Skorpionin merkeissä 1989 syntynyt Topi on kotoisin Hausjärveltä, joka on pieni paikkakunta Riihimäen kupeessa. Topi opiskelee Nätyllä ja asuu tällä hetkellä siis Tampereella.
Mitä harrastat? ”Ei tässä oikein kerkee mitään! Harrastan vapaata seurustelua, lukemista, kitaransoittoa, laulamista. Elokuvia tulee myös paljon katsottua, käyn elokuvateattereissa ja myös vuokrailen. Parhaita näkemiäni leffoja on esim. Yksi lensi yli käenpesän ja tietysti Pan´s Labyrinth, joka on ihan huikea! Lemppareitani myös Saksikäsi Edward, Big Fish, The Libertine, Inception, Fight Club, The Underground, Nolanin Batman-trilogia, Warrior, The Big Lebowski...lista vaan jatkuu ja jatkuu”, Topi intoilee.
Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Hmmm..nää on vaikeita juttuja...kaikkeehan voi aina opetella! Sanoisin kuitenkin, että fyysinen työskentely, akrobatiaa tykkään kovasti tehdä ja laulamisesta pidän myös.”
Entä minkä taidon haluaisit opetella tai osata? ”Kurkkulaulu ja vatsastapuhuminen! Ne olisi hienoja taitoja osata!” Topi innostuu ja kokeilee samantien kurkkulaulantaa...
Onko suvussasi muita tällä alalla olevia ihmisiä? ”Tietääkseni ei ole, oon ihan tämmöinen musta lammas. Kauheesti äiti koitti saada mua valitsemaan kunnon ammatin, se piti teatteria vaan hyvänä harrastuksena, mutta eihän se sitten niin mennytkään. Setäni oli joskus jonkinlaisena teknikkona jossain tuolla Helsingissä teatterissa, en muista missä. Ja vaarini on osa-aikaiskuvataiteilija!” Topi kertoo.
Osaatko kitaran lisäksi soittaa muitakin instrumentteja? ”Bassoa osaan myös soittaa. Kävin muutamalla kitaransoittotunnilla joskus pienempänä, mutta sitten se vähän kaatui siihen kun äiti ei ollut mua hakemassa sieltä kotiin! Sit mä jäin kotiin soittelemaan, opiskelin itsekseni sointuja ja biisejä.”
Mitä alan opintoja olet suorittanut? ”Suoritan parhaillaan Nätyssä näyttelijäntyön opintoja, kolme vuotta olen ollut ja kaksi vuotta olisi vielä edessä. Nyt ollaan teatteritaiteen kandidaatteja ja parin vuoden päästä olisin sitten maisteri. Nätyyn pääsin ekalla yrittämällä. Vuotta aiemmin hain Teakiin ja pääsin siellä siihen kolmanteen vaiheeseen, sitten putosin ja menin sitten Riihimäen Nuorisoteatterille siviilipalvelusta suorittamaan.”
Milloin olet kiinnostunut teatterista? ”Vähän vaikeeta määrittää tarkalleen että milloin... Ensimmäinen aihetta liippaava ammatti, jota mä halusin tehdä, oli taikuri! Harjoittelin kaikenmaailman taikatemppuja ja pidin aina esityksiä koulussa ja sukujuhlissa ja kotona. Sit se innostus tosin lopahti jossain vaiheessa... Kyllä mä mielelläni tekisin taikatemppuja vieläkin! Sit mä oon aina ollut sellainen ujo kuitenkin pienestä pitäen, ja meidän perhepäivähoitaja oli sellainen, että se teki meille aina kaikenlaisia esityksiä ja me niitä esitettiin, joulukuvaelmia ja sellaisia. Eka roolini oli varmaan se, että olin puettuna enkeliksi. Sit me laulettiin aina siskon ja velipuolen kanssa, myös kaikissa juhlissa. Mutta tosiaan oon enemmänkin sellainen ujo tyyppi. Sisko oli paljon äänekkäämpi kuin minä, eli kai se sitten jotenkin kompensoi? Aina ärsytti se, kun sisko meni kertoon mun juttuni. ”Et sä saa mennä kertoon niitä kun minä kerron ne paremmin ja minä tiedän nää mun lelut!” Oli joskus sellainen tilanne, että oltiin saatu uudet lelut ja piti mennä niitä esitteleen kaikille sukulaisille. Sit sisko olikin mennyt esitteleen molempien lelut ja mä suutuin siitä niin hemmetisti! Siitä se ajatus sitten ehkä lähti!?” Topi nauraa.
”Teatterista sitten varsinaisesti kiinnostuin tossa 15-vuotiaana ja menin Riihimäen Nuorisoteatteriin ikään kuin casting-tilaisuuteen, että haluan tulla mukaan ja sitten aloitin siellä. Skootterilla kuljin sitten kotoa melkein joka ilta johonkin harjoituksiin, silloin mä harrastin vielä taistelulajeja ja sit mä aloitin laulutunnitkin. Kaikki mun aktiviteettini oli melkeinpä Riihimäellä, Hausjärvellä kävin vain nukkumassa ja koulussa!”
”Ehkä oli sit myös se, että jossain yläasteella kattelin kun ystäväni Henri Sokka, taitava muusikko joka nykyään opiskelee säveltämistä, sai kaikkien tyttöjen huomion aina kitaransoitolla ja mä kattelin, että ”Voi juku mäkin otan kitaran taas käyttöön!” Enhän mä voinut sen kanssa kilpailla kun se on niin taitava ja mä mietin, että mitäs mä sitten voisin tehdä ja sanoin, että mä meen teatteriin! Henri on ollut kyllä sellainen tärkeä tuttavuus, hänellä on ollut jo paljon mua ennen sellainen palo ryhtyä taiteilijaksi. Nykyäänkin vietetään usein iltaa yhdessä ja puhutaan taiteesta ja parannetaan maailmaa.”
Miksi olet näyttelijä, tai pikemminkin miksi haluat alalle? ”Varmaan se on jonkinlaista adrenaliiniriippuvuutta, se on jollain lailla hieno päästä siihen flow-tilaan näyttämöllä, et kaikki vaan menee ja yhtäkkiä huomaa, että puolitoista tuntia on kulunut kun on elänyt jotain muuta elämää. Se on niin hienoa, sellaista roolileikkiä! Arjesta irtautumista, paitsi että nykyään se alkaa muodostua työksi, et jotain siinä ehkä tulee muuttumaan jossain vaiheessa...” pohtii Topi.
Vähän akrobatiaa tähän väliin... |
Jos et olisi päässyt opiskelemaan Nätylle, mitä tekisit kenties nyt? ”Olisin varmaan silti koittanut pyrkiä tälle alalle. Sit mä olisin mennyt ehkä kirjallisuutta lukemaan johonkin yliopistoon ja kirjoittamista myös siinä ohessa, eihän se tosin ole poissuljettu ajatus vieläkään. Tykkään tosi paljon kirjoittaa, olen alkanut vähän tiiviimmin kirjoittaa omia biisejä ja tuolla koulussa on sellainen kirjoitustehtävä, että pitää tehdä jonkinlainen monologi. Ja nyt kun tehtiin kandidaatin kirjallinen opinnäytetyö, niin siinäkin nautin vaan niin hemmetin paljon sen tekemisestä. Otsikko oli ”Ihmisnukke” ja aiheenani oli ikään kuin nukketeatterin toimintaperiaatteiden ja filosofian hyödyntäminen ihmisnäyttelemisessä. Kantavana ajatuksena siinä oli se, että roolihahmo, jonka näyttelijä luo on ikään kuin nukke, jota manipuloidaan. Mä löysin sellaisen mielenkiintoisen linkin et mitä siinä välillä tapahtuu, että se rooli en oo minä itte vaan se on se mun nukke, se mun väline olla siinä teatteriesityksessä ja sillä mä pystyn tekeen ihan mitä vaan! Siitä tuli kyllä hyvä juttu.”
Mielenkiintoista!
”Yliopistolta saa nettisivutilaa ilmaiseksi, ja meillä on nyt myös suunnitteilla sellainen hanke, että perustettais jonkinlaiset nettisivut itselleen ja siellä olisi kaikki tällainen tekstimateriaali, cv ym. Niitä sivuja olisi sitten helppo jakaa eteen päin ja päivittää.”
”Niin ja sit mä olen joskus myös miettinyt, että jos en muuta keksi niin alan puusepäksi! Hienoa käytännön hommaa, muotoilua!”
Oletko tehnyt muita töitä aiemmin? ”Olen kyllä ollut ihan kunniallisissa töissäkin. Oon ollut Riihimäellä ateriapalvelukuskina, eli olen kuljettanut ikäihmisille päivittäisen lämpimän aterian suoraan kotiin. Se oli erittäin hienoa duunia, näki tosi paljon erilaisia olosuhteita missä ihmiset vanhenee. Se herätti kyllä tosi paljon ajattelemaan, että kuinka yksin voi ihminen jäädä. Monella oli kova tarve saada keskustella kauheesti ja sydäntä musertaa kun mun pitäis pitää aikatauluista kiinni ja haluaisin jäädä juttelemaan. Moni antoi jotain karkkiakin mukaan. Oli paljon myös sellaisia täysin syrjäytyneitä tapauksia, joihin ei saanut mitään kontaktia. Jotkut oli muuten ihan terveitä, mutta täynnä kyynisyyttä ja katkeruutta. Jotkut pyörätuolipotilaina, mutta silti elämäniloa täynnä.”
”Olihan sekin kunniallista työtä olla siellä sivarina, siellä mä tein lavasteita ja tarpeistoja, vähän valo-ja äänisuunnitteluakin ja ohjasin harrastajaryhmiä ja jahtasin hiiriä! Remontoin myös niissä puitteissa mitä voin tehdä, se on kuitenkin suojeltu talo. Kaikkea mahdollista duunia! Se oli hemmetin hyvä koulu myös se, oppi näkeen sen kaiken mitä muut ihmiset tekee sen eteen, että näyttelijä saa olla siellä lavalla. Siellä on tosi paljon duunia ympärillä ja näyttelijälle jää vain suuri etuoikeus tulla tavallaan valmiiseen pöytään ja alkaa vaan leikkimään. Näyttelijä on se peili joka heijastaa sen kaiken mitä ympärillä on tehty. Arvostan kyllä tosi paljon kaikkia taitavia lavastajia, musta on aina vaikuttavaa mennä esitykseen jos se alkaa sillä että ”Oho ompas vaikuttava lavastus!” Sit vain olen ja nautin! Teatterikesässä oli pari vuotta sitten joku saksalainen juttu, jossa oli käytössä Työviksen iso näyttämö ja se oli ihan valkoinen, vaikutti niin kuin isolta pakastearkulta, ihan valkoiset seinät ja usvaa leijuu ja taustalla sellainen iso ikkuna. Se oli tosi nätti! Sit eräs taiteilija, riihimäkeläinen Kalle Ropponen, on näyttänyt mulle kuvia omista lavastuksistaan ja ne on kans todella vaikuttavia.”
Jotkut ne vaan onnistuu valokuvissa... |
Missä eri teattereissa olet näytellyt ja omasta mielestäsi tärkeimmät roolityösi? ”Riihimäen Nuorisoteatterissa, Nätyllä, Riihimäen teatterissa, Törnävän kesäteatterissa. Nuorisoteatterissa varmaan Virgon Ville, sain päästää siinä villin luovuuteni valloilleen. Sit merkittävä oli kans se Veljeni Leijonamieli, siinä oli se nukketeatterikokemus josta niinku se kandintyökin lähti. Ja sain näytellä siinä pahishahmoa! Ja sit Romeo ja Julia, siihen Romeon rooliin haettiin ohjaajan kanssa mulle vähän sellaista Ville Valo-tyyliä ja se onnistuikin. Ja ehkä sit toi Nummisuutarit-ooppera Nätyllä, se oli läpilaulettu.”
Ketkä ovat omia esikuviasi? ”Hannu-Pekka Björkman, Pirkka-Pekka Petelius, Martti Suosalo. Nythän HP aloitti professorin uran tuolla Teatterikorkeakoulussa, on kyllä oikea mies asialla. Sit Jari Salmi on myös yksi syy siihen, miksi olen ylipäätään kiinnostunut koko alasta!”
Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä tai kenen kanssa haluaisit tehdä töitä? ”Ompas vaikea... Mä kyl haluun Aku Hirviniemen kanssa tehdä jonkun jutun! Ehkä se tilaisuus tulee vielä vastaankin. On niin paljon hienoja näyttelijöitä maailma täynnä, et oikeestaan kenen tahansa tyypin kanssa olis mahtavaa tehdä töitä, jos klikkaa ja on kemiaa. Omalla kurssillanikin on sellaisia tyyppejä, joiden kanssa mielellään tekisin teatteria jatkossakin. Kenen naisnäyttelijän kanssa haluaisin näytellä? Vaikkapa Helena Bonham-Carterin kanssa olisi nasta työskennellä. Suomesta ei ole vielä löytynyt ketään ehdotonta lempparia, hienojen naisnäyttelijöiden kanssa olen nyt jo saanut työskennellä. No hitto lisätään vielä Outi Mäenpää ja Irina Björklund!”
Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Olen aina halunnut näytellä Kullervon ja Peer Gyntin, siinä olisi upeat roolit! Tekisin myös mielelläni joskus Vaahteranmäen Eemelin, en oo sillai nirso”, Topi nauraa.
Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Jarkko Martikaisen kanssa! Se on kova taiteilija, siinä on kans yks sellainen idoli, vaikkei samalla alalla ollakaan. Se on tehnyt hienoa uraa ja tekee hienoja biisejä.”
Mikä on parasta tässä työssä? ”Mitähän tähän nyt sanoisi...jotain sellaista yleispätevää joka kattaisi koko urani...Parasta on hyvä porukka, jonka kanssa voi huoletta puhua tästä työstä ja tästä näytelmästä ja tästä roolista, ja jonka kanssa voi tehdä luottavaisin mielin hommia. On sellainen luottamuksellinen ilmapiiri, saa ideoida ja tuottaa materiaalia, kun pääsee siihen luovuuteen ja siihen flow-tilaan. Se on parasta!”
Entäs niitä huonoja puolia? ”Kyllä sitä Törnävän kesäteatterissa illalla kaatosateessa kun esitys täytyi keskeyttää ettei mikit hajoa, niin mietti että ”niin, voisin olla vaikka kotona katsomassa leffoja ja viettämässä kesälomaa”. Mutta mä olen tieni valinnut! Se on sillai huono puoli tässä, että kun tää helposti vie mukanaan, niin haluaa antautua sille työskentelylle ja muu elämä kyl kärsii.”
Millaisessa roolissa olet omimmillasi? ”Mielelläni teen jollain lailla hauskaa ja huvittavaa, koitan kovasti tehdä komediaa. Se olis kyllä upeeta kun pääsis kunnon pahisrooliin, tosin näillä kasvoilla en oo vielä sellaisessa ollut. Jostain syystä mä saan yleensä ne kauniin nuoren pojan roolit. Teen kyl mielelläni jotain nopeatempoisia, ylienergisiä pompsahtelevia neuroottisiakin hahmoja. Täällä tehtiin se Nummisuutarit-ooppera Nätyllä, niin siinä kyllä sitten esitin jokseenkin hidasta, vanhaa, aina juovuksissa olevaa isä Topiasta. Se oli hauska tehdä, siinä vähän pääsi niinku miettimään uusia asioita kun ei näyttele ns. omanikäistään hahmoa.”
"Jostain syystä niitä pahiksen rooleja ei ole ollut" |
Esität tulevassa ”Vuonna 85”-elokuvassa Maunoa. Miten päädyit siihen rooliin? ”Joillekin oli laitettu sähköpostia meidän koululla, olivat varmaan katsoneet meidän nettisivuilta, että ketkä voisivat olla sopivia siihen Maunon rooliin. No sain sitten meiliä ja siinä pyydettiin lähettämään jotain liikkuvaa materiaalia itsestään. Mä olin tehnyt harjoituslyhäreitä Tampereen ammattikorkeakoulun tv-ja elokuva-alan oppilaitoksen kanssa ja latasin ne hetkeksi YouTubeen ja lähetin sinne. Seuraavana päivänä tuli soitto, että mut halutaan tähän Maunon rooliin. Oli kyllä aika puulla päähän lyöty fiilis! Se oli jotain täysin odottamatonta! Aattelin, että eihän näin saa töitä, pitää tuntea ihmisiä. Mut sit tuli tosi hyvä olo, et se hommahan tuli mun oman työskentelyn kautta ja et ne tykkäs siitä mitä mä oon aikaisemmin tehnyt!”
Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Sitä löytää ihan mistä vaan, täytyy vaan ennakkoluulottomasti katsella ympärilleen, et jos on valmiiksi joku idea tai aihio päässä, niin sitten kun sitä lähtee työstämään ja lähtee vaikka käveleen kaduille niin materiaaliahan löytyy ihan joka puolelta. Menee taidenäyttelyyn, lukee kirjoja tai runoja, kattoo leffoja...Riittää, että koittaa olla avoin. Lintukin saattaa inspiroida hyvin paljon, tai tippuva lehti. Se inspiraatio voi tulla joskus tosi oudossa paikassa, esim. jos mä oon kotona Hausjärvellä ja äiti pistää mut mankeloimaan pöytäliinoja, mikä on tosi staattista hommaa, niin yhtäkkiä siinä onkin jotain terapeuttista kun tekee vaan ja kattoo ikkunasta ulos, niin ykskaks jotain vain alkaa jyllätä päässä. Sit on pakko hakee kynää ja paperia ja kirjoittaa ylös. Ei, niihin pöytäliinoihin ei viitti kirjoittaa. Äiti ei tykkäisi!” Topi nauraa.
Kärsitkö esiintymisjännityksestä? ”Varmasti jollain tasolla, kyllä aina vähän jännittää. Tää haastattelutilannekin vähän jänskättää! Ei mitään pakokauhua, että kyllä mä aina haluan mennä lavalle ja tehdä sen duunin. Sopeudu tai kuole! Kaikkiin tilanteisiin vaan täytyy sopeutua, et jos et sopeudu niin jätät vaan tekemättä. Ei siinä oo sen kummempaa...”
Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja” ennen esitystä? ”On mulla yksi juttu, mutta se menee sit taas itseironian piikkiin, eli puolivitsillä tuolla Nätyllä aina ennen esitystä mä menen keskelle lavaa, avaan käteni, katson katsomoon ja sanon ”Minun näyttämöni!” Sit riippuu tietenkin roolin vaatimasta fyysisyydestä, niin kyllä mä aina lämmittelen eli juoksen esimerkiksi portaita ylös alas, avaan kehoni lämpimäksi, teen äänenavauksia. Joskus jos soi musiikki, niin sitten vapaata tanssimista. Sit jos on kitara lähettyvillä, niin alan vaan soitteleen jotain Jarkko Martikaisen biisejä ja siinäkin pääsee sellaiseen hyvään luomisen tilaan, soittelee ja laulelee ja availee ääntään.”
Kerro jokin hauska kommellus! ”No tuolla kesäteatterissa Häjyissä tapahtui sellaista, että unohdin ensi-illassa tuoda tikkataulun paikoilleen ennen esitystä. Tajuan just hieman ennen sitä kohtausta, jossa pitäisi heittää veljen kanssa puukkoa siihen tauluun, että siinä ei ookkaan sitä tikkataulua! Piti äkkiä keksiä, että miten mä selviän siitä tilanteesta ja tein uudet kuljetukset ja juoksen sinne tarpeistovarastoon. Ja sit kun tää kohtaus tulee, niin mä juoksen tikkataulun kanssa siihen lavalle ja huudan ”Kattokaa mä ostin tikkataulun!” Nuorisoteatterissakin on sattunut kaikenlaista, kirjaimellisestikin. Muistan kun Virgo-esityksessä tuun siihen lavalle ja kolautan jalkani siihen lavan reunaan, se kirpaisee kyl hetken mut se adrenaliini puskee vastaan ja pystyn vetään sen esityksen. Sit en enää edes muista että jotain tapahtui, mutta että mulla on sen takia jalassa vieläkin sellainen pieni kuoppa!”
Kerro jokin hyvä muisto! ”Se kun pääsin kouluun, se oli kyllä erityisen villi kokemus. Oli kuin halolla olisi päähän lyöty. Pääsykokeitten jälkeen istutaan siinä harjoitussalissa ja professori luettelee aakkosjärjestyksessä ne jotka pääsee kouluun. 21 meitä oli siinä ja 14 pääsee, se on raaka peli. Kattelin siinä niitä muita jotka siinä vikassa vaiheessa oli mukana ja nimiä luetellaan. ”Panu Hietalahti”, mietin että hyvä, Panu pääsi kouluun ja heti sen perään sanottiin Topi Kohonen. Mä lähdin vaan täristen käveleen siitä pois, ja mulla oli kuulemma ollut todella mielipuolinen ilme siinä silloin. No mä jotenkin pääsin siihen kerrosta alemmas toiseen harjoitussaliin ja aloin jotain huutamaan ja makasin vaan lattialla ja itkin ja soitin sitten vaikka kenelle.”
”Sit sellainen kokemus kun olin Islannissa ja kaverin kanssa päätettiin, että kiivetään tuonne vuorelle. Kumpikaan ei ollut oikein varustautunut mitenkään ja me vaan kiivettiin sinne ylös. Sit kun oltiin päästy sinne, oli aivan hiljaista, mitään ääntä ei kuulu mistään! Siinä kyl koki sellaisen tunteen, että olen saavuttanut jotain ja vastassa on pelkkä hiljaisuus. Aivan mahtava kokemus!”
Mitä on luvassa syksyllä? ”Syksyllä Mikko Kanninen ohjaa Hannu Salaman ”Siinä näkijä,missä tekijä” ja oon siinä mukana, se on Nätyllä. Sit keväällä tehdään Marika Vapaavuoren kanssa Taikakivet Tampere-talolle, siitä tulee jonkinmoinen melodraama ja siellä on iso Tampereen Filharmoninen orkesterikin soittamassa. Sit vähän kaavaillaan kaverin kanssa, että tehtäiskö joku oma juttu ikään kuin opiskelujen lomassa myös. Niin ja sit mut näkee siinä leffassa...”
Haluaisitko tulevaisuudessa ohjata tai käsikirjoittaa itse jotain? ”Mielelläni tekisin molempia! Haluaisin myös esimerkiksi joskus vetää jotain kursseja. Haaveissani ja suunnitelmissani on sellaista toimintaa.”
Mottosi? ”Usko itseesi mutta älä usko itseäsi!”
Mistä haaveilet? ”Rauhallisesta elämästä. Kymmenen vuoden kuluttua? Silloin ole hyvässä seurassa hyvien ihmisten kanssa tekemässä hyvää teatteria. Olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon tän työn tekemisen ja normaalin elämän välille.”
Kiinnitys vai freelanceriys? ”Tällä hetkellä mä mieluusti menisin kiinnitykselle johonkin, laitosteatterissa kun oppii aika paljon sitä, että mitä tää työn tekeminen on. Saattaa käydä myös niin, että niitä töitä alkaa tulla ihan liikaa ja saattaa jollain lailla ylityöllistyä ja stressaantua. Mut ei mua mikään sillai pelota, kyse on siitä että tulee uusia kokemuksia ja oppii, että miten niihin suhtautua. Ja mikä on mulle hyvää ja mikä on mulle huonoa, eihän sitä löydä kuin tekemällä ja kokeilemalla.”
Onko jotain muuta, mitä haluaisit itsestäsi kertoa? ”Mulla on nännilävistys! Ja olemustani huomattavasti matalampi ääni. Moni on yllättynyt. Sit mulla on tämmöinen pigmenttihäiriö kaulassa (näyttää..), se erottuu tälleen aina kesäaikaan. En tiä jatkuuko se tänne kalloon asti, kun mulla on aina ollu pitkät hiukset. Tai nythän mulla ei oo ees pitkät hiukset. Muutama päivä sitten istuin tässä hiukset pörhöllään ja joku sanoi, että näytän ihan samalta kuin Ismo Alanko Hassisen Koneen aikoihin.Heh! Sit muuten tää Ville Valo...Mä diggaan siitäkin ihan hemmetisti, ehkä senkin kanssa voisin muuten vetää jonkun dueton joskus! Nätyssä oli viimeisenä pääsykoetehtävänä karaoke, sai vetää yhden biisin. Se oli just sitä Romeo ja Julia-aikaa ja mä kattelin sen listan läpi, et enhän mä osaa täältä yhtään mitään! En oo harjoitellut mitään enkä tiennyt et tämmöinen tehtävä on! Sit löysin sieltä HIMin Join me-biisin ja päätin vetää sen. En laulanut sitä mitenkään erityisen hyvin, mutta mulla oli pipo päässä ja rööki kädessä ja tein vaan sellaisen Ville Valo-imitaation ja senkin aika huonosti.”
Seuraava kysymys kuuluukin, osaatko imitoida ketään? ”Kyllä mä kovasti koitan imitoida aina joitakin ihmisiä, monia kavereita on tullut imitoitua mutta ei niinkään julkkiksia. Mä käytän imitointia jonkinmoisena voimavarana, huomaan että muhun tarttuu hyvin äkkiä kaikki erilaiset puhetyylit ja murteet. (kuiskaa nauhalle) Mielelläni imitoisin tähän nauhalle nyt meidän näyttämötyön lehtoria, mutta en kehtaa kun se istuu tuossa viereisessä pöydässä kirjaa lukemassa...”
Tässä välissä otettiin sitten nauhalle vähän Pasila-imitaatioita ja Rauno Repomiehen laulujakin!
Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Spiderman on ollut mulle aina sellainen samaistumiskohde. Se on notkea ja hyppii ja lentää, ja se on voimakas mutta silti sellainen naapurinpoika, ujo luonne ja sit salainen, voimakas alter ego.”
Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Harrastaisin seksiä. Toi on kyl aika raflaava vastaus, mutta ei mulle nyt tuu kyllä mitään muutakaan mieleen...”
Jos ihminen menisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Ruokaa nyt ainakin täytyisi olla. Sellaista hyvää ruokaa, voi vaan syödä ja nautiskella. Spagettia! Ehkä mä ottaisin myös kirjoja ja musiikkia ja mun kitaran. Mieluusti mun tyttöystävän myös. Ruuanlaittovälineitä ja keittiön...”
Jos saisit palata yhteen päivään menneisyydessäsi, minne palaisit? ”Jollain lailla haluaisin palata siihen kun olin lapsi. Maailma oli vielä niin pieni ja mielikuvitus oli suuri. Oi! Mä menisin siihen hetkeen kun sisko esitteli meidän molempien lelut ja korjaisin vääryyden! Mutta jos niin ei olisi tapahtunut, niin mä en olisi välttämättä nyt tässä...”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä näyttelijöille :
Mistä sanasta pidät eniten? - Lempi
Mistä sanasta pidät vähiten? - Pieru
Mikä sytyttää sinut? -Itsevarmuus
Mikä sammuttaa intohimosi? - Ahdistus
Mikä on suosikkikirosanasi? - Perkele
Mitä ääntä rakastat? - Hiljaisuus, ja naakkaparven nalkutus
Mitä ääntä inhoat? - Betoniporaa kerrostalossa naapurikämpässä klo 7 aamulla!
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Puuseppä
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Yrittäjä
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tähän on olemassa vain yksi vastaus ja se on sama minkä Johnny Depp vastasi eli ”WOW!”
Netistä löytyi vielä tämä, heh ! :)
Kiitos taas kerran kattavasta haastattelusta!
VastaaPoistaPääsisitkö joskus haastattelemaan Olavi Uusivirtaa?
Olisi mahtava kuulla hänen näyttelijätaustastaan enemmän
Kiitos kiitos !!
VastaaPoistaOlavi Uusivirta kiinnostaisi kyllä kovasti itseänikin, yritän ottaa häneen tavalla tai toisella yhteyksiä ja katsotaan miten käy :)
Kiitos upeasta haastattelusta!
VastaaPoista*Kurja lelujenesittelijä (;
Hahaa :) Pitäisiköhän tähän vastata, että kiitos itsellesi ;)
PoistaIhanaa lukea Sinusta Topi! Ihailen Sinua! Elät niin tässä hetkessä.
VastaaPoista*onnenkyynel silmäkulmassa* <3