Maailman ympäri 80 päivässä / Musiikkiteatteri Kapsäkki

Maailman ympäri 80 päivässä / Musiikkiteatteri Kapsäkki

Ensi-ilta 2.10. 2019 , kesto noin 2h (väliaikoineen)

Alkuperäisteksti Jules Verne
Ohjaus ja dramatisointi Jussi Nikkilä
Sanoitukset Jussi Nikkilä
Musiikki Työryhmä
Puku-, naamiointi ja lavastussuunnittelu Riitta Röpelinen
Valosuunnittelu Tuittu Teivainen
Äänisuunnittelu Jan Noponen

Rooleissa : Paavo Kerosuo, Antti Korhonen, Veera Railio, Anna-Sofia Tuominen ja Olli Riipinen

Pientä esimakua... 

 "Vauhdikas koko perheen seikkailu". Niin-PÄ!

 Muistan katsoneeni aikoinaan telkasta piirrossarjaa Matka maailman ympäri, ja tunnarikin lähtee heti soimaan päässä kun vähän muistin verhoja raottelee. Muistan nähneeni muinoin Hämeenlinnassa myös teatteriversion, jossa Erkki Saarela esitti niin intialaista lehmää kuin puhvelilaumaakin ja kaikkea muuta mitä matkalaisten eteen tuli. Muuta en siitä sitten muistakaan, paitsi että lopussa Phileas Fogg lauloi Popedaa. "Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan..."

 Koska kyseessä on koko perheen musiikillinen iloittelu, oli ensi-illassa paikalla lapsikatsojiakin paljon. Välittömästi esityksen päätyttyä heräsikin kysymys, että minkäköhänlaisia performansseja esityksen tiimoilta olohuoneissa illalla esitettiin. Kaivettiinko kaikki mahdolliset ja mahdottomat soittimet esiin ja fiikukset keskelle lattiaa, kammalla otsatukkaa kuosiin ja pyyhkeestä turbaania päähän ja sitten lähtee? Itse yritin jotenkin havainnollistaa näkemääni kotona, kun mieheni heräsi kolisteluuni kotiuduttuani, mutta eihän siitä mitään tullut. Häröilyksi meni, eli vähän sinne päin.

 Homman nimihän on se, että herra Phileas Fogg (Paavo Kerosuo) lyö Lontoon Reformiklubilla parrakkaiden klubitovereidensa kanssa kohtalaisen isosta summasta vetoa siitä, että ehtiikö matkustamaan maailman ympäri tietyn ajan puitteissa. Tuumasta toimeen, ja mukaan reissuun lähtee rrranskalainen otsatukastaan näemmä tarkkaa huolta pitävä palvelija Jean Passepartout (Antti Korhonen). Kaksikon perään lähtee vielä etsivä Fix (Anna-Sofia Tuominen), koskapa liikkeellä on myös pankkirosvo, jonka tuntomerkit ikävästi osuvat myös Foggiin. Reissun varrella tartutaan yllättävissä tilanteissa kaikensorttisiin soittimiin (Veera Railio aika monesti) ja päähän löytyy etenkin Olli Riipisellä monenlaista rekvisiittaa, ja hahmoa pukkaa.

Lisää esimakua, edessä Tuominen, takana Korhonen-Riipinen-Kerosuo

 Ja voi kuulkaa, kylläpä sitä maailmalla törmääkin kaikenlaiseen sakkiin! Alun häkellyksestä toivuttuani (huuli pyöreänä katselin alun käänteitä ja mietin, että onpa outoa menoa) koko esitys tyylilajeineen ja yllätyksineen tempaisi täysillä mukaansa ja monta kertaa mietin, että ei tämä ole todellistakaan. Oli ihan pakko pudistella päätään kaiken naurunsa lomassa. Sen verran absurdia menoa oli paikoitellen. Monenlaista hohottelua ja hihittelyä kuului sieltä sun täältä yleisön joukosta. Suurin "kiitos" tästä kuuluu ehdottomasti Olli Riipiselle, joka irrottelee lukemattomissa rooleissaan aika huolella, selvästi nauttien ja "pienin sisäisin keinoin". Oli vahvalla aksentilla puhuvaa everstiä (kaksikin eri everstiä), tuomaria joka tuntui vähän liiankin hyvin viihtyvän kosketinsoittimien äärellä ja kapteeni Speedo, jonka yli en tunnu pääsevän millään. Eikä siinä edes kaikki. Pieruhuumoriltaan ei vältytä, ja sehän valitettavasti toimii aina.

 Musiikillinen anti on erittäin monipuolista! Soittimina on erinäisiä rumpuja, huilua, viulua, rytmimunaa, tamburiinia, kiippareita, akustista kitaraa ja myös tyylilajit vaihtelevat räpäytyksestä oopperaan ja kaikkea siltä väliltä. Jokaiselle jotain, ja etenkin Anna-Sofia Tuominen pääsee kunnolla esittelemään laulutaitojaan. Veera Railio hurmaa ja huvittaa mm. norsunhoitajana, konduktöörinä ja prinsessa Aoudana, johon Fogg vähän pihkaantuu. Fogg tuntuu olevan ainoana suhteellisen jalat maassa-oleva rauhallinen hahmo, siinä missä muut häiläävät minkä ehtivät ympärillä.

 Nerokkaita oivalluksia on esitys täynnänsä ja monia viittauksia tuttuihin teoksiin joukosta bongailin tyytyväisenä. Millä tavalla Fogg palkkioita makseli ja jestas miten hengästyttävä räiskintäkohtaus (rytmimunalla sarjatulta pusikon kätköistä, jes), nyrkkeilyottelusta puhumattakaan. Laivalla mennään ja junalla, myös koiravaljakolla varsin kätevästi ja norsun kyydissä. Huh huh, ja kaikki alle parissa tunnissa.

Etsivä Fix (Anna-Sofia Tuominen) 

 Kuten arvata saattaa, vauhti on aikamoinen. Välillä tuli mieleeni enemmän tai vähemmän käsistä lähtevä, alunperin toisenlaiseksi suunniteltu koulunäytelmä, jossa työryhmä on saanut suhteellisen vapaat kädet ja ohjaaja Nikkilä on vähän katsonut päältä ettei ihan lähde laukalle, tai sitten on vain kannustanut lisäämään kierroksia. Epäilen jälkimmäistä. Muutaman kerran oltiin niillä rajoilla, että nyt menee jo yli ja kenellä mahtaa lavalla pettää pokka ensin. Mikä maa mikä valuutta. Olisi ollut muuten kiintoisaa olla harjoituksia seuraamassa! Ketä saa syyttää milloin mistäkin ideasta, hahah. Mieleeni nousi myös viikonloppuna Teemalta katsomani Sielun veljet-aiheinen elokuva bändin taipaleesta ja erinäisistä projekteista sen ympärillä. Tässä oli vähän samanlaiset ainekset. Yhtään ei katsoja (eikä välttämättä kaikki lavallaolijatkaan) tiedä mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua, ja sehän on parasta se. Siekkareilla olisi voinut hyvinkin olla jollain kiertueellaan teemana Matka maailman ympäri 80 päivässä, ja lopputulos olisi ollut vähän samansuuntaista. Hallittua sekoilua.

 Pitää myös jälleen mainita se, että aina kun jotain varsin erikoista olen katsomassa, jotenkin siihen liittyy Miro Lopperi. Tällä kertaa hän oli lavan sijaan katsomon puolella, vaihteeksi. Jos olisikin ollut lavalla mukana, en ole varma olisinko alkuunkaan selvinnyt hepulikohtauksitta Kapsäkistä ulos. Hikikarpalot otsalla poistuin nytkin.

Esityksiä on vain viisi jäljellä, joten hopihopi lippuostoksille, lapsien kera tai ilman. Lisätietoja täältä.

Esityskuvat (c) Laura Reunanen

(Näin esityksen median kutsuvieraana, kiitos Kapsäkki ja työryhmä!)

Yhteistyössä Teatterimatka.fi - teatterit yhdestä osoitteesta!