Esitykset 3.8. ja 4.8. 2015 Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa
Esityksen kesto 1h (ei väliaikaa)
Ikäsuositus 16 +
Tuotanto Purple Penguin Production (Irlanti)
Käsikirjoitus ja ohjaus Kat Woods
Lavalla Declan Perring
Jokaikinen vuosi onnistun kesälomatoiveita kyseltäessä unohtamaan autuaasti Tampereen Teatterikesän, ja niin tänäkin vuonna viikkoni vierähtää hyvin pitkälti töiden merkeissä. Viime vuonna näin tasan yhden esityksen (Jumalan rakastaja) ja tänä vuonna tulen näkemään peräti kaksi. En tiedä, tulisiko minulle jo yliannostusta, jos joka päivä pääsisin katsomaan esityksiä?? Hmmm, se jää vielä nähtäväksi...
Joka tapauksessa olin onnistunut valitsemaan hyvin vahvan alun tämänvuotiselle Teatterikesälleni ja Kellariteatteri oli juuri passeli paikka Belfast Boyn kaltaiselle intiimille esitykselle. Lavalla vain tuoli ja nuori mies Martin Hall, joka saapuu psykiatrin vastaanotolle uniongelmien vuoksi. Kuusi käyntikertaa olisi luvassa, tunnin sessio joka kerta. Martin epäilee, että hänkö muka puhuisi tunnin ja koko hommasta ei varmaankaan tule yhtikäs mitään, ja puhuminenko muka auttaa nukkumisvaikeuksiin. Mies koittaa päästä helpolla ja kertoo ensin tarinansa mahdollisimman lyhyen kaavan mukaan ('synnyin, muutin Englantiin, en saa nukuttua'), mutta psykiatri vaatii enemmän.
 |
| (c) Tampereen Teatterikesä, Kat Woods |
Ja Martin alkaa kertoa. Välillä innostutaan liikaakin ja mies joutuu toppuuttelemaan itseään, kun jutut lähtevät lapasesta. Välillä taas häpeän tunne valtaa Martinin ja kädet on laitettava kasvoille. Nyt tuli vahingossa paljastettua liikaakin. Katsomossa on hiljaista, välillä naurahdellaan. Itselläni on usein tunne, että liikutaan liiankin intiimeillä vesillä ja onko edes sopivaa kuunnella toisen tilitystä vastaanotolla! Voi vain arvailla psykiatrin välikommentit, sillä niitähän ei ääneen lausuta, näytetään vain vastareaktio Martinin puolelta. Muitakin hahmoja toki lavalla vilisee, sillä Martin hoitelee niin veljet kuin lapsuudenystävätkin.
Declan Perring on loistava! Unohdan ihan täysin, että lavalla on näyttelijä. Eloisa, ilmeikäs, herkkä ja raju samaan aikaan. Vaikuttavaa työtä, ja yleisö palkitsikin hänet melkoisin aplodein. Tunti meni minunkin mielestäni vähän liian nopeasti ja jäi ihan harmittamaan, että mitä seuraavalla kerralla olisi tullutkaan ilmi.
Tämä tarina totisesti ansaitsi tulla kerrotuksi! Aluksi minulla oli vähän vaikeuksia pysyä mukana johtuen Martinin vahvasta irkkuaksentista, mutta sekin vei mennessään, vaikka puherytmi oli välillä melkoinen. Saas nähdä miten käy lauantaisessa Request Concertissa, jossa ei ole repliikkejä lainkaan...
Väkevä Belfast Boy Kellariteatterissa vielä tiistaina 4.8. klo 15 !!
Plussaa myös Daruden Sandstormista, joka toimii aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).