Näytetään tekstit, joissa on tunniste konsertit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste konsertit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. joulukuuta 2012

Cohenia, Mysteeriota ja Les Misiä

Tehdäänpä pieni blogikirjoitus myös parista viime viikolla Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä nähdystä mieleenpainuvasta jutusta ja ensi syksyn suurproduktiosta Tampereella.

Muutama vuosi sitten Sokos Hotel Vaakunassa Hämeenlinnassa pyöri hyvin suosittu Tänä iltana kaikki hyvin-musiikkinäytelmä, jossa ei ollut puhuttuja repliikkejä lainkaan. AP Sarjanto oli esitystä varten suomentanut Leonard Cohenin kappaleita ja niitä sitten bändin säestyksellä esitti valikoitu porukka loistavia laulajia ja tulkitsijoita Hämeenlinnan teatteristakin. Kävin sen silloin kertaalleen katsomassa ja vaikken koskaan mikään Cohen-fani ole ollutkaan, sanoitukset ja tulkinnat tekivät vaikutuksen. Muutama kuukausi sitten sama porukka esitti Porvoossa konserttiversion esityksestä Cohen-aiheisen taidenäyttelyn avajaisten yhteydessä ja onneksi esiintyjille jäi vielä sellainen palo, että päättivät järjestää yksittäisen konsertin kappaleista Hämeenlinnan teatterin päänäyttämölle.
Loppuunmyyty sali todisti sitten viime viikolla jotain todella ainutkertaista ja itselleni jäi ainakin sellainen "once in a lifetime"-kokemus ja elämys vailla vertaa tästä. Haikeuttakin oli ilmassa, sillä porukasta kaksi oli teatterin palveluksessa toiseksiviimeistä päivää ja yksi oli jäämässä äitiyslomalle. Estradilla siis nähtiin Maija Sydänmaanlakka, Lasse Sandberg, Liisa Peltonen, Aleksi Aromaa ja AP Sarjanto sekä bändissä Antti Paranko, Olli Vänskä, Kalle Penttilä, Jussi Koskinen ja Lauri Malin. Kappaleita kuultiin kaikenkaikkiaan 17 ja encoret vielä päälle. En edelleenkään ole Cohen-fani, mutta jestas miten upeita versioita kappaleista kuultiin! Olin todella vaikuttunut ja yleisö kyllä aiheestakin aplodeerasi kaikille seisaaltaan konsertin päätteeksi. Jokainen kappale oli omanlaisensa ja sai yleisön hurmioon, itseäni kosketti eniten Aleksi Aromaan esittämä "Hallelujaa". Konserttia seuranneena päivänä oli viimeinen esitys iki-ihanasta "Seitsemännen portaan enkeli"-musiikkinäytelmästä ja sama työryhmä siis siinäkin. Siihen loppui sitten Aleksin ja Maijan pesti Hämeenlinnan teatterin palveluksessa ja Liisa Peltosen äitiysloma alkoi. Kiinnostuneille tiedoksi, että sekä Lasse Sandbergin että Liisa Peltosen haastattelut ovat tulossa tännekin kaiken kansan luettavaksi ! :)

Viime perjantaina sitten vieraili Erkki Saarela Mysteerio Buffonsa kera täällä. Saarela on kiertänyt jo 30 vuotta tämän monologiesityksensä kanssa, jonka Dario Fo on käsikirjoittanut Raamattu-aiheisten keskiajan kiertävien näytelmien pohjalta. Mysteerio Buffo koostuu neljästä pienoisnäytelmästä Kaanaan häät, Ilveilijän synty, Lasaruksen kuolleista herääminen sekä Bonifacius VIII tapaa Jeesuksen. Olin vuosia sitten nähnyt televisiosta KOM-teatterin lavalta napatun taltioinnin ja silloin minuun teki syvän vaikutuksen Saarelan kikkailu eri roolien välillä. Liput olikin heti varattava kun kuulin, että esitys vierailee näilläkin kulmilla. Sain kyllä sen mitä lähdin hakemaankin, eli vertaansa vailla olevan esityksen. Saarela on kyllä todella virtuoosimainen ja vaikka mies on esittänyt 30 vuotta tätä, ei ollut kyllä havaittavissa minkäänlaista leipääntymistä hommaan. Itse Dario Fo on antanut hänelle suitsutusta ja ihan syystäkin, äkkiseltään on hyvin vaikeaa kuvitella ketään muuta esittämässä tätä Suomessa. Onkohan kukaan muu tätä Suomessa edes esittänyt, olisi kiintoisaa tietää? Ja kenestä kenties olisi manttelinperijäksi? Muutamia nimiä nousee kyllä mieleeni... Taitavasti Saarela rytmittää esitystä ja puheitaan - eleet, ilmeet, kehonkieli. Kaikki on hallussa. Näistä neljästä pienoisnäytelmästä oma suosikkini oli Lasaruksen herääminen, sillä siinä Saarela esitti väkijoukkoa, joka oli saapunut katsomaan tätä ihmettä hautausmaalle. Monenlaista tyyppiä paikalla oli...Myös paavi Bonifacius VIII oli herkullinen ja paavin jatkuvasti laulama veisu jäi kyllä soimaan päähän. Täydet pisteet muuten Mysteerio Buffolle! Suosittelen varaamaan liput, jos vierailu sattuu omalle paikkakunnalle.

Viime viikolla oli Tampereen Teatterissa pressitilaisuus syksyn 2013 musikaalin tiimoilta. Valitettavasti en päässyt paikalle. Luvassa on siis Les Misérables, tuo ehkäpä kaikkien aikojen musikaali. Nyt itselläni on sellainen "kutina" päällä, että miten oikein maltan odottaa ensi syksyyn! Vuosikausia sitten näin musikaalin Helsingin Kaupunginteatterissa ja rakastuin niin tarinaan kuin musiikkiinkin. Silloin pääroolissa Jean Valjeanina vuorottelivat Jari Leppänen, Veeti Kallio ja Pentti Hietanen. Näin musikaalin pariin kertaan ja niin Leppäsen kuin Hietasenkin versiot, pidin kyllä molemmista. Les Misérables on myös ainut musikaali, joka on tehnyt niin kovan vaikutuksen että olen hankkinut levyn kotonakuunneltavaksi! Musikaalin työryhmää tutkiessani sydäntäni lämmittää etenkin se, että mukana on kolme minun haastattelemaani taituria ja se on osasyy myös siihen, miksi odotan tulevaa niin paljon. Pääroolissa vuorottelee Petja Lähde, Eponinena Saara Lehtonen ja ensemblessa vielä mukana Heikki Mäkäräinen. Saaran ja Petjan haastattelut ovat vielä julkistamatta, mutta tulossa ovat nekin. Kiintoisaa on muuten myös se, että Tomi Metsäketo oli Marius jo Helsingin versiossa ja taisi siitä aikoinaan nousta pinnalle? Javertin roolissa oli silloin myös Sören Lillkung, mutta näkemissäni esityksissä roolissa taisi olla joku toinen mies.

Les Mis-työryhmää, Saara alarivissä keskellä, Petja takana toinen oikealta / kuva Harri Hinkka,TT

tiistai 18. syyskuuta 2012

Rakkauden haussa / Hämeenlinnan teatteri,vierailu

Rakkauden haussa / vierailu Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä

Kaj Chydeniuksen säveltämiä lauluja Larin-Kyöstin runoihin

Kesto 1h 30min väliaikoineen

Lavalla Kaj Chydenius ja Tatu Siivonen

Taustaa : Hämeenlinnalaissyntyinen runoilija Larin-Kyösti (1873-1948) oli varsin tuottelias kynäniekka. Mestari Kaj Chydenius on säveltänyt runoihin lauluja, joita tässä konsertissa tulkitsee myöskin hämeenlinnalaislähtöinen freelance-näyttelijä Tatu Siivonen. Konsertissa kuultiin kaikkiaan 22 "rallatusta" eri runoteoksista ja eri vuosikymmeniltä.

Plussaa : Hävettää tunnustaa, että Larin-Kyöstin tuotanto oli minulle aiemmin täysin vieras. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Kappaleet olivat varsin mukavia ja kestoltaan juuri passeleita, monikaan ei minuuttia pitempään kestänyt. Tulkinta oli sen verran upeaa, että niitä olisi kyllä kuunnellut enemmänkin. Tatu Siivonen on kyllä upeaääninen laulaja, tulkinnassa oli havaittavissa paikoitellen liioittelematta jopa loirimaista otetta. Kappaleiden välissä Kaj Chydenius kertoi taustoja ja välillä humoristisiakin kommentteja, väliajan jälkeen Tatu kertoi omista lähtökohdistaan ja taustoistaan mielenkiintoisella tavalla. Ote oli koko konsertissa rento, välillä otettiin niin säveliä kuin lauluakin uusiksi eikä se kyllä haitannut tippaakaan. Valtava lämpö ja kunnioitus ja arvostus toisiaan kohtaan huokui esiintyjistä. Esitetyt laulut käsittelivät rakkautta ja kaipuuta, iloa ja surua. Elämää. Kuultiinpa myös hauska oravalaulu ("hypsis ja ropsis se hyppeli vaan") , joka vetäistiin vielä encorena uudelleen. Ensimmäiseksi kuultu laulu "Heilani on kuin helluntai" kuultiin myös uudelleen, "Jos nyt vaikka jännittäisi vähemmän sen esittäminen" totesi Tatu. Ihana konsertti!

Miinusta : Ei moitteita!

Muuta : Väliajalla oli myynnissä cd-levyjä, jotka vietiin käsistä... Kulttuurinnälkä oli ihmisillä kova!

Täydet viisi tähteä tälle vierailulle *****

torstai 30. elokuuta 2012

Jesus Christ Superstar - in Concert / Sibeliustalo

Jesus Christ Superstar - in Concert / Sibeliustalo, Lahti  22.8. 2012

Sinfonia Lahti

Kapellimestari Jaakko Kuusisto

Solistit Hannu Lepola (Jeesus), Sami Hintsanen (Juudas), Juha Kotilainen (Kaifas), Sam Huber (Herodes), Anssi Valikainen (Pilatus), Saara Aalto (Maria Magdalena)

LAMK Musiikki-ja draamainstituutti

Dominante-kuoro

Ohjaus Marietta Tevajärvi

Kesto 2h, sisältäen väliajan

Esityskieli englanti, tekstitetty suomeksi

Taustaa : Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen moninkertaisesti palkittu rock-ooppera on vahva tulkinta Jeesuksen piinaviikosta. Minun täytyy tunnustaa tyhmyyteni tässä asiassa : ennen tätä konserttia en ollut koskaan nähnyt tai kuullut minkäänlaista versiota kyseisestä musikaalista, tiesin kyllä mistä koko hommassa on kyse, mutten tiennyt kappaleista mitään enkä liion siitä, millä tavalla ne kuuluisi tulkita. Ainut kosketukseni Jesus Christ Superstariin on ollut äskettäin YouTubesta löytämäni suomenkielinen pätkä Lappeenrannan muutaman vuoden takaisesta produktiosta, tokihan sieltä olisi muutakin löytynyt mutten halunnut kuunnella ennakkoon mitään! Toisaalta tämä oli hyvä juttu, sillä ei yhtään tiennyt mitä odottaa. Toisaalta taas olisi hyvä ollut ehkä joskus edes kuulla jonkinlaisia versioita kappaleista tai edes pätkiä, mutta hyvä näin...

Plussaa : Sinfonia Lahti! Huh!! Musiikki kun jyrähti voimakkaana käyntiin, olin heti sulaa vahaa. Viulut etenkin tekivät loppupuolella suuren vaikutuksen, kerrassaan upeaa kuultavaa. Itse kappaleethan olivat kauttaaltaan mahtavia ja mahtipontisia ja jäivät mieleeni soimaan pitkäksi aikaa, en enää yhtään ihmettele, miksi musikaalilla on kulttimaine. Muutama kappale oli ylitse muiden, Getsemane etenkin. Hannu Lepola oli Jeesuksena huippu, olemuksestaan pidin kovasti ja hän vakuutti laulutaidoillaan kyllä mennen tullen. Varsinainen yllätys oli Pilatus/Anssi Valikainen, mies pääsi revittelemään parissa soolossaan kunnolla ja esittelemään laulajankykyjään, nappisuoritus! Muutkin lauloivat toki hyvin, musiikkiteatterilaisten joukossakin oli erittäin hyviä suorituksia! Mitä vielä onkaan luvassa, kun nämä nuoret kyvyt päästetään kunnolla irti. Hauskat tanssikuviot oli Herodeksella (Sami Huber), vaikkakaan muuten en kyseisestä henkilöstä ole koskaan oikein digannut. Tulee liikaa mieleen Katto Kassinen...

Miinusta : Paikkani ei ollut paras mahdollinen, sillä kuvittelin ostaneeni jonnekin kuudennelle penkkiriville paikan (eli hiukan kauemmas sentään), todellisuudessa olinkin liki eturivissä ja musiikki pauhasi siihen välillä liiankin voimakkaana jyräten kaiken muun alleen, ja lisäksi kiinnitin solisteissa vähän liiankin kanssa huomiotani toisarvoisiin juttuihin kun olin niin lähellä... Vaatetus nimittäin ihmetytti, osittain rooliasu ja omat vaatteet, punaisista tennareista Hintsasen avainketjuihin. Luin sitten myöhemmin jostain, että tämä kuuluu asiaan. Omissa vaatteissaan ovat kuulemma muissakin konserttiversioissa. Asia selvä, silloin se vain jotenkin hämmensi. Hmm, sitten asiaa Sami Hintsasesta. Myönnetään se, että mies on kovan luokan laulaja ja ääntä kyllä löytyy, mutta muuten jotenkin on alkanut kyllästyttää kyseinen herra. Tuntuu olevan joka paikassa ja vähän liiankin kanssa! Saara Aaltokin lauloi erittäin kauniisti, mutta en saa hänestäkään otetta sitten mitenkään. Ei tule sellaista wow-efektiä hänestä kyllä eikä kosketa millään tasolla, en tiedä mistä se johtuu. Liian nukkemainen? Johtuen ehkä paikastani, en kuullut kuoron laulua kunnolla kuin muutamassa kohtaa, kauempaa olisi kokonaisuus ehkä kuulostanut toisenlaiselta. Suomenkieliset tekstitkin meni hiukan ohi paikastani johtuen (huomasin ne vasta puolivälissä...), mutta eipä niitä juuri tullut edes seurattua.

Muuta : musiikki ja biisit olivat aivan mahtavia, kyllä tästä sellainen fiilis lopulta jäi, että jossain vaiheessa olisi kyllä nähtävä oikein kunnon musikaaliversio Jesus Christ Superstarista. Sellainen "kutina" jäi ja parista soolosta ihokarvat nousi kyllä pystyyn, niin upeaa kuultavaa oli.

Konserttiversiolle neljä tähteä ****, Jeesukselle ja Pilatukselle ja Sinfonia Lahdelle viisi *****