Titanique-musikaaliparodia / Riihimäen Teatteri

Totta se on, Teatterikärpäsen blogi on noussut kuin Feeniks-lintu uudelleen siivilleen, ehkä aluksi hiukan räpiköiden, joten suonette sen minulle anteeksi. On jo pitkään ollut pieni polte palata kirjoittamaan, joten tässä sitä ollaan - halusitte tai ette. Maltoin pysyä lähes kuusi vuotta poissa! Teatterimyönteisiä kirjoituksia näkee nykyään kovin vähän, jotain oli siis tehtävä. Blogini uudelleenviritys olkoon minun tekoni osoittaa kulttuurimyönteisyyttä ja arvostusta alaa ja sen tekijöitä kohtaan. Tässä välissä olen edelleen ahkerasti käynyt teatterissa, toki vähemmän kuin ns. ruuhkavuosinani ja enemmän valikoiden. Olen hyväksynyt aikoja sitten sen, etten kaikkea kiintoisaa ehdi enkä pysty näkemään ja tiedoksi jo tässä vaiheessa - kaikesta kiinnostavastakaan en aio kirjoittaa, jos en osaa sanoittaa aatoksiani muutamaa lausetta enempää. 

"Kaikki joukolla jäätä särkemään"

 Ja sitten suoraan asiaan... Paluu blogimaailmaan tapahtui ns. "pehmeänä laskuna" ja teoksella, josta on suhteellisen helppo kirjoittaa ilman, että tarvitsisi pitkään miettiä syntyjä syviä. Koko päivän oli soinut päässäni jostain syystä Anita Hirvosen "De va kukku de" ja mitä lähemmäs Riihimäkeä saavuttiin, sitä enemmän soi "sinä olit jäävuori meressäin, se oli Titanicin yö" ja Hirvoska vaihtui lennossa Frederikiin. Riihimäen Teatterissa sai siis 18.9. ensi-iltansa musikaaliparodia Titanique, joka yhdistää Titanic-elokuvan tutut, rakastetut kohtaukset ja hahmot sekä erään legendaarisen laulajan kappaleet. Frederikiä ei kuitenkaan kuulla eikä onneksi nähdä, vaan Céline Dionia! Haluatteko muuten kuulla minun varhaisimman muistoni Titanicista? Kerron sen silti. Kun Reetun aiemminmainittu kappale ei päässytkään edustamaan maatamme Euroviisuissa, minä kostoksi köytin itseni hyppynarulla vanhempieni sängynpäätyyn. Siitäs saivat postikorttiäänestäjät ja kaikki, joiden mielestä reggae on ok!

Itse Céline Dion!

 Matkaan lähdettiin Titanic-museon kautta ja pian jo ollaankin James Cameronin eeppisen suurelokuvan maailmassa, neitsytmatkalleen suuntaavan Titanicin kannella. Yllättävää kyllä, kaikkeen tulevaan meidät oppaan lailla johdattaa itse Céline Dion (Sanni Lehto), kas kun hänkin oli jostain kumman syystä läsnä tapahtumien keskellä. Syykin tähän selviää myöhemmin... Kaikki tutut hahmot ovat paikalla. Viehättävä Rose (Ushma Olava) kera topakan Ruth-äitinsä (Lauri Ketonen) ja kovin itseriittoisen muka-kaikkien-naisten-unelma sulhasensa Calin (Tuomas Korkia-Aho, mites tuntuukin olevan elementissään näissä...), uppoamaton Kathy Bates eikä kun Molly Brown (Hanna Kaila), keskijakaus-polkkatukkainen nuorukainen Jack (Jon-Jon Geitel) ja tietysti itse kapteeni (Maija Siljander). 

Kapu pulassa 

 Täytyy myöntää, että minulla oli pikkuruisia ennakkoluuloja tätä konseptia kohtaan ja lähinnä siksi, että miten Céline Dionista saisi irti huumoria. Näin ensi-illan lukuisien väliaplodien ja naurumyrskyn jälkeen on hienoa myöntää olleensa väärässä, sillä esitys ja sen täysin pitelemätön tyylilaji vei mennessään heti alkuminuuteilta. Erityisen mainiota tässä on se tapa, millä Céline-diiva tilanteisiin änkeää mukaan ja varastaa hetkessä kaikkien huomion ja koko shown. Sitä oikein jo odotti, että milloin säärtä ja vaaleita kutreja sivuverhoista vilahtaa, ja siinä hän jälleen oli - tuulikoneen edessä helmat ja hiukset hulmuten. Ja jestas mitä biisien tykitystä! Sanni Lehdolla on täydellisesti hallussa niin ääni kuin elkeetkin. "Wow!" ajattelin usein. Upea nainen ja nappivalinta tähän rooliin, eikä kyllä moitteen sanaa ole muissakaan. Sopivasti kieli poskessa ja ajoittain reilusti hallitun överiksi vedettyä menoa. Katsomon sai lähes riehaantumaan Rosen äitee kertomalla siitä, mikä kaikki ei ole reilua. Ja kyllä, naurusulakkeeni pikakärväytti eräs yllättäen päästä sinkoava peruukki! Olen aika helppo tapaus - peruukit, irtoviikset ja pulisongit kun ajoittain tarkoituksella lentävät tai vahingossa tippuvat niin tätä muijaa viedään. 

Ihqut Rose ja Jack 

 Niuhoille mielensäpahoittajille tämä ei kyllä sovi, sen verran ronskia on kielenkäyttö välillä joten pieni varoituksen sana on ennakkoon paikallaan. Pahempaa kiroilua kuulee kyllä ihan arkisin yläkoululaisia puolillaan olevassa bussissa, ja minähän en muutenkaan vähästä hätkähdä. En edes siitä, että todistettavasti silmieni edessä silitellään hellästi munakoisoa ja toisaalla keikutetaan miehistä lannetta varsin kutsuvasti. Ja ne intohimon hetkellä höyrystyvään lasiin painuvat kämmenet, grrrrr. 

 Céline Dionin tuotanto ei ole minulle juurikaan tuttua (paria poikkeusta lukuunottamatta), ilmeisesti kaikki kuullut kappaleet ovat hänen repertuaaristaan. Hienoja biisejä, eipä voi muuta sanoa, ja hienoja tulkintoja kaikki! Lauluvoimaa ja komediallista taituruutta tässä porukassa kyllä on. Improyllärikin mukaan mahtuu ja sääri- ja tukkakateutta aiheuttava jäävuori. Mainitsinko jo munakoison? Myös Gimmel, Glitter, Temu, Katri Helena ja Dawson´s Creek mainittu. Suomennos toimii. Kielellistä iloittelua, joka vaatii välillä nopeita hoksottimia. 

Cal ja Ruth

 Pimeneviin syysiltoihin ja hiljalleen alkavaan pikkujoulusesonkiin juuri passeli juttu on tämä. Katsomossa voi ottaa rennosti ja antaa rautaisten ammattilaisten hoitaa hommansa, osallistuminenkin on sallittua ainakin lopussa. Riihimäen lisäksi ja jälkeen Titanique seilaa Helsingissä Aleksanterin teatterissa ja myöhemmin myös Tampereen Komediateatterissa. Lisäinfoa alempaa löytyvästä linkistä. 

Teatterikärpänen suosittelee! Viihdyttävän tanssin, taidokkaan laulun ja kyseenalaisen huumorin ystäville etenkin. Onnistunut syyskauden avaus Riihimäen Teatterilta. Extrapisteet iskevästä soittolistasta ennen esitystä ja väliajalla. 

~ 

TITANIQUE-musikaaliparodia

Rooleissa : Jon-Jon Geitel, Sanni Lehto, Ushma Olava, Hanna Kaila, Lauri Ketonen, Maija Siljander ja Tuomas Korkia-Aho

Käsikirjoitus Marla Mindelle, Constantine Rousouli ja Tye Blue ; musiikin ohjaus, orkestroinnit ja sovitukset Nicholas James Connell, ohjaus Olka Horila, tekstin käännös Katja Peacock, laulujen käännös Hanna Kaila, musiikkituotanto Joona Kukkola, kapellimestari Maritta Manner, koreografia Osku Heiskanen, lavastus- ja videosuunnittelu Janne Teivainen, pukusuunnittelu Jarkko Valtee, tarpeistonsuunnittelu Karita Fallström-Autio, maskien ja kampausten suunnittelu Niko Sahlman, valosuunnittelu Tuittu Teivainen ja äänisuunnittelu Fabian Mäkilä

 
Tuotanto : Aleksanterin teatteri, Riihimäen Teatteri ja Tampereen Komediateatteri

Ensi-ilta 18.9. 2025 Riihimäen Teatterissa (kesto noin 2h 15min väliaikoineen) 

Esityskuvat (c) Nils Krogell 

Titaniquen omilta nettisivuilta lisätietoa esityspäivistä ja muuta hauskaa infoa, kannattaa tsekata!

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Riihimäen Teatteri!