Ensi-ilta 29.8. 2012, kesto noin 2h 15min väliaikoineen (viikonloppuisin enemmän)
Käsikirjoitus Katariina Leino
Ohjaus Sami Uotila / Petri Lairikko
Rooleissa : Laura Virtala, Ville Pusa / Sami Uotila, Kimmo Blom, Sari Ann Moilanen, Ari Myllyselkä, Ninni Martikainen, Paula Thesleff, Jenni Pylkkänen, Tiina Lampinen, Tero Tanhuanpää
Taustaa : Moulin Rouge oli yhdessä vaiheessa yksi lempparileffoistani, onhan siinä iiiihana Ewan McGregor ja Nicole Kidman, jotka molemmat vielä lauloivat leffassa ja upeita biisejä olikin. Tarinahan siis kertoo köyhästä säveltäjästä, Christianista, joka saapuu Pariisiin ja muuttaa asumaan Toulouse-Lautrecin luo. Hän taas oli kuuluisa taidemaalari, joka tuli aikoinaan tunnetuksi Pariisin boheemielämän ja etenkin tanssijattarien kuvaajana. No, Toulouse-Lautrec tutustuttaa Christianin Moulin Rougeen, jossa can-can soi ja juomat virtaavat. Shown tähtenä tuikkii kaunis Denise, johon Christian tietenkin rakastuu. Deniseen on iskenyt silmänsä myös rikas Herttua ja koko showlle ja Moulin Rougelle olisi elintärkeää miehen rahat. Selväähän on se, että mustasukkaisuusdraamaa on luvassa yllin kyllin ja intohimoista rakkautta.
Laura Virtala ja Sami Uotila / kuva Musiikkiteatteri Palatsi |
Laura Virtala Denisen roolissa oli kokonaan uusi tuttavuus minulle, ja hyvin mieluinen sellainen. Kaunis, kantava ääni. Mahtavaa oli nähdä ja kuulla Sari Ann Moilasta pitkästä aikaa, hän teki hienon ja ylvään roolin Moulin Rougen johtajattarena. Sari teki aikoinaan Rebekka-musikaalissa minuun sellaisen vaikutuksen, että kylmät väreet menee selkää pitkin kun vain ajattelenkin sitä. Nyt etenkin "Roxanne" oli sangen dramaattinen veto ja tietenkin "Show must go on", samalla tuli kuultua sitten se minun henk.koht. unelmaduettoni, eli Sari ja Kimmo Blom laulamassa biisiä yhdessä. Sitten taas tapaus Kimmo Blom, tällä kertaa Herttuan roolissa... Mies sai kyllä laulettavakseen illan komeimmat biisit ja mikäpä siinä, häntähän kyllä kuuntelee enemmän kuin mielellään. "Purple rain" oli täydellinen veto ja anteeksi jo etukäteen, mutta nyt on pakko lisätä yksi voimasana eli j-u-m-a-l-a-u-t-a. Kuulun siihen sukupolveen, jolle Frankie goes to Hollywoodin "Relax" edusti uudenlaista tuhmuutta kappaleiden sanoissa ja muutenkin, ja biisi kun lähtee yllättäen soimaan ja heti alkutahdeista tunnistaa kappaleen niin voi pojat... Tuntui että taju lähtee! Osansa oli varmaan silläkin, että olin aikamoisen flunssan kourissa ja varmasti vähän kuumeessakin, mutta että kylmiä ja kuumia aaltoja vyöryi lävitseni koko biisin ajan. Jestas! Väliajalle sitten lähdettiin U2:n "Priden" tahdissa ja ehkä vähän liiankin hätäisesti... Väliajalta sitten palattiin kenties ennakkoon odotetuimman biisin myötä, eli KISSin "I was made for loving you" tärähti käyntiin. Kyllä kyllä, Herttua keekoili kävelykeppi tanassa lavan reunustalla ja osoitteli sormellaan tyyliin "Girl I was made for you and girl you were made for me", siinä jo moni varmaan irroitteli nutturakampauksiaan ja loput miettivät, että rikkauksista viis veisataan, mutta on tuo Herttua hot!
No niin. Takaisin maan pinnalle. En halua paljastaa juonenkäänteistä liikaa, en edes sitä saako kaunis rakkaustarina onnellisen lopun vaiko ei. Intohimoa ja dramaattisia käänteitä piisaa kyllä ennen loppua, ja haikeus täyttää mielen. "Forever young" jää soimaan päähän vielä pitkäksi aikaa, vaikkei sitä ihan lopussa kuullakkaan. Plussaa vielä siitä, että Ninni Martikainenkin saa laulaa pienen soolon ja bändille tietysti iso kiitos! Ihan huippua!
Miinusta : Vähän odotin enemmän sellaista spektaakkelimaisuutta ja mahtipontisuutta lavasteissakin, ymmärrän kyllä että Palatsin lava luo omat haasteensa. Paikastani johtuen en nähnyt sivuscreeneille heijastettuja kuvia juurikaan, Pariisia siellä näytti olevan mutta että joku isohko Punainen Mylly jossain olisi ollut paikallaan. Sirkustemppuja luvattiin esitteessä kovasti ja aika vähiin nekin jäi. Ihmettelen myös, mitä Autiotalo teki tässä musikaalissa ja kuten jo mainitsin, väliajalle lähdettiin jotenkin hätäisesti ja yllättäen, ja mieluusti olisin kuullut "Priden" kokonaisuudessaan.
Muuta : Suosittelen kyllä tätä, kaunis tarina, upeat puvut ja kampaukset, huippuluokan bändi ja laulajat ja iki-ihanat biisit, niin herkkiä balladeja kuin rokkimeininkiäkin. Itse suunnittelen uutta katsomiskertaa, Ville Pusakin olisi kiintoisaa nähdä nimittäin.
Moulin Rougelle vahvat neljä tähteä ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).