Sivut

torstai 30. heinäkuuta 2015

Haastattelussa Jaakko Loukkola

Jaakko Loukkolan tapasin huhtikuun lopussa 2015 Hämeenlinnan Teatterin yleisölämpiössä 'Puhveli-Billin lännensirkus'-esitysten aamu-ja iltanäytösten välisellä tauolla.

Syntymävuosi? ”Hmmm, mun ikäähän ei ole koskaan lukenut missään... Oikeastihan se on vuosi 19**. Mä pääsin yhteen kouluun 18-vuotiaana ja ohjasin ensimmäisen ammattiteatterijuttuni samana vuonna ja kaikki kyseli, että minkä ikäinen mä oikein olen kun näytän niin nuorelta. En sitten kehdannut kertoa totuutta ja se on jäänyt vähän niinku päälle, heh. Nykyäänhän koko juttu on vitsi, koska sillä ei ole enää mitään väliä, mutta tuolta vuosien takaa se on kantanut”, Jaakko naurahtaa ja kertoo samalla olevansa horoskooppimerkiltään rapu.

Mistä olet kotoisin? ”Oon kotoisin Jokioisilta, Forssan läheltä, enkä ole päässyt siitä ihan kokonaan eroon, koska ohjaan taas sinne kesäteatteriakin tulevana kesänä. Tällä hetkellä mä asun Turussa. Kokkolassa oon asunut pari vuotta myös, opiskelin siellä.”

Mitä harrastat? ”Lentopalloa, sulkapalloa ja tennistä niin paljon kuin vain pystyn. Lisäksi kuntosalia, koska tulee oltua paljon reissussa ja sillä konstilla pystyy pitämään itseään jonkinlaisessa kunnossa tien päälläkin. Mun kakkosammattini on periaatteessa mulle myös harrastus, eli musiikkikeikat. Vaikka se on työtä ja osa mun toimeentuloani, niin kyllä mä silti suhtaudun siihen kuin se olisi harrastus. Se on tavallaan enemmän hauskanpitoa kuin työtä. Meillä on bileduo, jonka kanssa on jo kymmenen vuotta soitettu bilemusiikkia.”

Mitä soittimia osaat soittaa? ”Kitaraa välttävästi ja rumpuja oon joskus osannut soittaa ihan hyvinkin, viime kerrasta alkaa olla vaan todella kauan aikaa. Kosketinsoittimia osaan myös soittaa vähän ja kaikenlaisia rytmisoittimia.”

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi/erityistaitosi ammatillisessa mielessä? ”Mun vahvuuteni on varmaankin tulleet tämän kiertämisen myötä, eli tietynlainen tilanteenluku ja heittäytyminen tilanteisiin sen mukaan, mitä milloinkin tapahtuu. Improa oon tehnyt paljon aikanaan ja se multa onnistuu myös. Kyllä mä musikaalinenkin oon. Erikoiskikkoja? Hmmm, mä osaan laittaa silmät kieroon oikein kunnolla.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Kaikki fyysiset temput kiehtoisi mua tosi paljon, akrobatia ja muut. Tanssimisessa oon kyllä surkea myös, se on jotain aivan järkyttävää! Teen sitä kyllä tosi mielelläni, mutta oon siinä vaan hirvittävän huono. Jos vaan joku tekee koreografiat, mä kyllä toteutan ne mutta oppimiseen menee aikaa.”

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei ole kyllä ketään sellaista, joka olisi ammatikseen tehnyt. Siskoni on kirjoittanut näytelmiä ja biisejä, ja toinen veljistäni on harrastanut musiikkia paljon ja tehnyt bändikeikkaakin.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä/esiintymisestä? ”Jokioisilla kävin näyttämöilmaisupainotteista yläkoulua (ei siellä muuta olekaan...) ja opettaja Jyrki Kanerva, joka oli myös ohjannut harrastajaryhmiä, oli sanonut äidilleni, että mun energiani olisi syytä ohjata johonkin toimintaan. Että tuosta menosta ei muuten hyvää seuraa, heh. Menin sitten teatteritoimintaan mukaan ja kerrastahan se oli selvä juttu. 14-vuotiaana näyttelin heti 'Viulunsoittaja katolla'-musikaalin Tevjen roolin, mulla oli pelastusliivit päällä ja ihan hirvittävä parta. Siitä se sitten lähti! Haluaisin tehdä sen roolin joskus vielä uudestaankin. Alakoulun näytelmässäkin oon takuulla ollut mukana, mutta en muista enää niin tarkkaan. Muistan vaan sen, että mulla oli jotkut omituiset silmälasit päässä. En kyllä siitä silloin mitenkään innostunut, koska mulla oli vähän vastustusta teatteria kohtaan. 'Mennään nyt sitten', mutta ei mulla varsinaista kiinnostusta teatteria kohtaan silloin yläkoulussakaan ollut. Tevje muutti suunnan. Samalla porukalla tehtiinkin sitten tosi kauan, porukka oli hyvin innostunutta. Ensin se oli koulun ryhmä, mutta sitten siitä tuli Nuorisoteatteri Notku. Tehtiin koulussa 'Oliver Twist' ja vapaa-ajalla sitten esim. 'Sound of Music'. Jyrkin ohjauksessa olivat aiemmin tehneet kymmenkunta juttua.”

”Samaan aikaan tuon nuorisoteatterin kanssa mä pyörin monissa eri harrastajateattereissa ja kävin kyllä kokeilemassa kaikki porukat, mitä tuolla suunnalla oli. Pääsin sitten 18-vuotiaana Kokkolaan ammattikorkeakouluun teatteri-ilmaisunohjaajakoulutukseen, mua alkoi 'kyllästyttää' pelkkä näytteleminen ja alkoi kiinnostaa muukin teatteriin liittyvä. Hain Turkuun ja Helsinkiinkin, ja olisin päässyt niihin kaikkiin mutta Kokkola oli mulla ykkösvaihtoehtona kun kuvittelin, että sinne on helpointa päästä. Lähdettiin sitten Kokkolaan, koska paikkaa ei voinut perua... Kaksi vuotta olin siellä ja sitten hain ammattikorkeakoulujen sisäistä siirtoa Turkuun, josta valmistuin muutama vuosi sitten.”

Mikä oli lopputyösi aiheena? ”Mä ohjasin 'Suruttomat'-musikaalin Forssan Teatteritalolle, se oli Ideateatterin tuotantoa. Ai niin, 2008 perustettiin tuo Ideateatteri ja se oli myös yksi hyvä syy muuttaa Turkuun! Kouluaikoina tuli ohjattua varmaan parikymmentä eri harrastajateatterijuttua.”

Jaakko kiertueauton kulmilla (c) Teatterikärpänen 

 Mitä tekisit, jos et olisi tällä alalla? Onko ollut vaihtoehtoa B tai kenties C? ”Niin. Olispa. Eipä oikein ole ollut muita vaihtoehtoja. Jos olisin halunnut lähteä oikein opiskelemaan, olisin halunnut lukea teologiaa, uskontotieteitä. Se oli ainut oppiaine, joka mua ylipäätään kiinnosti koulussa.”

Miksi olet näyttelijä? Vai millä tittelillä sinua voi kutsua, kun teet monenlaista? ”Kyllä mä koen itseni näyttelijäksi, joka myös ohjaa silloin tällöin. Miksikö sitten olen näyttelijä? Siinäpä kysymys, jota on tullut mietittyä paljonkin. Syy on varmaankin jo muuttunut niin monta kertaa... Ensinhän se oli iso haave ja oli tarve olla esillä, ja vuosien saatossa tuo on poistunut. Nykyään haluan kiinnittää tekemisen tapaan ja laatuun enemmän huomiota. Siitä mä oon edelleen varma, että ei tämä ihan tervettä puuhaa ole. Jos on vaikka kahden kuukauden loma ja vaikka tietää, että sen jälkeen työt jatkuu, niin menee silti jo pitkin seiniä kun ei pääse lavalle! Se on mulle kyllä yksi muoto purkaa energiaa, ja jos oikein mietin niin varmaankin se suurin syy. Saan tämän avulla kanavoitua energiaani, koska muuten varmaan tukehtuisin. Alku oli mulle kyllä tietynlaista paikan etsimistä ja hyvinkin laumakäyttäytymispohjaista; katsotaan kuka on hyvä ja kuulutaan porukkaan. Kuvittelin myös varmaan, että sitten saan tyttöjä. Kaikkea tuollaista, mitä nyt 15-vuotiaat miettii, teki sitten mitä hyvänsä”, pohtii Jaakko.

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut? ”Mulla on aika montakin tärkeää juttua. Yksi on se, että neljän-viiden vuoden aikana opiskellessa terävin kärki ylimääräisestä innosta tippuu pois ja sen jälkeen vasta alkaa tiedostaa sen, mitä jatkossa aikoo tehdä. Eli sä voit tehdä teatteria eikä teatteri vie sua. Noin päin. Toinen tärkeä asia on ollut oman teatterin pyörittäminen, kun on päässyt tekemään kaikenlaisia osa-alueita ja hallitsemaan teatterin tuotantorakennetta, joka kyllä avaa tekemistä ihan uudella tavalla. Yksi tärkeä oppi on myös se, että ihan sama mitä teet, kunhan keskityt siihen miten teet.”

Onko sinulla omia ns. esikuvia, joita erityisesti arvostat tai seurailet? ”No nythän on paljonkin tosi hyviä tyyppejä kentällä! Santtu Karvonen on ihan törkeen kova ja tykkään siitä ihan älyttömän paljon. Santulla on sellainen komiikantaju ja rytmi, jota harvoilta löytyy. Puntti Valtosta mä olen 'fanittanut' jo pitkään. Ja Johnny Depp on teknisesti vaan niin älyttömän hyvä näyttelijä.”

Kuka olisi unelmiesi vasta-/kanssanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Mulle kieli on aika tärkeä juttu, joten kyllä se olisi Santtu tai Puntti.”

Entä kenen kanssa haluaisit esittää dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Johnny Cashin kanssa olisi varmaan ollut ihan hauska laulaa! Hänen kanssaan voisin vetäistä Stigin biisin 'Puumaa mä metsästän' sillai, että Johnny soittaa kitaraa.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt, jos ei lasketa mukaan niitä joissa olet käynyt ns. keikalla? ”No niin siis, enhän mä oo juuri missään näytellyt! Ideateatterissa, Turun Kaupunginteatterissa, Hurja Tuotannon kanssa Naantalissa kesäteatteria tekemässä, Linnateatterissa...”

Oletko laskenut, monessako eri paikassa on tullut vierailtua esim. tämän Puhveli-Billin kanssa? ”En ole. Linnateatterin kanssa pelkästään takana on jotain 340 keikkaa ja Ideateatterin kanssa noin 1500 eri keikkaa, tosin samoissa paikoissa. Ihan järjetön määrä. Kaupunginteattereissakin on oltu varmaan kaikissa.”

(c) Teatterikärpänen

 Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö. ”Tärkein työ on ehdottomasti Ideateatterin Noppa-monologi. Sitä oon veivannut mielettömän paljon, varmaan 500 esitystä, ja pelkästään sen hahmon kasvutarina on mieletön. Välissä on vuosia ja kiloja, ja esitystä on joutunut muokkaamaan matkan varrella. Se on ollut mulle urani kannalta hyvin tärkeä esitys, koska sitä kautta olen päässyt kiinni tähän ammattiin. Edelleenkin esitän sitä silloin tällöin. Lasten-ja nuortenteatteria olen tehnyt kohta kymmenen vuotta, hahmot vaihtelee eikä niistä mikään nouse sillä tavalla ylitse muiden. Se on tärkeä työ mitä juuri nyt tekee tai mitä seuraavaksi tekee.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Pari vuotta sitten mulla oli haaveena, että saisi tehdä teatteria vastanäyttelijän kanssa, kun oli monologeja vedetty pitkään! Se haave on toteutunut, jee!”

Miten sinä määrittelisit sanonnan 'teatterin taika'? ”Mulle se ihmeellisin asia siinä on edelleenkin se, kun menet lavalle esittämään sitä illuusiota 150:ttä kertaa ja yleisö ostaa sen 'sopimuksen', ja kun lavalle menee niin sun pitää itse aina uskoa siihen, että näin käy. Nykyaikana se on kyllä mielikuvituksen voitto. Sopimus siitä, että nyt leikitään.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Nöyryys asiassa kuin asiassa inspiroi mua ja saa mut innostumaat. Myös toiset ihmiset inspiroi mua, sehän on kaiken lähtökohta. Toisista saa voimaa ja se auttaa heittäytymään.”

Podetko ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”Vähenevässä määrin kyllä, ennen ensi-iltaa varsinkin mutta normiesitysten kohdalla ei kyllä tule enää pahemmin jännitettyä. En myönnä ainakaan! Kipeänä esiintyminen mua aina vähän jännittää.”

Onko sinulla jotain omia rituaaleja tai rutiineita, joita toistat aina ennen esitystä? ”Meidän elämämmehän on pelkkää rutiinia, just tämän kiertuemuodon takia. Jokaikinen juttu pitää tehdä tietyssä järjestyksessä, muuten kaikki vaan unohtuu. Ensin lavasteet, puvut ja niin edelleen.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Lastenteatterissahan kaaos on hauskinta, ja joskus tulee vaan sellaisia esityksiä eteen, missä saattaa olla järjestelyjen vuoksi tietynlaisia ongelmia. Kerran oltiin Lapissa jumppasalissa ja lapset saivat juosta vapaasti siellä ennen esitystä ja sitten kaikille jaettiin ilmapallot. Näyttämö oli korotettu ja kun lapset tulivat istumaan näyttämön eteen, me nähtiin vain rivi erivärisiä kaasupalloja ja kukaan ei nähnyt lavalle mitään! Me vedettiin 40 minuuttia ja kansa juoksi ympyrää pitkin salia. Kerran oltiin vappupäivänä yhdessä lastentapahtumassa esiintymässä ja meille hehkutettiin, että siellä on vaikka mitä oheisohjelmaa ja väkeä on tulossa 450. Katsojia tuli tasan 14, ja juoksemiseksi meni sekin, kun yksi muksu oli tunkenut itsensä meidän videotykin ja screenin väliin ja näkyi varjokuvana lavalla koko ajan, ja häntä kun lähdettiin poistamaan ja samalla replikoitiin, niin seuraava tuli samaan paikkaan. Heheh, menihän se vappupäivä noinkin...”

Kerro joku oikein hyvä muisto. ”Kun olin lapsi, meillä oli sellainen 9-paikkainen Ford Transit ja oli siistiä nukkua siellä autossa sisarusten kanssa, kun lähdettiin ajamaan mummolaan Ouluun. Se oli ihan hittikamaa!”

Tulevia roolejasi tai muita töitäsi? ”Syksyllä tulee 'Tatu ja Patu pihalla'-niminen esitys Linnateatteriin, ja sen kanssa lähdetään taas kiertämään. Ja nyt siis ohjaan kesäksi Jokioisille 'Vain muutaman huijarin tähden'-maalaiskomedian, ja teatterin nimi on Teatteri Tuntematon.”

Mitä muuta haluaisit ehdottomasti kertoa itsestäsi? ”Sitä mä jaksan kyllä hehkuttaa edelleen, että tykkään kiertämisestä todella paljon ja olen siinä vähän luonnonoikku, niin kuin kiertuekaverini Sami Markuskin.”

Onko sinulla mottoa? ”Kyllä se siitä. Oon sillä tavalla koittanut suhtautua asioihin, vaikka välillä oonkin aika kova stressaamaan.”

Osaatko imitoida ketään? ”En todellakaan! Oon kyllä innokkaasti koittanut, mutta ei siitä kyllä ole tullut yhtään mitään.”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Mä oon muuten ihan koukussa Aku Ankkaan ja mulle tuleekin se, ihan omalla nimelläkin. Haluaisin olla Akun naapuri Teppo Tulppu, se saa vääntää koko ajan Akun kanssa milloin mistäkin asiasta.”

Jos sinusta tehtäisiin supersankari, mikä olisi sen nimi ja voima? ”Mä olisin 'Tuhansien jumppavarastojen mies', elämäkertanikin olisi samanniminen. Se voisi hyvin toimia murskapallona nosturissa.”

Jos saisit viettää päivän naisena, miten sen viettäisit? ”Mä menisin TPS:n kotipeliin ja pubiin, jossa käyttäytyisin kuin mies ja katsoisin mitä ihmiset sanoisi. Huutelisin kaikenlaista pelissä ja käyttäytyisin samalla tavalla kuin miespuoliset fanit.”

Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Kirjoja ottaisin varmaankin, olisi kenties vihdoinkin aikaa lukea. Radion ottaisin myös, täytyisihän sitä tietää mitä maailmalla tapahtuu. Ruuaksi ottaisin kebabia, sehän maistuu aina ja on vähän liiankin hyvää. Juotavaksi vettä.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Tikapuut! Ja sellainen omalla jalalla seisova riippumatto. Sellaisen mä haluaisin muutenkin.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Mä menisin ehdottomasti Antiikin Kreikkaan. Siitä ajasta on tehty niin paljon leffoja ja sarjoja ja me pidetään sitä faktana, et noinhan se meni silloin. Haluaisin nähdä, mitä siellä on oikeasti tapahtunut. Sit mä haluaisin mennä 50-60-luvulle, kun mun mielestä silloin kaikki oli mustavalkoista.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen hotellille, nukun varmaan tunnin ja sen jälkeen menen Kemppaisen Antin kanssa kahville, ja palaan takaisin tänne teatterille iltanäytöstä varten. Ja aion sen jälkeen mennä katsomaan 'Tie Mekkaan'-näytelmän täällä teatterissa myös.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

- Mistä sanasta pidät eniten? - Pallo
- Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha
- Mikä sytyttää sinut? - Intohimo mitä tahansa asiaa kohtaan
- Mikä sammuttaa intohimosi? - Se, että on olevinaan valmis ja koskee ihan mitä tahansa asiaa.
- Suosikkikirosanasi? - Vittu
- Mitä ääntä rakastat? - Naurua
- Mitä ääntä inhoat? - Herätyskelloa
- Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Urheilijan elämää
- Missä ammatissa et haluaisi olla? - Opettaja
- Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Yllättävän kauan kesti!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).