2.3. 2013, kesto noin 2h 40min väliaikoineen
Rooleissa mm. Mig Ayesa (Galileo), Lauren Samuels (Scaramouche), Brenda Edwards (Killer Queen), Sean Kingsley (Khashoggi), Kevin Kennedy (Pop), Rolan Bell (Britney), Lucie Jones (Meat) ja Dean Read ( kapinallisten johtaja)
Taustaa : Ben Eltonin ja Queenin jämerä rock-musikaali kertoo ajasta kaukana tulevaisuudessa paikassa nimeltä iPlanet. Elävä musiikki on kuollut aikaa sitten ja soittimet ovat kadonneet, mutta legenda kertoo, että jossain on vielä piilotettuna yksi sähkökitara. Planeettaa hallitsee ilkeä Killer Queen ja lähes kaikki asukkaat ovat samasta muotista valettuja. Nuorten joukosta kuitenkin löytyy kapinahenkeä, jota edustaa Galileo. Nuori mies kuulee omituisia ääniä ja lauseita "jostain menneisyydestä", ne vain tulevat hänen päähänsä. Todellisuudessa lauseet ovat silkkaa rock-lyriikkaa... Galileo tapaa toisen kaltaisensa, kapinahenkisen vaatetuksellaan erottuvan neidon, jonka nimeää Scaramoucheksi. Yhdessä he sitten löytävät porukan "boheemeja", jotka huomaavat heti Galileossa piilevän potentiaalin. Olisiko hänestä johtajaksi ja olisiko hän "The Chosen One" ?
Plussaa : Isossa paikassa valoshow on melkoinen ja musiikki jyrää niin että meinaa henki salpautua heti alkuunsa. Mahtavia laulajia ja tanssijoitahan on porukka väärällään, Galileo etenkin vetää korkealta ja kovaa ja on muutenkin aika eläväinen kaveri. Kaikki Queenin hitit kuullaan ja ne vedetään sellaisella ammattitaidolla, että oksat pois. Naiset etenkin olivat huippuja, niin Scaramouche kuin Killer Queenkin. Puheet tulivat välillä sellaisella aksentilla, että kaikkea en ihan ymmärtänyt, mutta napakkaa sanailua oli mukaan nakeltu ja huumorinkukkiakin, joista osa aika turhiakin. Suomi-viittaukset olisi voinut vaikka kokonaan tiputtaa pois, Stockmannilta hankittu puku kun ei oikein naurattanut. Boheemiporukan vaatetuksesta ja olemuksista pidin kovasti, tuli mieleen esim. Boy George-tyyli ja jotain Dead or Alive-bändiinkin viittaavaa, en muista sen hämärän laulusolistin nimeä nyt tähän hätään. No joo, vanhoista poppijulisteita olivat Boheemit ottaneet itselleen nimiä ja olihan siinä tietysti sitten miespuolista Madonnaa ja Britney Spearsia. Puuha-Petekin tietysti! Juonihan ei nyt mikään kovin kummoinen ollut, harvemmin näissä tämmöisissä mahtavalla tarinalla retostellaankaan. Vaan musiikki puhui puolestaan ja meno oli kyllä tappokovaa! Lopuksi kuullaan tietysti Bohemian Rhapsody ja maailma pelastuu.
Miinusta : Hartwall Areena ei ollut mielestäni kyllä mikään paras mahdollinen esityspaikka. Tyhjää tilaa oli paljon ja sivukatsomoista, joissa itsekin istuin, ei oikein kunnolla nähnyt taustalle heijastettuja tekstejä ja bändiä. Olisi toiminut ehkä paremmin jossain enemmän teatterimaisessa tilassa, vaikkapa Tampere-talossa. Harmitti myös vähän se, ettei minkäänlaista käsiohjelmaa ollut tarjolla. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, ketkä olivat rooleissa ja bändissä, vähän lähikuvia heistä ja etenkin vaatteiden yksityiskohdista. Kattavaa fanituskamaa oli muuten kyllä myynnissä, itse tyydyin jääkaappimagneettiin.
Muuta : Mahtavaa kuitenkin, että ovat lähteneet kiertueelle pitkin poikin maailmaa tämän spektaakkelin kanssa, kaikilla kun ei ole mahdollisuutta mennä esim. Lontooseen katsomaan. Itse näin tämän puolivahingossa Lontoon Dominion Theatressa syksyllä 2007, menin Lontooseen vartavasten katsomaan "The Lord of the Rings"-musikaalia ja toisena iltana halusin nähdä jotain muutakin, joten ostin halvalla lippukojusta piletin illan esitykseen ja huh huh, se oli kyllä yksi komeimmista musikaalivedoista mitä olen ikinä nähnyt. Meno salissa oli kuin rock-konsertissa, ei voinut kuin haukkoa henkeä ja heittäytyä mukaan vietäväksi. Galileon roolin veti silloin ruotsalaisnuorukainen Peter Johansson, hän jäi lähtemättömästi mieleeni. Nyt on kyllä meikäläinen nähnyt ja kuullut monenmoista Queenia ; on Show must go on-musikaalia Musiikkiteatteri Palatsissa useampaan otteeseen, Queen-tribuuttia Tampere-talossa ja sitten tämä...
Kiinnostuneille musikaalin omat kotisivut löytyvät tämän linkin alta.
We Will Rock You saa liian suuren esityspaikkansa tähden vain neljä tähteä tällä kertaa **** .
Paljolti samoilla fiiliksillä siis olit liikkeellä. Sivukatsomot ovat tosiaan tuolla Hartwallilla vähän hankalia, sen sijaan sieltä suoraan lavaa vastapäätä olevista näki kyllä heijastukset.
VastaaPoistaIhan vähän olen kade siitä, että olet nähnyt tämän Lontoossa. Itse kävin siellä katsomassa Lion Kingin, joka oli kyllä itselleni ihan unelmien täyttymys. Täytyy joskus matkustella sinne katsomaan lisää musikaaleja.
ps. meilläkin on jääkaappimagneetti ;)
Sivukatsomosta näki vain pari ekaa sanaa mitä siellä taustalla luki, minua se ei silleen haitannut kun suurinpiirtein tiesin mitä siellä lukee.
VastaaPoistaJääkaappimagneetti oli halpa ja kiva ostos :)
Hmm, kuulostaa aika lailla siltä mitä olisin odottanutkin. Mietin jossain vaiheessa lipun ostoa, mutta sitten tuli kaikkea muuta enkä saanut aikaiseksi. Kävin samoihin aikoihin kuin sinä Lontoossa katsomassa mm. LotRin, ja otin valokuvan Dominionistakin, kun julkisivu oli niin hieno. :-)
VastaaPoistaMitäs sä tykkäsit siitä LotRista? Mulle jäi siitä vähän sekava muistikuva, lähinnä ne örkit ja se huikea Klonkku ja se hämähäkki jäi mieleen. Menin seuraavana päivänä katsomaan tän ja se tyhjensi muistini täysin :)
VastaaPoistaMusiikki (kuuntelen levyä suht paljon), visuaalisuus, örkit ja Klonkku jäivät parhaiten mieleen. Klonkku oli tosiaan vaikuttava, tempaisi täysin mukaansa. Istuin permannolla ja siellä pyöri väliajalla ties mitä örkkiä; yksi mm. istui taakseni parin koulupojan viereen ja nosti jalkansa viereiselle selkänojalleni. :-) Lavastus oli mahtava, mutta näyttelijöistä en muista paljoakaan, hahmot jotenkin hukkuivat tarinan ja lavastuksen alle.
VastaaPoista