Jari-Pekka Rautiaista haastattelin kesäkuun alkupuolella Lahden satamassa Karirannan kahvilassa.
Skorpionin merkeissä 1981 syntynyt Jari-Pekka on kotoisin Saarijärveltä. Äänekoskella hän on kuitenkin käynyt kaikki koulunsa muinoin ja pitääkin sitä enemmän kotipaikkanaan. ”Keski-Suomen poikia!” toteaa tällä hetkellä Lahdessa asusteleva Jiipee.
Jari-Pekan kaikki harrastukset liittyvät jollain tavalla hänen ammattiinsa. Hän lenkkeilee ja käy tanssi- ja laulutunneilla säännöllisesti. Elokuvissa hän myös viihtyy mielellään.
Osaatko soittaa mitään instrumentteja? ”No pianosta osaan painaa oikeat nuotit ja kitaralla osaan soittaa kolme biisiä. Jaa mitkäkö? No Rock´n Roll Music, Emma ja sitä yhtä en nyt muista!”
Erityistaitoja? ” Jaa noin niinku näyttelijänä vai? Omasta mielestäni oon tosi hyvä liikkumaan, mulla on hyvä fysiikka ja mulla on selkeä ja kantava puheääni. (toim.huom. Samaa mieltä) Teatterin rytmitaju on mulla myös hyvä ja olen kauhean kiinnostunut teatterista noin niin kuin foorumina yleensä. Sitten ruokaa osaan myös tehdä hyvin! Mitä taitoja haluaisin sitten lisätä, niin haluaisin osata laulaa paremmin ja tavallaan venyä enemmän. Osata keskittyä kirjoihin, remontoida kämppää, tehdä vaikkapa puutöitä”, kertoilee Jiipee.
Teatterin ammattilaisia ei suvussa ole muita, mutta harrastajia on paljon. Jiipeen pappa oli harrastajanäyttelijä Lanneveden Sampolan lavalla ja koko muukin suku on näytellyt samassa paikassa. ”Siellä olen ollut ekaa kertaa teatteria katsomassa ja se näytti kauhean hauskalta. Ala-asteella oli sellainen Pilvi Honka ja hän oli Äänekosken teatterissa mukana ja aina halusin sinne. Pääsin sinne sitten joskus 16-vuotiaana ja siitä se sitten lähti. Tehtiin mm. Momo ja harmaaherrat,haluaisin tehdä sen vieläkin! Pilvi muuten perusti nyt nuorten teatteriryhmän Keski-Suomeen.”
”Kymenlaakson kansanopistossa olen opiskellut teatteria ja kirjoittamista, ja Stadian (nykyään Metropolia) esittävän taiteen koulutusohjelman teatteri-ilmaisun ohjaajalinjaa kävin vuoden ja pääsin sieltä sitten Tampereelle Nätyyn. Pääsin sinne ensiyrittämällä. Teakiin hain kahdesti eikä natsannut. Nätystä valmistuin 2009. Lisäksi oon yo ja alikersantti!”
”Jos en olisi tällä alalla, olisin varmaan jossain sosiaalityössä. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, että pääsisi tekemään ja suunnittelemaan erilaisten ihmisten kanssa kaikenlaista, järjestää elämää ihmisille! Menisin esim. vanhusten luo vaan olemaan. Nuorisotyö on kiinnostanut myös aina kovasti. Olen ollut isosena monesti ja lastenleireillä nuoriso-ohjaajana. Niin ja koulunkäyntiavustajana! Rakennuksilla oon ollut myös hommissa.”
”Pääsin suoraan Nätystä Lahteen kiinnitykselle. Työviksessä olen tehnyt yhden jutun Vanhalle päänäyttämölle, se oli sellainen kesäproggis. Jämsän HimosTeatterissa olen ollut Badding ja jos ihan mietitään mitä lavoja olen kokeillut, niin pieniä demoja olen tehnyt Helsingin Kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin lavoilla.”
Mitkä ovat olleet toistaiseksi tärkeimmät roolisi? ”No Varaston Raninen ehdottomasti ja Niilan rooli Populäärimusiikkia Vittulajänkältä – näytelmässä oli tosi kiva. Puhdistuksessa tykkäsin olla mukana, kun se oli niin hyvä juttu kokonaisuutena. Myös Pikku Vampyyrin koko porukka oli ihana!”
”Tällä hetkellä olen siis kiinnityksellä, mutta freelanceriyskin kiinnostaisi. En kuitenkaan haluaisi lähteä tyhjän päälle. Tarvitsisin työtarjouksia ensin ja mulla on sellainen tunne, että voin tässä vielä vuoden harjoitella ja sitten voisin olla valmis lähtemään freelanceriksi. Tunnen olevani vielä vähän kesken. Omat siipeni ehkä kantaisi, mutta en luota itseeni vielä niin paljon”, haaveilee Jiipee.
 |
| Haaveilija / kuva Teatterikärpänen |
”Unelmaroolini olisi Neiti Julien Jean, se on miesroolina ihan huippu! Siitä saisi ihan mitä vaan, iso ja monipuolinen rooli!”
”Ihailen Esko Salmista ja Vesku Loiria, arvostan heidän uraansa todella paljon. Heillä ei ole ollut hiljaisia hetkiä. Ulkomaisista Johnny Depp on kova jätkä! Se pystyy uudistumaan vielä pitkän ajan jälkeenkin eikä ole enää mikään pelkkä kiiltokuvapoika, sitä arvostaa taidoiltaan kaikenlaiset ihmiset. Kuka sitten olisi unelmieni vastanäyttelijä? Mulla on ollut paljon hyviä vastanäyttelijöitä jo nyt! Haluaisin näytellä sen koko Nätyn vanhan vuosikurssini kanssa, fiilistellä ja palata takaisin hyviin yhteisiin hetkiin. Erkki Saarela on myös tosi kova! Tavallaan sitä ajattelee siltä kantilta, että kenen kanssa saisi aikaan hyvän jutun!”
”Ammatinvalintaani en ole katunut milloinkaan. Parasta tässä työssä on se, että pääsee kertomaan tarinoita ihmisille ja saa sen palautteen, kun joku sanoo että ”Kiitos, tämä oli mulle iso juttu!”. Että voi vaikuttaa johonkin ihmiseen oikeasti, eikä se olisi pelkkää pintaraapaisua tyyliin ”olipas kivaa ja olipas hienoa”, vaan että oikeasti voisi parantaa jonkun ihmisen elämänlaatua! Miinuspuoliakin tietysti on... Paljon töitä ja liian vähän rahaa! Muiden töitä myös pääsee katsomaan liian vähän. Tämä on henkisesti raskasta, koko ajan olet oman itsesi kanssa ja kelaat ja mietit, että mistä kaivat ne kaikki jutut. Fyysisesti myös rankkaa. Keväällä olin jo aika väsynyt, laitosteatterin työtahti on todella kova.”
”Minua inspiroi kauniit ja rumat ihmiskohtalot, sellaiset tavallisista ihmisistä ja arjesta lähtevät tarinat. Kun löytää jonkun ihmisen elämästä sellaisen pienenkin yksityiskohdan, siitä voi syntyä jotain todella suurta. Kun menee vaikkapa siihen surkeimpaan kuppilaan istumaan ja kuuntelemaan ihmisiä, niin sieltä voi löytyä jotain sellaista mitä ei ole tullut edes ajatelleeksi koskaan!”
”Haluaisin joskus tehdä leffan, päästä tekemään kameran kanssa yleensäkin jotain. Myös ohjaaminen ja käsikirjoittaminen kiinnostaa. Haluaisin voida elää vapaammin, että olisi sillä tavalla aikaa, että voisi valita työnsä ja sen mitä tekee vapaa-ajallaan. Mulla ei ole mitään sellaisia suuria haaveita, sellaisia että olisi lapsia tai kämppä Helsingin keskustassa. Että saisi olla onnellinen ja pärjäisi ja jaksaisi olla kiinnostunut kaikesta!”
Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? ”Olisit kysynyt vaikka viiden vuoden, se olisi ollut helpompi! No mulla on enemmänkin sellainen toive, että olisin jaksanut olla oma itseni ja rauhoittunut jollain tavalla. Kyllä mä varmaan Suomessa olisin! Voisin mä haluta jonkun kesäasunnon jostain lämpimästä maasta. Toivottavasti olisin samanlainen kuin nykyään, etten olisi muuttunut ihan hirveästi. Kehittynyt tietenkin tässä kaikessa ja oppinut ja ymmärtänyt. Vanhempi ja viisaampi, kyllä!”
Tunnistaako ihmiset sinua kaduilla? ” Kyllä joskus ja se aina hämmentää! En ole koskaan ajatellut sitä, se on kummallista. Ei siihen oikein koskaan totu. Mä olen aina miettinyt niitä ihmisiä, jotka on koko kansan tuntemia. Täälläkin kun joku tulee esim. kiittämään jostain, niin sitä vaan miettii, että miten tuo voi muistaa! Vaikka tätä hommaa tehdään ihmisille ja mahdollisimman suurille massoille, niin kaikkein vähiten on mielessä, että sieltä jonkun yksittäisen ihmisen näkisi myöhemmin. Pikku Vampyyrissä kierrätin lapsia teatterissa ja sitten kaikki halusivat vielä nimmarin. Mä olin ihan että Ooooooo Tietysti kirjoitan!” innostuu Jiipee.
 |
| Hymypoika |
”Ramppikuumetta poden välillä enemmän, välillä vähemmän, joskus en ollenkaan. Toisinaan oon niin keskittynyt itse asiaan, ettei sitä tarvitse potea. Jännittäminen on kivaa! Mitään rituaaleja ennen esitystä minulla ei juurikaan ole. Aina lämmitän kädet, en mene kylmillä käsillä lavalle. Lisäksi mä yritän nähdä kaikki ihmiset, kenen kanssa olen menossa tekemään juttua. Pieni lämpö päälle, muttei lenkkiä. Jokaiseen juttuun tulee oma tapansa toimia. Huomaan, että teen aina ne samat jutut, vaikka oon olevinaan niin ettei ole mitään. Juon esim. samaa limsaa. Joissakin maskeissa on myös oma rituaalisuutensa, tiettyyn aikaan tehdään se sama homma.”
Kerro joku hauska sattumus. ”Unohdin kerran tulla yhteen kohtaukseen. Mulla oli siinä nopea vaatteidenvaihto olevinaan ja huomasin, että kohtaus vaan jatkuu ja mulla oli jo toiset housut jalassa! Katsoin vain lavallaolijoiden ilmeitä, ”Ei se Jiipee nyt sitten tullutkaan!” Kyllä siellä on kuule repeilty ja naurettu, sitä tapahtuu todella usein. Ja sellaisia tyhmiä inside-läppiä, ne on kyllä niiiin huonoja. Lasten jutuissa kahta kauheammin puhutaan välillä tuhmia...”
Kerro jokin erityisen hyvä muisto. ”Seela Sella!! Musta oli ihanaa kun näin hänet ja sanoin ”Hei olen Jari-Pekka Rautiainen ja hienoa kun olette täällä käymässä!” ja hän sanoi ”Minä olenkin kuullut sinusta!” ja mä olin ihan että ”Ooooooooo Seela Sella sanoi mulle noin!” Tai sitten semmoisia muistoja kun olin ekaa kertaa ammattiteatterissa tai kun tehtiin jotain ekaa kertaa Nätyssä tai kun olin silloin siellä harrastajateatterissa. Niin tai sitten se, kun Puhdistusta tehtiin ja suuri Juhani-näyttämö oli ihan täynnä ja aplodeissa kaikki nousee seisomaan! Meitä näyttelijöitä oli vain kuusi ja se tuntui jollain tavalla pelottavaltakin. Että mitäs nyt! Se oli upea tunne!” muistelee Jiipee.
”Kun rooli loppuu, saattaa tulla suru. Prosessi on kuitenkin ollut aika pitkä ja sitten kun se loppuu ja se on ollut mielekästä, niin kaipaa sitä hyvin paljon. Uuden aloittaminen on hirveän vaikeaa ja joskus miettii, että eikö tätä vanhaa voisi vain jatkaa. Ei se suru päälle jää, mutta sen tajuamiseen menee joku 2-3 viikkoa. Sitten muistaa että ai niin me tehtiin tuommoinenkin!”
”Syksyllä olen mukana Salaisessa puutarhassa. Sitten Kimmo Kahra ohjaa Dario Fo´n ”Näillä palkoilla ei makseta!” , siitä on tulossa todella hyvä ja hauska ja ajankohtainen juttu. Ai niin ja Varasto, olin kokonaan unohtaa sen! Varasto lämmitetään uusiksi. Me haluttiin, että se otetaan uudestaan ohjelmistoon, koska se lopetettiin sen takia, ettei sillä ollut sopivaa paikkaa. Me vängättiin sitä takaisin yli vuosi. Se on niiiiin hyvä teksti, sen voisi tehdä ihan mihin vaan ja se toimisi”, kertoilee Jiipee tulevista haasteistaan.
Kesällä Jari-Pekka aikoo mennä Suomenlinnaan katsomaan Peter Pania, kierrellä ja käydä moikkaamassa kavereita. Mökillä hän aikoo viettää ehkä pari viikkoa, lukea Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Nollata ajatukset täysin ja juhlia, nauttia ja urheilla.
”Mottoni on ”Tartu hetkeen”, se on kyllä niin käytetty, mutta kun se kuitenkin on se!”
Mikä supersankari haluaisit olla? ” Saako vastata Peter Pan? Jaa ei vai? Se mä haluaisin olla, poika joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Hmmm, sen pitää olla sellainen joka osaa lentää. Batman on kova mutta mä en oo niin kova jätkä... Spiderman!! Käykö se? Samaistun siihen tyyppiin. Singahtelisin paikasta toiseen ja olisin tosi cool ja voisin mennä seiniä pitkin ja olisi se hieno maski.” (Sanojensa vakuudeksi Jiipee kiipeää myöhemmin salamannopeasti läheiseen satamanosturiin! :)
 |
| Hämähäkkimies / kuva Teatterikärpänen |
Haluaisitko kertoa vielä jotain muuta? ” Olisi kiva että mulle tultaisi juttelemaan jostain asiasta. Mut saa viedä vaikka kaljalle tai kahville! Olisi kiva, että ihmiset tulisivat katsomaan ja moikkaamaan. Ja se, että ihmiset ei tappelisi! Saisi loppua tämä ahdistus! Mä oon oikeasti huolissani tästä yhteiskunnasta. 25€ kun maksaa teatterilipusta ja se auttaisi jotain, se olisi kivaa!”
Terveisiä blogin lukijoille? ”Hei lukekaa tätä blogia! Tosi hienoa, että jollain on intohimoa ja kiinnostusta tehdä tätä ja arvostaa näyttelijöitä!”
Oliko sinulla lapsena mielikuvituskavereita? ” Eeeei ollut...tai siis puhuin kyllä paljon mielikuvitustyypeille mutta niillä ei ollut nimiä. Nykyäänkin puhun hirmu paljon itsekseni, välillä niin paljon että ihan hävettää”, nauraa Jiipee.
Osaatko imitoida ketään? ”En osaa. Olen yrittänyt ja käynyt sellaisen kurssinkin koulussa, mutta ei se ollut mun juttuni ollenkaan.”
Jos saisit viettää päivän naisena,mitä tekisit? ”No kaikkea sitä mitä en voi miehenä tehdä. Jaa mitä? (naurua ja tuolissa kiemurtelua) No kyllä mä haluaisin tietää miltä mä tuntuisin ja miten muhun suhtaudutaan. Olisin joku bändäri jossain! Niin ja sitten tietysti haluaisin synnyttää!”
Talvipesäänsä Jiipee ottaisi mukaan paljon punaviiniä, dvd-levyjä sekä Nintendo Wiin ja Zeldan.
Lopuksi kysyin ranskalaisen Bernard Pivot´n kuuluisat 10 kysymystä näyttelijöille :
1.Mistä sanasta pidät eniten? - Vapaus
2.Mistä sanasta pidät vähiten? - Tarkoituksettomuus
3.Mikä sytyttää sinut? - Intohimo
4.Mikä sammuttaa intohimosi? - Välinpitämättömyys
5.Mikä on suosikkikirosanasi? - Vittu
6.Mitä ääntä rakastat? - Sydämestä tulevaa naurua ja sitä kun joku toinen sanoo jotain kaunista ja hyvää
7.Mitä ääntä inhoat? - Sitä ääntä kun lähtee ihmisestä,kun se kuulee todella läheisen ihmisen kuolleen. Täydellistä tuskanhuutoa.
8.Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Arkeologi tai psykologi
9.Missä ammatissa et haluaisi olla? - Sukeltaja
10.Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? - Täällä saat olla rauhassa kaikkien rakkaittesi kanssa. Oot hyvä jätkä ja tervetuloa!
