Mies, joka tiesi liikaa / Eurooppa Neljä, Kievarin Kesäteatteri

Mies, joka tiesi liikaa / Eurooppa Neljä, Kievarin Kesäteatteri, Äänekoski

Ensi-ilta 19.6. 2019, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus ja ohjaus Matti Kuikkaniemi
Lavastus Matti Kuikkaniemi ja Ville Laine
Valot ja äänet Ville-Matti Laine
Puvustus Raija Niiniaho
Koreografia Neija Välilä

Bändi : Toni Lepistö, Kalle Saarelma, Antti Parviainen ja Jaakko Tabell

Rooleissa : Kunto Ojansivu, Satu Säävälä, Erkki Teittinen, Jyri Ojansivu, Paavo Honkimäki, Neija Välilä, Maiju Jokinen, Tiuku Holma ja Sara Pitkänen

(c) Teatterikärpänen 

Mies, joka tiesi liikaa 
eli epätoivoinen yritys tuoda näyttämölle Teatteri Eurooppa Neljän varhaisvuodet 

 Se on juhlan paikka! Jo 30 vuotta on Teatteri Eurooppa Neljä tarjonnut elämyksiä kiertueperinteellä ja vakkarimestoillakin. Katsojia on ollut kutakuinkin pyöristettynä 1,3 miljoonaa. Se on aikamoinen määrä ja eläköönhuutojen arvoinen suoritus. Itse laskeskelin nähneeni teatterilta 11 eri proggista neljässä eri paikassa ja ensimmäisenä niistä "Mistä rakkaus alkaa" vuonna 2007 Laajavuoressa. Lisäksi esityksiä olen nähnyt Sappeella, Kankaan Tehdasteatterissa Jyväskylässä ja nyt viimeksi Äänekoskella Kievarin Kesäteatterissa.

 Olipa kerran ... Herrat Kunto Ojansivu, Heikki Paavilainen ja Jouni Virtanen halusivat perustaa oman teatterin ja vuonna 1988 teatterin kannatusyhdistys perustettiin. Ensimmäinen näytelmä oli Kesäillan valssi ja vuosi oli 1989, paikkana Kolkanniemen pappila, ohjaajana Matti Kuikkaniemi. Juhlavuoden kunniaksi joku sai sitten mahtavan idean, että tuodaanpa varhaisvuodet näyttämölle uusiksi ja kerrotaan, mistä ja miten kaikki sai alkunsa. Hieno idea, joka sitten näemmä lähti rönsyilemään hiukan, muuttui matkalla ja lopputulos lienee tekijöille itselleenkin täysi yllätys ja mysteeri. No, ainakin näytelmän nimen alaviite pitää täydellisesti paikkansa ja käsiohjelman "ohjaajan sanassa" myös on havaittavissa pientä ilkikurista kettuilua lämmöllä siihen suuntaan, että eikö nyt kukaan tajua lopettaa tätä hullutusta. Pisteet siitä, taito on sekin nauraa itselleen.

Paavo Honkimäki tunnelmoi 

 Ei näköjään ole tarvetta lopettaa, eikä ole tarviskaan. Näytelmän aikana todetaan myös muutamaan otteeseen, että pieleen menee jos tästä kokonaisuudesta liikoja yrittää ymmärtää, pääasia että viihtyy ja arjen huolet unohtuvat hetkeksi. Siinä kyllä ollaan oikeassa. Meidänkin näytöksessämme oli pari bussilastillista väkeä hiukan kauempaa eikä siinä mitenkään voi olla mitään väärää, että lähdetään porukalla katsomaan teatteria ja nautitaan kahvit ja pullat. Muistellaan ehkä menneitä, jos esityksessä nähdyt pätkät menneiltä vuosilta tuovat muisteloita mieleen tai muistellaan ihan muuten vaan. Kievarin sisääntuloaulassa oli paljon vanhoja valokuvia teatterin menneistä proggiksista ja hauskahan sieltä oli siloposkisia tuttuja bongailla ja tuumata, että tuo olisi ollut hauska nähdä kyllä.

Mainio kaksikko Ojansivu-Säävälä 

 Juu. Esityksessä yritetään herätellä henkiin alkuvuosien näytelmiä ja osittain onnistutaankin. On Kesäillan valssia, Pekkaa ja Pätkää, Siunattua hulluutta. Henkiin herätetään myös esi-isä (Kunto Ojansivu), jonka vain harvat ja valitut näkevät. On veikeää rollaattorimummoa (Satu Säävälä), on puhuvaa linja-autoa, lehmää, kalsareissa toikkarointia ja Theresa May myös. Ja miimistä ratsastusta ja puhuvia päitä, joista yksi ei meinaa pysyä kasassa millään. Eli varsin kirjavaa menoa. On taattuun Eurooppa Neljän tyyliin monipuolista soittoa ja laulua - hienoa tunnelmointia ja räväkämpääkin menoa. Jalalla pistetään koreasti ja katsomoakin hyödynnetään hienosti. Väki viihtyy, eli tehtävä täytetty!

Bändi 

 Ja mikä parasta, kesän parhaat makkarat löytyivät jälleen E4:n grillistä. Koostumus, maku ja kuumuus täydellinen ja hintakin kohdillaan.

 Eihän näistä muuta voi kuin tykätä! Sympaattista sakkia ja tekemisen meininkiä hyväntuulisella, rennolla otteella. Toivotan pitkää ikää ja turvallisia ajokilometrejä jatkossakin, ja kiitos näistä vuosista ja monista nauruista sekä muistoista.

Lisäinfoa tästä linkistä.

Esityskuvat (c) Jiri Halttunen

(Näin esityksen vapaalipulla, kiitos Eurooppa Neljä!)