Vuonna 1982 Porissa syntynyt Juhis on horoskoopiltaan härkä/kaksonen, ”rajatapaus”. ”Oon syntynyt Satakunnan keskussairaalassa, muistaakseni. Porissa kävin koulut, muutin pois 21-vuotiaana tänne Tampereelle. Töiden perässä on käväisty muissakin kaupungeissa, mutta virallisesti en ole asunut missään muualla.”
Koetko olevasi tamperelainen vai porilainen? ”Mä koen olevani tamperelaistunut porilainen, eli kyllä se Pori aina jossain taustalla piilee.”
 |
| (c) Kari Sunnari |
Tästä yllättäen siirtyi keskustelu Netflixiin ja muihin suoratoistopalveluihin, ja ykskaks puhuimme pitkään Game of Thronesista ja sarjan finaalikauden mahdollisista käänteistä. Kerrankos sitä aihe vaihtuu lennossa… ”Mun suosikkihahmoni on muuten Tyrion Lannister. Jos itse pääsisi näyttelemään tietyn hahmon, se olisi ehdottomasti Jon Snow.”
Ja sitten takaisin ruotuun. Soitat siis bassoa. Oletko soittanut myös teatterijutuissa? ”Bassoa soitin ”Bremenin soittoniekoissa” Työviksessä (Rokkikukko oli mun ns. sisääntuloroolini) ja Mikkelissä ”Kävellen kotiin”-nimisessä jutussa. Työviksen ”Kaikki on kohta hyvin”-näytelmässä soitin kitaraa ja erinäisissä Nätyn jutuissa oon soittanut rumpuja. Vaihtelevasti pystyn siis ottamaan bändisoittimia haltuun tarvittaessa.”
Mikä on salainen paheesi? ”Vähän nolottaa tunnustaa, että mulla menee todella paljon tunteja Pleikkarilla pelaamiseen, ja useimmissa peleissä oon vielä todella surkea. Varsinkin nyt harjoitusvapaalla on pelaaminen vienyt enemmän aikaa. Sen ajan voisi käyttää järkevämminkin, mennä vaikkapa salille. Eilenkin päätin, että menen illalla yhdeltätoista nukkumaan ja pöh, pari tuntia meni vielä pelaamiseen sen päälle.”
 |
| Juhis Pyynikillä (c) Joonas Järventie |
Mitkä asiat ovat lähellä sydäntäsi? ”Oon huomannut sen, että kyllä mä oon ns. liiton mies. Epäoikeudenmukaisuus isona teemana on vastenmielistä. Toimin Näyttelijäliitossa luottamustehtävissä ja hoidan tosi mielelläni yhteisiä asioita eteenpäin sen mitä voin. Aika usein oon kuunteluoppilaana, koska ne ovat niin monimutkaisia kokonaisuuksia. Työehtosopimuksista on vääntöä taas. Vaikka oon muuten aika höveli tyyppi niin huomaan, että näiden asioiden kohdalla mä hiillyn aika nopeasti. Totta kai sydäntäni lähellä on myös ympäristöasiat. Yritän olla hereillä siitä, mitä täällä tapahtuu ja äänestämässä kävin tietysti heti kun oli mahdollista.”
Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi näyttelijänä? Entä jotain erityistaitoja? ”Monikäyttöisyys, mut voi tavallaan pistää minne tahansa ja aina yritän parhaani. En lokeroi itseäni mihinkään. Teen töitä niin paljon kuin tarve vaatii. Jos joku tietty juttu ei ole vielä hallussa, mä kyllä teen töitä sen eteen. Evitassa oli todella paljon laulua ja ajattelin ensin, ettei mun ääneni tule kestämään. Tein kunnolla töitä sen eteen sitten ja onnistuin. Porin Teatterinuorissa teimme aikoinaan ”Salto Mortale”-nimisen sirkusnäytelmän ja opettelin kolme viikkoa aamusta iltaan jonglööraamaan, mulla oli näytelmässä muutaman minuutin numero. Steppausta ja tulennielentää on tullut opeteltua ihan vain roolia varten. Avoimuus oppia uutta, se on mun erikoistaitoni!”
Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Kyllä se taitaa olla akrobatia. Kouluaikoina sitä tuli vähän raapaistua. Kropanhallinta on hieno taito, mutta kun oon vähän kankea ja laiska, sitä ei ole koskaan tullut opeteltua. Vähän harmittaa se, ettei nuorempana ottanut sitä enemmän tosissaan. Nyt olisi hauskempaa, kun voisi tehdä voltteja ja muuta. Kai mun pitäisi mennä johonkin aikuisten akrobatiakurssille...” Juhis tuumaa.
 |
| Juhis Evitassa (c) Teppo Järvinen |
Mikä on ollut toistaiseksi haasteellisin työsi? ”Kyllä se Evita oli. Mä en oo mitenkään varma laulaja edelleenkään, vaikka oon tehnyt musikaalirooleja vuosia. Aina laulaessa joutuu tavallaan hyppäämään syvään päähän. Jotenkin laulaminen on niin henkilökohtainen juttu, siinä tulee paljastaneeksi itsestään aika paljon. Evitassa oli paljon laulettavaa, lavallaoloaikaa ja samalla vastuuta. Teknisesti iso puristus. No juu, ja olihan tuo Agents-musiikkikomedia ”Jykevää on rakkaus” myös haasteellinen. Siinä piti imitoida kulttihahmoja laulamalla ja se tuntui käsittämättömän isolta kynnykseltä, en meinannut aluksi uskaltaa tehdä sitä ollenkaan. Olisin halunnut päästä siinä paljon pidemmälle mihin lopulta pääsin. Olin siinä Badding, Jorma Kääriäinen ja Topi Sorsakoski. Kaikilla oli biisejä ja piti yrittää saada laulusoundia edes sinne päin.”
Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Eipä oikeastaan. Kyllä mä oon suvun musta lammas tämän asian suhteen. Meidän suvussa on perusduunareita ja harrastettukin futista, ei teatteria.”
Miten sinä sitten löysit teatterin pariin? ”Yläasteen pihalta! Tein koulussa ihan mielelläni kaikenlaisia esityksiä ja olin mukana jutuissa aina kun pyydettiin. Se oli hauskaa. Ensimmäinen roolini? Itse en tätä muista, mutta päiväkerhossa tehtiin joku juttu, missä vietettiin suutarin tai räätälin häitä ja mä olin se, joka pääsi naimisiin. Tästä on valokuvia, siellä mä olen hattu päässä lavalla. Ei mitään hajua mistä oli kyse, olisiko voinut olla katkelma Viulunsoittajasta? Porin Teatterinuorissa tehtiin ”Tietokoneen vangit”-niminen näytelmä ja siinä mä olin Metsäläinen Ripeä, se oli eka roolini. Ikää oli silloin 13 vuotta. Mut revittiin siis yläasteen välitunnilta ensin näytelmäkerhoon ja sieltä Teatterinuoriin. Sillä tiellä ollaan. Jos ei mimmit välitunnilla olisi tulleet kyselemään ensin kaveriltani Leksalta ja sitten Leksa olisi kysynyt multa, en tiedä missä olisin nyt. Kahdeksan vuotta tuli vietettyä Teatterinuorissa, ja kaikki muut harrastukseni kuihtuivat pois. Nuorempana tuli harrastettua kilpatanssiakin, se jäi teatterin jalkoihin. Bänditouhut pysyivät kyllä mukana.”
”Mä haaveilin teatteriopinnoista vuosia, mutta mulla ei ollut pokkaa hakea mihinkään kuin vasta Tampereelle muutettuani. Tulin tänne opiskelemaan teatterin- ja draamantutkimusta ensin ja ajattelin, että se toimisi porttiteorian mukaan ja kunnolla vihkiytymällä pääsisi joskus näyttelemäänkin. Käytännössähän se oli sitten tutkimuksellisempi enemmän mitä luulin. Kolmessa vuodessa sain aikaiseksi alle 20 opintoviikkoa ja muuten tuli oltua Tampereen Ylioppilasteatterissa. Hain Nätylle ensimmäistä kertaa vuonna 2004, en päässyt sisään ja putosin heti ensimmäisessä vaiheessa. Tuli kuitenkin sellainen fiilis, että mun on ihan pakko hakea uudestaan, koska haluan näyttelijäksi. No, oon ollut kiinnostunut vähän kaikesta ja lukioikäisenä haaveilin mm. arkkitehdin ja akustikon ammateista. Aika leveällä pensselillä vaihtoehtoja, ja kuitenkaan en sitten mihinkään saanut aikaiseksi hakea. TeaKiin tuli Näty-hakujen välissä haettua ainoastaan ohjaajapuolelle, kiinnosti sekin puoli. Nätylle pääsin sitten 2006 ja valmistuin 2011, ja siitä suoraan Tampereen Työväen Teatteriin.”
 |
| Juhis ja Tiina Weckström Pyynikillä (c) Joonas Järventie |
Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Se oli nimeltään ”Evoluutio – Näyttelijäopiskelijasta ohjaavaksi näyttelijäksi”. Ohjaamista tuli mietittyä silloin kovasti ja ajattelin, että sitä varmaan ehtii tekemään aina silloin tällöin. Käytännössä en oo ehtinyt ohjaamaan juuri mitään, valmistumisvuonna ohjasin kesäteatterijutun Turun Nuoreen Teatteriin. Ohjaaminen kiinnostaa mua kyllä edelleen, mutta se vaatisi paljon enemmän aikaa siihen nähden mitä mulla nyt on käytettävissäni.”
Miksi olet näyttelijä? Miksi teatteri? ”Mua kiinnostaa ihmisyys. Jaksan loputtomiin pyöritellä erilaisia ihmiskohtaloita ja rooleja ja katsoa mikä niissä tikittää. Se kiinnostaa mua. Jokainen kuvittelee olevansa aina oikeassa ja oikealla puolella historiaa. Miten se kaikki toimii esimerkiksi synkemmillä hahmoilla ja miten ns. pahikset oikeuttavat asioita itselleen. Jokaisessa jutussa on aina uusi näkökulma, joka kiehtoo mua enkä varmasti pääsisi kokemaan samaa missään muussa ammatissa. Lisäksi yhteistyö ja leikki saavat mut aina vaan hymyilemään.”
Kerro joku tärkeä oppi, jonka olet saanut urasi varrella. ”Ensimmäisenä tulee mieleeni yksi asia, josta oli juuri eilen Kaisa Helan kanssa puhetta. Puhuimme suorittamisesta ja luonteenpiirteistämme, jolloin tehdään todella paljon töitä jos ei meinaa oikein sujua. Kaisa kertoi omalta kohdaltaan, että kaltaisensa suorittajatyyppi kun löytää vapauden luovuttaa ja katsoo sitten miten käy, niin niissä hetkissä tulee aivan mahtavia onnistumisia. Hän löysi tämän joogan kautta. Itse oon havainnut saman vapautuneessa, hetkessä elävässä flow-tilassa. Kaikkea tehtyä työtä ei tarvitse miettiä ja se tavallaan unohtuu silloin, vaikka on silti olemassa taustalla. Voi elää juuri siinä tilanteessa mahdollisimman hyvin. Katsoessaan kalenteriaan ja nähdessään loputtoman edessäpäin olevan työmäärän pitäisi muistaa se, että hetki kerrallaan. Juuri se hetki vastanäyttelijän ja yleisön kanssa. Tätä kohti mä yritän tänä vuonna työssäni pyrkiä. Yritän olla miettimättä numeroita ja rivimääriä, koska muuten on äkkiä lukossa. Suuria oppeja on muitakin, mutta tämä on nyt se akuutein ja tuorein.”
Onko sinulla ns. omia esikuvia, joita erityisesti arvostat tai ihailet tai olet seurannut kauan? ”Pitkään mun suosikkini oli Kevin Spacey, mutta nyt kun hänen maineensa on ryvettynyt, omakin mielenkiintoni on kuihtunut täysin. Hänen ammattitaitoaan ei kuitenkaan pysty kieltämään. Katsoin häntä fanilinssien läpi todella monta vuotta ja kävin katsomassa hänen näytelmiään Lontoossakin. Nykyään arvostuksen kohteeni vaihtelevat kausittain ja vähän senkin mukaan, mitä itse oon tekemässä. Jyrki Mänttäri on mainittava tässä yhteydessä, hän on todella kiva työkaveri ja tekee oman duuninsa aina pirun hyvin. Hänen työmoraalissaan on jotain äärimmäisen kunnioitettavaa”, Juhis kehuu kollegaansa.
Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita maailmasta ihan kenet tahansa? ”Cate Blanchett! Robert Downey Jr. olis tosi kova myös. Al Pacino.”
Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Freddie Mercuryn kanssa, jos nyt oikein fantasioinnin rajoja venytellään. Musta ei varmaan tulisi ääntäkään, olisi jo niin komeaa olla siinä tilanteessa ja samassa tilassa hänen kanssaan. Show Must Go On duettoversiona voisi olla aika kova, sillai että Freddie laulaisi suurimman osan. Mulle riittäisi yksi lause.”
Missä eri teattereissa olet ollut? ”Mainitsen nyt ne, joista oon saanut palkkaakin. Porin Teatterissa (ennen Nätyä olin avustajana Beatles Storyssa), Mikkelin Kesäteatterissa,
Turun Nuoressa Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Kesän jälkeen voin laittaa mukaan Pyynikin Kesäteatterin.”
Mainitse muutama itsellesi jollain tavalla tärkeä roolityö tai koko proggis. ”Ihan ekana tulee mieleeni ”Kaikki on kohta hyvin”, Työviksen Kellariteatterissa on aina ihan oma tunnelmansa. Sitä oli todella hieno tehdä. Aihe oli synkkä ja raskas, mutta silti sitä oli kiva tehdä. Siinä oli tietynlainen rauha tekemisessä, ei tullut kiireen tuntua missään kohtaa. Lopputulos oli erittäin onnistunut. (Huom. Näytelmä perustuu Jonas Gardellin kirjaan Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin) Kellariteatteriin tehtiin myös ”Kerjäläinen ja jänis”, siinä oli tosi hyvä meininki myös. Tytöt 1918 ja Viita 1949, molemmat erittäin merkityksellisiä. Jokaisessa treenipäivässä tuntui siltä, että tämä jos mikä on tärkeää ja todella kiva, että teemme tämän juuri näin. Tytöt 1918 etenkin, juuri sillä näyttämöllä juuri sinä vuonna. Tuorein tapaus on sitten tämä Billy Elliot, tuntui hyvin kevyeltä tehdä niinkin iso juttu. Ison lapsikatraan ansiosta me tsempattiin toisiamme ihan uudella tavalla. Kaikki pitivät fiilistä yllä ihan joka hetki. Sitä on nastaa mennä esittämään aina, vaikka takana on jo 60 esityskertaa. Aina ei fiilis ole ollut sama.”
 |
| Kaikki on kohta hyvin (c) Kari Sunnari |
Millaista teatteria haluaisit itse nähdä enemmän? ”Hyvin tehty musikaali kiinnostaa mua aina. Innolla odotan, että pääsemme porukalla katsomaan huhtikuun lopussa Kinky Bootsia Helsinkiin. Toisessa ääripäässä on hyvin tehty intiimi puhedraama. Harmittaa, ettei ehdi katsomaan riittävän paljon erilaisia juttuja. Tanssiteatteri kiinnostaisi mua myös, on kiehtovaa katsella hyvinliikkuvia ihmisiä. Nyt mulla taitaa olla sellainen vaihe, että haluaisin nähdä joraavia, hikisiä ihmisiä lavalla”, naurahtaa Juhis.
Mitä sinun mielestäsi on teatterin taika? ”Jotain taikaa ja mysteeriä on livekontaktissa – on henkilö, joka tekee jotain ilta illan jälkeen silmiesi edessä. Tai näyttämön suunnasta se, että yleisö on aina uusi. Jonkun toisen kirjoittamia ajatuksia kerrotaan joka ilta uutena havaintona, ja kaikki lähtevät mukaan yhteiseen leikkiin. Siinä on teatterin taikaa. Teatteriksi kaikki muuttuu vasta yleisön läsnäolon myötä. Vaikka kuinka puhuisin hienoja monologeja olohuoneessani yksikseni, se ei ole teatteria. Katsojana mä olen täysin vietävissä ja unohdan sen, että olen itse ammattilainen. Ehkä toisella katsomiskerralla alan kiinnittää huomiota tarkemmin siihen, miten lavalla tehdään ja varastan ehkä ideoita.”
 |
| Tytöt 1918 (c) Kari Sunnari |
Mitkä asiat inspiroivat sinua tai saavat sinut innostumaan? ”Mä inspiroidun aika paljon musiikista. Voin kertoa, että se on osa työtapaani myös. Lukiessani kuuntelen musiikkia ja katson, mihin suuntaan se mua vie ja mitä löytöjä teen. Arjessani yritän kuunnella mahdollisimman paljon musiikkia ja altistua sille. Toinen työtapani on satunnaisuus, jossa arvon itselleni ratkaisuja ja kokeilen sitten niiden toimivuutta. Välillä yllätyn positiivisesti ja välillä mennään ihan metsään. Eli mua inspiroi yllätyksellisyys ja satunnaisuus myös. Taustatarinoiden kehittely on hauskaa, ja katselen ihmisiä välillä ”sillä silmällä”. Se inspiroi myös, jos kävelee suunnittelemattoman reitin tai ajelee bussilla tai vastaavalla jonnekin, missä ei ole aiemmin ollut. Se ruokkii mielikuvitusta mukavasti, kun eteen tulee kaikenlaista yllättävää ja uutta.”
Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja, joita teet aina ennen esitystä? ”Jokaiseen esitykseen mulle tulee tietyt rituaalit. En osaa selittää sitä, mitä kaikkea rituaaliksi muodostumiseen vaaditaan, mutta jossain kohtaa aina huomaan, että jaahas tästä on tullut mulle taas rituaali. Tietyt asiat pitää tehdä aina samassa järjestyksessä. Billy Elliotissa oon huomannut sen, että soundcheckin jälkeen menen aina takaisin pukkariin, vaikka ei olisi mitään tarvetta mennä sinne enää. Pyörin siellä yksistäni sitten jostain syystä. Kaikki rituaalit tulevat mukaan aina jotenkin salakavalasti ja niistä on hankala päästä eroon sitten, jos on tottunut tekemään aina saman kaavan mukaan valmistautumisen. Evitan kohdalla lauloin koko materiaalini läpi kahdesti päivässä ennen esitystä, ensin kotona ja sitten teatterilla. Eihän siinä ollut mitään järkeä! Ainahan sitä ei ehtinyt ja heti oli sellainen olo, että tästä ei tule nyt yhtään mitään.”
Kerro joku legendaarinen sählinki. ”Yksi legendaarisimmista on se, että esitystä oli mennyt jo puoli tuntia kun huomattiin, että yksi näyttelijöistä ei ole saapunut töihin ollenkaan ja mun pitäisi seuraavaksi puhua juuri hänen kanssaan lavalla! ”Tekninen häiriö” keskeytti sitten esityksen ja siinä kohdassa näyttelijä oli polkemassa töihin kauhealla kiireellä. En mainitse nyt nimiä enkä esitystä, koska ei ollut yhden ihmisen harteilla tämä tapahtumaketju. Esitystä edeltävä monipolvinen tarkistusketju ei oikein toiminut tässä kohtaa. Näyttelijä kuvitteli, että meillä on iltanäytös ja olikin päiväveto… Niin hirvittävää tilannetta ei ole ikinä tullut näyttämöllä mulle vastaan kyllä, ja toivottavasti ei ikinä enää tulekaan! Täysin inhimillistä kuitenkin. Teatterissa ihan kaikki on mahdollista”, Juhis kauhistelee ja vieläkin menee kuulemma kylmät väreet tätä muistellessa.
Kerro joku hyvä muisto. ”Äitini sanoi ylppärijuhlissani jotenkin niin, että ”Usko vaan unelmiisi, kyllä ne toteutuu!” Koskaan aiemmin hän ei ollut sanallistanut tätä, mutta sen oli kyllä havainnut muussa toiminnassa. Vanhempani mahdollistivat mulle paljon asioita. Se oli mulle todella tärkeä hetki ja erityisen hyvä muisto. Tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta muistan hyvin sen, millaisessa mielentilassa otin sanat vastaan. Olin todella otettu. Minuun uskottiin ja minä saan uskoa unelmiini.”
 |
| Yhteiskuva (huom. parta!) |
Tulevia roolejasi? ”Pyynikin Kesäteatteriin tulee Ola Tuomisen ohjaus ”Nuotin vierestä”, siinä roolihenkilöni insinööri Arto kipuilee vaikean avioliiton ja omien ääneenlausumattomien toiveiden sekä vahvan äidin kanssa kohti omaa kohtaloaan. Ensi-ilta on kesäkuun puolivälissä. Syyskuun alussa on ensi-illassa Työviksessä ”Pikku Vampyyri”, siitä on ollut muutamia koululaisennakoita nyt keväällä jo. Antonin roolissa olen siinä, hän pääsee tutustumaan vampyyriperheeseen. Billy Elliot lämmitetään syksyllä myös, ja lokakuussa vielä ensi-illassa ”Juhannustanssit”. Siitä tulee kyllä hieno juttu! Raflaavaa kamaa luvassa. Kaikenlaista pääsee taas vuoden aikana tekemään – kaivosmaailmaa, karaokea ja vampyyreitä.”
Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla? ”En tiedä miksi, mutta ensimmäisenä tuli mieleeni Lucky Luke. Länkkärihommat voisi kiinnostaa, eli Tex Willer kävisi myös. Jos joku supersankari pitäisi valita, niin ehdottomasti Wolverine.”
Entäs jos sinusta tehtäisiin supersankari, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Se olisi Sovittelija. Mulle tulisi puhelu aina silloin, jos olisi meneillään riitatilanne, jossa osapuolet eivät kuuntelisi toisiaan ollenkaan. Yrittäisin sitten saada ratkaisun aikaiseksi, menisin paikalle ja kuuntelisin molemmat osapuolet vuorollaan. Menisin riitatilanteeseen puolueettomana. Sovittelijalla olisi päällään tyköistuva kokonaan siniharmaa puku ja se saapuisi paikalle kraka lepattaen. Muuten väritön hahmo, jonka poistuttua mietittäisiin, että minkäsnäköinen kaveri tässä äsken kävi eikä kukaan osaisi sanoa yhtään mitään. Ei mitään muistikuvaa, mutta hyvä että saatiin tämä asia ratkaistua kaikkia tyydyttävällä tavalla. Kävikö täällä ylipäätään joku? Ja jostain kaikuisi vieno krakan lepatuksen ääni...”
Naurua ja paljon.
Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan viihdykkeeksi siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Ottaisin jotain todella puuduttavaa luettavaa, jotta nukahtaisin uudestaan. Oon nykyään sairaan huono keskittymään lukemiseen, oon huomannut että lukutaitoni on huonontunut vuosi vuodelta. Jos ei olisi muuta tarjolla, tulisi ehkä luettua. Ottaisin muutamia sellaisia klassikoita, joita en ole aiemmin lukenut. Alastalon salissa ainakin. Evääksi ottaisin järkyttävän määrän mandariineja ja lisäksi seitania ja ruisleipää. Juomaksi punaviiniä ja seljankukkamehua.”
Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen fiilistelemään, minne menisit? ”Villiin länteen haluaisin lähteä katsomaan meininkejä, kultakuumeen aikaan. Kävisiköhän tuuri? Yksittäisistä tapahtumista kiinnostaisi Vuorisaarna, oliko se ylipäätään oikea tapahtuma. Paljonko siellä oli porukkaa ja oliko se puhe niin hyvä?”
Jos sinun elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se mahdollisesti olisi? ”Se olisi pienoismusikaali, niitä on tullut itsekin tehtyä ja musiikki on ollut osa elämääni pienestä pitäen. Mukana olisi muutamia näyttelijöitä ja siinä olisi pääosin humoristinen sävy, koska ei mulle ole koskaan mitään kovin vakavaa tapahtunut. Totta kai siinä olisi myös synkempiä sävyjä, niin kuin elämässä yleensä. Mun roolissani olisi Jussi Vatanen. Hän on hyvällä tavalla lungi jätkä. Jussi joutuisi kyllä kasvattamaan sitten parran, koska viihdyn parrassa itse. Tosin Antonille ei oikein parta käy...”
Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen kotiin soittamaan bassoa. Meillä on perjantaina treenit Hiskin (Grönstrand) ja Maijun (Saarinen) kanssa.”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
- Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus
- Mistä sanasta pidät vähiten? - Ämpäri
- Mikä sytyttää sinut? - Satunnaisuus
- Mikä sammuttaa intohimosi? - Epäreiluus, epäoikeudenmukaisuus
- Suosikkikirosanasi? - PerkeLE! Loppu pitää ns. kohottaa.
- Mitä ääntä rakastat? - Naurua
- Mitä ääntä inhoat? - Hanan tippumista
- Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Ammattiurheilija, lajilla ei niin väliä
- Missä ammatissa et haluaisi olla? - Isojen lukujen pyörittelijä, kirjanpitäjä tms.
- Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa, kylmää olutta löytyy tuolta suunnasta!
SYMPPIS
VastaaPoista