Veera Herrasen tapasin joulukuun alkupuolella 2017 Daniel´s Caféssa
Helsingin Kalliossa. Olin aiemmin päivällä käynyt katsomassa
TeaKissa esitystä ”Saatanan teatteri”, jossa Veera oli myös
mukana.
Vuonna 1994
syntynyt Veera on horoskoopiltaan vaaka. ”Oon kotoisin Ruovedeltä,
Pihlajalahden kylästä, maatalosta ihan metsän keskeltä.
Maalaistyttö! Ruovedellä kävin ala-ja yläasteen ja lukion kävin
Virroilla. Sinne perustettiin samaan aikaan musiikkiteatterilinja.
Lukion jälkeen muutin Tampereelle kahdeksi vuodeksi, opiskelin
Suomen Teatteriopistossa ja siinä sivussa tein töitä
Bonus-kirppiksellä. Teatteriopistovuosien jälkeen pääsin TeaKiin
ja muutin tänne pääkaupunkiseudulle. Nyt asun Vantaalla.”
Taiteellinen kuva ... (c) Teatterikärpänen |
Mitä harrastat?
”Käsitöitä hiukan, en kovin säännöllisesti, mutta välillä
innostus iskee ja tulee neuloosi eli kudon pakonomaisesti
villasukkia. Muut harrastukseni liittyy hyvin vahvasti
näyttelijähommiin, on bändi-ja lauluhommia ja tanssia. On vaikeaa
sanoa niitä harrastuksiksi pelkästään. On kuitenkin jotenkin
ihanaa, että kaikki pyörii saman aiheen ympärillä ja kaikki tukee
ammattitaitoa ja opiskelua.”
Mitenkäs
soittotaito? ”Nelivuotiaana kuulemma ilmaisin halukkuuteni
viulutunneille. Koko meidän suku soittaa haitaria, ja lapsuudessani
kuuntelin paljon soittoa, sillä vanhempani tekivät
lavatanssikeikkaa usein. Haitari mullekin sitten työnnettiin käteen,
ja kansanopistossa soitin haitaria nelivuotiaasta 13-vuotiaaksi asti.
Teatteriharrastukseni aloitin 11-vuotiaana ja haitari jäi vähän
teatterin alle. Ei ollut myöskään kovin coolia soittaa
13-14-vuotiaana haitaria… Parikymppisestä oon yrittänyt nyt
uudestaan ottaa sitä haltuun, sorminäppäryyteni ei oo kuitenkaan
enää sama kuin ennen. Pianoa mä soitan niin, että pystyn itseäni
säestämään ja kitaraa myös jonkinverran. Bassonsoitosta oon nyt
koulussa innostunut, etenkin tän Saatanan teatteri-proggiksen
myötä”, intoilee Veera.
Saatanan teatteri (c) Aapo Juusti (kuvassa myös Joel Hirvonen, Pyry Kähkönen ja Jutta Järvinen) |
Mitkä asiat ovat
sydäntäsi lähellä? ”Ystävät, avomies, teatteri, perhe…
Sanoisin, että oon aika oikeudenmukainen ihminen. Jos koen, että
läheisilleni tai itselleni tehdään vääryyttä, otan sen kyllä
asiakseni. Vapaaehtoistyö? Hmmm, mä voisin lähteä tekemään
esimerkiksi jonkinlaista draamakasvatusta – käyttää niitä
työkaluja ja osaamista, joita mulla on ja auttaa sitä kautta
ihmisiä. Äitini on tunnetaito-ohjaaja ja sitäkin kautta mua
kiinnostaa ihmisten auttaminen.”
Mitkä ovat omasta
mielestäsi sinun ammatilliset vahvuutesi? ”Läsnäolo,
intuitiivisuus ja musikaalisuus. Mulla on myös aika tiukka
työmoraali itseni suhteen, en kauheasti anna löysiä. Osaan myös
olla armollinen, mutta silloin kun tehdään töitä, silloin tehdään
töitä!”
Entä onko sinulla
jotain erikoistaitoja/kikkoja? ”Mä osaan tällai ”nynnyttää”
(tekee äänen), mutta en usko että tästä taidosta on mitään
hyötyä. Ja hei, mä teen tosi tosi hyvää pullaa! Parempaa kuin
mummoni tekemä pulla, ja ihan rehellisesti voin sanoa näin.
Harrastuksiin voisi lisätä myös sen, että leivon aika paljon.
Käsillätekemistähän sekin on. Ruuanlaittopuolella jos haluan
oikein hemmotella, teen jotain ihanaa linssimuhennosta, jossa on
paljon kasviksia, tulisuutta ja inkivääriä joukossa.”
Käytkö koskaan
karaokessa? ”Oon mä joskus käynyt, yhteensä alle kymmenen kertaa
varmaankin. Se ei oo oikein mun juttuni. Oon vähän huono laulamaan
”siviilissä”, tykkään kyllä laulaa keikalla tai näyttämöllä,
ja nautin siitä. Tulkitseminen ja tarinankerronta on mulle sydäntä
lähellä, mutta karaoke on toinen juttu ja silloin mua jännittää
tosi paljon. Olen aika ujo persoona.”
Mikä olisi
sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Mä haluaisin osata
soittaa jotain instrumenttia tosi hyvin. Luokkakaverini Pyry Kähkönen
soittaa ihan mitä vaan ja tosi suvereenisti. Se helpottaisi
biisintekoakin, kun olisi vähän enemmän ymmärrystä soitinten
päälle.”
Missä jutussa on
ollut eniten haastetta? ”Varmaankin ”Romeo ja Julia”, joka
tehtiin Tampereella Suomen Teatteriopistossa vuonna 2015, Antti
Mikkolan ohjaus. Olin siinä Romeon roolissa, ja oon tosi ylpeä
siitä, että uskalsin olla tosi autenttinen ”romeouden” kanssa.
Muutamaa vuotta aiemmin tehtiin ”Myrskyluodon Maija” Ruoveden
Kesäteatteriin ja olin siinä nuoren Maijan roolissa, se oli myös
tosi iso kakku. ”Takkutukkakeiju” on ollut myös haastava juttu
omalla tavallaan, ihan alusta kun lähdettiin tekemään kaikki itse
hahmoja myöten. Krokantti ja koko ryhmä on sydäntäni lähellä
myös.”
Romeo ja Julia (c) Suomen Teatteriopisto, kuvassa myös Linda Silvonen |
Onko suvussasi
muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei
varsinaisesti teatterialalla, mutta haitarinsoittajia ja
iskelmälaulajia löytyy kyllä. Enoni on melkoinen vitsiniekka ja
häntä on kiinnostanut näytteleminen, äidinpuolelta taitaa olla
peruja tietynlainen leikkimielisyys. Äitini on nyt vasta vanhemmalla
iällä alkanut näyttelemään ja tekee paljon laulukeikkoja.
Isänikin laulaa, muutama vuosi sitten hän voitti Tangomarkkinoiden
seniorisarjan. Kyllä mä oon meidän suvun musta lammas ja
teatterihörhö tyyliin ”terveisiä täältä taidekuplasta” kun
tapaan perhettäni.”
Milloin sinä
sitten kiinnostuit teatterista? ”Kaikki taisi alkaa ollessani
5-vuotias. Äitini ystävä Merja Kääriäinen perusti Ruovedelle
”PikkuNuHa”-nimisen nuorisoteatterin, joka on suunnattu
ala-asteikäisille lapsille. Aiemmin oli jo olemassa yläasteikäisten
NuHa, eli nuorison harrastajateatteri. Merja oli tuolloin tekemässä
vanhemman ryhmän kanssa yhtä proggista, johon tarvitsi kaksi lasta
ja hän puhui asiasta äidilleni, joka sitten ehdotti minua ja
nuorempaa veljeäni mukaan. Muistan, että olin näytelmän aikana
jonkun olkapäillä ja näin ympärilläni tanssivat nuoret ja
mietin, että tämä on siistiä! Olin täysin haltioitunut teatterin
maailmasta. 5-vuotiaana ei ollut vielä kauheasti mahdollisuuksia
jatkaa näyttelijäharrastusta, ja menin sitten PikkuNuHaan mukaan
11-vuotiaana. Siitä aika luontevasti kuljin sitten polkua eteen
päin”, Veera muistelee.
Missä vaiheessa
tuli mieleesi, että haluat opiskella enemmän ja näyttelijäksi?
”En ole varmaankaan koskaan tehnyt virallista päätöstä, että
”nyt minusta tulee näyttelijä”. Oon enemmänkin miettinyt, että
olisko musta tähän ja ajautunut näyttelijäksi. Tämä on
kutsumusammatti. Lukiossa alettiin miettiä jatko-opintoja ja Teak
oli mielessäni ja kiinnosti. Opo oli sitä mieltä, ettei kukaan
sinne pääse ja olisko jotain muuta alaa mielessä. Oikis ehkä?
Panu Raipia ja Anu Niemi olivat opettamassa meitä lukiossa, ja he
vinkkasivat mulle Suomen Teatteriopistosta. Menin sinne kiinnostuksen
perässä alaa kohtaan ja intohimosta, täällä TeaKissa mulle on
vasta valaistunut se, että tosiaankin, musta tulee näyttelijä!
Kolme kertaa hain TeaKiin ja kerran Nätylle, TeaKin hauissa tipuin
kaksi kertaa nelosvaiheessa ja Nätyllä kakkosvaiheessa. Pääsin
sisään 2015 ja oon nyt kolmoskurssilla.”
Onko missään
vaiheessa mielessäsi ollut jotain toista alaa? ”Ei varsinaisesti
toista alaa, mutta ohjaaminen mua kiinnostaa tosi paljon, ja sitä
oon tässä sivussa jo tehnytkin. Tanssiminen kiinnostaa mua myös.
Mutta jotain luovien alojen ulkopuolelta, hmmm… Mä olin
päiväkodissa sijaisena ja harjoittelussa 18-19 -vuotiaana, tykkäsin
siitäkin kyllä ja tykkään olla lasten kanssa, mutta se ei ollut
mulle ns. intohimohomma sitten kuitenkaan. Asiakaspalvelutyöstä
pidin myös, kassalla olin”, kertoilee Veera ja intoudumme
juttelemaan kaupantätiydestä hetkiseksi.
Miksi sitten
halusit juuri näyttelijäksi? ”Tässä viehättää ehkä eniten
se ikuinen leikkiminen ja mitä kaikkea voinkaan itsestäni löytää
ja olla ihan mitä vaan. Miten hienoa on se, että on jonkun toisen
ihmisen tarina, joka saa tulla juuri minun lävitseni. Ajattelen
näyttelijää itsenäisenä taiteilijana ja myös niin, että mun
tehtävänäni on päästää asioita todella paljon mun lävitse.
Ajattelen näyttelijyyttä energioiden ja henkisyyden kautta myös.
Ollaan isompien voimien kanssa tekemisissä. Kakkosvuonna TeaKissa
kehitin sellaisen termin tai ajatuksen, että näyttelijäntyö on
energian virrassa tanssimista. Ja kyllä mä oon edelleen samaa
mieltä.”
Mikä on ollut
toistaiseksi tärkein oppi, jonka olet saanut? ”Samalla
vuosikurssilla oleva Joel Hirvonen sanoi joskus kauniisti, että
”Jokaisella on oma taikansa”. Uskaltaa luottaa omaan taikaansa
eikä vertaa sitä omaansa suhteessa muihin. Kukaan muu ei voi tehdä
niin kuin mä teen, eikä kyse ole hyvä/huono -asetelmasta, vaan
luottaa ja antaa oman taikansa tulla läpi. Musta tuo ”taika”-sana
on ihana.”
Myrskyluodon Maija (c) Toni Rantanen |
Onko sinulla omia
ns. esikuvia, joita erityisesti arvostat tai ihailet? ”Kyllä
meidän proffa Hannu-Pekka Björkman on kova! Saa olla kyllä tosi
tosi etuoikeutettu, että tässä kohtaa opiskeluita pääsee
oppimaan häneltä. Arvostan häntä taiteilijana, opettajana ja
ihmisenä todella paljon. Varsinaiset fanituksen kohteet menevät
musiikkipuolelle – teininä olin ihan älytön The Rasmus -fani.
No, lisäksi myös Johnny Depp! Kukapa 90-luvulla syntynyt tyttö ei
olisi jossain vaiheessa fanittanut häntä.”
Jotenkin tästä
ajauduimme keskustelemaan pitkäksi aikaa sosiaalisuuden
yliannostuksesta, akkujen lataamisesta, hiljaisuudesta, yksinolosta
nauttimisesta sekä lukemisesta vilteistä tehdyssä majassa.
Jaahas, missäköhän
täällä nyt mennään… Kuka olisi ”unelmiesi vastanäyttelijä”,
jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Ekana tuli nyt
mieleeni Johnny Depp tai Meryl Streep. Tuntuu hassulta vastata noin,
koska en ole kohdannut koskaan kyseisiä henkilöitä. Mistä mä
tiedän, että miten meillä synkkaa? Pitäisikin vastata joku
sellainen ihminen, jonka tunnen. Haluaisin Sonja Halla-ahon kanssa
tehdä jonkun dialogin! Meillä synkkaa todella hyvin. Teatteri FAQ:n
kanssa haluan jatkaa yhteistyötä myös, eli Henry Pöyhiän, Pekka
Louhimon ja Sonjan kanssa.”
Entä kenen kanssa
haluaisit laulaa dueton? ”Uuuu! Marcus Mumfordin kanssa, Mumford &
Sons- bändistä. Mun ihan ykköslempibändini. Hän on nero. Kappale
olisi ehkä ”Awake My Soul” tai ”The Cave”, ne on mulle
henkilökohtaisimmat biisit. Suomesta haluaisin laulaa Topi Sahan tai
Laura Moision kanssa. Laura on tamperelainen laulaja-lauluntekijä.
Ihailen hänen taiteilijuuttaan ja biiseissä on tosi hienoja tasoja.
Molempien taiteilijoiden herkkyydessä on jotain koskettavaa,
haluaisin imeä sitä itseeni lisää.”
Missä eri
teattereissa olet näytellyt? ”Ruoveden Kesäteatterissa, Tampereen
Komediateatterissa, Teatteri FAQ:ssa ja TeaKin proggiksissa.”
Mainitse muutama
roolityö tai koko proggis, joka on ollut itsellesi tärkeä.
”Ensimmäinen ”oma lapsi” eli ”Takkutukkakeiju” tietysti ja
kyllä tämä TeaKin ”Saatanan teatteri” on myös sellainen,
josta jää iso paikka sydämeeni. Aiemmin mainitsemani ”Myrskyluodon
Maija” ja ”Romeo ja Julia” ovat olleet myös merkittäviä,
ihanat työryhmät molemmissa. Niissä oikeat ihmiset kohtasivat
oikeassa paikassa, juuri oikealla hetkellä.”
Takkutukkakeiju (c) Sahin Cengiz, kuvassa myös Sonja Halla-aho, Henry Pöyhiä ja Pekka Louhimo |
Minkälaista
teatteria haluaisit itse nähdä enemmän? ”Kantaaottavaa.
Sellaista, mikä on läsnä tässä ajassa, tässä yhteiskunnassa ja
tässä kulttuurissa. Sellaista, mikä löytää eri keinoja
vaikuttaa ja antaa äänen erilaisille ryhmille. Viimeaikoina
näkemistäni Teatteri Takomon ”Glory days” oli hieno, ja
Q-teatterin ”Tavallisuuden aave” on ollut yksi hienoimmista, mitä
oon ikinä nähnyt. Itsekin haluaisin tehdä sellaista teatteria,
jossa tarjottaisiin uusia näkökulmia ja uusia keskustelunavauksia.
Ihmiskohtaloita ja mielipiteitä, joita valtavirtamedia ei ole tuonut
esiin.”
Tässä välissä
sitten perustimme Majateatterin…
Mitä on sinun
mielestäsi ”teatterin taika”, osaatko selittää vai pystyykö
sitä edes selittämään? ”Se on yhteistä leikkiä, mihin
molemmat osapuolet suostuvat. En mä sitä sen paremmin osaa
selittää, eikä tarvitsekaan. Varsinainen taika menee
energiamaailmoihin ja koskettaa, sitä ei pysty sanoilla selittämään.
Se on myös sellainen asia, jota en pysty kokonaan ymmärtämään ja
kiva, että se säilyykin vähän mysteerinä. Kiinnostus pysyy
silloin paremmin yllä.”
Teatterin taika
-keskustelu äityi sitten hyvin syvälliseksi, ja vähän
kyynelehdittiinkin.
Takaisin ruotuun.
Mitkä asiat inspiroivat sinua tai saavat sinut innostumaan?
”Läpinäkyvyys ihmisessä. Mä sytyn siitä, että mulle
uskalletaan antaa jotain itsestään. Innostuminen riippuu myös
kellonajasta! Aamupäivällä voin olla tosi inspiroitunut, sitten
olen päivällä täysin pois pelistä ja illalla taas intoa täynnä.
Sopivassa seurassa mä inspiroidun aika helposti, ja mun täytyy
tuntea oloni turvalliseksi, jotta voin antaa itsestäni jotain. Olen
myös varsin utelias ihminen, tarinat kiinnostavat ja innostavat.”
(c) Teatterikärpänen |
Podetko
ramppikuumetta tai esiintymisjännitystä? ”No aina pitää vähän
jännittää. Oon huolestunut, jos ei yhtään jännittäisi. Nyt oon
pyrkinyt hyväksymään sen olotilan, joka mulla on ennen esitystä
ja vienyt sen mukanani lavalle, ja se on tuonut mielenkiintoisen
lisän tekemiseen. Varsinaista ramppikuumetta en pode, kädet saattaa
vähän hikoilla. Jossain kohtaa harjoituskautta näen sen saman
painajaisen, jossa joudun ykskaks esittämään juttua enkä muista
vuorosanoja yhtään. Tämä tuntuu kuuluvan prosessiin.”
Onko sinulla omia
rutiineja tai rituaaleja, joita teet aina ennen esitystä? ”Kehon
pitää olla lämmin ja mielessä pitää olla rauha. Pitää luottaa
siihen, mitä on menossa tekemään ja luottaa itseensä.
Proggiksesta riippuu sitten se, millaisia juttuja lämmittelyyn
sujahtaa mukaan. On juostu lenkkiä, joogattu, tanssittu, laulettu…
Yritän kerätä energiaa. Intuitiota käytän myös tosi paljon
hyväkseni.”
Kerro joku
legendaarinen kommellus. ”Ihmemaa Ozin ensi-illassa kävi niin,
että heräsin päikkäreiltä muutamaa tuntia ennen esitystä ja
noustessani selkäni SI-nivel venähti. Soitin sitten tuottajalle ja
ohjaajalle ja kerroin, etten pysty kävelemään kunnolla. Puoli
tuntia ennen ensi-iltaa laitettiin kaikki koreografiat ja muut
uusiksi, ja mulle kortisonipiikki persuksiin. Sillä sitten mentiin.
”Myrskyluodon Maijan” ensi-illassa unohdin yhden laulun sanat
täysin, improsin menemään vaan hirveässä paniikissa. Ohjaaja ei
edes huomannut, että improsin eli ilmeisesti se meni kuitenkin
hyvin. Muistan vaan sen, kun kuiskaaja tutki plaria eturivissä ja
ihmetteli, että missä kohtaa tuo nyt oikein menee!”
Kerro joku hyvä
muisto. ”Viime vuonna tehtiin Takomolle ”Romeo ja Julia” ja sen
ensi-illan jälkeinen fiilis oli mahtava. Meillä on kyllä kurssilla
ihan mahtava yhteishenki ja yhteiset onnistumisen hetket on aina yhtä
riemukkaita ja palkitsevia.”
Tulevia roolejasi?
”Kanditeatteria on tulossa huhtikuussa, prokkiksen nimi on
”Käsittelyaika”. Muuta en osaa vielä sanoa.”
Onko sinulla jotain
mottoa? ”Palaan mielelläni Anton Tšehovin lauseeseen Lokissa ”Kun
ajattelen tarkoitusta, en pelkää”. Huomaan palaavani tuohon vähän
heikompana hetkenä ja saan siitä voimaa. Tuo ei tosin ole ehkä
motto vaan mietelause.”
Mitä haluaisit
sanoa nuorelle itsellesi? ”Luota. Usko. Asiat kääntyy kyllä.”
Mikä
sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla? ”Hermione
Granger ehdottomasti! Oon ihan hillitön Harry Potter -fani ja
Hermione on mun mielestäni maailman siistein tyyppi. Se tietää
kaiken ja osaa kaikki maailman loitsut ja on ihana ystävä
läheisilleen.”
Jos sinusta
tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi nimesi ja supervoimasi?
”Mä osaisin lukea ajatuksia. Haluaisin selvittää, mitä
maailmalla oikeasti tapahtuu ja kuka niitä vallan nappuloita
oikeasti painelee ja vääntelee. Haluaisin tuoda julki kaikki
maailman pimeät salaisuudet, korjata asiat ja tehdä maailmasta
paremman paikan. Nimi olisi Mental-Herranen. Eiiiiii mikä nimi.”
Jos voisit viettää
päivän miehenä, mitä tekisit? ”Ensimmäisenä kusisin hankeen
tai tien varteen, ihan mihin vaan. Menisin salille ja tutkisin
fyysistä voimaa. Haluaisin laulaa jotain todella matalaa
bassostemmaa ja tutkia miten niin matala ääni resonoi kehossa
kenties. Haluaisin myös tietää, kuinka paljon voin syödä
kerralla. Kyllä mä seksiäkin haluaisin harrastaa. Ja haluaisin
olla sellaisessa ”äijät kaljalla/saunaillassa” -tilanteessa,
ottaa selvää mistä siellä puhutaan. Ja kaikki tää yhden päivän
aikana!”
Jos ihminen menisi
talviunille syksyllä ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan
talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken
kaiken? ”Kynä ja paperia pitäisi olla. Lisäksi ottaisin
pistorasian ja laturin ja jonkinlaisen laitteen, jolla voisin
kuunnella musiikkia. Ja hyvät kaiuttimet. Ruuaksi ottaisin hedelmiä
ja juotavaksi vettä.”
Jos rakentaisit
puuhun majan, millaisen majan tekisit ja miten korkealle? ”Se olisi
aika korkealla ja alhaalta sinne menisi ensin portaat, joiden
yläpäässä olisi pienet lyhdyt. Itse majaan johtaisi pieni
paksuista köysistä tehty riippusilta ja sen alla virtaisi pieni
puro. Mökissä olisi paljon ihania vilttejä ja siellä olisi isot
ikkunat, joista näkisi läheiselle järvelle. Majassa olisi pieni
takka ja portaiden alla olisi vaja, josta voisi hakea takkaan puita.
Majassa olisi myös pieni keittiö ja paljon tyynyjä ja soittimia ja
ja ja …” Veera innostuu.
Jos voisit
aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai
ajanjaksoon, minne menisit? ”Mä menisin Woodstock-festareille
fiilistelemään isolla porukalla. Kukkaseppele päässä. Haluaisin
myös mennä lapsuudenkotiini hetkeä ennen kuin synnyn. Mikä oli se
tunnelma ja maailma, johon synnyin.”
Jos sinun
elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi ja kuka kenties
olisi sinun roolissasi? ”Siinä olisi paljon liikettä. Siinä
mentäisi tragediasta kohti valoisampia aikoja. Kai siinä
jonkinlainen juonikin olisi, ”perusmeininkiä” muuten mutta
draamallisia osuuksia kerrottaisiin myös tanssin ja musiikin
keinoin. Pekka Louhimo säveltäisi musiikin. Mun roolissani olisi
Sonja Halla-aho tai Ronja Alatalo.”
Mitä haluaisit
kysyä minulta? ”Millainen näyttelijäntyö sytyttää sut
kaikkein eniten?”
Mitä aiot tehdä
seuraavaksi? ”Aion mennä kotiin. Avomieheni teki eilen ihanaa
ruokaa. Aion pestä koneellisen pyykkiä myös.”
Bernard Pivot´n
kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät
eniten? - Massu
Mistä sanasta pidät
vähiten? - Raiskaus
Mikä sytyttää
sinut? - Avoimuus
Mikä sammuttaa
intohimosi? - Liika analysointi ja turha kritiikki
Suosikkikirosanasi?
- Vittu
Mikä ääntä
rakastat? - Linnunlaulua aamulla
Mitä ääntä
inhoat? - Porakonetta
Mitä muuta kuin
omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä
Missä ammatissa et
haluaisi olla? - Teurastaja
Jos Taivas on
olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan
porteille? - Tervetuloa kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).