Haastattelussa Katariina Kuisma-Syrjä

Katariina Kuisma-Syrjän tapasin kesäkuun puolivälissä Tampereen Tuomiokirkon puistossa. Paikka oli vähän erikoinen, mutta sää oli hieno emmekä tohtineet mennä minnekään sisätiloihin.

Kirjakauppiaan tytär Katariina on syntynyt jousimiehen merkeissä 1963 ja on kotoisin Iittalasta. Tällä hetkellä hän asuu Tampereella.

Mitä harrastat? ”Liikunta kiinnostaa yleensäkin kovasti. Lenkkeilen, sauvakävelen, käyn kuntosalilla, pelaan tennistä...Polvesta meni eturistiside ja se vähän kyllä rajoittaa mun tekemisiäni. Rakastan myös lukea kirjoja, mutta mulla on huono keskittymiskyky ja sen kirjan tarvii todella imaista mukaan! André Agassin omaelämäkerta oli todella kiinnostava, ja ”Pöytään ja vuoteeseen” oli huikea rakkaustarina. Sen pohjalta on tehty se näytelmä Suklaata iholla. Gary Larsonin sarjakuvat mua kiehtoo myös ja Iittalan Naivisti-näyttelyssä tulee aina käytyä. Elokuvia katson ja mahdollisuuksien mukaan teatteria”, Katariina kertoo.

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Mä en koe olevani missään erityisen hyvä, mutta mä natsaan nopeasti kaikista asioista jonkun pienen ytimen ja pärjään sillä. Esim. jos mä olen yli nelikymppisenä ruvennut opetteleen flamencoa ihan vaan sen takia, että nyt tehdään siitä näytelmä ja siitä pitää kunnialla selvitä. Ja me selvittiin siitä kunnialla! Mä imin itteeni sen lajin karaktäärin. Mä voisin aloittaa jonkun oudomman lajin ja opetella sen nopeasti niin, että mä oikeesti osaan sen. Mulla on sellaista luontaista rytmitajua, luontaista kykyä matkia. Ja hahmotuskykyä.”

Katariina puiston penkillä / kuva Teatterikärpänen

Minkä taidon haluaisit osata? ”Käsillätekemisen taidon . Olisi hienoa, että oman käden jälki näkyisi, olisi jotain konkreettista. Vaikkapa veneen tekisin!”

Mitä alan opintoja olet suorittanut? ”Kursseja vain. Näyttelijäharjoittelijakursseja olen käynyt Suvirannassa ja Lahden Kaupunginteatterissa olin kaksi vuotta harjoittelijana. Mulla oli henkilökohtainen puhe-ja näyttelijätyön opettaja koko ajan sen työn ohessa. Jos ei oltu samassa produktiossa, niin se kävi katsomassa mun harjoituksiani aina ensi-iltaan saakka ja jonkun näytöksistä, ja raportoi kaikesta johdolle. Olin koulutuksen alla, mutta en saanut siitä mitään tutkintoa. Tanssipuolella olen opiskellut paljonkin, 3-vuotiaana aloitin satubaletin. Urheiluhierojaksi olen valmistunut 2007 ja Voice massage-terapeutiksi valmistuin viime talvena”.

”Lapsuuteni mä pyörin tanssitunneilla. Sit myöhemmin mua pyydettiin ”Pirtua,pirtua”-musiikkinäytelmän tanssiryhmään Hämeenlinnan kaupunginteatteriin, olin silloin yli parikymppinen. Lauloin ja tanssin sitten siinä, Tapio Parkkinen ohjasi sen. Se tykkäsi mun näyttämöpresencestä ja se oli sitä mieltä, että mä voisin ryhtyä myös replikoimaan lavalla. Cabaret-näytelmässä olin myös tanssimassa, sit lähdin muutamaksi vuodeksi pois koko alalta. Olin Finnairilla lentoemäntänä... ”Miksi jätät kunnollisen porvarillisen ammatin ja menet mukaan tuollaiseen?” sanoi yksikin kun irtisanoin itseni Finnairilta ja lähdin mukaan Samppalinnan kesäteatteriin. No, sit 1992 tulin Hämeenlinnaan, ensin Johanna Reilinin äitiyslomansijaiseksi ja jäin sitten sille tielle!” Katariina kertoo vaiheistaan.

Mitä tekisit jos et nyt olisi tällä alalla ja mitä muita töitä olet tehnyt lentoemohommien lisäksi? ”Kehon huolto jollain tasolla kiinnostaa, voisin olla myös liikunnanopettaja tai viittomakielen tulkki. Voi mä olen tehnyt paljon kaikkea, olen ollut kenkäkaupassa töissä, kirjakaupassa, korumyyjänä, kulta-ja kelloliikkeessä. Paljon joulu-ja kesäapulaisena vanhempieni liikkeessä!”

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja omasta mielestäsi tärkeimmät roolityösi? ”Lahden ja Hämeenlinnan välissä mä olin Tampereen Komediateatterissa. Rakkaita muistoja on vaikka mistä, mutta se mitä parhaillaan tekee niin se on tärkein ja siihen panostaa! Tässä ammatissa ei voi haikailla menneitä, ja parhaat muistot liittyy siihen koko työryhmään, ei niinkään omaan roolityöhön.”

Olet kiinnityksellä, miksi? ”Nuorempana olisi pitänyt puskea ittensä freelanceriksi, tehdä se periaatepäätös jo nuorena. Olis ollut siellä ja täällä. Pitäisi tuntea oikeita ihmisiä ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nyt koen olevani etuoikeutettu ja on haasteellisempaa olla samassa paikassa.”

Onko sinulla omia esikuvia ja kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä? ”Jokaikinen tän alan ihminen, joka tekee pieteetillä tätä hommaa ja hoitaa oman tonttinsa ja antaa arvostusta kollegoillensa ja pyrkii tekemään tätä täydestä sydämestä! Ei siihen muuta tarvita. Unelmien vastanäyttelijä? Niin kiintoisaa kuin oliskin, niin mulla pitäisi olla kokemus siitä, että millaista sen kanssa on tehdä työtä. Sanon esimerkiksi Reino Nordin. Sen kanssa natsasi. Sit Liisa Peltonen ja Lasse Sandberg, kun jo katseesta tietää ja kemia vaan toimii. Kun on se vankka yhteys ja se skulaa, niin sen hienompaa ei ole.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Mä en tiiä oonko mä kunnianhimoton, mutta mulla ei oo mitään tiettyä. Se riippuu paljon siitä työryhmästä ja ohjaajasta... Jos on joku rooli jonka haluaisi tehdä, niin se ei välttämättä sitten olekaan se tilaamani kakku. Että mitäs jos se ei toimikaan se kemia. Silloin se ei ole se unelmarooli, vaan se lässähtää.”

Oletko koskaan katunut ammatinvalintaasi? ”Tilipäivinä! Hah. Silloin kun tuntuu, että taistelee tuulimyllyjä vastaan, kun ei saa otetta oikein mistään. Tai kun omassa elämässä tai lähipiirissä tapahtuu jotain rajuja elämänmuutoksia. Silloin tulee se merkityksettömyyden tunne. Mutta että katsomossa voi olla joku, joka tarvitsee just sen ilopillerin..täytyy miettiä myös sitä, että joku saa tästä niin paljon! Myös se yleisö, työryhmän lisäksi, antaa itselle sitä voimaa!”

”Mua inspiroi ilo, huumori ja hyvä meininki! Parasta tässä työssä on just se ilo ja leikki. Miinusta on se jatkuva häpeän ja huonommuuden tunne, oma itse on se pahin vihollinen. Olen niin itsekriittinen!”

Millaisessa roolissa tunnet olevasi omimmillasi? ”Hahaa, sellaisessa hauskassa ja vähän pervossakin. Pöljässä! Nauru puhukoon puolestaan!”

Tunnistaako ihmiset sinua kaduilla ja tulevatko juttusille? ”Eipä juurikaan. Vaikka mä olin koko viime talven tummahiuksinen, niin edelleen joku tunnisti mut Hellä Lehmukseksi (telkun Maalaiskomedioista). Ei ne juttusille tule, mutta vessajonossa yksi vanhempi nainen kapsahti mun kaulaani kerran!” Katariina nauraa.

Podetko esiintymisjännitystä? ”Yleensä se liittyy siihen, kun juttu on valmistumassa tai keskeneräinen ja tulee ensimmäiset yleisöt. Se jännitys ilmenee mulla niin, että suuta kuivaa. Ennen lavalle menoa se on se oleellisin, koska sitten kun pääset sinne tatamille niin sulla on sitten se tekeminen. Se odottaminen on kaikkein rasittavinta! ”Päästäkää mut jo irti!” Ja sitten kun pääsee tekeen, niin sitten sä oot siellä liemessä. Ei siinä sitten enää jäädä jahkailemaan!”

Onko sinulla jotain tiettyjä rituaaleja ennen esitystä? ”Kaikkiin syntyy ne omat rituaalinsa. Lenkillä käyn esityspäivän aamuna. Lavan liepeillä kuuntelen, mä en voi olla jossain muualla kun esitys alkaa.”

Entä onko sinulla jotain omia kikkoja vuorosanojen opetteluun? ”Mä opettelen tekstin itsekseni, ärsyttää harjotella sen plarin kanssa. Kädet on jumissa ja mikään ei kulje jos en muista, ja jos täytyy koko ajan tarkistaa plarista niin huh. Jos on tietty poljento tai runomitta tekstissä, niin silloin mä saatan kirjoittaa sen tekstin, ottaa sanatarkkaan esim. Niskavuoressa. Jos lähtee omin sanoin sitä tekeen, niin silloin se ei ole enää Wuolijokea. Plariin voin tehdä omia merkintöjä, sanallisia tai tupla-alleviivauksia tai kysymysmerkkejä, sellaisia jotka aukeaa vain mulle.”

Kun joku rooli loppuu, jäätkö ikävöimään sitä? ”On joitakin töitä joita oon jäänyt kaipaamaan, mutta se on otettava järki käteen ja hyvästeltävä ja mentävä vaan eteen päin!”

Kerro jokin hassu sattuma! ”No esimerkiksi se Älä lehmä mulle ala. Birgitan (Putkonen) kanssa käytiin sermin takana vaihtamassa kuteita ja se oli mm. se äitilehmä. Sillä oli lehmäpuku ja isot utareet vyökiinnityksellä. Sermin takana ei ollut valoa ja se asu piti siellä hämärässä laittaa. Mä olin jo pukeutunut vasikaksi ja leikin iloisena ja ihmettelin, että mikä sitä nyt viivyttää siellä. Sillä oli ollut vaikeuksia löytää niitä kamojaan ja utareita. Ryntäsi lavalle sitten ja samalla hetkellä se tajusi, että ne utareet on sillä selässä. Me ei meinattu päästä siitä mitenkään eteen päin! Naurettiin ihan hillittömästi. Sit kerran mun piti laulaa ”Lehmänmaharock´nroll”, unohtui sävel ihan kokonaan ehkä väsymyksen vuoksi, ja lauleskelin jotain omaa jazzia. Totaalisia tippumisia on sattunut todella paljon.”

Kerro jokin oikein hyvä muisto! ”Niitäkin on paljon. Kaikki hauskat kommellukset, hyvät työkaverit, hyvät pienet keskustelut kollegojen kanssa. Kun pystyy oleen kokonaisvaltaisesti sen työyhteisön jäsen, se on upeaa.”

Kerro tulevista rooleistasi! ”Kaunotar ja Hirviö-satunäytelmässä olen toinen niistä kamalista siskoista ja sitten syksymmällä Perheistä parhain, siinä on minulla myös rooli.”

Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa ohjata jotain itse? ”Ohjaaminen ei oo mun juttuni, se vaatisi enemmän näkemystä ja kykyä ohjata isompiakin juttuja. Olla visionääri mutta samalla antaa vapauksia.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus! Ilo pintaan vaikka sydän märkänis!”

Mistä haaveilet ja missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? ”Haaveilen siitä, että elämä jatkuisi onnellisena. Kymmenen vuoden päästä mulla on punainen rollaattori! Hahhahhha!” nauraa Kata.

Jos saisit viettää päivän miehenä, mitä tekisit? ”Kaikkea tyhmää. Tekisin ekaksi helikopterin ja sitten kävisin naisissa ja ördäisin!”

Mitä ottaisit talvipesääsi mukaan? ” Leffateatterin, kirjaston, eväitä puoleksi vuodeksi, keittiön, pakastesapuskaa, alkoholia, kuntopyörän. Se olisi hermeettinen linna se mun talvipesäni!”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä näyttelijöille :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakas

Mistä sanasta pidät vähiten? - Käärme

Mikä sytyttää sinut? - Ilo

Mikä sammuttaa intohimosi? - Tylyys

Mikä on suosikkikirosanasi? - Vittusaatanaperkele

Mitä ääntä rakastat? - Luonnon äänet

Mitä ääntä inhoat? - Kynnet liitutaululla

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Kätilö

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Saattohoitokodissa

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Peremmälle!