Sivut

perjantai 29. elokuuta 2014

Haastattelussa Ilkka A. Jokinen

 Ilkka A. Jokisen tapasin kesäkuun alussa 2014 Kulttuuriravintola Kivessä Tampereella.

Vuonna 1957 Tampereella syntynyt Ilkka on horoskoopiltaan kauris. ”En kyllä seuraa horoskooppeja yhtään. Oon syntynyt loppuvuodesta joulun jälkeen ja se on kyllä traagista. Jos joku oli saanu joululahjaksi viisi Verraton-rasiaa, mulle tuotiin sit synttärilahjaksi kaikki ylijäämäkonvehdit ja Vihreet kuulat.”

”Oon paljasjalkainen tamperelainen, mut oonhan mä asunut lapsuudessa vähän aikaa Helsingissäkin. Sithän mä olin Kemin Kaupunginteatterissa, ja silloin asuin kolmisen vuotta Kemissä. Nyt en mielelläni lähtis täältä Tampereelta mihinkään, tää on maailman napa!”

Mitä harrastat? ”Kaikenlaisia pallopelejä. Mua on aika vaikeeta saada juoksemaan muuten, mutta pallon perässä tulee sit kyllä juostua. Satunnaista lukemista tulee myös harrastettua. Tampereen Kaupunginkirjasto Metso on aika lähellä mun kotiani. (taustalla kuuluu Papa was a rolling stone-kappale...) Hei, tiesitkö että Uutisvuodon juontaja Baba on ollu kuulemma Rolling Stonesin jäsen? Hieno juttu! Joo, siis Metsossa tulee poikettua aina silloin tällöin ja joko lueskelen siellä tai lainaan. Oon aika kaikkiruokainen, helppoa kertomakirjallisuutta lähinnä. ”Alastalon salissa”-teosta en ole lukenut, enkä aio! Seppo Jokinen on mun suosikkini. Hän on mies Komisario Koskisen takana, ja mulla oli ilo ja kunnia olla mukana Työväen Teatterin näytelmässäkin.”

Osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”Kitaralla osaan soittaa pari biisiä, nokkahuilulla Ukko Nooan. Teatterissa? Oon mä tainnut jotain rytmisoittimia joskus soittaa, tamburiinia ja madagascareita vai mitä ne ny on. Marakasseja!” Ilkka nauraa.

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä sinun vahvuudeksesi? ”Mä oon työmies ja teen mitä vaan. Sit mä tykkään porukasta, eli oon joukkuepelaaja. Kaikki käy, työtähän se on. Jos jotain en osaa, se vaan pitää sit opetella. Tanssimisen kanssa on välillä väännetty itkua ja oltu varpaat verillä, mutta se homma vaan on otettu selkäytimeen. Paras palaute tuli aikanaan vaimoltani, kun oli ollut katsomassa Vuonna 85-musikaalin omaisten ennakkoa. ”Hyvinhän se meni! Sähän käännyit samaan aikaan kuin muutkin, ja useasti jopa samaan suuntaan!” Eli sehän meni sitten paremmin kuin hyvin.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Onhan niitä vaikka mitä, mut jos ihan realistisesti aatellaan, niin olishan se kiva osata soittaa jotain instrumenttia, muutakin kuin tamburiinia. Siitä olis hyötyäkin laulustemmoja opetellessa. Mä oon kohtuullisen hyvä laulaja ja aikoinaan lauloin Pirkanpojissa, ja siellä oppi ihan luontaisesti laulamaan ja hakemaan stemmoja ja kuuntelemaan muita. Stemmojen opettelu yksin olisi sit paljon helpompaa, jos taitaisi jonkun instrumentin. Pianohan olisi paras. Mä oon köyhästä perheestä, joten ei meillä ollut varaa mihinkään soittimiin silloin. Pirkanpojat oli halpa harrastus. Vähän vanhempana mulla oli kaikenlaista rokkibänditouhuakin ja olin solistina. Meillä oli mm. sellainen Ili & Lyseon Pojat-niminen bändi ja Ruinari-Einari. Näistä jälkimmäisen kanssa käytiin Varkaudessa, Somerolla ja pitkin poikin tanssilavakeikoilla kakkos-tai kolmosbändinä. Se oli hauskaa aikaa!”

Ilkka kisahuumassa (c) Teatterikärpänen

 Löytyykö suvustasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei oikeastaan. Isäni on erittäin hyvä laulamaan, hänellä on kauniisti soiva baritoni. Kake-enoni harrasti teatteria nuorempana. Mun vilkkaus, sosiaalisuus ja avoimuus taitaa tulla äitini suvun puolelta, hän oli Karjalasta.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä? ”Kyllä mä jo ihan pikkupoikana olin kiinnostunut, mutta elämä heitteli silloin muihin suuntiin. Ammatin tästä tein vasta ihan aikuisiällä. Lapsena kävin katsomassa Tampereen Teatterissa ja Työväen Teatterissa lastennäytelmiä, silloinhan käytiin koulun kanssa katsomassa ihan vuosittain juttuja kansakouluaikoina. Kuorohommissa oli tietysti esiintymistä, mutta muuten tein ihan muualla töitä. Oon ollut kokkina, nuoriso-ohjaajana, kivimiehenä... 26-vuotiaana mua pyydettiin Tampereen Ylioppilasteatteriin joulukabareeseen mukaan. Ai miten tiesivät kysyä? Mulla oli tuttuja näissä piireissä paljonkin ja olinhan mä laulanut, joten tiesivät, että tarvittaessa täältä pesee. Joulukabareen karonkassa pari YT:n ohjaajaa tulivat juttusille ja pyysivät mua mukaan seuraavan kevään juttuihin. Niin sitten kävi, ja kevään lähes asuin siellä Ylioppilasteatterilla ja totesin, että tää on sitä mitä mä oon aina halunnut tehdä. Tää oli vuonna 1986.”

”Keväällä ´87 kävin sit ylioppilasteatterilaisten painostuksesta pyrkimässä TeaKiin ja pääsin aika pitkällekin, mutta palautteessa mulle sanottiin, että heti oli käynyt selväksi, että oon vähintäänkin viisi vuotta liian vanha, mutta haluaisivat silti antaa mulle potkua, että alalle kuulun kyllä mutta en sitä kautta. Ei se mua paljon lohduttanut, ja kyllä mua otti ankarasti päähän se, että roikuttivat mua vaiheesta toiseen mukana, vaikka tiesivät etten tule valituksi kuitenkaan. ”Tampereen duunari”-nimellä mua olivat kutsuneet eri vaiheissa, ja sitähän mä olin ja oon edelleenkin. Nätylle mä en koskaan hakenut edes. Eipä siinä sit mitään, olen oppinut työn kautta.”

Jatka vaan! ”YT:llä mä tutustuin tosi moniin mahtaviin ihmisiin, ja siinä oli muitakin, jotka oli käyny pyrkimässä TeaKiin ohjaajapuolellekin tuloksetta. Perustettiin samana keväänä musiikkiteatteriryhmä Reput, ja sen kanssa tehtiin puoliammattilaisena musiikkiteatterishow Ravintola Laternaan syksyllä ´87. Silloin olin jo jättänyt kaikki muut hommat ja elin kyllä niin kädestä suuhun, että. ´88 syksyllä tehtiin KOM-teatteriin Kennelryhmä-nimisellä porukalla (siinä oli mukana ainakin Juha Hurme, Jari Hietanen, Tero Jartti, Timo Harakka, Sami Parkkinen, Maarit Peltomaa ja pari muuta) Janne Kuutio-näytelmä. Mä tein Hesassa kivitöitä päivät ja illat olin KOM-teatterilla, Janne Kuutio oli tosi fyysistä teatteria ja olin pirun kovassa kunnossa silloin.”

”Ja mitäs sitten... Hyvä ystäväni Matti Onnismaa oli Kemissä paikkaamassa yhtä roolia ja poikettuaan Tampereella kertoi, että Kemin Kaupunginteatteriin ollaan etsimässä kolmea miesnäyttelijää ja oli jo vähän vihjaillut minusta sinne suuntaan. Luhtalan Seppo tuli mua sitten YT:lle katsomaan, näytöksen jälkeen mentiin syömään ja Seppo aloitti puhumalla palkkauksesta. Sain paikan. ´90 kesällä lähdin sit Kemiin, joka oli mulle ihan uusi ja outo paikka monessakin mielessä. Uusi kaupunki, laitosteatteri ym. Vaikka olin 32v, tunsin olevani 12v ja kaikki asiat pelotti. Mä en oo varmaan ikinä itkenyt niin paljon ja usein kuin silloin; mä yritin vähän liikaa aluksi ja koska olin harjoittelija, olin nokkimisjärjestyksen alin. Outo kaupunki, kaukana kotoa ja aluksi olin hyvin yksin. Kyllä se siitä sit pikkuhiljaa lähti ja opinkin kaikenlaista. Kesäisin kävin Suvirannassa kursseilla, joissa olin mm. Kimmo Kahran ja Juhani Laitalan opissa. Suuri kiitos heille! Siellä tehtiin kyl aamusta yöhön hyvin intensiivisesti töitä ja siellä omaksui asioita, jotka tajusi ehkä vasta muutaman vuoden päästä, kun olin valmis ymmärtämään. Toinen vuosi Kemissä menikin sitten jo huomattavasti paremmin ja kolmantena vuonna oli jo selkeä olo siitä, että mulla on oikeus tehdä tätä työtä ihan ammatikseni. ´93 tulin takaisin Tampereelle, Reput jatkoi toimintaansa Laternassa, ja sit aloin tehdä mainosspiikkauksia ja muita radiohommia myös.”

”Jatketaan kronologisesti. ´94 Raipian Panu tuli juttusille ja kysyi mua Muumimaailmaan kertomaan lapsille satuja. Siinä oli vaan semmoinen pointti, että satuja luettaisiin viisi kertaa päivässä – neljä kertaa suomeksi ja kerran ruotsiksi. Jahah! Opettelin sanasta sanaan pari suomalaista kansansatua ruotsiksi (esittää pätkän...) ja se jos mikä oli extremeä, kun ruotsia en osaa yhtään. Lapset tuli juttusille vielä jälkikäteen, heh, sehän se oli hauskaa. Oli kyllä kiva kesä, oikeasti! Sit olin perustamassa koulua Komediateatterille, sehän on nykyään nimeltään Suomen Teatteriopisto. Reilun vuoden olin siellä. Sit kävin näyttelijä ja kamera – kurssin, jota veti Torikan Timo ja Rantasilan Mari. Sithän mä tein tähän samaan tilaan, missä nyt ollaan, Jukka Toivosen kirjoittaman ja Arto Minkkisen ohjaaman monologin ”Naisen halu – Kertomus miehestä, joka pystyy iskemään kaikki naiset. Kaikki.” Se oli vähän semmoinen aika surkuhupaisa tarina miehestä, joka kokkaa ja kertoo samalla erilaisista naisista ja miten niitä isketään.”

”Syksyllä ´94 Radio 957:ssa heitin idean ohjelmapäällikölle, et mitäs jos uutistenlukija puhuis oikein tamperetta ja sen mielestä se oli hyvä idea. Otin yhteyttä vanhaan ystävääni Järvisen Harriin ja päätettiin, että ollaan Hönttä ja Toippari. Jaa mistä ne nimet tulee? Noh, 70-luvulla tuli punk ja oltiin pikkasen liian vanhoja siihen. Symppasin sitä kyllä ja tykkäsin siitä, että ne kyseenalaisti vallitsevaa yhteiskuntaa. Suhtauduin hyväntahtoisen huvittuneesti siihen touhuun. Ja koska oli muitakin samanlaisia jätkiä, niin me perustettiin bändi, jonka nimi oli Hönttä, Toippari, Kassi & Ryyni, jotka on tamperelaisia tyypillisiä jätkien nimiä. Joka jätkä soitti sellaista instrumenttia, jonka taitaa huonoiten. Mä soitin rumpuja. Meillä oli mm. biisi ”Hyvät paikat”, jossa lueteltiin punkmeiningillä tamperelaisia paikkojen nimiä mm. Tesoman Alko ja Winterinmutka. Noh, radiohommaan palatakseni, alunperin meidän piti tehdä väännöksiä oikeista uutisista, mut huomattiin sit aika nopeesti, että aletaankin tehdä itte ja niin syntyi Tampereenkiäliset uutiset. Niitä on sitten tehty kohta 20 vuotta...” Ilkka muistelee.

”Freelancerina tein sit yhtä sun toista, olin mm. Kotikadussa muutamassa jaksossa. Olin Kalevi Karppinen Pispalasta, ”laulava tamperelainen appiukko”. Työvikselle päädyin sitten niin, että Suokkaan Riku oli mulle tuttu aiemmin ja Syrjän Heikin kanssa olivat pähkäilleet Tapparan miähen roolia, ja molemmille oli tullu heti minut mieleen. 2005 tein loppuvuodesta sit sopparin Työvikselle ja alettiin harjoitella Vuonna 85:sta. Hämeenlinnan Kesäteatterissahan olin sitä ennen ollut myös mm. Simpauttajassa ja Mistä rakkaus alkaa-jutussa. Työviksellä tuli tehtyä sitten monenlaista roolia. Olin mm. Amadeuksessa, Komisario Koskisessa ja Urakkaporukassa. Mä en ollut siis kiinnityksellä, vaan vakituinen vierailija.”


Olet vastannut aika moneen tulevaankin kysymykseen tässä... Mitä tekisit, jos et olisi tällä alalla? ”Mä tekisin ruokaa. Jos olisi rahaa, mä perustaisin oman ravintolan.”

Miksi olet näyttelijä? ”Tää on niin kivaa! Ja kun alkaa jo ikää olla, niin kuvioihin tulee kuolemanpelko ja tässä ammatissa voi elää niin monen eri ihmisen elämää, ja se hälventää pelkoa ja antaa mulle elämäniloa ja voimaa. Auttaa ymmärtämään elämää myönteisemmin, vaikka oon perusmyönteinen ihminen muutenkin.”

Miten ajatuksesi näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Ihan valtavasti! Aluksi mä luulin, että tää on pelleilyä tai vastaavaa, ja Kemissä oikeastaan vasta ymmärsin sen, että kaikki lähtee nimenomaan työnteon kautta. Pyritään koko ajan siihen, että tää on kivaa ja helppoa, ja että lavalla on mukava olla, mutta siihen pitää valmistautua kunnolla ja tehdä paljon töitä.”

Mikä on ollut tärkein oppi urallasi, ja keneltä tai mistä sen olet saanut? ”Kyllä se taitaa Laitalan Juhanilta tulla, hän näki heti sen, että mä yritän vähän liikaa ja se sanoi, että ”sä riität ittenäs!” Ettei tarvitse esittää näyttelijää, on vain oma itsensä.”

Onko sinulla omia esikuvia, joita ihailet tai arvostat erityisesti, alalta kuin alalta? ”Jääkiekkoilija Pekka Marjamäki, jalkapalloilija Pelé, näyttelijöistä James Woods. Suomesta Kari Väänänen, hänen suhtautumisensa koko alaan on niin hienoa. Hänessä on tinkimättömyyttä ja räiskähtelevyyttäkin, mutta kuitenkin hän on leppoisa. Hänen kanssaan oli hienoa tehdä Taivaan tulia. Uusista nuorista kyvyistä haluan nostaa esiin Helinin Pentin, hänestä kuullaan vielä. Erityisesti ihailen hänen plastista liikehdintäänsä. Jos ei tietäisi, niin luulisi että hän on tanssija”, Ilkka toteaa ja iskee silmää.

Luetteleles nyt vielä, missä eri teattereissa ja ryhmissä olet näytellyt. ”Tampereen Ylioppilasteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Teatterin kahvilassa off-tuotantona, Tampereen Komediateatterissa, Kemin Kaupunginteatterissa, Eurooppa Nelosen Sappeen kesäteatterissa, Hämeenlinnan Kesäteatterissa, Kennelryhmän kanssa KOM-teatterissa. Sit Teatteriryhmä Reput.”

Omasta mielestäsi tärkeimmät roolityösi. ”Kyllä se Vuonna 85 ilman muuta on, kun sitä 7,5 vuotta veivattiin. 383 esitystä ja kaikki täysille katsomoille. Kuninkaan puhe jäi myös mieleeni erittäin hienona juttuna, upeita näyttelijöitä kaikki. Oli suuri vääryys, että sen elinkaari oli niin lyhyt. Tein siinä Churchillin roolin. Sappeella Sulo Viléninä tuli heiluttua, sekin oli mahtavaa. Ja Noin seitsemän veljestä, joka meni hyvällä tavalla överiksi. Sehän oli ihan dadaa se Tommin ja Iikan touhu!”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Aika vaikeeta sanoa. Pitää lähteä sellaisista, joiden kanssa olen itse saanut tehdä töitä ja tietää, että homma toimii varmasti. Oikeastaan kuka tahansa Työviksen näyttelijöistä. Vastaan tähän Jaana Oravisto. Ihan varmaan tulisi hienoa jälkeä, hänen kanssaan en ole koskaan näytellyt!”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Haluaisin laulaa Louis Armstrongin kanssa What a Wonderful World.”

Miten sinä määrittelisit sanaparin ”teatterin taika”? ”Se on läsnäolo ja joka hetken ainutkertaisuus ja katoavaisuus.”

Podetko esiintymisjännitystä? ”Aina. Se ilmenee mulla siten, että ennen esitystä en ole kauhean sosiaalinen. Ennen ensi-iltaa jännittää erityisesti ja reagoin mahalla. Viimeistään toisella soitolla käyn oksentamassa, aina.”

Onko sinulla jotain omia rituaaleja tai rutiineja, joita huomaat toistavasi aina esityspäivinä tai ennen esitystä? ”Mä tulen aika ajoissa aina teatterille, saatan olla jo puoli kuusi esityspaikalla, jos esitys alkaa klo 19. Makoilen siinä ja pyrin kaikin keinoin rauhoittamaan tilanteen ja keskittymään. Mitään taikauskoon liittyviä juttuja mulla ei ole.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”No sehän oli tietysti legendaarista, kun Vuonna 85:ssa Hintsasen Sami oli kovassa kuumeessa eikä päässyt tulemaan. Juha Junttu hälytettiin päivällä päärooliin ja se ei ollut edes nähnyt koko juttua, ja hullu vielä suostui! Juha osasi osan biiseistä ja opetteli loput, ja katsoi nopeasti dvd:n läpi. Sille laitettiin tekstilappuja pitkin poikin. Yhdessä kohtauksessahan se lava nousi ja oli pylväitä, johon oli sit laitettu Juhalle tekstit ja tietysti väärin päin. Aholan Jari paikkasi kohtauksen syöttämällä Juhalle sen repliikkejä tyyliin ”nyt sä varmaan haluaisit sanoa mulle sitten näin ja näin”. Jälkeenpäin Juha sanoi, ettei ikinä tuu tekeen enää vastaavaa, mutta se yksi juttu meni, kun oli niin adrenaliinin pauloissa.”

Kerro joku erityisen hyvä muisto. ”Kyllä se on hieno muisto, kun Luhtalan Sepon kanssa istuttiin vastakkain Ravintola Katupojassa ja Seppo aloitti keskustelun palkkausasioilla. Se on hieno avaus, ja ammattini lähti siitä liikkeelle. Musta tuli silloin Suomen vanhin näyttelijäharjoittelija.”

Käytkö seuraamassa muiden teatterien tarjontaa? ”Käyn, mutta en kovin usein. Olen aika valikoiva. Viimeksi kävin katsomassa Tampereen Teatterin Euroopan taivaan alla, siitäkin on jo muutama vuosi aikaa. Taisin senkin jälkeen käydä jotain katsomassa, mutta ei nyt tule mieleen.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Mä oon työläispoika.”

Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla ja miksi? ”Busterista se jalkapalloilija! Super-Mac!”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Menisin Hämeensillalle patsaaksi katselemaan tamperelaisia.”

Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Mä ottaisin kaikki jaksot Oi ihana toukokuu – sarjaa ja evääksi mustaamakkaraa ja kylmää maitoa.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Riippumaton, jossa voisi köllötellä ja kuunnella lintujen laulua ja tuulen suhinaa.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Haluaisin olla Robin Hoodin porukoissa Sherwoodissa.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Hyppään polkupyörän selkään ja ajelen kotiin. Pistän grillin tulille ja juon karpalomehua, ja grillaan pari talouskyljystä rouvan kanssa.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Äiti
Mistä sanasta pidät vähiten? - Epäoikeudenmukaisuus
Mikä sytyttää sinut? - Aurinko
Mikä sammuttaa intohimosi? - Kylmyys
Suosikkikirosanasi? - Samperi
Mitä ääntä rakastat? - Sateen ropinaa
Mitä ääntä inhoat? - Kälkätystä
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Laskuvarjohyppääjä
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Myyntimiehenä
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Mortonki!

3 kommenttia:

  1. Olipas mukava haastattelu tutusta sällistä. Sisälsi paljon uutta tietoakin.

    VastaaPoista
  2. Just pistin sun ikimuistoisen laukaisun (kultaiselta 80 -luvulta) nettiin kera laulun. Georg Ots: Rakastan Elämää - Rakas Stan Elä Mää - Dear Stan Don't Go :-)

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).