Marjamatka / Teatteri Mukamas, Tampere
Uusintaensi-ilta 23.9. 2012, kesto noin 40min
Ikäsuositus : yli 3-vuotiaille
Käsikirjoitus : Vjatseslav Bredis
Ohjaus : Vjatseslav Bredis / Mansi Stycz
Näyttelijät : Tuomas Nuotio, Niilo Savolainen ja Katarina Stycz
Taustaa : Marjamatka kertoo jännittävän tarinan pienen Severi-pojan seikkailusta metsässä. Poika ei halua aina jäädä yksin kotiin, ja aikansa hinguttuaan pääseekin vanhempiensa avuksi metsätöihin. Metsäpolulla riittää ihasteltavaa kukkasista kauniisiin perhosiin, ja niin Severi huomaakin pian olevansa eksyksissä. Onneksi hän löytää metsätontun mökin, ja seikkailukin saa onnellisen lopun ja ystävänsä Vilpas-varpusen avustuksella poika löytää takaisin kotiin.
Plussaa : Ensivisiittini Teatteri Mukamaksessa Pispalassa, ja olikin hurmaava rakennus. Samassa näytöksessä oli muutama ryhmä päiväkotilapsia. Lapsosilla riitti ihmeteltävää talon yksityiskohtien kanssa jo aulassa, ja kuvittelinkin jo mielessäni miten maaginen talo mahtaakaan joulun alla olla. Nyt jo mieleen hiipi sellainen mukava, lämminhenkinen olo. Näyttelijät avustivat pienimmät paikoilleen ja seikkailu voi alkaa. Nokkahuiluilla soitettu musiikki oli rauhallista ja jotenkin liikuttavaa, pienet kuuntelivat niin tarkkaavaisina ja pidin siitä, miten näyttelijät puhuivat rauhallisesti ja selkeästi niin, että kenellekään ei jäänyt mitään epäselväksi. Tarinakin eteni mukavan rauhallisesti ja välillä pistettiin musiikiksi ja lauluksi. Vilpas-varpunen oli hauska ja ovelasti toteutettu! Pidin myös lavasteesta, josta aukeni pienoismaailma metsään ja siellä pikkuriikkinen Severi-poika iloisesti rallatellen kuljeskeli perhosten perässä. Nuket olivat muutenkin taidokkaasti tehtyjä. Mahtavaa oli myös se, kun yleisö pääsi osallistumaan tapahtumien kulkuun tekemällä tuulen suhinaa ja pöllön huhuilua muistuttavia ääniä. Lisäksi näyttelijät esittivät välillä arvoituksia. Aina ei vastaukset menneet ihan ekalla kerralla nappiin, mutta oikeat vastauksetkin toki löytyivät. Pieni keltainen makea marja ei ole appelsiini eikä banaani, mutta lapsoset eivät olleet kuulleetkaan aiemmin lakka-nimisestä marjasta. Myöskään suurisilmäinen huhuileva lintu ei ole nimeltään "huhuu" vaan huuhkaja, kaikukin oli varmasti monelle uutta ja ihmeellistä. Pidin siitä, miten kivasti lapsikatsojat huomioitiin ja kaikesta huomaa kyllä, että lasten ehdoilla tätä teatteria tehdään. Kaiken kiireen ja hässäkän keskellä on hyvä välillä pysähtyä ja käydä katsomassa tämmöisiä pienimuotosia, mutta silti Suuria Tarinoita. Marjamatka oli kaikille antoisa kokemus ja valtavasta mansikasta riitti varmasti kerrottavaa kotiinkin asti. Ainakin minä tein niin... Niin ja suuren vaikutuksen esitys teki erääseenkin pikkumieheen, joka meni rehvakkaasti tekemään "yläfemmat" kaikkien näyttelijöiden kanssa :)
Miinusta : Vähän ihmetytti, että miksi alussa oli se kolme tornia ja ne tyypit niissä? Plussaa toki siitä, että rouva oli kaimani...
Muuta : Minulle tuli sangen pikkutyttömäinen olo tästä! Lisää näitä! Harmi että Hippaloihin ja lastentapahtumiin on liian pitkä aika... Kotona jo kaivoin esiin Kissaperhe-sorminukkeni ja valmistauduin esittämään sorminukketeatteria kummitytölleni ja siskolleen, mutta reissu valitettavasti peruuntui. Inspiraatio kuitenkin syntyi, kiitos siitä Teatteri Mukamakselle ja ihastuttavalle Marjamatkalle :)
Täydet viisi tähteä *****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).