Haastattelussa Pyry Nikkilä

Pyry Nikkilän tapasin elokuun puolivälissä 2013 Hämeenlinnan teatterin yleisölämpiössä, Pojat-musiikkinäytelmän harjoitusten välissä. Samassa pöydässä istuivat haastateltavina myös pojat Eppu Pastinen ja Jyri Ojansivu, joten mahdolliset välikommentit ovat lähtöisin heidän suustaan...

Helsingin Haagasta kotoisin oleva Pyry on syntynyt 1989 ja horoskooppimerkiltään hän on kaksonen.

Mitä harrastat? ”Mä harrastan pyöräilyä ja ruuanlaittoa. (vieressä Eppu ja Jyri purskahtavat nauruun). Mun bravuurini ruokapuolella on tulossa vasta, en oo niin hyvä kokki vielä...” Pyry naurahtaa.

Eppu : ”Pyry on sellainen luova kokki, se rakentaa niistä aineksista mitä kulloinkin sattuu kaapista löytymään!”

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? (kysymys aiheuttaa taas nauruntyrskähdyksiä) ”Pyöräily ja ruuanlaitto! Hehhee! Mun taidot menee varmaan tuollaisen pinnallisen näyttelijäntyön sarakkeeseen. Ohjaaja Snoopi Siren sanoi kerran treeneissä, että kaikki erityistaidot nyt vaan laitetaan tähän, eli tässä Pojat-jutussa on kaikkee sellaista pientä rävellystä. Mä oon myös opetellut vislaamaan tätä juttua varten, se tosin joko tulee tai ei...”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Jotenkin tuohon edelliseen vielä, niin mä koen, että mä olen silleen aika kehollinen näyttelijä, mutta haluaisin ehkä sitä viedä vielä vähän pitemmälle. Sitten olisi kiva olla sillai ihan suvereeni laulaja, että laulun kanssa olisi sellaista leikittelyä. Nyt kun laulun kanssa on sillä tasolla mitä on, ja musiikkinäytelmän pääroolissa vielä, niin on mulla kyllä ihan luottavainen olo ja tää on vielä kivaa haastetta. Joo, mutta se laulu ja sellainen liikkeellinen virtuositeetti olisi sellaiset taidot, joita haluaisin kehittää.”

Osaatko soittaa jotain soitinta? ”Kyllä mä osaan soittaa, oon soittanut pitkään kitaraa ja osaan soittaa myös pianoa jonkin verran. Puhaltimia mä taas en osaa soittaa, oon nimittäin kokeillut”, Pyry kertoilee ja muut hihittävät taas vieressä.

Löytyykö suvustasi muita teatterialan ihmisiä? ”Anna-Leena Härkönen on mulle kuulemma jotain kaukaista sukua, mutta ei mulla muita oo. Jussi Nikkilän kanssa en oo sukua, vaikka meillä sama sukunimi onkin.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista? ”Ala-asteen lopussa järjestettiin sellainen ilmaisutaitoryhmä ja mä menin siihen mukaan, silloin jo jotenkin kiinnosti teatteri. Sit me tehtiin Kanneltalolle sellainen proggis ja mä olin siinä parina vuonna mukana. Sit se vaan jäi kun kaikki kaverit lähti siitä ryhmästä pois. Mä pystyin kyllä elämään ilman teatteria koko yläasteen ihan mainiosti, mutta sitten mä päädyin Kallion lukioon ja siellä sitten taas kiinnostuin näyttelemisestä. Sanotaan näin, että teatterista kiinnostuin lukiossa vasta kunnolla, eli mitä enemmän teki, sitä enemmän kiinnostuin. Niin se on ollut ainakin tähän saakka”, Pyry summaa.

Pyry Nikkilä / kuva Teatterikärpänen

Alan opinnot? ”Tällä hetkellä opiskelen viidettä vuotta Teatterikorkeakoulussa, eli olen näyttelijäntyön kandi ja toivottavasti joskus vielä maisteri. Vuonna 2009 pääsin kouluun ja toisella yrittämällä.”

Entä muut mahdolliset opinnot? ”En oo opiskellut muuta kuin teatterihommaa, yksi välivuosihan siihen kerkesi tulla. Olin sen ajan yhdessä kahvilassa tosi huono barista ja sitten musiikkihommia tein, bändin kanssa keikkailuhommia ja sellaista, mutta en oo kerennyt opiskelemaan mitään muuta.”

Onko olemassa vaihtoehtoa B, eli mikä muu ala mahdollisesti kiinnostaisi? ”Ne on just tähän näyttelijäntyöhön liittyviä asioita, mutta se musiikkihomma olisi sellainen kyllä, kun tykkään soittaa ja tykkään säveltää. Esimerkiksi elokuvasäveltäminen voisi olla sellainen, joka kiinnostaisi ja josta voisin saada paljonkin irti. Toinen, mihin oon tuolla Teakissa just tutustunut, on tuo liikkeellinen puoli, eli tanssi kyllä kiinnostaa mua myöskin.”

Miksi haluat juuri näyttelijäksi? ”Vastaan niin, että mä oon ollut aika ujo poika ja oon tottunut siihen, että varsinkin sosiaalisessa tilanteessa, missä on enemmän ihmisiä, oon tottunut olemaan se tarkkaileva tyyppi siellä, ja sitä kautta oon kiinnostunut siitä, että miksi ihmiset käyttäytyy tai toimii tietyllä tavalla. Sit oon painanut aina mieleen, että tommonen tyyppi toimii tuolla tavalla, okei. Se on kaikki mennyt tänne jotenkin pankkiin. Ja sit kun on päässyt kokeilemaan jonnekin lavalle, niin oon tajunnut, että mullahan on hirvee määrä materiaalia täällä! Se on varmaan ollut se, joka on pannut alulle sen, että oon tajunnut, että tää voisi olla hiton kiinnostavaa. Nyt vielä lisäksi se, että mä tykkään tästä niin paljon! Pääsee tekeen töitä ihanien ihmisten kanssa, pääsee toimimaan ja koheltamaan eri tunteiden kanssa. Se pitää ihmisen elossa aika hienolla tavalla”, Pyry summaa tuntemuksiaan.

Millaisessa tilanteessa ”teatterin taika” sinulle parhaiten ilmenee? ”Mulle se ilmenee ehkä siinä, että jos mä tuun vaikka treeneihin, niin mulla on tavallaan se tietty painolasti mikä sinä päivänä tai sinä aikaperiodina mulla on ollut päällä ja mä tuun kaiken sen kanssa sinne treenitilaan. Sit meillä on treenit tai esitys tai joku, ja mun kuuluu ja mä saan unohtaa sen kaiken. Mä en oo keksinyt muuta tapaa, millä pääsisi irtaantumaan hyvällä tavalla siitä omasta arjesta ja omasta elämästä myös. Se tuntuu tosi hyvältä ja sitten voi vaan nauttia ja leikkiä, ja mun mielestä teatteriin kuuluu aina se leikkiminen. Sillä ei ole väliä, että kuinka vakavaa juttua mä teen, aina siinä jutussa joku hymyilyttää. Ja sitten kun treenit tai esitys on ohi, mä huomaan että mulla on energiaa ja hyvä olo, lähes poikkeuksetta. Jossain siellä on se taika mulle.”

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia? ”En osaa kyllä sanoa, mulla ei oo ikinä ollut sellaista tiettyä idolia. Aina silloin tällöin nousee jotain nimiä, just kun katon vaikka elokuvia ja vaikutun jonkun näyttelijän työstä, ja sit tuun seuranneeksi sen työskentelyä jatkossakin ja vaikutun lisää. Ai niin, nyt tuli ykskaks mieleeni Antti Holma! Sen kundin tekemisistä mä olen jotenkin todella innostunut viime aikoina.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Olisi kyllä siistiä näytellä Charlie Chaplinin tai Buster Keatonin kanssa, vedellä jotain kesäteatterisettiä.”

Onko sinulla jotain tiettyä roolihaavetta? ”Joku joskus sanoi, että kaikki Oscar-ehdokkaat on jotenkin tosi risaisia ja särkyneitä hahmoja, olisi kiva tehdä joskus joku sellainen kuurosokea pianisti, jolla on valtavan iso sydän, mutta ei mitään sosiaalisia kykyjä. Tää kyllä liittyy elokuvamaailmaan, mutta olisi hauska tehdä suomalaisessa elokuvassa sellainen rooli, joka olisi tosi syväksi kirjoitettu, koska tuntuu siltä, että aika usein ne on sellaisia nuoren pojan kasvutarinoita, jotka meikäläisille lankeaa. Ja pahista olisi kiva näytellä!”

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja omasta mielestäsi onnistuneimmat roolityösi? ”Olen näytellyt Helsingin Ylioppilasteatterissa, Teatterikorkeakoululla, Ryhmäteatterissa ja nyt olen täällä Hämeenlinnan teatterissa. Näistä mulle on jäänyt mieleen se Kullervo, joka oli meidän klassikkonäytelmänä tokalla vuosikurssilla, se oli sellainen kiva proggis tehdä ja mun mielestä se roolityö jäi kanssa mieleen sillai, että sitä oli nasta tehdä.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Mua inspiroi eniten varmaan toiset ihmiset tällä hetkellä, enemmän ne kuin jotkut biisit tai taulut tai syksyn tuoksut. Mä inspiroidun ihmisistä mun ympärillä, jostain piirteistä tai ihan mistä vaan.”

Podetko ramppikuumetta? ”Poden, mä olen aika kova jännittäjä. Koulun alussa mä olin vielä paljon kovempikin jännittäjä. Mun kehossa käy jotain outoa, Teakissa treeneissäkin saattaa sydän sykkiä ihan kolibrin lailla jostain syystä. Mä en ymmärrä, että mitä mä oikein jännitän. Nyt mä oon päässyt sen yli sillä tavalla, että mun mieli on rauhallinen, vaikka mun keho käy ihan ylikierroksilla. Ehkä tästä mennään jotain kautta kohti jotain parempaa. Toisaalta siitä kyllä myös nauttii. On ollut kyllä muutamia sellaisia esityksiä, missä en ole jännittänyt juuri ollenkaan, niin oon huomannut, että siitä puuttuu myös jotain.”

Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja”, joita teet ennen esitystä? ”Kyllä mä aina yritän ottaa jotain lämpöä, jotain liikuntaa. Siihen sitten taas vastapainoksi se, että pyrkii rauhottaa ittensä, hengittää syvään. Vähän tollasia niin kuin ääripäitä. Musta olis hyvä, jos pääsis huutaan pari kertaa oikein kovaa, se myöskin aktivoi mussa jonkun ääripään siellä mun olemisessa, et saa vähän molempia , niin sitten on sellainen tuntuma, että okei nyt voi tehdä isolla skaalalla.”

Kerro joku legendaarinen kommellus tai vastaava, joka on sattunut näytöksessä! ”Mulla meni olkapää sijoiltaan yhdessä esityksessä. Mä jatkoin sen esityksen loppuun ja se palautu kyllä takaisin aika nopeesti, mutta oli se kyllä aika äärimmäinen kokemus. Siinä kans tajuaa sen adrenaliinin määrän, et sit vasta kun esitys loppuu niin huomaa sen, että miten paljon sattuu. Sit Ylioppilasteatterin aikoihin tehtiin Mustikkamaan kesäteatterissa Hamletia, niin yhdeltä näyttelijältä murtui käsi laulaessaan biisiä mikrofoniin... Se vaan veti sen biisin ja esityksen loppuun! Rautaisia tyyppejä!”

Kerro joku oikein hyvä muisto! ”Mulla tuli mieleen semmoinen, kun meillä on mökki tuolla pohjoisessa, Rovaniemestä vähän Kittilään päin, ja muistan lapsuudesta sellaisen jutun, kun oltiin järven jäällä ja mä näin mun ekat ja toistaiseksi ainoot revontulet. Se oli hieno hetki, toivon kovasti että näkisin vielä joskus revontulia.”

Käytkö katsomassa muiden esityksiä ja onko joku jäänyt viimeaikoina mieleesi? ”En varmaan tarpeeksi käy, mulla se menee vähän kausittain, et välillä mä innostun ja sit tulee käytyä tosi paljon teatterissa, ja sit taas välillä on niin, ettei jaksa yhtään mitään sen päälle mitä itte tekee. Viimeksi taisin nähdä Linnateatterissa Turussa sen Peep Shown, pidin siitä kyllä”, Pyry muistelee.

Tulevia rooleja ja muita töitäsi? ”Itse asiassa huomenna menen näyttelemään sellaiseen Juhannusyö-nimiseen lyhytelokuvaan. Näyttelen sellaista vähän epämiellyttävää poikaa. Mua vähän jännittää, kun se kuvankerronta sillä mun hahmolla on rakennettu röökinpolttamisen varaan, ja mä en oo ikinä polttanut yhtään tupakkaa. Hänen pitäisi olla sellainen karismaattinen ja vakuuttava tyyppi, et se yskiminen ei taida kyllä yhtään sopia siihen...”

Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa myös ohjaaminen tai käsikirjoittaminen? ”Olis se kyllä kivaa. Mulla ei oo koskaan ollut sellaista suurta paloa ohjaamiseen tai käsikirjoittamiseen, mutta kyllä se kiehtoo se ajatus hyppäämisestä sinne toiselle puolelle kans, et mitä voisi itse tavallaan näyttelijänä antaa näyttelijöille, kun tietää sen olon ja tietää sen yhteisen kielen.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Yhdessä, rakastaen.”

Jyri ja Eppu : ”Tuon sä keksit kyllä just nyt!”

Osaatko imitoida ketään? ”En mä osaa. Oon sen verran itsekriittinen. Vaikka olisi jotain vähän sinne päin, niin mä en uskalla sanoa että mä osaan.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Kyllä mä olisin varmaan Lepakkomies, koska siinä on jotain sellaista melankoliaa, jota mä löydän ittestänikin välillä. Sellaista pientä erakkoa.”

Jos voisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Kyllä mä tutkisin itseäni totta kai, ja kyl mä sitten tutkisin myös jotain miestä, jos vaan pääsisin tutkimaan. Et miltä se läheisyys tuntuu naisesta ja naisen kehossa. Aika jännä ajatus! Sit loppupäivän mä vaan tuumailisin ja kävisin syömässä hyvin.”

Jos ihminen vetäytyisi syksyllä talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Hyvää, säilyvää ruokaa. Ottaisin muutaman hyvän kirjan ja pienen lampun, jotta mä näkisin lukea. Sit ottaisin jotain vitamiinipitoista juomaa, ei liian makeeta. Ja ehkä kahvit olis ihana keittää siellä, kunnon nokipannukahvit!” intoilee Pyry.

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä ottaisit sinne mukaan? ”Mulle riittäis varmaan akustinen kitara ja kuusi olutta.”

Jos voisit aikakoneella matkata menneisyyteen johonkin hetkeen tai ajankohtaan, minne matkaisit? ”Olisi nastaa mennä vaikka 50-60- luvulle ja sit katsoo vaikka omia vanhempia, kun ne on ollu lapsia. Se olisi tosi mielenkiintoista!”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Aion käydä nostamassa 20€ rahaa.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Pehmis

Mistä sanasta pidät vähiten? - Lopeta

Mikä sytyttää sinut? - Katse

Mikä sammuttaa intohimosi? - Itsekkyys

Mikä on suosikkikirosanasi? - Vatunvatunvattu

Mitä ääntä rakastat? - Sellon ääntä

Mitä ääntä inhoat? - Röyhtäisyn ääni lähellä korvaa

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Poliitikko

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Poliitikko, heh!

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Viereinen ovi!

Pojat-musiikkinäytelmä Hämeenlinnan teatterissa, lisätietoja tämän linkin alta!