Romeo ja Julia / Seinäjoen Kaupunginteatteri

Romeo ja Julia / Seinäjoen Kaupunginteatterin suuri näyttämö

Ensi-ilta 25.10. 2014, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen)

Suomennos Lauri Sipari

Sovitus ja ohjaus Antti Mikkola

Rooleissa : Topi Kohonen, Anna Ackerman, Liisu Aurasmaa, Jani Johansson, Jelena Jokelin-Muilu, Maria Pere, Heikki Vainionpää, Mia Vuorela, Esa Ahonen, Mari Pöytälaakso, Jukka Puronlahti ja Sari Jokelin

 Torstaiaamuna seisoin Hämeenlinnan rautatieasemalla klo 7 ja mietin, että miksi ihmeessä lähden Seinäjoelle teatteriin ja vielä tähän aikaan aamusta (esitys oli alkamassa klo 12) ! Kymmenen tuntia tämän jälkeen olin takaisin Hämeenlinnassa taas yhtä kokemusta ja elämystä rikkaampana. Siksi.

 Oli minulla tietysti muutama hyväksihavaittu syy lähteä juuri tätä versiota katsomaan. Ensimmäinen niistä on Antti Mikkola, jonka ohjaukset ovat aina tarjonneet hienoja yllätyksiä. Heti esityksen alussa tulee selväksi, että ihan perinteisin keinoin ei Veronaan lähdetä. Itse Shakespeare tulee pitämään alkujuontoa sukkahousuissaan, mutta nuorisojoukko muiluttaa miehen hyvin nopeasti mopoautolla lavalta pois. Näyttämölle myös heijastetaan video, jossa paikalliset nuoret kertovat omia ajatuksiaan siitä, mitä on rakkaus ja millaista on rakastaa. Esityksen varhaisen alkamisajan syynä on se, että katsomossa istuu monta koululaisryhmää. Videon aikana kuuluu tirskuntaa muutaman kerran. Joku on ilmeisesti heittänyt noloa läppää tallenteella. Aikuiskatsojan näkökulmasta puheet ovat ihanan naiiveja, mutta rehellisiä ja aitoja.

 Tapahtumapaikkana on Verona, uusi ja hieno asuntomessualue Seinäjoella. Tietysti. Asunnot ovat valkoisia tiilitaloja toisensa perään, tämä käy lavastuksestakin heti ilmi. Montaguet (Esa Ahonen ja Mari Pöytälaakso) ovat lähdössä etelän maille viettämään laatuaikaa keskenään, sieltä sitten skypen kautta kysellään Romeo-pojan (Topi Kohonen) kuulumisia. Siparin suomennos ja nykykieli kulkevat nerokkaasti käsi kädessä. Romeoon ei tahdo saada millään yhteyttä, pojalla on siis akku loppu tai muuten seilaa katvealueella. MS-tautia sairastava Mercutio (Jani Johansson) kulkee epävarmasti keppien kanssa, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Benvolio (Liisu Aurasmaa) on erittäin uskottava angstinen hupparijäbä. Shakespearen aikaan miehet näyttelivät kaikki naisroolitkin, nykyään tämänkin voi heittää ympäri vakuuttavasti. Rokkipappi Lorenzo (Jukka Puronlahti) on wannabe-rockstarba, joka etsii kadonnutta sieluaan nuorisopappina ja siinä sivussa ylläpitää erinäisiä viljelmiä nuorisonkin käytettäväksi. Pelkästään näillä ainesosilla olin jo tyytyväinen näkemääni ja olin vakuuttunut siitä, että reissu kauemmaksi kannatti.

 Capuletien valtaisan autokaupan avajaisissa Romeon ja Julian (Anna Ackerman) katseet kohtaavat ensimmäistä kertaa ja se on menoa sitten. Tilanteesta pitää tietysti napata selfiet. Anna Ackermanin Juliasta tuli väistämättä mieleeni Kylie Minogue "Where the wild roses grow"-videolla, samanlaista viatonta ja eteeristä kauneutta. Eipä käynyt neidolle hyvin siinä videossakaan. Älypuhelimiin pitää tallentaa kaikki onnenhetket välittömästi ja jakaa samantein muillekin. Eipä olisi Romeo ja Julia mitään ilman legendaarista parvekekohtausta. Julia kiemurtelee kuulokkeet korvillaan Romeon kurvatessa paikalle. Rakkauden valoja vannotaan vaikka sitten mopoauton katolle polvistuen.

(c) Jukka Kontkanen

 Kuuluisan rakkaustarinan lisäksi tämä versio nostaa esiin myös vanhempien toimintaa. Montaguen ja Capuletin riidan alkulähde tulee esiin. Rouva Capulet (Mia Vuorela) kertoo raastavasti äitiytensä alkuvaiheen ongelmista, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Isä taas pitää tyttärelleen puheen, ja tähän varsin "hedelmälliseen keskusteluun" tuntuu ainakin itse olevan kovin tyytyväinen. Nuorisolta kukaan ei kysy mitään. Asiat päätetään toisten puolesta ja loppujen lopuksi vanhemmilla ei ole mitään käryä siitä, mitä lapsoset puuhaavat.

Mercutio ja Tybalt ottavat yhteen (c) Jukka Kontkanen

 Seinäjoen Romeo ja Julia on täynnä helmiä. Etenkin Tiiti Hynnisen valo-ja videosuunnittelu on jälleen rautaa. Hidastettu tappelukohtaus, Shakespearen paluu näyttämölle Julian vuodetta työntäen, Sanna Majanlahden huikea ammattitaito (pikapaikkauksella imettäjän roolissa sairastuneen Sari Jokelinin tilalla), Topi Kohosen selkeä äänenkäyttö, lumisade. Katsomossa pamahti kännykkäkin soimaan kesken esityksen ja ensimmäistä kertaa elämässäni se ei häirinnyt tippaakaan. Nykyaika tuli silmille konkreettisesti loppukohtauksessakin.

 Olisi mielenkiintoista kuulla, millä lailla teinivoittoinen yleisö tämän otti ja millaista keskustelua se myöhemmin aiheutti. Nuoriin neitoihin iätön rakkaustarina tuntui ainakin uponneen narikassa nähdyistä valuneista ripsareista päätellen. Rautatieasemalle kävellessäni liikennevaloissa minut ohitti parikin mopoautoa ja mielessä kävi, että paikalliset roomeot siinä kurvaavat kylille tyttöjä hurmaamaan. Oi nuoruus!

 Romeo ja Julia saa neljä tähteä **** ja paljon extraplussaa.

ps. viisi vuotta sitten näin Riihimäen Nuorisoteatterissa myös version tästä. Romeon roolissa hurmasi eräskin Topi Kohonen, ja tämä oli toinen syy miksi tämän version halusin ehdottomasti nähdä.

 Näytelmän juliste on niin upea, että laitetaan sekin vielä tähän!