja valokuvaus Mikko Myllyniemi
Video Tuukka Tähti
Puvustus Työryhmä
Lavastus Mikko Myllyniemi ja työryhmä

Rooleissa : Erica Lounavuori, Marjo Maula, Riku Laine, Santeri Töyry, Siiri Käki, Nelli-Maija Pekola, Matvei Ojansuu, Kielo Varjola, Aino Räisä, Sara Kujala, Tuuli Toivonen, Peppi Toivola, Roni Poussu, Cindi Holm ja Hilla Iivari

(c) Suvi Seppälä 

 Tuomas Timosen kirjoittama "Meganin tarina" voitti Lea-palkinnon (paras uusi näytelmäteksti) vuonna 2010. Se on tositapahtumiin perustuva tarina pian 14-vuotta täyttävästä Meganista, joka jouduttuaan nettikiusaamisen uhriksi tekee itsemurhan. Pysäyttävä aihe ja valitettavasti niin tätä päivää, ajasta ja paikasta riippumatta. Aihe herättää monenlaisia kysymyksiä. Miksi? Olisiko tapahtunut voitu jotenkin estää? Kuka on syyllinen? Onko tapahtunut rikos? Miten jatkaa omaa elämäänsä tapahtuneen jälkeen? Tuntuuko kenelläkään pistoa omassatunnossa? Kenen on vastuu?

 Megan (Erica Lounavuori) on ihan tavallinen teini. Reppua paiskotaan kiukuspäissään pitkin lattioita heti kotiinsaapumisen jälkeen ja huoneen ovi pamautetaan niin kovaa kiinni, että korvissa soi. Äiti Mary (Marjo Maula) kokkaa perheelleen sapuskaa, isä Steve (Riku Laine) istuksii rennosti sohvalla televisiota katsellen. Velipoika Alvin (Santeri Töyry) ei ole moksistaan, hän näppäilee sähkökitaraansa. Yhteinen ruokahetki menee niin ja näin. Niin kuin monessa muussakin perheessä.

 Megan on riidellyt bestiksensä Bean (Siiri Käki) kanssa ja välit on pistetty poikki. Kyllähän se pistää mielen matalaksi. Onneksi on internetin ihmemaa ja MySpace, josta löytyy mukavanoloinen ja -näköinen runoileva ja muutenkin kaunopuheinen nuorimies. Maailma ei olekaan Meganille enää niin ankea paikka. Isä-Stevekin on saanut töitä, äidillä sen sijaan tuntuu olevan kateellisia työkavereita ja se vähän latistaa kodin tunnelmaa. Meganin elo ja olo kuitenkin kukoistaa ja neito on yhtä hymyä, Beankin kanssa saadaan riidat sovittua. Vaan sitten tapahtuu jotain, joka muuttaa kaiken ainakin yhdessä perheessä. Megan saa äsken niin ihanalta pojalta solvausviestin ja pian liuta muitakin haukkuu ja nimittelee häntä nimimerkin takaa. Kohtaus on hienosti toteutettu. Ihan tavalliset, mukavat koulukaverit seisovat tietokoneen ympärillä nimimerkillä varustetut laput käsissään. Kuka vaan voi olla mitä vaan ja sanoa mitä vaan, jäämättä kiinni. Niinkö? Nimimerkin ja käyttäjätunnuksen poisto muutamalla napin painalluksella, ja kaikki tieto katoaa bittiavaruuteen. Sitä ei ole olemassakaan. Mitään ei tapahtunut. Mitäs meni ja tappoi itsensä. Huh. "Se oli vaan läppä!"

Meganin perhe (c) Mikko Myllyniemi 

 Meganin muistotilaisuus on koruton ja kaunis, me kaikki istumme siellä vakavina ja hiljaisina. Isä pitää puheen, joka taatusti jää ihmisten mieliin. Bean äiti Linda (Nelli-Maija Pekola) glittermekkoineen pitää puheen myös, toisenlaisen. Hän kyllä osaa konstit miten tulla huomatuksi. Varsin hiljaista väkeä on väliajalla yleisölämpiössä, ja näytelmä jatkuukin railakkaasti Bean synttärihulinoinnilla aulassa, hauska idea tämä. Bean vanhempien kaksinaamaisuus kyllä suututtaa.

 Erittäin vakuuttavaa työtä kaikilta ja etenkin nuorilta, vaan suurimman vaikutuksen iskee toivotun paluun Miniteatterin lavalle tekevä Riku Laine Meganin isän roolissa, ja jotenkin tuntui siltä, että koko mies kuihtui ihan silmissä näytelmän edetessä. Miten osasikin olla niin täynnä katkeruutta, surua, patoutunutta vihaa... Huh! Myös Matvei Ojansuu oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa näyttämöllä.

Videolla Riku Laine (c) Tuukka Tähti 

 Näytelmän äänimaailma oli sellainen, että takuulla mitään ei päässyt pakoon. Se jyräsi päälle ja pakotti kuuntelemaan. Se oli vähän niin kuin pesismailalla isku vasten kasvoja. Ja sitten yllättäen lopun täydellinen hiljaisuus ja yksinäinen kynttilä. Ja Alvin näpräämässä kitaraansa.

 Ainut miinuspuoli oli omituinen metsäkohtaus eläimineen, en vaan tajunnut millään. Tosin tuoreessa muistissa oli vielä edellispäiväinen Turun Kaupunginteatterin Hamlet, joka oli outouksia pullollaan, että samalla linjalla...

 Hämeenlinnan Miniteatteri ei todellakaan mene ohjelmistovalinnoillaan sieltä mistä aita on matalin, vaan tekee puhuttelevaa, ajatuksia herättävää teatteria nuorilta nuorille ja mikä parasta, myös meille aikuisille. Ylpeä saa olla! Näytelmästä on kevään aikana vielä pari "Tuo Teini Teatteriin"-esitystä, jonka jälkeen pieni purkukeskustelu työryhmän kanssa. Lisätietoja esityksistä tästä linkistä. Itse olisin tuonut esitykseen pian 14-vuotiaan kummityttöni, mutta hänellä oli muuta menoa. Niinpä nappasin mukaan mieheni, joka oli esityksen jälkeen varsin vaikuttuneessa mielentilassa ja intoutui antamaan toteutukselle täydet viisi tähteä!

Näytelmä herättää taatusti keskustelua nettikiusaamisesta, vanhemmuudesta, ulkonäköpaineista, netin syövereistä ja vaikka mistä niin kouluissa kuin kotona, ja niin pitääkin. Tärkeä aihe, hieno toteutus! Menkää ihmeessä katsomaan ja napatkaa nuorisoa mukaan.

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Miniteatteri!)