Haastattelussa Niina Sillanpää

Niina Sillanpään tapasin toukokuun puolivälissä 2014 Ravintola Rytmissä Helsingissä.

Vuonna 1978 syntynyt Niina on horoskoopiltaan kauris ja kiinalaisessa horoskoopissa käärme.
”Olen Tervakoskelta kotoisin. Muuallakin olen asunut; lukion jälkeen lähdin ensin au-pairiksi
Englantiin ja asuin siellä vuoden, ja sitten mä asuin vuoden Kuopiossa. Luin siellä biokemiaa,
ja sitten mä muutin Helsinkiin vuonna 1999. TeaKista valmistumiseni jälkeen olin pari vuotta
Kotkassa, mutta muuten olen asunut täällä Helsingissä.”

Mitä harrastat? ”Ei mulla ole varsinaisia harrastuksia lainkaan. Juokseminen, uiminen... ”

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä vahvuudeksesi/erityistaidoksesi? ”Mä oon tehnyt paljon
improvisaatiota ja klovneriaa, nuo on tuoneet koko näyttelijäntyöhöni tietynlaista extraa ja koen,
että se on ammatillisesti iso vahvuus."

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Surffaaminen! Se on muuten mun harrastus
myös, mutta se on aika satunnaista, koska sitä teen ollessani reissussa. Surffaus on tosi
vaikeeta ja sitten kun se kunnolla onnistuu, niin se on parasta maailmassa", Niina tuumii.

Löytyykö suvustasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei kukaan
ammatikseen ole tehnyt, mutta isoäitini veli maalasi ja piti näyttelyitä ja oli hyvinkin tuottelias.
Hänen siskonsa maalasi myös. Veljeni on tosi hyvä soittaja ja isäni on ollut harrastajateatterissa
Napialan Työväennäyttämöllä koko ikänsä.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä itse? ”Isäni oli siis siinä
harrastajateatteriporukassa ja sieltä mulle varmaan joku kipinä tuli myös. Pupu taisi olla
ensimmäinen roolini ja orava seuraava, jos ei lasketa mukaan seurakunnan kerhon Lintu
Sinistä. Muistan vieläkin ne puvut, mulla oli oravana hieno häntä. Mummu oli tehnyt sen
turkiksesta ja se pysyi rautalangalla pystyssä. Se oli ihastuttavaa, mä nautin lapsena hirveesti
siitä, että sain olla ja eläytyä näyttämöllä."

(c) Teatterikärpänen

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Siinä oli havaintoja itsestäni ja prosessista, ei mistään
tietystä teatteriin liittyvästä aiheesta. Taiteellisen opinnäytteeni tein TeaKissa näytelmässä
”Valossa näkyy reikä”, Katriina Numminen ohjasi, teksti oli Pärttyli Rinteen ja Matti Laine oli
vastanäyttelijänäni. Se oli kyllä hieno esitys.”

Olet mukana myös Red Nose Clubissa ja Stella Polariksessa. Miten niihin päädyit mukaan?
”Kuulun viimeiseen vuosikurssiin, jolle Philip Boulay opetti klovneriaa, maskeja ja
”punanenää” TeaKissa. Koulun loputtua Järvisen Eero ja Ruuskasen Timo päättivät perustaa
kerhon, jossa jatkettiin sitä touhua. Tämä oli vuonna 2005, jolloin lähdin Kotkaan kiinnitykselle
ja mua kiinnosti se toiminta kovasti, mutta en pystynyt olemaan mukana, koska olin eri
kaupungissa. Eero kyllä tiesi, että mä olin kiinnostunut. Parin vuoden päästä tulin takaisin
Helsinkiin ja tämä ryhmä oli saanut apurahaa Red Nose Club-nimistä esitystä varten. Niiltä
puuttui ryhmästä naisia, ja Eero otti muhun yhteyttä. Philip Boulay tuli ohjaamaan meitä
Aleksanterin teatteriin, ja ensimmäisen jutun myötä perustettiin sitten yhdistys ja porukka
vakiintui. Stella Polarikseen tarvittiin myös muutama vuosi sitten uusia jäseniä ja pääsin onnekseni
mukaan.”

Mitä mahdollisesti tekisit, jos et olisi tällä alalla? ”Jos kaikki olisi mennyt toisin, olisi
mahdollista että musta olisi tullut lastenlääkäri. Eli biokemia oli vähän siihen suuntaan... Jos nyt
yhtäkkiä suunta vaihtuisi, niin... en muuten osaa sanoa! Se olisi kyllä niin suuri elämänmuutos.
Joskus tulevaisuudessa saatan tehdä jotain muutakin, en osaa yhtään sanoa mitä se olisi, koska
tällä hetkellä ei tunnu ajankohtaiselta se, että suuntautuisin muualle.”

Miksi olet näyttelijä? ”No, pikkutyttönä mä olen halunnut kauniin puvun päälleni... Tällä
hetkellä sitten koen, että luovan ryhmätyön tekeminen on todella antoisaa hommaa ja koko se
luova prosessi esityksen ympärillä. Tätä en vaihtaisi pois. En osaa sen selkeämpää syytä sanoa,
että ”miksi”. Mä rakastan tätä työtä. Eihän se aina hyvältä tunnu, välillä on tosi turhauttavaa ja
mut valtaa aina harjoitusprosessin jossain vaiheessa pohjaton riittämättömyyden tunne. Sekin
on tavallaan mielenkiintoista. Ja kaiken kaikkiaan tämä on aikamoista tutkimusmatkaa ja on
mahtavaa, että saa työkseen tehdä tätä ja vielä ihmisten kanssa, jotka haluaa samalle matkalle
mukaan. Siksi!”

Miten ajatuksesi itse näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella, vai ovatko
muuttuneet? ”Onhan ne muuttuneet ja muuttuu koko ajan. Eniten varmaankin niin, että
mahdollisuudet laajenee omassa päässä. Ammattiin kasvaminen tai se, että tekee tätä työkseen
on aiheuttanut isoja paineita, se riittämättömyyden tunne juontaa juurensa siihen. Miten tää
pitäisi tehdä, osaanko mä, pystynkö mä. Käsitys siitä, että mitä oikeasti tarkoittaa olla luova
tässä työssä, on muuttunut. Ei ole olemassa valmista vastausta tai maalia, jota kohti pyrkiä, vaan
työ on tutkimista ja dialogia ja vastaukset tulevat hyvin pitkälti omasta kehosta työtilanteessa ja
harjoituksissa. Lopputulos on tiedossa vasta sitten, kun sinne on päästy”, Niina pohtii.

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia, joita ihailet tai arvostat erityisesti? ”On niitä
paljonkin. Ihan lähipiiristäni esimerkiksi Joanna Haartti, Hanna Raiskinmäki ja Noora Dadu
ovat todella upeita näyttelijöitä. Nuorena tyttönä Satu Silvo oli mun suuri idoli. Töissä törmää
ihan jatkuvasti henkilöihin, jotka herättävät suurta ihailua. Ihan kauheasti en ole saanut tehdä ns.
vanhojen konkareiden kanssa, mutta yhdessä jutussa oli mukana Elli Castrén ja Heikki
Nousiainen, ja he ovat kyllä molemmat mahtavia persoonia niin näyttelijöinä kuin ihmisinäkin.
Kun on sukupolvi välissä, niin oli hienoa ammentaa siitä elämänkokemuksesta ja
näyttelijäntyönkokemuksesta omaankin tekemiseensä.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Kotkan Kaupunginteatterissa, Kansallisteatterissa, Teatteri
Takomossa, Q-teatterissa Red Nose Clubin kautta, Aleksanterin teatterissa, Linnateatterissa,
Ryhmäteatterissa, Kouvolan Kaupunginteatterissa, Teatteri Hevosenkengässä ja lisäksi
monellakin eri näyttämöllä vierailemassa ja keikoilla. Toivottavasti en unohtanut yhtään taloa..”

Mitkä ovat omasta mielestäsi tärkeimmät roolityösi? ”On tosi vaikeaa ajatella, että mikä niistä
omista roolitöistä olisi tärkein. Red Nose Clubin Hamlet oli tosi tärkeä juttu ja siinä löydettiin
yhdessä jotain uutta itselle monta kertaa. Se oli meidän tapa tehdä klovneriaa ja tutkia tekstiä.
Useimmiten se työ, joka on päällä, tuntuu maailman tärkeimmältä.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita maailmasta ihan kenet tahansa? ”Judy
Dench! Menisin kyllä varmaan ihan puihin.”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Sun kanssas!
Soitettaisi kazoo-pillejä samalla ja esitettäis vaikkapa joku Irwinin kappale.” (tästä oli haastattelun alkuvaiheessa puhetta harrastusten yhteydessä)

Mikä on mielestäsi parasta teatterissa noin yleensä? ”Ihmiset, kollegat.”

Miten sinä määrittelisit sanaparin ”teatterin taika”, minkälaisessa tilanteessa se sinulle ilmenee?
”Kun tapahtuu ennalta-arvaamattomia asioita, jotka ei ole analyyttisen ajattelutyön lopputuloksia
pelkästään, vaan jotain mitä tapahtuu ihmisten välillä fyysisesti ja siinä hetkessä. Kun yllättää
itse itsensä ja yllättyy muista ihmisistä sekä harjoituksissa että esityksissä. Kun tapahtuu ns.
vaihtokauppaa näyttelijöiden ja yleisön välillä. Välillä esityksissä saattaa katsomosta tulla jotain,
mitä ei ole osannut odottaa lainkaan, ja se tuo esitykseen uuden elementin tai sytyttää sen eri
tavalla.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Omien päänsisäisten rajojen ja käytösnormien yli meneminen ja
niiden rikkominen inspiroi mua. Ja taas vastaan ihmiset ja kollegat. Ja yllätyksellisyys.”

Niina Kallion maisemissa...

Podetko ramppikuumetta? ”Kyllä, mutta se aina vaihtelee juttukohtaisesti. Voi muuten vaihdella
myös päiväkohtaisesti! Se ilmenee mulla lämpönä kehossa ja perhosina vatsassa, joskus se
saattaa ilmetä väsymyksenä tai pakokauhun tunteena. Joskus tuntuu jopa siltä, että se voimistuu
vuosien myötä, mutta ehkä sitä osaa myös käsitellä paremmin.”

Onko sinulla omia rituaaleja tai rutiineja, joita huomaat tekeväsi esityspäivinä tai ennen esitystä?
”On mulla aina jotain, mutta ei mitään sellaista yleispätevää, joka sopisi kaikkiin juttuihin.
Harjoitusprosessin myötä muotoutuu usein tietyt kuviot ja ne liittyy ihan käytännön asioihin,
pukeutumiseen ja esitystilan valmisteluun yms.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Pahin oma sähellykseni tapahtui juontokeikalla
paneelikeskustelussa Suomi Areena-tapahtumassa, silloin oli sellainen Opetusministeriön
koordinoima luovuuden ja innovaation teemavuosi ja sen pohjalta oli tämä keskustelu.
Paneelikeskustelussa oli mukana mm. silloinen opetusministeri Henna Virkkunen ja Neumann.
Tilaisuus alkoi vähän varkain. Koska olin paneelin vetäjä, otin alussa siinä emännän
ominaisuudessa vieraita vastaan ja ajattelin esitellä paikallisen tyttöbändin, joka oli siellä
soittamassa. Varsinainen keskustelu alkaisi sitten myöhemmin. Yllättäin mulle sitten vihjattiin,
että voit jo aloittaa. En ollut ihan valmistautunut ensimmäiseen lauseeseen ja niin mä siinä
tilanteessa rupesin puhumaan täysin sekavia! Suu kuivana maiskuttelin mikrofoniin, olin
varmaan minuutin hiljaa ja kaikki katseli mua. Mulla oli mielessä, että tää ei voi olla todellista ja
välillä naurattikin. Hölisin ihan absurdeja juttuja ja koska olin siinä yksin, kukaan ei voinut
pelastamaan mua siitä tilanteesta. Luojan kiitos oli sovittu, että panelistit esittelevät itse itsensä ja
sekoilu jatkui. Kutsuin ihmisiä väärillä nimillä ja pyysin aloittamaan esittelyn sieltä, eikun tuolta
päästä tai aloitetaankin keskeltä.. Loppujen lopuksi itse paneelikeskustelu meni ihan hyvin,
mutta se alku oli täydellinen katastrofi! Hahaha, mä muistan vieläkin sen maiskutteluäänen. Ei
kuulunut enempää juontokeikkaa opetusministeriöltä.”

Kerro joku oikein hyvä muisto. ”Mun kavereillani oli ihana koira nimeltä Pedro, se opiskeli
sokeainopaskoiraksi ja oli sijoituskodissa opintojen ajan, kunnes menisi ”töihin”. Pedro oli
mun luona välillä hoidossa, ja kaikki muistot liittyen tähän koiraan on ihania. Me otettiin aina
päiväunia yhdessä lattialla. Pedro asuu nyt Porissa.”

Käytkö seuraamassa paljonkin kollegoidesi töitä? ”Käyn niin paljon kuin vaan suinkin ehtii ja
pääsee. Tässä tänä keväänä on erityisesti jäänyt mieleeni Marc Gassotin ”Dark Side of the
Mime”, se oli todella mestarillinen, siinä oli uutta ja erilaista. Nautin siitä häiritsevyydestä ja
vaaran tunteesta!”

Tulevia rooleja tai muita töitäsi? "Tällä hetkellä harjoittelen Lappeenrannassa Bergmanin Fanny
ja Aleksanderia. Roolini on Fannyn ja Aleksanderin äiti Emilie. Essi Räisänen ohjaa jutun.
Ensi-ilta on ihan pian, 13.9. Huhhuh!"

Onko sinulla jotain mottoa? ”Askel kerrallaan.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Prinsessa Mononoke, koska se saa ratsastaa sudella
ja asua metsässä, ja sillä on taikavoimia ja taistelutahtoa hyvien asioiden puolesta.”

Jos saisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Menisin miesten saunailtaan. Sitten viettelisin
kauniin naisen oikein pitkän kaavan mukaan.”

Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi
mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Mä ottaisin teevalikoiman ja haudutuspannun.
Sit sellaista kirjallisuutta, mitä olen aina halunnut lukea mutta mitä ei hektisessä tilanteessa ole
pystynyt lukemaan. Ruoaksi ottaisin paljon pähkinöitä ja mausteisia kakkuja, joissa on
inkivääriä, kanelia ja kardemummaa. Ja jouluruokia, kaikkia muistojen ruokia, mummun
paistikastiketta!”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Olen muuten rakentanutkin! Kirjoja
ottaisin. Jos se puumaja olisi lämpimän aallon lähellä, ottaisin surffilaudan, bikinit ja
riippumaton.”

Jos voisit palata menneisyyteen aikakoneella johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne
matkaisit? ”Menisin katsomaan Jeesuksen touhuja 2000 vuotta sitten.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen kotiin, avaan koneen ja jatkan syksyn aikataulujeni
setvimistä.”

Bernard Pivot ́n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Valo
Mistä sanasta pidät vähiten? - Kielletty
Mikä sytyttää sinut? - Rakkaus
Mikä sammuttaa intohimosi? - Pelko
Suosikkikirosanasi? - Perkele
Mitä ääntä rakastat? - Mustarastaan laulua
Mitä ääntä inhoat? - Hydraulisten laitteiden tosi voimakasta ääntä
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Sirkustaiteilija
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Pyöveli
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? -
Täällä on kaikki vanhat kaverisi!