Myrsky / Teatteri Jurkka

 Ostaa täräytin lipun Teatteri Jurkan Myrskyyn samana päivänä kun liput tulivat myyntiin, sillä näyttämöllähän olisi melkoinen combo ja siksi vetäisin ostohousut jalkaan yhtään enempiä miettimättä. Kiittelin itseäni viisaasta valinnasta ja ripeydestä, sillä nopeus on valttia lippukaupoilla, ja kaikki esitykset myivät loppuun jo ennen ensi-iltaa. Moni jäi nuoleskelemaan näppejään (näppejä muuten nuoleskellaan myös itse näytelmässä), mutta peruutuspaikkoja kannattaa kysellä teatterin lippukassalta tuntia ennen esityksen alkua. Minun näytöksessäni taisi olla pari tyhjää paikkaakin, hyvällä tuurilla siis pääsee katsomaan. Esityksen alkua odotellessa katsomossa oli jännittynyt kuhina, joka osittain johtui siitäkin, että monsieur Gassot iloisena hääri imurin kera penkkien alta irtokiviä ja muuta siivoillen. Tässä me nyt istumme, me onnekkaat ajoissa lippumme ostaneet, ja kohta mennään! Turvavyöt kiinni.

 Olen nähnyt Shakespearen Myrskystä pari teatteriversiota - aikoja sitten Hämeenlinnan Teatterissa ja seitsemän vuotta sitten Tampereen Työväen Teatterissa. Hirveästi muistikuvia kummastakaan ei ole eikä näytelmä muutenkaan ole minulle tuttu - ja täytyy myöntää, että tämän Jurkankaan version jälkeen en ole yhtään sen viisaampi. Mitään syvempää analyysiä on siten turha odottaa, sillä vietin pari tuntia niin riehakkaan hämmentyneessä tilassa, etten osaa edes sanoa mikä oli koko homman ns. punainen lanka. Unohtakaa siis odotukset sen suhteen, että mistä tämä näytelmä mielestäni edes kertoo. Lainaus teatterin sivuilta : "Esitys käsittelee vallan, taiteen ja ihmisyyden rajoja maailmassa, jossa lopulta ainoa pelastuksen tie on myötätynto." Myös ohjaaja Erik Söderblom on kirjoittanut käsiohjelmaan aukeaman verran viisaita sanoja, joilla sai ajatuksensa vielä enemmän solmuun niin ennen ja jälkeen esityksen. "Myrsky on väite, ajatelma, tutkielma maailmasta."

Suosalo, Gassot, Leppänen ja Mustakallio

 Onhan tässä tietysti Prospero, Miranda, Ferdinand, Kaliban, Ariel (ehkä pesuainepullon muodossakin, harmittaa etten tsekannut tarkemmin kun puteli karvoituksineen lähes naamani edessä heilui), Antonio, Alonso ja Trinculo - kostamista ja salamarakkautta. Ja äänimaailmaltaan varsin vaikuttava myrsky. Monesti ihastelin sitä, että miten kaunista onkaan suomen kieli, runollisessa muodossa tai ei. 

 Teatteri on minulle riemullisinta silloin, kun minut yllätetään täydellisesti ja saan mukaani jotain aivan muuta mitä lähdin edes hakemaan. Välillä on käynyt niin, etten ole ymmärtänyt esityksestä mitään ja sitten ykskaks kotimatkalla alkaa itkettää. Nyt en oikein edes tiennyt mitä odottaa ja mitä tuleman pitää. Pieni aavistus oli etenkin kolmikosta Suosalo-Gassot-Mustakallio. Täysin mysteerinä toimi yllättäen tästä porukasta Tuukka Leppänen, jota olen toki nähnyt lavalla paljon mutta lähinnä musikaalirooleissa. En kyllä yhtään osannut odottaa Alepan muovipussi päässä temmeltävää Suosalon Kalibania, ja eräskin Tuukka/Manu-yhdistelmä painui kyllä ikuisiksi ajoiksi verkkokalvoilleni näkynä, jota en varmasti ikinä unohda. Toisaalta en edes halua unohtaa, ja sehän se oudolla, perverssillä tavalla nautinnollista onkin!

 Puvustus oli kyllä niin nerokasta, että! Kierrätys kunniaan! Moneen ne petivaatteet ja lakanat muuntuvat, ja olihan päähineenä kengänsuojusta ja koristeellista tyynynpäällistäkin. Voisin yrittää jesarilla vetää tyynyn päähäni ja esittää kotona tiivistelmän, tai kietaista itseni muoviin ja lausua teatraalisesti jotain. Jurkka on siitä jännä paikka, että varsinkin eturivissä istuvat voisivat halutessaan napata ohiliihottavaa näyttelijää täkinkulmasta tai ties mistä ulokkeesta kiinni. En kuitenkaan tälläkään kertaa napannut, en oksasta enkä varsinkaan "oksasta".

Marc Gassot 

 Vironkadulla sijaitseva Teatteri Jurkka on monenlaista menoa vuosien varrella nähnyt ja kulmilla asuvat ja kadulla kulkevat ovat taatusti monenlaisiin yllätyksiin tottuneet, kas kun esityksissä välillä käytetään suoraan kadulle johtavaa ovea. Olisi mahtavaa nähdä ohikulkijoiden ilmeitä, sillä tässä käytetään sivuovea runsaasti niin poistumiseen kuin sisääntuloonkin ja kyllä - taas oli takaraivoni naurusulake koetuksella ja kärvähtihän se. Ei oo todellista -tyylisiä ajatuksia kävi päässäni useasti ja oven avautuessa jo vähän jänskätti, että minkänäköinen tyyppi sieltä tällä kertaa tulee, vieressä kun istuin.

 Jotenkin tämä toteutus toi mieleeni katuteatterin, jossa kaikenlaiset käänteet ja hahmot ovat mahdollisia, jotta ohikulkijoiden mielenkiinto heräisi ja jäisivät niille sijoilleen seuraamaan, että jaahas mitähän seuraavaksi mahtaa tapahtua. Takuulla pysähtyisin katsomaan, jos tämmöistä esitettäisiin turuilla ja toreilla. Tuli mieleeni myös muisto jostakin koulunäytelmästä, jossa käytettiin rekvisiittana ja asuna mitä nyt käyttöön sattui saamaan. Joulukuvaelman pyyhepäiset Maria ja Joosef, aamutakit päällään... Lisäksi mielessäni kävi Tabu-sketsisarjan hömppäherrakisat ja Ryhmäteatterin varhaistuotanto (jota en ole livenä harmikseni nähnyt), ja muutenkin tässä oltiin teatterin alkulähteillä koomisuuden ja groteskiuden kautta. Ilahdutti erilaisten suomennosten käyttö ja se, että osataan nauraa myös itselle. Pornomiimit ja Kiviä taskussa mainittu. Miten kestääkin musikaalitähdellä ja palkitulla taiteilijalla se vaatteidenvaihto noin kauan. Pieniä silmäniskuja myös yleisön suuntaan. Luulin jo, että Esa lähti takkeineen väliajalla menemään, mutta kävikin vain tupakalla. Huh. 

Leppänen ja Suosalo

 Parisen päivää sitten luin somealusta Threadsista tuntemattoman lapsukaisen lausahduksen, joka lämmitti mieltäni suuresti. "Paras asia leikkikaakaossa on se, että se loppuu vasta kun mielikuvitus loppuu." Lause sopii mielestäni mainiosti teatteriinkin, ja etenkin tähän esitykseen. Teatteri on yhteistä leikkiä, ja tämä toteutus osui ja upposi juuri leikkisyyden ja absurdien käänteiden ansiosta minua miellyttävällä tavalla niin nauruhermooni kuin muistilokerooni, jossa erityisen riemastuttavia teatterielämyksiä pyörii sulassa sovussa sopiva määrä, ei liikaa. Esityksiä, joiden näkemisen jälkeen olen totaalisen pihalla ja silti hymyilyttää kovasti. Joskus unissani on niin vallaton meininki, että aamullakin naurattaa, vaikkei osaa selittää muille yhtään mitään järkevää tapahtumien kulusta. Tästä jäi sama fiilis. On hurjan kivaa olla yksi niistä, jotka tämän onnistuvat näkemään! Ja tässä ei edes mielikuvitus ollut rajana, ei pidätellyt Jurkan piskuisen teatterisalin seinät eikä aikakaan. Esityksen jättämä kupliva hyväolo jatkuu edelleen, enkä osaa petivaatteitanikaan katsoa enää samalla tavalla kuin aiemmin.

 Tähän loppuun tekisi mieleni laittaa esityskuvista eräs tietty, mutta se spoilaisi ehkä liikaa. Onnea matkaan heille, joilla on lippu tuleviin näytöksiin. Tiedätte sitten mitä mahdollisesti kuvassa olisi.

 Olisipa muuten ollut mielenkiintoista päästä katsomaan näytelmän harjoituksia... Kuka ideoi ja mitä, ja mitä kaikkea mahdollisesti jätettiin lopputuloksesta pois. Olisi myös kiintoisaa nähdä esitys uudestaankin, myöhemmin, ja huomata miten se on mahdollisesti muuttunut esityskertojen myötä. 

~

MYRSKY / Teatteri Jurkka 

Ensi-ilta 5.2. 2026, kesto noin 2h (väliaikoineen)

Rooleissa : Minttu Mustakallio, Marc Gassot, Martti Suosalo ja Tuukka Leppänen

Ohjaus, sovitus, lavastus- ja äänisuunnittelu Erik Söderblom. pukusuunnittelu Marja Uusitalo, valosuunnittelu Saku Kaukiainen sekä naamioinnin suunnittelu Riikka Virtanen

Esityskuvat (c) Marko Mäkinen