Seitsemän veljestä / Pesäkallion Kesäteatteri

Seitsemän veljestä / Pesäkallion Kesäteatteri

Ensi-ilta 28.6. 2017, kesto noin 2h 15min (väliaikoineen)

Teksti Aleksis Kivi
Sovitus ja ohjaus Satu Säävälä
Lavastus ja puvustus Tuuli Pesonen
Musiikin sovitus Stella Kullström ja työryhmä
Äänet Matti Taponen
Koreografiat Työryhmä

Veljekset : Markus Karekallas (Juhani), Ville Mäkinen (Tuomas), Mikko Laine (Aapo), Väinö Weckström (Simeoni), Stefan Andersén (Timo), Anssi Hyvönen (Lauri) ja Kalle Sulalampi (Eero)

Bändi ja muissa rooleissa : Jukka Teerisaari, Aapo Ravantti, Veera Rinkinen, Joonas Mäyrä ja kapellimestari Stella Kullström

Veljekset rivissä (c) Terhi Rautiainen 

 Voisi sanoa, että minulla on ollut "klassikkokesä 2017". Suomen satavuotisjuhlat, Ryhmäteatterin 50v-juhlat ja Pesäkallion kesäteatterin 10v-juhlat etunenässä ovat siivittäneet meikäläisen katsomaan niin Niskavuorta, Tuntematonta sotilasta kuin Seitsemää veljestäkin. Viimeksimainitun parissa on pyöriskelty keskikesällä useampaankin otteeseen. Kävin katsomassa juhannuksen korvilla Ryhmäteatterin Veljeksiä (ja viikkoa aiemmin kävin katsomassa näytelmän harjoituksiakin), parit haastattelut on tullut tehtyä näyttelijäporukasta ja kävin sitten innostuksissani vielä uudestaankin katsomassa nimenomaan Ryhmiksen vetoa. Kesän aikana olisi ollut mahdollisuus nähdä myös Ypäjän Musiikkiteatterin versio, mutta en saanut aikataulujani sopimaan esityskalenteriin mitenkään. Niin se vaan on, että jostain on myös suosiolla luovuttava. Eipä meinannut löytyä sopivaa ajankohtaa Pesäkallion visiitillekään ja vähän jo pelkäsin, että jääkö tämä veljespoppoo näkemättä kokonaan. Ennalta minua kiinnosti tämäkin kovasti, sillä miellyin Pesäkallion meininkiin ja näyttelijäporukkaan viimekesäisen proggiksen myötä (Mies, joka ei osannut sanoa ei + Tuure Kilpeläisen musiikki) ja tänä vuonna luvassa olisi Ismo Alangon tuotantoa (Hassisen Konetta, Sielun Veljiä, soolohommia) sekä Tuomari Nurmiolta ja Anssi Kelaltakin biisit! Varsin kiintoisaa!

 Visiitti Lahteen jäi aika viime tippaan, sillä ehdin paikalle toiseksiviimeisenä esityspäivänä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Päivänäytökseen lähtiessäni kotokulmilla satoi kaatamalla vettä ja niin satoi koko junamatkankin ajan. Onneksi oli sadeviittaa ja muuta vermettä mukana. Itse esityksen aikana koettiin sitten säätiloja laidasta laitaan - ripsi vettä, porotti aurinko ja pieni tuulenpuuskakin yllätti loppupuolella. Tuulen mukana meinasi näyttämölle lentää parkkipaikan kulmilta yksi iso päivänvarjokin, mutta se saatiin napattua sivuun viime hetkillä. Kohtaus oli sikäli huvittava, sillä menoa ja meininkiä oli estradillakin ja veljekset kirmasivat innoissaan takaoikealle aikamoisen älämölön kera. Yksi päivänvarjo oli siinä vauhdissa vain pikantti lisuke. Tuuli toi myös väliajan hujakoilla neniimme huumaavan makkarantuoksun juuri sopivasti. Selkeä markkinointikikka!

Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta säkenöivässä voimassa säkenöivästä voimasta

 Oli joskus aika, jolloin inhosin tuota Sielun Veljien biisiä ja rytmin siivittämää maanistakin tempoilua suuntaan jos toiseenkin. Iän karttuessa olen oppinut arvostamaan Siekkareiden alkuvoimaista menoa ja jo oli aikakin nähdä ja kuulla se teatteriin yhdistettynä. Säkenöivästä voimasta laulaa Pesäkallion seitsemän veljestä heti alkuunsa haka-tanssin kera ja näyttää, että täältä pesee. Olin välittömästi myyty. Lukutaidosta ja korrekteista käytöstavoista ei hajuakaan, mutta voimaa ja uhoa riittää vaikka muille jakaisi (tosin ei Toukolan pojille).

 Jos sais kerran reissullansa rakkaudesta ruikuttaa - tekisin sen heti!

 Suosikkilauseeni kappaleesta 'Rakkaus on ruma sana', ja sopi sekin kuin nenä päähän keskelle ruikutusta, kun ihanalta Venlalta tuli pakit koko porukalle. Juhani se tuntui riutuvan rakkaudettomuuden taakan alla kaikista eniten, eikä oloa taatusti helpottanut se, että velipojat ympärillä tätä kipaletta lauloivat. Ensin pitäisi se Aapinen ottaa haltuun, ennen kuin pystyy edes ajattelemaan mitään naimapuuhia. Ei ole helppoa, ei.

 Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen 

 Painitaan ja kilvoitellaan leikkimielellä ja vähän tosissaankin, lällätellään Rajamäen rykmentille ja Toukolan pojille, kaadetaan mallasjuomat kiukaalle ja pistetään sauna joulun kunniaksi palamaan. Ei ihme, että Simeonilla meinaa moiseen melskeeseen hermot mennä useampaankin otteeseen. Tietysti jäädään isolle kivelle jumiin, kun härkälauma saapuu. On muuten melkoinen härkäsakki, heheh! Laurikin avaa sanaisen arkkunsa...

 Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä

 Kolminkertainen eläköönhuuto sille, joka keksi liittää veljesten lukuharjoittelun ja 'Kun Suomi putos puusta'-biisin! Miten nerokasta! Kirjaimia taotaan päähän ja biisi soi. 'Kukko tulee vastaan' yhdelle jos toisellekin, ja riemu on rajaton siinä vaiheessa, kun Juhanillakin alkaa homma luistamaan. Siinä huokasi yleisökin yhdestä suusta.

 No mutta tämähän oli varsin miellyttävä kokonaisuus! Kiva, erilainen porukka veljeksinä (jostain kumman syystä se Simeoni sieltä iski taas kuin sata volttia), taidokasta laulantaa yhdessä ja erikseen, tekemisen meininkiä ja hyvää energiaa, loistava bändi, sopivasti huumoria ja vakavoitumisenkin paikkoja.

Tuomasta, Lauria ja Simeonia naurattaa 

Onnea ja pitkää ikää 10-vuotiaalle Pesäkallion Kesäteatterille. Vielä olisi yksi esityspäivä, eli nyt tulevana sunnuntaina 13.8. 2017 esitykset klo 14 ja 19. Lisäinfoa tästä linkistä, vielä siis ehtii katsomaan!

 Ai niin, bongasin päivänäytöksestä Jussi Kinnusen (mm. Hassisen Koneen basisti) ja iltanäytöksessä olikin sitten kuulemma ollut mukana kaatosadetta ja Ismo Alanko. Se se vasta olisikin ollut näytös!

Bändi 

Esityskuvat (c) Jarno Keski-Jylhä

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Pesäkallion Kesäteatteri!)

Mies, joka ei osannut sanoa ei / Pesäkallion Kesäteatteri

Mies, joka ei osannut sanoa ei / Pesäkallion Kesäteatteri, Lahti

Ensi-ilta 29.6. 2016, kesto noin 2h (väliaikoineen)

Ohjaus ja sovitus Satu Säävälä
Lavastus, puvustus ja tarpeisto Tuuli Pesonen
Koreografia Juuli Hyttinen ja työryhmä
Musiikki Tuure Kilpeläinen, Jarno Karjalainen, Jiri Kuronen ja Rocka Merilahti
Musiikin sovitus Stella Kullström ja työryhmä
Äänet Masa Taponen
Kapellimestari Stella Kullström

Rooleissa : Mikko Laine, Birgitta Taussi, Kalle Sulalampi, Laura Nuuttila, Juuli Hyttinen, Joonas Kuokkanen, Veera Rinkinen, Stella Kullström, Aapo Ravantti ja Joonas Mäyrä

Bändi : Stella Kullström (viulu ja koskettimet), Aapo Ravantti (basso), Veera Rinkinen (kannel) ja Joonas Mäyrä (lyömäsoittimet ja sähkökitara)

 Huhuilin tuossa alkukesästä uusien kesäteatterikokemusten perään ja hyviä vinkkejä tuli monestakin suunnasta. Pesäkallion Kesäteatteri Lahdessa oli yksi niistä, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt ja tulikin sitten tartuttua täkyyn, kun kalenteristakin löytyi juuri Pesäkallion kokoinen kolonen. 'Mies, joka ei osannut sanoa ei' on monelle tuttu Risto Jarvan 70-luvun samannimisestä elokuvasta, muistan hämärästi nähneeni sen joskus ja pääroolissahan heilui Antti Litja. Hämeenlinnan Kesäteatterissakin näytelmän olen nähnyt joskus vuosia sitten, en tosin muista siitä muuta kuin sen, että leffassa kertojaäänenä toiminutta hevosta esitti teatteriversiossa Ola Tuominen...

 No, tässä Pesäkallion versiossa ei hevosia nähty eikä kuultu (enkä niitä sen puoleen odottanutkaan, hevoskiintiö ehti jo täyttymään kuluneelta viikolta koska edellispäivänä olin ollut Ypäjällä), mutta yllätyin iloisesti käsiohjelmaa lukiessani, sillä musiikkina olisi melkeinkaimani Tuure Kilpeläisen tuotantoa. Kotoa lähtiessä oli muuten myös varsin hieno sää ja isäntä/kuski oli sitä mieltä, että ylimääräistä takkia ei reissussa tarvita koskapa lämmintä on luvassa. Toisin kävi, olin nimittäin jo alkuvaiheessa aika kylmissäni katsomossa (viluviluvilu ja kalikalikali) Omaa hölmöyttäni siis palelin. Kiinnitin huomioni heti kylttiin 'Kaken valinta'. Vanhana Kake Singers-fanina mieltä lämmittää aina, jos jossain lukee Kake. Tässä tapauksessa Kake toimi kauppiaana.

Mies, joka ei osannut sanoa ei (mutta osasi kyllä laulaa) 

 Jos minut olisi tuotu liina silmillä katsomoon tyystin tietämättä siitä mitä on luvassa, olisi alkukuvasta visioni ollut seuraavanlainen : kyseessä täytyy olla joku Hyvät, pahat ja rumat-musikaali, koskapa nurkan takaa asteli reippain askelin esiin mustiinpukeutunut hattupäinen potentiaalinen palkkamurhaaja, joka onneksi näytti enemmän Mikael Saarelta kuin Lee Van Cleefiltä.  Viiksetkin puuttui. Pian kuitenkin selvisi, että hänhän on Aimo Niemi (Mikko Laine), joka on palannut Amerikasta takaisin kotikulmilleen ja on ammatiltaan pappi ja toimisi paikkakunnalla parisuhdeneuvojana. Aimo sekoittelee pakkaa hiukan enemmän kuin olisi tarvis ja menee mm. kirjoittelemaan nimeään toisensa kumoaviin adresseihin. Parisuhdeneuvojakin tulee jaettua huolella ja niillä neuvoilla saadaan väeltä sekaannusten takia pasmat sekaisin kertaheitolla. Tietysti Aimolla omakin sydän on kovilla, kun ensitöikseen törmää säpäkkään ja kiehtovaan Millaan (Birgitta Taussi).

 Paikkakunnalla asustelee monenlaista sakkia, niin kuin nyt näissä jutuissa yleensäkin tuppaa asustelemaan. Valintamyymälää pyörittää jo mainittu Kake (Kalle Sulalampi), joka on paitsi kaikkien 70-luvun pulisonki- ja teryleenimiesten prototyyppi, myös melkoinen häntäheikki. Kakella on pirtsakka vaimo Anna (Laura Nuuttila), joka joutuu paljon oleilemaan yksinään koskapa herra kauppias on niin paljon ns. matkoilla. Sitten on tietysti viinaanmenevää maalaria (Joonas Kuokkanen) ja tämän uhkeaa vaimoa (Veera Rinkinen), joka pyörittää hulavannetta muuten varsin mielenkiintoisella tavalla. Ja sitten on kauppiaspariskunnan poika Petteri (Joonas Mäyrä), joka parituntisen aikana ansaitsee melkoisen määrän markkoja pitäessään suunsa supussa, ja lauma hiukan montypythonhenkisiä mummohahmoja. Näillä mennään.

Kake ottaa lähikontaktia kansioonsa

 Ilman musiikkia tämä olisi varsin perinteistä kesäteatterimeininkiä eli sekaannuksia, kännissä toikkarointia, hauskahkoja peruukkeja ja vähän paljaita pakaroitakin. (Ei siis tarvitse odottaa syksyyn asti, jos mielii nähdä miesten ottavan housut pois Lahden seudulla! Pyllyvaroitus lienee siis paikallaan!) Hauskaa toki, mutta ei mitenkään yllättävää. Mutta voi pojat, musiikkinumerot sitten nostavat meiningin ihan uusiin sfääreihin ja kylmät väreet menivät moneen otteeseen muustakin kuin tuulesta. Nämä tyypit kun eivät vaan pönötä asemissaan laulamassa, vaan otetaan niin sanotusti tila haltuun ja nähtävillä onkin sangen mielenkiintoisia koreografioita. Mieleeni jäi etenkin upeasti keinahteleva 'Oi onnenmaa' ja herrakolmikko nostelemassa lavalla maaten synkassa jalkojaan, sekä flamencohenkinen 'Rakkaudella on nälkä', jossa etenkin Kake kuumensi tunteita kehonkielellään ja adressikansiota itseään vasten hieroskelullaan. Hienosti muuten Kilpeläisen kappaleet toimivat tässä yhteydessä muutenkin! Kyllä saa olla sukunimestään ylpeä.

 Väliajalla sitten menin ostamaan lämmikkeeksi makkaraa ja isäntä intoutui tekemään niin makkaramyyjien kanssa tuttavuutta toiseenkin kertaan kuin kehumaan 'Millalle' ohimennen sitä, kuinka kovasti esityksestä tykkää. Harvinaista tämmöinen käytös, itse olen usein suuna ja päänä kehuja latelemassa mutta harvoin jo väliajalla... Toinen puolisko aloitettiin sitten kohtalaisen runsaassa vesisateessa, mikäs meidän siellä katoksen alla oli ollessa mutta näyttelijöitä kävi vähän sääliksi sateen vuoksi. Asenne ja hyvä meininki ei sateesta kuitenkaan yhtään latistunut, päinvastoin. Toivoin toki, että varsinkin märällä lavalla pyöriskelevät pääsisivät mahdollisimman nopeasti lämpöiseen suihkuun esityksen jälkeen ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen.

Milla, Anna, Seija ja kaksikin Kaken valintaa... 

 Koko paketti saatiin sitten onnellisesti kasaan iloisenrempseän 'Eloon!'-kipaleen kaikuessa ja voin todeta, että kyllä kestää kiittää. Mainiota, ihanaa ja osaavaa porukkaa tämä Pesäkallion väki. Myönnettävä on, että taisin vähän pihkaantua siihen salskeaan Aimoon ja kyllä Kakellekin sisimpäni ripsi värähti useampaankin kertaa. Isäntä puhui Kakesta vielä kotonakin, joten vaikutus on tehty! Taisi täten Pesäkalliosta tulla meidän tuleville kesäteatterireiteillemme vakiopaikka. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mitä ensi kesänä on luvassa.

 Bändin kanteleelle ja viululle vielä extrapisteitä sekä sille, että paikalle oli hyvät opasteet.

 Esityskuvat (c) Mikko Sirviö

(Näin esityksen vapaalipulla, lämmin kiitos Pesäkallion väelle kutsusta!)