Marjamatka / Teatteri Mukamas

Marjamatka / Teatteri Mukamas, Tampere

Uusintaensi-ilta 23.9. 2012, kesto noin 40min

Ikäsuositus : yli 3-vuotiaille

Käsikirjoitus : Vjatseslav Bredis

Ohjaus : Vjatseslav Bredis / Mansi Stycz

Näyttelijät : Tuomas Nuotio, Niilo Savolainen ja Katarina Stycz

Taustaa : Marjamatka kertoo jännittävän tarinan pienen Severi-pojan seikkailusta metsässä. Poika ei halua aina jäädä yksin kotiin, ja aikansa hinguttuaan pääseekin vanhempiensa avuksi metsätöihin. Metsäpolulla riittää ihasteltavaa kukkasista kauniisiin perhosiin, ja niin Severi huomaakin pian olevansa eksyksissä. Onneksi hän löytää metsätontun mökin, ja seikkailukin saa onnellisen lopun ja ystävänsä Vilpas-varpusen avustuksella poika löytää takaisin kotiin.

Plussaa : Ensivisiittini Teatteri Mukamaksessa Pispalassa, ja olikin hurmaava rakennus. Samassa näytöksessä oli muutama ryhmä päiväkotilapsia. Lapsosilla riitti ihmeteltävää talon yksityiskohtien kanssa jo aulassa, ja kuvittelinkin jo mielessäni miten maaginen talo mahtaakaan joulun alla olla. Nyt jo mieleen hiipi sellainen mukava, lämminhenkinen olo. Näyttelijät avustivat pienimmät paikoilleen ja seikkailu voi alkaa. Nokkahuiluilla soitettu musiikki oli rauhallista ja jotenkin liikuttavaa, pienet kuuntelivat niin tarkkaavaisina ja pidin siitä, miten näyttelijät puhuivat rauhallisesti ja selkeästi niin, että kenellekään ei jäänyt mitään epäselväksi. Tarinakin eteni mukavan rauhallisesti ja välillä pistettiin musiikiksi ja lauluksi. Vilpas-varpunen oli hauska ja ovelasti toteutettu! Pidin myös lavasteesta, josta aukeni pienoismaailma metsään ja siellä pikkuriikkinen Severi-poika iloisesti rallatellen kuljeskeli perhosten perässä. Nuket olivat muutenkin taidokkaasti tehtyjä. Mahtavaa oli myös se, kun yleisö pääsi osallistumaan tapahtumien kulkuun tekemällä tuulen suhinaa ja pöllön huhuilua muistuttavia ääniä. Lisäksi näyttelijät esittivät välillä arvoituksia. Aina ei vastaukset menneet ihan ekalla kerralla nappiin, mutta oikeat vastauksetkin toki löytyivät. Pieni keltainen makea marja ei ole appelsiini eikä banaani, mutta lapsoset eivät olleet kuulleetkaan aiemmin lakka-nimisestä marjasta. Myöskään suurisilmäinen huhuileva lintu ei ole nimeltään "huhuu" vaan huuhkaja, kaikukin oli varmasti monelle uutta ja ihmeellistä. Pidin siitä, miten kivasti lapsikatsojat huomioitiin ja kaikesta huomaa kyllä, että lasten ehdoilla tätä teatteria tehdään. Kaiken kiireen ja hässäkän keskellä on hyvä välillä pysähtyä ja käydä katsomassa tämmöisiä pienimuotosia, mutta silti Suuria Tarinoita. Marjamatka oli kaikille antoisa kokemus ja valtavasta mansikasta riitti varmasti kerrottavaa kotiinkin asti. Ainakin minä tein niin... Niin ja suuren vaikutuksen esitys teki erääseenkin pikkumieheen, joka meni rehvakkaasti tekemään "yläfemmat" kaikkien näyttelijöiden kanssa :)

Miinusta : Vähän ihmetytti, että miksi alussa oli se kolme tornia ja ne tyypit niissä? Plussaa toki siitä, että rouva oli kaimani...

Muuta : Minulle tuli sangen pikkutyttömäinen olo tästä! Lisää näitä! Harmi että Hippaloihin ja lastentapahtumiin on liian pitkä aika... Kotona jo kaivoin esiin Kissaperhe-sorminukkeni ja valmistauduin esittämään sorminukketeatteria kummitytölleni ja siskolleen, mutta reissu valitettavasti peruuntui. Inspiraatio kuitenkin syntyi, kiitos siitä Teatteri Mukamakselle ja ihastuttavalle Marjamatkalle :)

Täydet viisi tähteä *****

Hölmöläiset / Teatteri Mukamas

Hölmöläiset / Teatteri Mukamas (vierailu ARX-talossa Hämeenlinnassa)

Ensi-ilta 21.9. 2010 , kesto noin 40 min (ei väliaikaa)

Esitys sopii +3-vuotiaille.

Käsikirjoitus ja ohjaus Mansi Stycz

Nuket Annukka Martikainen

Lavastus Heikki Kuusela

Näyttelijät Henrika Nieminen, Niilo Savolainen ja Katarina Stycz

Taustaa : Musiikin siivittämä pienimuotoinen tarina siitä, mitä kaikkea tapahtuukaan Hölmölän kylässä. Esityksessä hyödynnetään nukketeatteria, mimiikkaa ja perinteistä lastenteatteria, tehosteina kuullaan "livenä" erilaisia jänniä ääniä.

Plussaa : Esitys oli tahdiltaan aika verkkainen, mutta niinpä sen pitikin olla koska Hölmöläiset on suunnattu lapsikatsojille. Yllättävän paljon yleisön joukossa istui silti aikuisiakin! Tämä oli sellainen herttainen koko perheen teatterituokio. Hölmölän mies (Niilo Savolainen) soitteli hyväntuulisena musiikkia yleisön saapuessa sisään ja mukavasti otti kontaktia lattialla istuneisiin pikkukatsojiin, iloinen pulina kuului katsomosta tämän tästä ja välillä seurattiin hiirenhiljaa tapahtumia. Lastennäytöksissä parasta on se, että lapsoset innokkaina huutelevat kommentteja näyttelijöille ja muutenkin osallistuvat tapahtumiin eläytymällä. Tälläkin kertaa huudeltiin hassulle miehelle ohjeita, että kannattaisi tehdä hiukan isompi ikkuna taloon jotta valoa pääsee kunnolla sisälle. Tarinan kertojahahmona sivummalla toiminut Katarina Stycz loihti niin oven narinat kuin sateen ropinatkin, ja välillä pistettiin iloisesti musiikiksi hölmöilyistä huolimatta. Itse pidin kovasti siitä, miten valoa kannettiin sisään ja ulos. Parasta antia oli kuitenkin isännän reissu markkinoille hevosta myymään, kaikenlaista hämminkiähän siinä tapahtui ja vaihtokauppoja syntyi. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä se reissu... Lopulta mies palaa vaimon luo kotiin kaikenlaisen sälän kanssa, uusista kattolaudoista ei tietoakaan. Mutta eipä hätää, uusi vihta tuli tarpeeseen ja taas pistettiin musiikiksi ja tanssiksi! Kesto oli passeli, (lähes) kaikki malttoivat olla loppuun asti paikoillaan. Lavastus oli kiva, sitä oli helppo muunnella ja sopi esitykseen oikein hyvin.

Miinusta : Hölmölän mies oli hiljaa koko esityksen, mutta onneksi ilmeili ja muuten ilmaisi meininkiä tanssin ja liikkeen keinoin :)

Muuta : suosittelen lämpimästi koko perheelle, lapsosille ja lapsenmielisille. Esityksestä jäi varsin mukava jälkimaku ja se sai oikein hyvällä mielelle, hassuja käänteitä riitti ja aikuisiakin nauratti. Melkein teki itsekin mieli huutaa, että nyt sitä isompaa ikkunaa siihen taloon ja sassiin...

Hölmöläisille napsahtaa neljä tähteä ****