Haastattelussa Saara Lehtonen

Saara Lehtosen tapasin syyskuun puolivälissä Kulttuurikahvila Kivessä Tampereella, kahden Veriveljet-musikaalinäytöksen välissä tauolla.

Vilppulasta kotoisin oleva Saara on syntynyt 1980 ja on horoskooppimerkiltään kalat. ”Olen tosiaan ihan maalta kotoisin, Vilppula sijaitsee 80km luoteeseen Tampereelta. Tällä hetkellä minulla on asunto sekä Tampereella että Helsingissä, sillä avopuolisoni Lauri aloitti juuri koulun Hesassa”, Saara kertoilee.

Mitä harrastat? ”Itse asiassa tässä on käynyt niin, että kaikki mun harrastukset on muuttuneet työksi. Viulua ja pianoa soitin jo pienenä ja olin teattereissa ja lauloin, ja mietin miten mahtavaa olisi, jos kaikki nää sais yhdistettyä … niin tadaaaa! Tässä nyt ollaan!” iloitsee Saara.

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Viulunsoitto on varmaan sellainen, sitä ei oo ihan kaikilla. Ja sitten dubbaus, eli äänenkäyttö ja monipuolisuus. Mä oon dubannut vaikka mitä, vuodesta 2004 lähtien. Nyt menee esim. Pikku Kakkosessa sellainen ohjelma kuin ”Franklin ja ystävät”, mä olen siinä sellainen pieni kilpikonnatyttö ja sellainen pieni nalletyttö, ne on ystäviä keskenään ja myös laulavat yhdessä. Olen siis esittänyt duon itseni kanssa, hih! Leffoissa olen dubannut myös, esim. viimeisimmässä Ice Age-leffassa olin se piraattikenguru.”

kuva Teatterikärpänen

Minkä erityistaidon haluaisit osata? ”No siihen viuluun liittyen vielä sellainen taito, että pystyisin laulamaan ja soittamaan samalla. Oon sitä tässä pikkuhiljaa ruvennut treenailemaan. Viime kesänä mulla oli tavallaan pieni debyytti sen homman kanssa, kun Housut pois-musikaalin enskaribileissä tehtiin sellainen potpuri, missä otettiin soittimia ja laulettiin. Se on hyvin vaikeaa pitää se viulu siinä vireessä ja yrittää vielä laulaa! Ja vitsi kun osais vielä tanssia! Osaanhan mä kyllä tanssia siis sillai, mutta että olisi siinä ihan tosi huippu! Tanssi on niin kaunista katsottavaa, oon nyt sitä Danceakin seurannut...” Saara hehkuttaa.

Löytyykö suvustasi muita tällä alalla olevia? ”Näyttelijöitä ei oo mun tietääkseni yhtään, mutta muusikoita löytyy kyllä aika paljon, esim. mun serkkuni oli tangoprinsessana ´90. Mun vanhemmat kyllä harrastaa näyttelemistä ja mun veljeni on viulisti, ja just tän Tuire-serkkuni veli on Lahti Sinfoniassa percussionistina, eli tämmöistä muusikkomeininkiä löytyy kyllä!”

Missä vaiheessa itse kiinnostuit soittamisesta ja näyttelemisestä? ”Viulun mä aloitin jo 6-vuotiaana ja laulanut ja tanssinut oon kyllä aina. Muistan kun järjestin meidän takkahuoneessa aina esityksiä ja pakotin kaikki katsomaan. Sitten Stravinskin Kevätuhrin tai Tulilinnun tahtiin tanssahtelin ja improsin. Ne oli sellaisia ilmaismatineoita, heh. Koulussa olin myös aika kova esiintymään, ala-asteella siihen ei tosin ollut juuri mahdollisuutta. Muistan, että mulle oli aikamoinen shokki kun mut laitettiin kuoroon, olin aiemmin laulanut vain melodiaa. Yläasteella meillä oli sellainen lauluryhmä nimeltään ”Blue Moon” ja sen kanssa keikkailtiin, ja sithän mä olin itseasiassa musikaalin pääroolissakin silloin yläasteella. Heh, siinä musikaalissa oli sellainen poika, joka tuunasi mun mopoani ja mä ihastuin siihen poikaan. Sit lopussa ne sai toisensa ja loppulaulu oli ”Nothing´s gonna change my love for you”. Se oli ihanaa sellaista teinimeininkiä kyllä! Sit lukiossa oli kanssa kuorohommia ja sellainen ilmaisutaitoryhmä, siellä me tehtiin toi Luulosairas. Balettiahan mä olen harrastanut myös kuutisen vuotta, 7-vuotiaana aloitin.”

”Äitini oli mukana siinä Teatteri Onnimannissa ja itse olin varmaan 10-vuotias kun menin ekaa kertaa lavalle. Meillä oli joku sellainen katuteatteriesitys, mentiin markkinoille isolla porukalla ja meitä oli varmaan koko perhe siinä mukana, esiinnyttiin omilla nimillämme ja me oltiin tietysti lapsia siinä. Eka varsinainen näytelmäni oli Tuhkimo, vähän tuntemattomampi versio siitä tutusta sadusta. Olin silloin 12-vuotias. Samaan aikaan Onnimannin kanssa olin myös sen saman ohjaajan nuorisoteatterimeiningeissä mukana pari vuotta.”

Mitä alan opintoja olet suorittanut ja milloin olet valmistunut? ”Lukion jälkeen mä jotenkin tajusin, että mitä mä haluan tehdä. Paimiossa on sellainen kansanopisto, ja mä olin siellä musiikkiteatterilinjalla 1999-2000. Sithän mä pääsin Lahden Mute:lle opiskelemaan, tosin ensin oli välivuosi siinä. Avoimessa yliopistossa silloin opiskelin jotain vähän...Sit olin täällä Tampereella Legioonateatterissa työharjoittelussa työmarkkinatuella, myin jäätelöä ja siivosin ja kaikkee sellaista, ja vahingossa satuin työkkärissä näkemään ilmoituksen tuosta Lahden koulusta ja aattelin, että toi on just se mitä mä haluun ja tuonne on ihan pakko päästä! Ja pääsin, jeee, ihan ekalla yrittämällä! Viulu oli ekan vuoden mulla pääaineena siellä kun ajattelin, että laululla en olisi päässyt sisään. Valmistuin 2006 ja siitä asti olen ollut hommissa. Nätylle olen hakenut kerran, mutta en päässyt edes näyttäytymään siellä. Teakissa olen ollut kerran ykkösvaiheessa. Maisteripuolellehan mä voisin nyt hakea, mutta musta on tosi kiva tehdä töitä just nyt! Silloin kun teatterissa on hiljaisempaa niin dubbaukset pitää mut kyllä hyvin leivänsyrjässä kiinni.”

”Lahden jälkeen mä hain vielä kameranäyttelemisen kurssille, mutta en päässyt. Vähän on haaveissa, että jos pääsisin Savonlinnan lähelle Suvirantaan kursseille ensi kesänä.”

Miksi olet näyttelijä tänä päivänä? ”Kyllä se tuolla lavalla usein tulee mieleen, että ”hitto kun on kivaa hommaa”. Eilen just tultiin laulamasta stemmoja siitä lavan vierestä ja todettiin, että me ollaan aika etuoikeutetussa asemassa tässä, et saadaan tehdä tätä ja meille maksetaan siitä vielä palkkaakin! Samoin kuin se dubbaushommakin, ei se tunnu edelleenkään työltä!”

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit? ”Jos tapahtuisi sellainen kauhuskenaario, että mä menettäisin vaikka ääneni, mikä olisi tietysti ihan kamala paikka, niin mä luulen että se olisi jotain kauneuteen liittyvää. Mä tykkään ihan hirveesti meikata, mä luulen että mä olisin varmaankin joku maskeeraaja tai kampaaja.”

Oletko ollut muissa töissä aiemmin? ”Olen ollut porrassiivoojana ja Turussa mä olen siivonnut koulun ohella mm. apteekkia ja pankkia. Täällä Tampereella olen ollut Tullintorilla kioskissa myymässä jäätelöä. Sit mun exän äiti oli päiväkodinjohtajana ja Lahdessa mä tein sellaisia pieniä lomituksia, olin vauvoja hoitamassa ja 4-5-vuotiaita ja eskari-ikäisiäkin. Kyllä siellä kummasti oppi!”

Onko sinulla omia esikuvia? ”Laulullisesti ja äänenkäytöllisesti mä ihailen Celine Dionia, se on ihan käsittämätön nainen! Musikaalipuolella on sitten sellainen kuin Idina Menzel, samoin Kristin Chenoweth. Nää oli Wicked-musikaalin alkuvaiheen castingissa, noi Broadwayn musikaalistarbat on kyllä melkoisia, ne tekee kaikki täydellisesti! Laulaa, tanssii, näyttelee. Huuoookaaausss! Suomesta ihailen Paatson Rinnaa, se on kyllä aikamoinen pakkaus myös! Tein hänen kanssaan ekan kerran töitä Turussa ”All shook up”-musikaalissa kolme vuotta sitten ja hän on kyllä tosi taitava. Kauheeta kun ei tuu nyt muita nimiä mieleen, kyllähän mä tietysti ihailen moniakin. Näyttelijöistä Judi Dench on aika tykki, ja täältä tietysti Kinnusen Heikki ja Roineen Eila esimerkiksi, näitä ”vanhan polven” kunnon näyttelijöitä.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Ehkä joku Brad Pitt tai Johnny Depp, niiden kans olis varmaan kiva päästä vähän pussailemaan. Sean Connerykin olis tosi makee, se on niin karismaattinen äijä”, Saara innostuu.

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi kappale? ”On sellainen ihana musikaali kuin ”Spelling Bee” ja siinä on sellainen triobiisi nimeltään ”The I love you Song”, ihan mielettömän kaunis. Perheen äiti on jossain Intiassa ja isä yrittää pitää kotia pystyssä ja tytär on tosi yksinäinen. Ehkä toi Rinna voisi olla äitinä, tai Julie Andrews, ja isänä voisi olla Kurt Elling. Siinä on kova jätkä!”

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja omasta mielestäsi onnistuneimmat roolityösi? ”Isoin juttu silloin opiskeluaikoina oli Lahden Kaupunginteatterin Leyla ja Daniel, mä tein siinä sen Leylan roolin. Se on jollain tavalla tosi tosi tärkee juttu mulle. Lahdessa olin koulun ohella aika monta vuotta. Sitten mä tein Patukkaoopperan tuossa Työviksessä, sit tulin tänne Tampereen Teatteriin tekemään Cabaret´n ja Eläkepommin. Täällä olin kaksi vuotta ja sitten menin Teatteri 2000:een ja tein siellä Aladdinin. Kolmena kesänä olen ollut Heinolan kesäteatterissa, silloin kun asuin Lahdessa. Hämeenlinnan kesäteatterissa olin kahtena kesänä. Albatrossi ja Heiskanen oli siinä mielessä tärkeä juttu, koska mä tapasin Laurin siellä ja ollaan siitä asti hengattu yhdessä. Samppalinnassa olen ollut myös. Samppiksessa oli tää Housut pois ja se oli kiva rooli ja musta oli tosi makeeta, että ohjaaja-Heikki otti mut siihen tekemään isoa roolia eikä aina niitä pikkurooleja. Se oli eka sellainen aikuisen naisen rooli, että täältä pesee! Viime vuoden mä olin Ahaa Teatterissa, tein ”Ella ja kaverit juhlatuulella” ja se oli kans tärkeetä kun olin Ella ja oikein nimiroolissa!” Saara kertoilee iloisena.

Freelancer vai kiinnitys, ja miksi? ”Olen ollut freelancer koko ajan ja ehkä siksi kun mulla ei oo sitä Nätyä tai Teakia taustalla, niin multa ei muuta edes kysytä kun oletetaan vaan, että tuo osaa vain laulaa ja tanssia... Ottaisin ihan mielelläni kiinnityksen, se olisi aika hyvä koulu olla vaikkapa vuosi ja tehdä sitä tahtia mitä nää tekee täällä laitosteatterissa. Tuolla Ellassa oli vähän sitä meininkiä, siellä tehtiin todella tiiviiseen tahtiin hommia. Olihan se rankkaa mutta oli se myös makeeta! Kiinnitys olisi myös taloudellisesti stressitöntä. Nyt mulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että mä olen ensi syksynä tuossa Les Misérablesissa mukana, teen Eponinea ja olen myös Fantinen understudy.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Jos olisin tiennyt tuosta Veriveljet-musikaalin Lindan roolista aikaisemmin, niin se olisi varmaan se, toi on niin ihana rooli ja siitä tulee varmaan yks tärkeimmistä töistäni, mä tykkään ihan hirveesti tehdä sitä! On hauskaa päästä kasvamaan lapsesta aikuiseksi. Jos saan sanoa ihan mitä tahansa, niin mä haluaisin olla Wicked-musikaalin Elphaba, mutta mä en oo riittävän pitkä siihen. Ja sitten toi Spring Awakening-musikaali olisi kiva tehdä, mä hain siihen silloin kun se tuli Helsinkiin ja olin siinä viimeisessä vaiheessa, mutta ei mua valittu kuitenkaan.”

”Vuodesta 2001 mä oon saanut työni auditioneiden kautta ja koko ajan oon hakenut kaikkiin mahdollisiin produktioihin mukaan, ja se on jotenkin tosi raskasta jos saa koko ajan pakit. Tän Veriveljet-roolin mä sain sitten niin, että kapellimestari oli suositellut mua teatterinjohtajalle ja mä kävin sit näyttäytymässä ja vähän laulamassa, se oli mahtavaa. Nyt on ihanaa kun tietää, että mulla on kahdeksi vuodeksi töitä täällä luvassa!”

Mikä on parasta työssäsi? ”Kyllä se varmaan loppujenlopuksi on se, kun saa olla tuolla lavalla ja sitten kun yleisö vihdoin ja viimein tulee ja huomaa, että tää uppoo noihin! Se on se vuorovaikutus ja miten se siitä sitten lähtee toimimaan. Ja kummallisesti tälle alalle hakeutuu ihmisiä, joiden kanssa on tosi kiva tehdä töitä.”

Entä miinuspuolia? ”No kaksiosainen päivä on välillä aika rankkaa ja sitten just se, että ennen enskaria on aika väsynyt. Sitä ei tee mitään muuta kuin käy töissä ja syö jotain ja menee nukkumaan ja taas töihin. Ja se, että vaikka se mies olisi siinä vierellä, niin ei minusta sille kyllä mitään iloa olisi! Hahhah! Työstä ei viikolla pääse tavallaan irti ollenkaan. Sitten kun näytökset lähtee pyörimään, niin se on tietysti eri asia.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Luonto varsinkin. Vanhemmat asuu edelleen siellä omakotitalossa järven rannalla, mä tarviin jotenkin aina sellaisen että on pakko päästä johonkin lataamaan akut. Tällä hetkellä mä haluun esim. sienimetsään ihan hulluna! Musiikki inspiroi mua myös, sillai jos kuulee todella hyviä laulajia.”

Millaisessa roolissa koet olevasi omimmillasi? ”Ehkä se olisi niin, että olis tavallaan oma itsensä jollain tavalla aina siinä roolissa, pyrkimys olisi ettei ”näyttelisi.”

Kärsitkö esiintymisjännityksestä ja jos kyllä, niin miten se sinulla ilmenee? ”Kyllä kärsin, mutta en mitenkään sillai että se työtä häiritsisi. Audition-tilanteissa mä olen vähän huono, niissä mä jostain syystä jännitän aina ihan hulluna. Se on huono juttu kun se menee jotenkin ääneen se jännitys. Sen myös tuntee milloin koelaulu on mennyt tosi hyvin, esim. Patukkaoopperassa ja Les Misérablesissa mä tunsin sen, että nyt meni hyvin ja nyt nää ostaa tän. Jotenkin sen oppii, ettei jännittäisi niin paljoa. Kyllä se tavallaan aina vähän jänskättää kun menee lavalle. Jos jännittää paljon, niin sitten tietysti pitää hypätä vessassa koko ajan milloin mistäkin syystä ja sit olo on levoton, ei pysty istumaan eikä olemaan muutenkaan paikallaan. Aina kun tulee ensimmäinen yleisö niin se on jännää ja sit tietty jos on jotain laulukeikkoja, sellaisia joita tekee harvemmin. Pieni jännitys on aina ihan kivaa ja se tuo sellaista potkua tavallaan siihen hommaan!”

Onko sinulla mitään omia rituaaleja, joita teet ennen esitystä? ”No oikeestaan ne on valmistautumiseen liittyviä, eli tulee tiettyyn aikaan paikalle ja sitten mä meikkaan ja laitan tukan itse. Mä oon ollut muutaman kerran meikattavana ja oon ollut tosi levoton, että haluun tehdä itse! Se on sellainen homma missä mä rauhotun ja keskityn, olen vain itseni kanssa ja olen epäsosiaalinen.”

Kerro joku hauska kommellus, mitä on sattunut esityksessä! ”No kesäteatterihommissahan se on aina se sää. Eiku hahahhahhahhaah!! Tää on paras! Housut pois-hommassa kun niillä miehillä on se niiden herkkä duetto siinä aika puolivälin paikkeilla, eli se Dave ja Harold laulaa sitä duettoa naisille, niin katsomosta oli lähtenyt joku äijä kuselle sinne yhden parakin taakse ja se oli jotenkin mennyt sinne takakautta kun katsomo oli tietyssä asennossa. Ja sit kun Jani alkaa laulaa ”Siinä oot, mun ruusunen” niin se tyyppi tulee jostain sieltä puskasta ja laulussa laulettiin juoksemisesta niin se mies lähti juoksemaan. Oli vielä sanonut, ettei hän varmaan näkynyt kun kävi niin nopeasti. Se oli kyllä uskomatonta!”

Tätä sitten nauretaan tovi niin ettei meinata päästä eteen päin ollenkaan!

Kerro joku hyvä muisto! ”No viime kesänä vastanäyttelijäni Panu sanoi jotenkin niin kauniisti kun oltiin kävelemässä jostain illanvietosta, että ”Näin pieni hiominen ja se olis kameravalmista tavaraa!” Hän on niin hyvä näyttelijä, sellainen läsnäoleva. Se oli lämmin muisto. Kaikista jutuista jää sellainen jännä muisto, esim. All shook up ´issa Sami Hintsanen lauloi yhtä biisiä ja mä vieläkin muistan sen tunteen kun samassa kohtaa koko 900-päinen yleisö nauraa.”

Kiinnostaisiko sinua ohjata tai käsikirjoittaa itse tulevaisuudessa jotakin? ”Dubbausohjaaminen mua vähän kiinnostaisi, koska mulla on sen verran jo rutiinia siihen hommaan. Luultavasti osaisin kyllä sen. Se olisi kyllä mielenkiintoista, mutta ehkä sitten kun vähän tulee ensin ikää lisää..”

Onko sinulla mottoa? ”Ei varsinaisesti sillai mottoa, mutta yrittäis vaan elää elämäänsä jotenkin sillai, että olisi ystävällinen ihmisille ja avoin eikä puhuisi pahaa kenestäkään.”

Mistä haaveilet? ”Tietty siitä, että saisi vakiutettua jalansijan, että rooleja tulisi sillai että mulle soitetaan ja että mulla olisi joku päivä varaa valita, että minkä mä niistä töistä otan. Nyt jos mä saan duunin niin mä otan sen kynsin ja hampain vastaan, ja dubbaushommissa on käynyt niin, että olen joutunut pari kertaa sanomaan EI sen takia, että on niin kiire aikataulu. Ja sit kun on kipeenä, niin se on ihan hirveen kova paikka jos joutuu sanomaan ettei pysty tekemään jotain hommaa! Kerran on käynyt niin. Se oli vielä toi Ella ja se jouduttiin perumaan ja ne lapset oli vielä tulossa yökouluun ja mulla itku pääsi kun mua harmitti niin paljon se kun olin kovassa kuumeessa.”

Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä? ”Toivottavasti tekemässä tätä työtä jossain ehkä ja toivonmukaan freelancer-uran jättäneenä. Terveenä ja ääni tallella, ehkä muutaman levyn olisin voinut väsäillä. Joku kiva bändi voisi olla ympärillä ja voisi käydä keikoilla silloin kun huvittaa...”

Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi? ”Mulla on polvi mennyt melkein sijoiltaan kerran ja se on tähystetty!”

Jos saisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Tutustuisin siihen uuteen värkkiin ja miten se toimii! Hehhhehhheeee!”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Punaviiniä ja kynttilöitä ja ehkä jotain syötävääkin. Herkullista lammasta ja jotain salaattimeininkiäkin, fetaa tai vuohenjuustoa.”

Jos saisit mennä aikakoneella johonkin hetkeen menneisyydessä, minne menisit? ”Joku Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen lukuhetki tai joku semmoinen. Eikun se hetki kun Marilynistä otettiin se tuulikuva!”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus

Mistä sanasta pidät vähiten? - Rievä

Mikä sytyttää sinut? - Hellyys

Mikä sammuttaa intohimosi? - Kiire, ei oo hetkessä

Suosikkikirosanasi? - Jumalauta!

Mitä ääntä rakastat? - Lehtien havinaa puissa kesällä

Mitä ääntä inhoat? - Kynnet liitutaululla tai veitsi lautasella

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Kaupan kassa tai 8-16 toimistolla

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa!