Sivut

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Che -hän elää!? / Teatteri Vanha Juko

Che - hän elää!? / Teatteri Vanha Juko, Lahti

Yhteistyössä Teatteri Vanha Juko ja Projektori-ryhmä

Kantaesitys 15.2. 2013, kesto n 3h (huom. kaksi väliaikaa)

Ohjaus Juha Luukkonen

Näyttämöllä : Minja Koski, Jukka Peltola, Ilona Pukkila, Tatu Siivonen ja Sakari Tuominen sekä Santa Clara Sinfonietta

Taustaa : Ernesto "Che" Guevara (1928-1967) oli argentiinalaissyntyinen vallankumouksellinen sissijohtaja ja huomattava poliittinen hahmo. Tämä näytelmä ei ole näköiskuva Che Guevarasta, vaan esitys nykypäivän Chen etsimisestä. Se kuvaa sankaruuden myyttiä historiasta nykypäivään ja kysyy, onko sankaruus nykypäivänä mahdollista. "Che - hän elää!?" on sekoitus näyttämöllisiä tilanteita, musiikkia, elävää kuvaa ja nauhoitteita ja kyllä, esityksessä on kaksi väliaikaa. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tulisin näkemään ja poistuessani oli aika pöllähtänyt olo edelleen...


Jukka Peltola / kuva  Aki Loponen, Loma Graphics Oy


Plussaa : "Kaikkihan me hänet tunnetaan, kaikkihan me hänestä pidetään" lauloi jo muinoin Sleepparit, tosin silloin laulun aiheena oli Idi Amin. Lause sopisi hyvin kyllä Che Guevaraankin, sillä hän jos kuka on myyttinen hahmo ja nimenomaan sankaruuden perikuva. Moni luulee siis tietävänsä Chen tarinan, minä mukaanlukien, vaikka tietämys rajoittuu siihen, että on nähnyt esim. rockfestareilla vuosien saatossa Chen kasvoja kantavia lippuja ja paitoja ja huiveja siellä sun täällä ja yhdellä jos toisella. Ensimmäinen näytös pamauttikin tietämykseni uudelle tasolle, välillä ei oikein tiennyt mitä olisi seurannut kun taustalla oli vanhoja filminpätkiä ja edustalla välillä melkoinen karnevalistinen meininki, musiikkia ja jammaamista ... ja sitten yllättäen vakavoiduttiin. Tämä kuuluu kyllä esityksiin, joista suurimman osan ajasta olin ns. huuli pyöreänä, ensinnäkin sen vuoksi etten ihan pysynyt kärryillä missä nyt mennään ja toisekseen siksi, koska näyttelijät olivat niin loistavia ettei voinut kuin hämmästellä. Näyttelijöistä ainoastaan Tatu Siivonen ja Ilona Pukkila olivat minulle aiemmin tuttuja, Tatu useammastakin produktiosta ja Ilona Lappeenrannan kaupunginteatterin huikeasta Dogvillen naispääroolista. Uusista tuttavuuuksista etenkin Minja Koski teki minuun käsittämättömän suuren vaikutuksen, niin liikunnallisesti, laulullisesti kuin näyttelijäntyöllisestikin. Mitään moitittavaa en toki löytänyt Jukka Peltolan enkä Sakari Tuomisenkaan työskentelystä. Musiikkiosuuksista tuli välillä mieleeni jopa Ultra Bra, etenkin porukan seistessä rivissä näyttämön etualalla laulamassa moniäänisesti. Komeaa kuultavaa oli se. Ensimmäisen väliajan jälkeen ylläri oli melkoinen, sillä lavalle oli luotu katsomo tyhjästä ja nyt siirryttiin katsomaan tapahtumia ihan toiseen suuntaan. "Meidän sukumme tarina" kertoi suomalaisesta perheestä, jonka jokaisella jäsenellä oli omat aikansa sankarit. "Mun sydämeni tänne jää" nostatti palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Seuraavassa osassa siivoojatyttö kertoi oman tarinansa. Väliajan jälkeen palattiin alkuperäiseen katsomoon ja nähtiin "Sankarin matka eli poliitikon tarina". Politiikkahommista en juuri ole koskaan perustanut, mutta tässä osiossa Jukka Peltola oli loistava. Huh! Tämä oli kyllä sellainen esitys kaikkinensa, että se pitäisi ehdottomasti nähdä uudestaan, jotta kaikki osaset aukeisivat ja loksahtaisivat paikoilleen. Informaatiota tuli paljon, ja olin paikalta poistuttaessa hiljainen ja hämmentynyt, positiivisella tavalla. Näin jotain totaalisen erilaista taas kerran! Kotimatkalla käskin miestäni pukeutumaan Che Guevaraan ... ja jostain on joku huivi vähintään hankittava itsellekin!

Tatu Siivonen / kuva Aki Loponen,Loma Graphics Oy

kuva Aki Loponen,Loma Graphics Oy


Miinusta : Oli sen verran erikoinen pläjäys kyllä, että en osaa sanoa oikein mitään miinuspuolia. Jokainen kokee näytelmän varmasti eri tavalla ja etenkin ne, jotka ovat syntyneet minua aiemmin. Aiemmin videokuvan käyttö oli olevinaan jotenkin erikoista ja hienoa, nyt sitä tuntuu olevan vähän yhdessä jos toisessa esityksessä ja itseäni vähän jo kyllästyttää se. Kaikkea en tosiaankaan ymmärtänyt, mutta sitä en lue mitenkään miinuspuoleksi itse esityksestä.

Muuta : Ajatuksia heräsi kosolti ja paaaljon kysymyksiä, mikä oli varmaan tämän tarkoituskin. Jäin miettimään sitä nykypäivän sankaruutta, siihen kun tosiaan tuntuu liittyvän esim. se, että vetää näyttävästi turvalleen lentokentällä. Jokaisella meillä on varmasti omat sankarimme ja tuntuukin siltä, että minun sankareitani ovat ainakin nämä teatterintekijät, jotka tuovat katsojille näitä tämänkaltaisia teoksia, jotka ovat muutakin kuin sitä että "oli ihan hauska esitys, kiitos ja näkemiin". Kovasti tekee mieleni myös nostaa toinen käsi nyrkissä voimakkaasti ylös ja huutaa maailmalle jotain. Kun vielä tietäis että mitä.

Che - hän elää!? saa neljä tähteä **** . (ja se viides on tuossa lakissa jo valmiina...)

Alberto Kordan kuuluisa kuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).