Sivut

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Minihaastattelussa Marketta Tikkanen

 Minulle tarjoutui tilaisuus haastatella Marketta Tikkasta, mutta livenä emme ehtineet syksyn kiireissä tapaamaan. Niinpä päätimme tehdä hiukan erilaisen haastattelun meilitse, ja minä kysyin Marketalta kymmenen teatteriaiheista kysymystä ja hän vastasi. 

(c) Ronja Koskinen

 Kuka olet ja mistä olet kotoisin? "Olen Marketta Tikkanen, 26-vuotias näyttelijä. Olen Helsingistä kotoisin, mutta asuin viisi viimeistä vuotta Tampereella, kun opiskelin näyttelijäksi Tampereen yliopiston Nätyllä v. 2014–2019."

 Milloin ja miten teatterikärpänen puraisi sinua? "Olen nähnyt lapsesta saakka paljon teatteria, ja jo silloin teatterin maailma kiehtoi minua valtavasti. En koskaan kuitenkaan uskaltanut edes unelmoida näyttelijän ammatista, koska olin melko ujo lapsena. Kunnolla innostuin teatterista ja etenkin näyttelemisestä kai sitten vasta lukiossa. Rakastin äidinkielen opiskelua, ja minulla oli Sibelius-lukiossa aivan upea äidinkielen opettaja Arja Krook. Kävin kaikki hänen kurssinsa, ja yksi niistä oli ilmaisutaitopainotteinen. Teimme monenlaisia harjoitteita ja kai jotain ihan kohtauksiakin. Siellä niitä harjoitteita tehdessäni uskaltauduin ensimmäistä kertaa heittäytymään kunnolla, ja silloin ymmärsin nauttivani siitä hommasta. Arja kannusti minua eteenpäin ja hänen kanssaan treenattiinkin abikeväänä Teakin pääsykokeita varten. Koulun ovet eivät vielä sinä vuonna auenneet, mutta innostuin näyttelemisestä ja halusin alkaa harrastaa sitä tosissani. Pääsin seuraavana syksynä Helsingin Kellariteatteriin ja siellä innostus kasvoi entisestään. Sitten kävin vielä Laajasalon opiston näyttelijäntyön linjan ennen kuin pääsin Nätylle."

 Mainitse muutama roolityö tai proggis, jotka ovat olleet itsellesi jollain tavalla tärkeitä. "Tein Nätyn koulutusohjelmaan kuuluvan työharjoitteluni Tampereen Työväen Teatterissa Veriruusut-romaaniin perustuvassa, sisällissotaa naiskaartilaisten näkökulmasta käsittelevässä musikaalissa Tytöt 1918. Esityksessä mukana oleminen oli minulle henkisesti ja fyysisesti rankka, mutta todella hieno ja mieleenpainuva kokemus. Sain näytellä siinä yhtä päähenkilöistä, Sigridiä, jonka tarina oli sydäntä riipaiseva, samoin kuin esityksen aihe itsessään. Tällä hetkellä Turun Kaupunginteatterissa pyörivä Amélie-musikaali on tietenkin myös tärkeä juttu minulle siinä mielessä, että se on ensimmäinen nimiroolini ja siinä on ollut hitosti hommaa ja hyvää haastetta! Olen myös Saimaan Teatterin jäsen, ja Saimaan Teatteri onkin minulle hyvin tärkeä ja taiteellisesti inspiroiva taiteen tekemisen alusta ja yhteisö. Se on nuorista taiteen ammattilaisista koostuva, kesäisin toimiva kiertueteatteri, joka vie korkeatasoista nykykansanteatteria Saimaan seudulle."


Tytöt 1918, TTT (c) Kari Sunnari 

 Mainitse joku tärkeä oppi, jonka olet saanut. Onko jonkun tietyn henkilön mainitsema ohjenuora tai vastaava, tai jokin usein toistunut asia, jonka olet itse oivaltanut ja tallettanut muistiisi? "Niitä on kymmeniä! Koko opintopäiväkirjani Nätyn ajalta on täynnä sellaisia syvälle sydämeen painuneita, viisaita lausahduksia meidän opettajiemme ja etenkin professorimme Pauliina Hulkon suusta. Ehkä tärkein oppi joka minulle on jäänyt koulusta, on oman äänen etsimiseen kannustaminen ja kärsivällisyys sen suhteen. Viiden vuoden aikana meille opetettiin monia asioita, ei yhtä totuutta. Niitä monia asioita tutkien jokainen sitten etsi itselleen sopivimmat ja toimivimmat opit ja työskentelytavat. Ei kuitenkaan niin, että pysyisi ainoastaan omalla mukavuusalueellaan vaan myös niin, että aina uskaltaisi testata vaikeankin tuntuisia juttuja. Opettajien mielipiteiden ja ajatusten, samoin kuin omien mielipiteiden, ajatusten ja rajojen tutkimiseen ja kyseenalaistamiseen kannustettiin. Yritän aina muistaa luottaa omaan ainutlaatuisuuteeni ja myös nauttia siitä. Minä en voi olla kukaan muu kuin olen, ja kukaan muu ei voi olla minä."

 Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? Entä mikä oli taiteellinen lopputyösi? "Kirjallinen lopputyöni käsitteleekin oman ääneni etsimistä ja löytämistä mm. erilaisissa esityskonteksteissa – että miten oppia luottamaan siihen kuka ja minkälainen minä olen näyttelijänä ja mitkä ovat minun vahvuuteni ja heikkouteni. Käyn läpi matkaani kohti taiteilijuutta ja käsittelen myös kipua, fyysistä kipua, jonka kanssa olen joutunut elämään viimeisten vuosien ajan. Tutkin, miten se on vaikuttanut ammatinkuvaani ja konkreettiseen työskentelyyni. Taiteellisen lopputyöni tein Nätyllä Peruskiviä-esityksessä, jonka ohjasi lehtorimme Mikko Kanninen."

 Millainen teatteri sinua itseäsi kiinnostaa ja mainitse jokin esimerkki, jonka olet nähnyt? "Minua kiinnostaa esityksissä uudenlaisen näyttämön ja uudenlaisen esiintyjyyden tutkiminen – esimerkiksi dramaturgiset leikit ja konventionaalisen tilan ja yleisösuhteen rikkominen. Esitykset, jotka siis luovat uutta näyttämöä eivätkä vain toista vanhaa totuttua teatterin muotoa. Ihanaa on minusta nähdä kun mennään realismin yli, tutkitaan rajoja ja ollaan rohkeita valinnoissa. Tänä syksynä minua suuresti inspiroivia esityksiä ovat olleet muun muassa Takomon Ruusuruoska (ohj. Esa Kirkkopelto) sekä Glitcherin/Viiruksen The Porn Horror Musical. Toisaalta, myös taidolla tehty perinteinen draama voi sykähdyttää syvästi!"


Amélie, Turun KT (c) Ott0-Ville Väätäinen

 Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa sanonta "teatterin taika"? Mitä se sinulle merkitsee näyttelijänä/katsojana? "Lapsena muistan teatterin tuntuneen minusta maagiselta ja mystiseltä, mutta kun siitä on tullut ammatti, on kaikki mystisyys kadonnut. Teatteri on työtä ja arkista, mutta se ei poista sen hienoutta ja ainutlaatuisuutta. Teatterissa hienointa ja kauneinta on minusta (sekä näyttelijänä että katsojana) se, että se on hetken taidetta. Esiintyjät ja yleisö kokoontuvat yhteen ja kohtaavat hetkessä, joka on vain siinä ja silloin."

 Erikoisin asia, mitä sinulle on tapahtunut näyttämöllä? "Vuonna 2016 Saimaan Teatterin Häät-esitystä oli katsomassa joku henkilö, joka rupesi häiriköimään yleisössä kesken esityksen. Esityksessämme oli ristiinpukeutumista, ja sitä tämä katsoja ei voinut sietää. Hän huuteli, että mies, joka on pukeutunut naiseksi ei saa kantaa lasta (vauvanukkea) edes näyttämöllä. Koska meidän näyttelijöiden oli vaikeaa ottaa vastaan tällaista suvaitsemattomuutta, tunnelma näyttämöllä sähköistyi. Ainakin minulle nousi kysymys siitä, miten pitkään illuusiota on pidettävä yllä, ja missä vaiheessa tilanteeseen pitäisi oikeasti puuttua. Vedimme esityksen kuitenkin loppuun saakka täydellä energialla, saaden voimaa siitä ajatuksesta, että juuri tämänkaltaista teatteria täällä täytyykin esittää."

"Häät", Marketta vas. (c) Saimaan Teatteri

 Tulevia roolejasi/töitäsi? "Ensi kesänä on tarkoitus olla mukana taas Saimaan Teatterissa pitkästä aikaa. Se on kyllä paras tapa viettää kesää!"

 Millaisia terveisiä haluaisit lähettää katsojille? "Tervetuloa katsomaan teatteria juuri sellaisena kuin olet ja juuri sillä mielellä kuin olet, vaikka verkkareissa ja kumppareissa. Koetaan yhdessä hetken taidetta! Ja nyt, ihanaa joulun odotusta kaikille ❤️" 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).