Viimeinen blogikirjoitukseni

Tänään 5.12. 2019 Teatterikärpäsen puraisuja-blogini täyttää tasan kymmenen vuotta, päivälleen.

Tänään 5.12. 2019 julkaisen viimeisen blogikirjoitukseni.

 Päätökseeni ei liity mitään dramaattista. Muutamat tietävät, että olen puhunut lopettamisesta jo vuosia sitten, mutta aina vaan olen jatkanut kirjoittamista ja haastattelujen tekoa, vaikka välillä kaikki on tuntunut kovin pakkopullalta ja olen osittain kadottanut kykyni vain nauttia esityksistä. Taustalla on kai ollut pelko siitä, että olemassaoloni unohdetaan, jos en jatkuvasti ole julkaisemassa jotain. Joskus päätin, että kymmenen vuotta jaksan pitää blogiani aktiivisesti pystyssä, käytän lähes kaiken vapaa-aikani teatterista ja sen tekijöistä tavalla tai toisella "vouhottamiseen" ja nostan esiin kiintoisia persoonia haastattelujen muodossa. Kymmenen vuotta eikä yhtään enempää. Päätöksen tehtyäni h-hetkeen oli vielä reilusti aikaa ja myöhemmin sitä helpotti alkusyksystä tapahtunut pienoinen muutos työkuvioissani. Tänä syksynä olen ollut väsyneempi kuin vuosikausiin enkä ole jaksanut innostua kunnolla oikein mistään. Tekee mieli vain nukkua ja lukea, olla lähtemättä mihinkään.

 Kymmenen vuotta hurahtikin yllättävän nopeasti, ja nyt se päivä on koittanut. Olo on kuin olisi luopumassa rakkaasta ystävästä. Mieli on suunnattoman haikea ja samalla äärimmäisen helpottunut. Ei enää paineita kirjoittamisesta, ei suoraan töistä ensi-iltaan kiiruhtamisia eikä kalenterin täyttämistä heti uusien työvuorolistojen saavuttua. Töiden jälkeen aion jatkossa tarttua kirjaan tai mennä tirsoille tai kävelylle, ja vapaapäivinäni voin tehdä ihan mitä vaan. Voin lähteä vaikka teatteriin, jos fiilis on oikeanlainen ja tilillä on riittävästi rahaa! Teatterissa aion siis käydä jatkossakin, mutta varmasti todella paljon harvemmin kuin tähän asti. Olen oppinut vuosien varrella sen, että kaikkea ei tarvitse nähdä.

 Koko vuosi on vietetty juhlia, jotka huipentuivat elokuisena iltana olohuoneessani pidettyyn Ilkka Heiskasen Elmo-monologin privaattiesitykseen valikoidulle joukolle. Voisin tähän nyt listata muita huippuhetkiä vuosien varrelta, niitähän riittäisi. Blogia aloitellessani en voinut kuvitellakaan, että "ihan tavallinen kaupantäti" pörräisi kuoharilasi kourassa ensi-illoissa, taiteilijajuhlissa, näyttelijälämpiöissä, kulissikierroksilla, lehdistötilaisuuksissa ja muissa erikoissa tilanteissa, ja vielä kahvittelisi enemmän tai vähemmän tunnettujen näyttelijöiden seurassa milloin missäkin. Olen tavannut hirmuisen määrän kiinnostavia ihmisiä ja käynyt mielenkiintoisia keskusteluita teatterista ja aika paljon asian vierestäkin. Minua on haastateltu radioon, paikallislehteen, Aamulehteen ja Helsingin Sanomiin harrastuksestani, ja Riihimäen Teatteri palkitsi minut keväällä juhlallisesti kunniakirjallakin ja lasitaiteella.

 Mitä minä olen tehnyt? Olen kirjoittanut lähes 1100 juttua suomalaisesta teatterista, suomeksi, löytänyt oman ääneni, ajatusmaailmani ja tunnistettavan tyylini kirjoittaa. Olen tehnyt 220 haastattelua suomalaisista näyttelijöistä ja muista teatterin ammattilaisista (pari jäi julkaisematta kokonaan ja yksi poistettiin jälkikäteen...) ja vähän vahingossa tehnyt nettiin kunnon infopankin, jonka sisältöä googletetaan päivittäin useasti. Olen tehnyt aikamoisen homman, täytyy ihan itsekin sanoa! Hyvä Talle! Lisäksi olen teatteribloggareiden pioneerina raivannut tien muillekin bloggareille ja mahdollistanut sen, että myös bloggaajat ovat tervetulleita ensi-iltoihin ja saavat lehdistölippuja/medialippuja/erikoishintaisia lippuja näytöksiin.

 Nyt on aika kiittää kaikkia teattereita ja yhteistyökumppaneita (erityiskiitokset Kansallisteatteriin, Helsingin Kaupunginteatteriin, Tampereen Teatteriin ja Tampereen Työväen Teatteriin - teihin otin aikoinaan ensimmäisenä yhteyttä bloggarin ominaisuudessa keväällä 2012, kolme ensimmäistä vuotta kirjoittelin vähän salaa...), haastateltuja ja haastattelemattomia näyttelijöitä ja muita teatterialan ammattilaisia, kanssabloggareita ja erityisesti lukijoitani. Ilman teitä ei Teatterikärpänen olisi lennellyt näinkään pitkälle.

 Seuraavaksi aion ladata kunnolla akkujani, jotta jaksan taas innostua asioista. Kuvassa (piirtänyt Siiri Liitiä) Teatterikärpänen on vaihtanut vapaalle ja jaloissa huilaa viltin alla yksi musikaalimarsukin. :)

Kärsä on vähän tuhma, ehkä...

Blogi elää jo nyt omaa elämäänsä ja tiedot säilyvät täällä jatkossakin, ellei mitään ihmeitä tapahdu.

Loppuun haluan siteerata rakastamani Täti ja minä -näytelmän Kempiä, kun olen tässä miettinyt sitä, että mahtaako lopettamisen jälkeen kukaan minua enää muistaa... "Luuletko, että kun meitä ei enää ole, silti jossakin on ikään kuin tunne siitä, että me puutumme? Ikään kuin kihelmöintiä?" Itselläni on kihelmöinti jo alkanut.

Viimeiset sanat?

Käykää teatterissa! 

ps. Jos oikein "päräyttävää" katsottavaa osuu kohdalle ja minussa herää kirjoitustarve, saatan myöhemminkin tänne jotain pienimuotoista kirjoittaa, mutta en lupaa mitään. Blogin FB-sivut pysyvät kuitenkin vielä pystyssä ja sinne aion kirjoittaa jatkossa jotain kaikista näkemistäni jutuista, jos on kirjoitettavaa. Ei siis kannata lopettaa sivujen seuraamista.

ps2. Tänä vuonna tuli nähtyä 84 eri esitystä, vähennystä viime vuoteen oli parin esityksen verran. En nyt osaa sanoa mikä oli vuoden ehdottomasti paras juttu, erinomaisia oli todella paljon. Tasalaatuinen vuosi. Näyttelijäsuorituksista erityisesti mieleeni jäivät Ella Mettänen, Paavo Kinnunen, Anna-Sofia Tuominen, Miro Lopperi, Sanna Saarijärvi ja Samuli Niittymäki (ja toki Eeroja Aho ja Ojala on aina ilo seurata).

rakkaudella Talle ♡

Teatterikärpäsen toisenlaiset tärpit syksylle 2019

On aika perinteisen syksyn tärppien listauksen.

 Paitsi että ei olekaan niin perinteinen. Olen ihan tarkoituksella jättänyt kaikki Helsingin teattereiden esitykset pois (vaikka siellä olisi kuinka ja paljon kiintoisaa katsottavaa) ja keskittynyt tärppäämään juttuja, joita esitetään eri puolilla Suomea. Katsottavaa nimittäin riittää pääkaupungin ulkopuolellakin ja kätevästi etenkin Hesasta ja miksei muualtakin näille paikkakunnille pääsee junalla tai bussilla.

 Vaikka nämä esitykset syksyn tärpeissäni ovatkin, kaikkea en itse varmaankaan ehdi katsomaan. Ehkä muutama jää pitkän matkan vuoksi väliin, mutta jos aikataulut osuvat kohdilleen, saatan löytää itseni sieltä kaukaisimmastakin katsomosta.

- KUOPIO Piina/Kuopion Kaupunginteatteri ensi-illassa 7.9. Hui sentään. Stephen Kingin kirja on tuttu ja elokuva myös, mutta millainen mahtaa olla teatteriversio... Kylmää kyytiä kirjailija Sheldonille luvassa "ykkösfani" Annie Wilkesin toimesta. Ohjaus Olli-Matti Oinonen, rooleissa Seppo Pääkkönen, Henna Haverinen ja Ari-Kyösti Seppo. Pari yönäytöstäkin näköjään luvassa... Piina on ensi-illassa lokakuussa myös Tampereen Teatterissa.

- KOTKA M/S Estonia - Alinan selviytymistarina/Kotkan Kaupunginteatteri ensi-illassa 7.9. Miko Jaakkolan kirjoittama ja ohjaama musiikkinäytelmä Estonian onnettomuudesta selvinneestä virolaisesta Alinasta (nimiroolissa Ella Mustajärvi).

- KERAVA Tarpeettomia ihmisiä/Keski-Uudenmaan Teatteri ensi-illassa 10.10. Reko Lundánin käsikirjoittama upea draama, jonka olen nähnyt jo muutaman kerran, mutta haluan nähdä yhä uudestaan ja uudestaan hyytävyydestään huolimatta. Ohjaus Seppo Halttunen, rooleissa Jukka Peltola, Anna-Leena Sipilä, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki.

- SALO Puhdistus/Salon Teatteri ensi-illassa 21.9. Salon Teatterissa olen nähnyt pelkästään huikeita juttuja eikä Puhdistus päästä katsojaa helpolla takuulla. Ohjaus Tapio Väntsi, rooleissa mm. Merja Koivaara ja Sonja Leino. (Puhdistus syksyllä mahdollista nähdä myös Teatteri Jurkassa monologiversiona, linkataan se nyt tähän vaikka onkin Helsingissä koska kyseessä yksi lemppariteattereistani.)

Piina/Kuopion Kaupunginteatteri (c) Antti Karppinen 

- LAHTI Opus Deus - Kuinka tulla jumalaksi/Musiikkiteatteri NYT/Lahden Kaupunginteatteri ensi-ilta 29.10. Musiikkiteatteri NYT:n uusin proggis ja ihan mitä tahansa voi olla luvassa. Lavalla huikeat Petteri Hautala, Anni Kajos, Panu Kangas, Petri Knuuttila ja Sini Koivuniemi.

- VAASA Romeo+Julia/Vaasan Kaupunginteatteri ensi-illassa 16.11. Tuttu tarina muuntautuu Jakob Höglundin ohjauksessa moderniksi musiikilliseksi tanssiteatteriksi. Kiinnostavaa! Päärooleissa Oliver Kollberg ja Anna Victoria Eriksson.

- HÄMEENLINNA Madaamit/Hämeenlinnan Teatteri ensi-illassa 12.10. Tuomas Parkkisen käsikirjoittama ja ohjaama komedia, rooleissa Tuija Vuolle, Johanna Reilin, Liisa Peltonen, Sanni Haahdenmaa ja Sauli Suonpää.

- TURKU Pukija/Turun Kaupunginteatteri ensi-illassa 13.11. Yksi suosikkinäytelmistäni, joka koskettaa syvältä. Ohjaus Pentti Kotkaniemi, päärooleissa Asko Sarkola ja Esko Roine.

M/S Estonia/Kotkan Kaupunginteatteri (c) Tommi Mattila 

- TAMPERE Riivaajat/Tampereen Teatteri ensi-illassa 15.10. Dostojevskin klassikko yhden miehen tulkintana. Ohjaus ja sovitus Tuomo Rämö, lavalla Markus Järvenpää. Esitys on Tampereen Teatterin, Teatteri Jurkan, Turun Kaupunginteatterin ja Teatteri KRS:n yhteistuotanto.

 Jokerina ja sokerina pohjalla vielä Teatteribarrikadin Synnein suljettu, jossa esityspaikalle startataan Hattulan uuden kirkon pihasta bussikuljetuksella. Pahoin pelkään (ja odotan), että luvassa on jotain kulttimaineessa olevan Kyrsyä-näytelmän kaltaista (siitähän tehtiin leffakin) ja yöunet menossa jo valmiiksi. Sama teatteriporukka siis kyseessä, ja ensi-ilta 25.10. Kummitustarinoista ammennetaan, hui kauheaa ja samalla ihanaa! Taitaa olla teatterisyksyni "musta hevonen" tämä.

 Siinäpä muutamia valikoituja tärppejä eri kaupungeista, olkaapa hyvät!

Teatterikärpäsen 10v-juhlien huipennus

Tervehdys kaikille täältä Teatterikärpäsen pesäkolosta! Kaikkihan tietävät (tai ainakin ne, jotka blogia säännöllisesti lukevat), että nyt on tällä bloggaajalla 10v-juhlat meneillään ja tällä hetkellä on sellainen olo, että mitäköhän kivaa sitä keksisi loppuvuodeksi, sillä vuoden huippuhetki taisi olla nyt takanapäin. Olen lauleskellut tänään monta kertaa itsekseni "se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen".

 Järjestin keväällä tammikuusta toukokuuhun kestävän pienen leikkimielisen kilpailun, jossa oli huippuvaikeana tehtävänä vastata muutamaan simppeliin kysymykseen. Tehtävänasettelu oli ilmeisen ylivoimainen monelle, sillä vastauksia ei ihan hirvittävän paljon tullut, vaan tässäpä ei osallistumiseen riittänyt se, että vastaa nopsasti "mukana". Halusin niin, että kilpailuun osallistujat ihan oikeasti haluaisivat voittaa ja olisivat muutenkin kiinnostuneita teatterista, palkinto kun oli varsin erikoinen : privaattiesitys meidän olohuoneessamme! Voittajaksi arvovaltainen raati eli minä valitsi ylöjärveläisen Katri Rantalan, joka saisi tulla paikalle neljän seuralaisen kera (ei meidän sohvalle juuri enempää olisi saanut sijoitettuakaan). 

 Kovinkaan moni ei tiennyt siitä, kuka tämä mystinen Taiteilija ja privaattiesityksen toteuttaja olisi. Vihjasin kilpailussakin siten, että paikalle saapuisi "tunnettu ja tunnustettu taiteilija". Tässä vaiheessa voi jo paljastaa, että kyseessä oli itse Ilkka Heiskanen, The One and Only Ilu, lukemattomien tv- , leffa- ja teatteriroolien mies ja Jussi-palkittukin. Idea yksityisnäytökseen lähti Ilulta itseltään, kun viime joulukuussa Tampereella Saiturin joulun jälkimainingeissa teatterin pihalla tuli ohimennen juhlavuodestani puhetta ja siitä ideasta se sitten lähti. 

 Ja voi kuulkaas, hartaasti odotettu ja vekslattu päivä oli sunnuntaina! Ei ollut kovin helppoa saada aikatauluja sopimaan, kun Ilulla oli kuvauksia ym. ja minulla omia töitäni. Onneksi meille molemmille sopinut päivä sopi myös Katrille seurueineen. 

 Itsellänikään ei ollut aavistusta, että mitäköhän Ilu aikoo meillä esittää. Onko luvassa Elmoa (viimeisin monologi, Juhani Peltosen kirjasta Ilun itsensä dramatisoima ja ohjaama) vai Huovisen erikoisia vai jatkoa teatterikouluaikojen "Ilkka Heiskanen esittää"-spektaakkelille? Ilkka Heiskanen esittää jälleen? Ilkka Heiskanen esittää yhä? Vieläkö se Ilkka Heiskanen esittää? Mahdollisuuksia on vaikka millaiselle sarjalle. Sunnuntaiaamuisen puhelun perusteella vaikutti myös siltä, että Ilulle itselleenkin tulee täytenä yllärinä se, minkälaista tarinaa tulee. 

 Elmoon kuitenkin sitten päätyi hän. Monologi sai ensi-iltansa viime syksynä Vantaalla ja on vieraillut monissa paikoissa, mm. Hämeenlinnan Teatterissa keväällä 2019, jossa itsekin kävin sitä katsomassa ja syvästi vaikuttumassa. Blogikirjoitukseni Elmosta löytyy täältä, siitä voi tsekata hiukan taustaa millaisesta jutusta on kyse.

 Ilu saapui meille hyvissä ajoin, tarkisti ensin esiintymispaikan eli olohuoneemme, havaitsi sen hyväksi (vähän jännitti, että säilyykö telkkari ehjänä, jos oikein innostutaan viuhtomaan käsillä), kävin esittelemässä yläkerrasta backstagen eli näyttelijälämpiön eli makkarimme, jossa artisti saisi valmistautua rauhassa. No, oli olevinaan h-hetkeen vielä runsaasti aikaa ja tuli hölistyä parvekkeella asiaa ja asian vierestä siihen malliin, että voittaja seurueineen kurvasi jo pihaan ja salaisuus meinasi paljastua ennen aikojaan. Ilu siitä hipsi vaivihkaa yläkertaan ja minä halailemaan ovelle Katria ja kättelemään seurueen muita jäseniä. Jännää!

 Kaikki löysivät paikkansa katsomosta ja hetki siinä juteltiin kesäteattereista ja tulevista syksyn näytelmistä. Varsinainen esitys päästiin aloittamaan hiukan etuajassa, ja minä pääsin jännin mielin oikein virallisesti kuuluttamaan, että esityksen taltiointi on kiellettyä ja kännykät kiinni ja "hyvät naiset ja herrat, ELMO JA ILKKA HEISKANEN". Huh. Täytyy myöntää, että jännitti ja pieni liikutuksen aalto kävi jo siinä. Oli meinaan sohvalla ja nojatuolissa väellä hyvät ilmeet, kun Ilu saapui portaista hiljaksiin ja esitys alkoi kuin varkain. 

 Seuraava 1,5h oli jotain aivan maagista ja ainutlaatuista. Sitä kaikkea on vaikeaa sanoin kuvata. Kello raksutti seinällä hiljaa taustalla ja täytti kaikki hiljaiset hetket, joita ei kyllä paljon ollut. Ilu veti siinä metrin päässä lähes koko monologin ilman minkäänsortin taukoja, hyvä kun muisti ja muistimme hengittää välissä. Oli upeaa seurata pienen seurueemme ilmeitä ja intensiivisiä katseita. Ilu piti meidät täysin otteessaan ja moneen kertaan tuli sellainen olo, että onko tämä kaikki oikeasti tapahtumassa vai näenkö unta. Vähän itkettikin, mutta sain hienosti skarpattua. Täysin suvereenia menoa tuossa keskellä olohuonettamme, keskellä aurinkoista sunnuntaita! Täydellistä. Ja telkkakin säilyi ehjänä. Seinänaapuri saattoi muutamassa kohdassa ihmetellä, että mitkähän herätysjuhlat meillä on meneillään.

 Puolitoista tuntia täyttä tykitystä, kumarrukset, raikuvat aplodit ja kättelykierroskin. Poistuminen vaatteidenvaihtoon ja hetken virkistäytyminen yläkerrassa. Me muut jäimme "huh huh mitä täällä tapahtui"-tunnelmiin alakertaan. Innostunut pulina alkoi, ja pian Ilukin liittyi seuraamme. Hän istui rennosti keskelle olkkarin lattiaa ja alkoi kysymys- ja kommenttitulva toisesta suunnasta. Tunti siinä mennä heilahti ja saimme kuulla monenlaista mielenkiintoista niin näyttelijäntyöstä kuin teatteristakin, ja lipsahti tietysti mukaan muutama sangen herkullinen anekdootti menneiltä vuosilta. Ja sitten juotiin kahvit ja juttu jatkui keittiössä siitä mihin olohuoneessa jäätiin. Itse toimin tässä vaiheessa lähinnä kuunteluoppilaana, oli mukava seurata miten juttu luisti ja Ilu sai kaikki tuntemaan olonsa rennoksi.

Koko porukka samalla sohvalla 

Katri ja Ilu ja riemu katossa 

 Otettiin sitten juu hiukan valokuviakin ja kuten kuvista näkyy, ilo oli ylimmillään. Katri sai vielä bonuksena lahjaksi viime syksynä julkaistun "ILU - Ilkka Heiskanen esittää" -kirjan (Docendon kustantama) omistuskirjoituksella (iso kiitos Docendolle kirjalahjoituksesta). Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla kirjanjulkkareissa aikoinaan mukana ja raportti siitä löytyy täältä. Mainio teos, suosittelen lämpimästi. Suosittelen myös kuvassa näkyvää Juha Mujeen elämäkertaa (Docendon sekin ja Ilun veljen Juhan kirjoittama, ja kirja oli sopivasti pöydällä siinä, ja Ilun käsissä Ruotsista muinoin ostamani hirvikuvioinen juomanalunen, jokaiselle jotakin siis ja riemu ylimmillään).

 Olihan ikimuistoinen kokemus tämä monin tavoin! Pitäisiköhän perustaa Tallen Olohuoneteatteri? Seuraava vierailu on jo suunnitteilla nimittäin... 

 Mitä suurin kiitos kaikille, jotka olitte paikalla! Kyllä tuli orpo olo kun talo tyhjeni ja hiljeni, tauottomaan iloiseen puheensorinaan ehti kummasti tottua.

 ps. Ilu tuumasi, että aikoo myöhemmässä vaiheessa kummitella teatterin aaveena kaikissa niissä paikoissa, joissa on esiintynyt. Niitä paikkoja on, ja vähän kyllä mietityttää, että miten käy niille onnettomille jotka joskus kenties ostavat meidän asunnon. Taukoamatonta pulinaa ja anekdootteja ja hahmogalleriaa kaiket yöt luvassa...

(c) Docendo 

*** 

Kilpailun yhtenä tehtävänä oli kysyä minulta jotain. Ohessa valikoidut kysymykset satunnaisessa järjestyksessä. 

- Miten olet keksinyt niin hyvät kysymykset, joita olet esittänyt haastatteluissa? Kysymykset ovat muodostuneet vuosien saatossa hiukan erilaisiksi, aluksi runko oli hiukan toisenlainen ja se on sitten elänyt sen mukaan, millaisista jutuista saa eniten irti haastateltavasta. Osa kysymyksistä on pudonnut kokonaan pois ja osa tullut tilalle, ja haastattelun tiimellyksessä on tullut kysyttyä usein myös täsmentäviä lisäkysymyksiä. 

- Oletko itse koskaan näytellyt, ohjannut tai käsikirjoittanut esityksiä? En koskaan, koulussa olen ollut mm. tonttuna ja enkelinä ja kuusipuuna päiväkerhossa. Minulla ei ole minkäänlaista paloa esiintymään eikä ohjaamaan eikä käsikirjoittamaankaan, vaikka kirjoittamisesta tykkäänkin. Minä katselen. Hoitakoot hommat ne, joilla on lahjoja ja paloa.

- Näetkö unia esityksistä ja tulevatko esitykset uniin? Voi kyllä! Näen aika usein unta tulevista esityksistä, etenkin sellaisista, joita kovasti odotan. Niissä kaikki menee tietysti päin helvettiä. Olen myös nähnyt unia jo koetuista esityksistä ja näyttelijöistäkin absurdeissa tilanteissa. Samuli Edelmann muutti kerran naapuriini. Näen usein myös unta, jossa olen itse joutumassa lavalle täysin yllättäen ja olen jossain lavasteissa paniikissa opettelemassa reploja. En ole koskaan kuitenkaan joutunut lavalle asti, herään aina sopivasti.

- Onko sellaisia esityksiä, joiden jälkeen on syytä nukkua useampi yö ja antaa aivojen työstää nähtyä, jotta siitä voi kirjoittaa? Aika useinkin. Välillä on niin vaikuttava esitys, että pakko nukkua ainakin yhden yön yli ja välillä taas niin, ettei osaa kirjoittaa mitään, kun esityksestä ei oikein jäänyt mitään käteen tai päähän. 

- Mikä on ollut huonoin/kamalin/hirvittävin esitys, jonka olet nähnyt? Voi kauheaa! 1100 esitystä olen nyt nähnyt ainakin ja kymmenkunta on totaalisen hirveää... Minkä niistä nyt sitten valitsisi. Kaikista en ole edes kirjoittanut ja muutama nähty ennen blogia, joten onneksi ei ole ollut tarviskaan. Mainitaan tähän yhteyteen nyt Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa vuonna jotain nähty ja nykyään kulttimaineessa pyörivä Jättipotti, joka poistui ohjelmistosta aika nopsaan. Ja hei, siinä oli sentään Tuukka Huttunen, Kaisa Mattila (nyk. Hela) ja Jani Koskinen lavalla! Kuka mahtoi ohjata...?

- Onko jostain esityksestä täytynyt lähteä kesken pois? Tiettävästi olen lähtenyt kolme kertaa esityksestä kesken kaiken pois. Ensimmäisen kerran poistuin ehkä vuonna ´91 Vaasassa, kun olimme opiskeluaikoina ruotsintunnilla katsomassa Möss och människor, ja lähdettiin kavereiden kera kaupungille hillumaan väliajan aikana eikä enää palattu. Nyt harmittaa tuo, näytelmä oli varmasti hieno. Lisäksi olen poistunut kesken HKT:n komedian "Viivi ja Wagner Teneriffalla", koska väsytti ja halusin aiemmin kotiin eikä esitys oikein napannut (väliajalla poistuin) ja väliajalla poistuin myös Aleksanterin teatterista kesken Houdini-musikaalin, koska ei napannut sekään ja halusin jo kotiin. Muutaman kerran on tehnyt mieli lähteä kesken pois, mutta olen sinnitellyt loppuun ihan vain siksi, koska minusta on aika epäkohteliasta näyttelijöitä kohtaan poistua kesken kaiken. 

- Miten ihmeessä muistat yksityiskohtia esityksistä niin tarkasti, kun olet käynyt katsomassa monta esitystä viikossa? Minulla on aika hyvä muisti, mitä tiettyihin asioihin tulee. En tee muistiinpanoja, ja kirjoittaessani palautan itseni katsomoon ja siihen tilanteeseen, kun esitys alkaa. Siitä sitten lähden kirjoittamaan ja usein homma sujuu kuin itsestään. Keho muistaa ihmeellisiä asioita, tunnelmia, hetkiä, katseita, naurua, kyyneliä... Sitten onkin hankalaa, jos en ehdi kirjoittamaan ja juttuja jää rästiin. Mitä useampi juttu on rästissä, sitä vaikeampaa on kirjoittaa.

- Mitä blogin pitäminen on sinulle antanut? Miten elämäsi on muuttunut? Oletko saanut blogin kautta paljon uusia ihmisiä elämääsi? Blogin pitäminen on antanut paljon elämyksiä ja mahdollisuuksia päästä tilanteisiin, joihin en olisi muuten koskaan päässyt. Tiedotustilaisuuksia, haastatteluja, takahuonekierroksia, sisäpiirijuttuja, salaisuuksia. Se on myös ottanut paljon. Olen välillä laiminlyönyt ystävyys-ja perhesuhteitani, kun teatteri on mennyt edelle. Tästä olen yrittänyt skarpata viimevuosina. Olen paljon rohkeampi ja itsetuntoni on noussut kohisten. Olin ennen ujo ja arka vieraassa seurassa, nyt en jännitä tunnettujenkaan näyttelijöiden tapaamista haastatteluja tehdessä. Ihmisiä me kaikki olemme. Blogin kautta olen tutustunut moneen hienoon ihmiseen - teattereiden tiedottajiin, muuhun henkilökuntaan, näyttelijöihin, bloggaajakollegoihin ja blogini lukijoihinkin. Olen onnekas siinä mielessä, että tästä joukosta olen saanut myös muutaman erittäin läheisen ja tärkeän ystävän, joiden kanssa voi puhua tai kirjoitella muustakin kuin teatterista. Aikuisiällä uusien ystävien saanti on harvinaista.

- Onko joku sellainen näyttelijä, jota et ole vielä haastatellut mutta haluaisit haastatella blogiisi? Voi niitä on monta. Vuosikaudet arastelin ottaa yhteyttä esim. Tommi Korpelaan, mutta nyt on häntäkin haastateltu. Tiedän, että Tampereen Teatterin Risto Korhosta en saa ikinä jututettua vaikka kuinka haluaisin. Yksi on Aku Hirviniemi. Eero Ritala. Heikki Kinnunen. Esko Roine. Esko Salminen. Seela Sella. Ismo Kallio olisi ollut hieno tavata! 

-Miten näkökulma esitykseen muuttuu, jos sen käy katsomassa moneen kertaan? Löytyykö joka kerta jotain uutta? Ensimmäinen kerta menee lähes aina ihmetellessä ja ihastellessa, ja moni pieni asia menee huumassa täysin ohi. "Tuo on pakko muistaa", ja sitten sen jo unohtaa. Siksi pakko nähdä uudestaan, jotta bongaan paremmin esim. tietyn repliikin, joka jää vaivaamaan. Eleet, pienet nyassit huomaa paremmin - ja yleisön reaktiothan vaihtelevat aika suurestikin.

- Mikä saa sinut innostumaan teatterista ja bloggauksesta vuodesta toiseen? Onneksi yhä edelleen eteen tulee esityksiä, jotka vievät ns. jalat alta ja joista on pakko kirjoittaa julki edes jotain. Välillä on ollut hyytymistä ilmassa, ja silloin on pakko pitää hiukan pitempi paussi. Muuten menee kiinnostus ja kaikesta tulee pakkopullaa, suoritusta. 

- Onko ollut haastavaa kiertää eri teattereita ja tutkaillen kirjoittaa mietteitä? Välillä on ja välillä ei. Liian väsyneenä ei kannata lähteä mihinkään ja olen huomannut sen, että aamuvuoron jälkeen ei joskus huvita mikään. Nyt yritänkin keskittää teatterireissuni ainoastaan vapaapäivien yhteyteen.

- Oletko saanut haastatteluja tehtyä helposti vai onko pitänyt taivutella näyttelijöitä mukaan? Onko kenties joku mieleenpainuva tarina tähän liittyen? Yllättävänkin helposti haastatteluja on saanut sovittua ja aikataulut sumplittua, innolla lähes aina lähtevät mukaan. Taivuttelemalla en ole saanut ketään mukaan, muutaman kerran jos kysyn eikä vastausta kuulu, olen jättänyt rauhaan. Mieleenpainuvin tapaus on kyllä Peter Franzen, jota pommitin sitkeästi lähes kaksi vuotta. Kun kerran näytti vihreää valoa haastattelulle, minä en luovuttanut vaikka mies asui Jenkeissä silloin. En ikinä unohda sitä keskiviikkoista iltaa, kun sain puhelimeeni tekstarin, että "olen nyt lentokoneessa ja aamulla Suomessa. Tavataanko klo 11 Helsingissä? terveisin Pete" ja sitten me tavattiin. Jännä ajatella, että hän lensi Suomeen minua tapaamaan, hahah. Tuli kyllä Suomeen ihan muita juttuja varten, mutta... ;) 

- Vaikuttavimmat teatterikokemuksesi? Niitäkin on monta. Vastataan nyt muutama todella vaikuttava lähiajoilta : Kansallisteatterissa nähty Samuli Niittymäen Amor fati, Kansallisteatterin Vanja-eno ja Kolme sisarta, Riihimäen Teatterin Täti ja minä ja Salon Teatterin kesäjuttu Myrskyluodon Maija. Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa aikoja sitten nähty Orvot ja Inishmaanin rampa. Seitsemännen portaan enkeli. Pojat. Autiotalo. 

- Mistä tuli idea "otsie-kuviin"? Otettiin kaverin kanssa kerran yhteiskuvaa/selfietä Hämeenlinnan rautatieasemalla, kaverilla oli koira sylissään. Vahingossa koirasta näkyi pelkkä otsa kuvassa ja otsassa vielä punkki, ja siitä se idea sitten lähti. Toinen tuttu kommentoi kuvaa, että "otitte sitten otsien". Päätin, että koko naamaani ei kuvassa tarvitse näkyä, riittää pelkkä otsa ja hyvinhän se on toiminut. Tähän ehkä vaikutti myös toinen tuttuni ja lomakuvat Lontoosta, kun kuvissa näkyi taustalla Big Ben tai Tower Bridge ja kaverista pelkkä otsa tai poski. Aattelin, että eipä koko naamaa tosiaan tarvitse olla, jotta kaikki näkee missä ollaan. 

- Jos itse pääsisit näyttelemään jotain roolia, mikä roolihahmo olisit? Olisin Häräntappoaseen Kerttu, tai jos suinkin mahdollista, kuka tahansa näytelmässä Huomenna hän tulee. Tai sitten Inismaanin rammasta se ikääntynyt mummeli, joka sai juoda viskiä vain sunnuntaisin. "Ja aamiaisella kans."

Teatterikärpäsen kevätkausi 2019

Toukokuu on lopussa ja takki aika tyhjä. On perinteisen kevätkatsauksen aika. Jotenkin melkoisen erikoislaatuinen kevät ollut kyllä. Hirmuisen paljon erinomaisia esityksiä, todella monta oikein hyvää ja oikeastaan vain yksi totaalinen huti - ja mikä parasta, lopulta ne parhaimmat esitykset olivat niitä, jotka olivat tavallaan "mustia hevosia" eli niistä en tiennyt ennalta yhtikäs mitään ja ilmestyivät yllärinä kalenteriinikin.

 Kevätkauden aikana tuli nähtyä 43 eri esitystä ja siihen päälle muutamat uusinnat. Käytännössä nämä tuli nähtyä tammi-huhtikuun aikana, sillä toukokuussa kävin teatterissa vain kolme kertaa ja niistäkin UIT:n juttu oli ainut "tuore" tapaus. Alkuvuodesta tuli varmaankin urakoitua teatterireissuja liian tiiviillä tahdilla, sillä toukokuussa totaalinen hyytyminen tapahtui ja muutenkin jouduin perumaan muutaman esityksen erinäisten jaksamiseen yms. liittyvien syiden takia. Olen havainnut sen, ettei työpäivän jälkeen kannata jatkossa lähteä yhtään mihinkään, koska töissä aina sattuu ja tapahtuu sellaista, joka vie mehut ja muutaman kerran on käynyt niin, etten työpäivän jälkeen jaksakaan lähteä yhtään mihinkään muuta kuin nukkumaan. Jatkossa yritän keskittää reissuni vapaapäiville, katsotaan nyt miten onnistun...Harvoin nämä suunnitelmani ovat toteutuneet käytännössä, kun lähtee hommat taas laukalle.

Making of Lea (c) Noora Geagea 

 Kevät oli erikoislaatuinen siinäkin mielessä, että sain aikaiseksi muutaman ns. unelmahaastattelun (josta bloggaajaurani alussa vain haaveilin) ja lisäksi itsekin päädyin Helsingin Sanomien haastateltavaksi ja Musikaalimatkassa-podcastin vieraaksi. Lisäksi mukavia muistoja mahtuu keväälle muitakin - näistä parhaimpana Riihimäen Teatterin hieno muistaminen kunniakirjoineen, kukkineen ja lasitaiteineen blogin kymmenvuotisjuhlien ja Täti ja minä -näytelmän kymmenen katsomiskerran kunniaksi. No, näytelmän kävin katsomassa vielä kertaalleen, eli lopulta näin sen 11 kertaa ja se on minulle ennätys. Moista ei varmaankaan tule enää eteeni.

 Kevään esityksistä ennakkoon odotetuimpia olivat Teatteri Jurkan Niskavuoren Heta, KOM-teatterin Making of Lea, Q-teatterin Medusan huone, Turun Kaupunginteatterin Hamlet ja Kansallisteatterin Koiramäen Suomen historia. Kovasti odotin myös Eero Ojalan Laiha mies -monologia, Ilkka Heiskasen Elmoa, HKT:n Comebackia ja Lahden Kaupunginteatterin Pasi was herea. Teatteri Vanhan Jukon Seksimusikaali ja Teatteri Kultsan Sketsi-Suomi olivat varsin mainiot myös. Pekko Käpin jouhikko soitti suoraan sieluun Tampereen Teatterin Pakolaisissa ja vihdoinkin tuli nähtyä HKT:n uskomattoman upea Kinky Boots. Työviksen Myrsky oli visuaalisesti mahtavaa katsottavaa ja Aleksanterin teatterissa nähty Iloisten sielujen hotelli oli ehkäpä kevään positiivisin yllätys, samoin kuin HKT:n "hiihtonäytelmä" Tahto.

Medusan huone (c) Aino Nieminen 

 Varsinaiset yllärit tulevat sitten tässä : alkuvuodesta Teatteri Takomossa nähty Tohtori Frankenstein voittaa kuoleman, Kansallisteatterissa vieraillut Amor fati (huh huh Samuli Niittymäki minkä teki!), HKT:n Studio Pasilassa nähty Mikko Kauppilan taiteellinen opinnäyte Siegfried, Nätyn Teatterimontussa nähty kandityö Muistelmia kuolleesta talosta ja sokerina pohjalla taiteellisia opinnäytteitä vilissyt Donkey Hot Puoli-Q:n näyttämöllä. Näitä kaikkia yhdistää se, että niistä oli äärimmäisen vaikeaa kirjoittaa mitään järkevää, koska olin niin häkeltynyt ja positiivisilla tavalla pihalla ja sekaisin nämä nähtyäni. Jokaisen jälkeen oli päässäni kysymys "Mitä ihmettä juuri koin?" ja sehän on parasta. Tämänkaltaisia lisää, ja nämä jos mitkä jäivät keväästä parhaiten mieleeni. Ja nimenomaan se kokemus, jota on lähes mahdotonta sanallistaa.

Samuli Niittymäki ja Amor fati (c) Kansallisgalleria, Petri Virtanen 

Mikko Kauppila ja Siegfried (c) Santtu Salminen 

 Jos näistä "mustista hevosista" pitäisi vielä joku nostaa yli muiden, on se ehdottomasti Donkey Hot ja siitä porukasta vielä Anna-Sofia Tuominen. Miro Lopperille erikoismaininta vielä siitä, että hän oli mukana niin Donkey Hotissa kuin Tohtori Frankensteinissakin (ja molemmissa ohjaajana Juho Mantere, jihuu).

Anna-Sofia Tuominen ja Miro Lopperi (c) Mitro Härkönen 

 Pitää muuten sekin mainita, että vappupäivänä tuli oltua Iloisessa pornolaulukonsertissa Turun Kaupunginteatterissa ja kerrankin sai hoilata antaumuksella mukana Pohjolan pidoissa ja Levanderin laulussa, ja vielä eturivin paikoilla.

 Teatterikärpäsen 10v-juhlien kunniaksi alkuvuonna oli myös käynnissä kilpailu, jonka voittaja saa privaattinäytöksen meidän olohuoneessamme. Kilpailu on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille. Kysymyksiin vastaan myöhemmin. Kisan voitti arvonnalla Katri Rantala Ylöjärveltä, onnea!

 Pari viikkoa tässä vielä huilaillaan ja ladataan akkuja, ja sitten starttaa kesäteatterikausi. Muutama reissu on jo tiedossa, en aio urakoida tänä kesänä liikoja ja muutama paikka pudonnee pois kokonaan, vaikka aiemmin on tullut käytyä. Syksystä on tulossa erittäin kiinnostava ja monipuolinen, innolla odotan. Tärppejä luvassa myöhemmin loppukesästä/alkusyksystä.

 Tässä vaiheessa toivotan kaikille oikein rentouttavaa kesää! Muistakaa myös levätä! 

Talle ja Poikabändi toivottavat hyvää kesää :) (c) Katri Leikola 

Helsingin Sanomien haastattelussa

Tänään torstaina 21.3. Helsingin Sanomissa on minun haastatteluni! Minua jututti Laura Hallamaa, johon tutustuin ollessamme Musikaalimatkassa-podcastin vieraana. Kuvat nappasi Outi Pyhäranta, ja kuvauspaikkana toimi Teatteri Jurkka, joka on yksi lempiteattereistani. Samana iltana Jurkassa oli Niskavuoren Hetan esitys ja keskustelu, jossa vieraana Tarja Halonen... Oli hitusen kuumottavaa olla kuvattavana, minä kun juoksen yleensä karkuun kun kameroita kaivetaan esiin.

Tästä linkistä pääset lukemaan jutun.

Musikaalimatkassa-podcastin vieraana

Joulukuussa minulla oli suuri ilo ja kunnia olla suuresti arvostamani ja tykkäämäni Musikaalimatkassa-podcastin Lauran ja Siirin jututettavana yhdessä Helsingin Sanomiin kirjoittavan Laura Hallamaan kanssa. Keskustelimme siitä, millaisia eroja mahdollisesti on bloggaajalla ja kriitikolla kirjoittamistyylissä ja muutenkin. Ja kas kummaa, löysimme aika nopeasti yhteisen sävelen, ihan kirjaimellisestikin!

 Uusin jakso kuunteluun vaikkapa tämän linkin kautta.

 Millaisia ajatuksia jakso herätti?

Teatterikärpäsen tärpit alkukeväälle 2019

Teatterivuosi 2019 on lähtenyt jo hiljaksiin käyntiin ja ensi-iltoja paukkuu siellä sun täällä. Itse sain ympättyä kalenteriini jo suhteellisen monta kiintoisaa esitystä ja vähän näyttäisi siltä, että jos sama meno jatkuu, lähtee tämä vuosi taas lapasesta jo heti alkuunsa. No, onhan 10v-juhlavuosi! Muistathan muuten osallistua juhlavuoden kilpailuun! Voittaja valitaan kaikkien vastanneiden kesken, ei siis ole oikeita tai vääriä vastauksia. Lisätietoja kilpailusta täältä.

 Linkkaan tähän nyt perinteiseen tapaan muutamia kiintoisia juttuja alkukeväältä, ensi-iltaantulojärjestyksessä (pari on jo ehtinyt olla enskarissa). Monta tervetullutta paluuta on luvassa!

* Lion - The Weird And Magical Abracadabra Circus Show ensi-ilta oli Kansallisteatterissa 10.1. ja kaikki esitykset ovat näköjään jo loppuunmyytyjä mutta eipä hätää, tämän voi nähdä myöhemmin myös Tampereen Työväen Teatterissa ja Turun Kaupunginteatterissa. Ohjaus Sanna Silvennoinen, musiikki Karl Sinkkonen ja lavalla the One and Only Marc Gassot. (Tämä on tärpeistäni ainut, jonne en ehtinyt lippua varaamaan ajoissa, joten toistaiseksi tätä ei kalenteristani vielä löydy...) EDIT. Lisäesityksiä toukokuun lopulle Kansallisteatteriin tullut myyntiin! Nyt hopi hopi!

Niskavuoren Heta (c) Marko Mäkinen

* Niskavuoren Heta, Teatteri Jurkka. Ensi-ilta oli 12.1. Aaaaaaa, Ella Mettänen ja Eero Ojala, siinä melkoinen kaksikko! Viimeksi pistivät Tsehovin Lokin aikamoiseen käsittelyyn ja nyt on vuorossa Niskavuorta. Ohjaus Henri Tuulasjärvi (ohjasi Lokin myös). Tätä odotan erittäin, erittäin mielenkiinnolla ja vielä lemppariteatterissani!

* Ikitie, Lahden Kaupunginteatteri, ensi-ilta 23.1. Antti Tuurin Ikitien leffaversio pisti todella hiljaiseksi ja saas nähdä, meneekö yhtä rajusti tunteisiin kun kaikki tapahtuu silmien edessä teatterissa... Ohjaus Hanna Kirjavainen, rooleissa mm. Jori Halttunen, Saana Hyvärinen ja Tomi Enbuska.

* Don Quijote, Teatteri Avoimet Ovet, ensi-ilta 24.1. Hurmaavat ja mainiot Red Nose Companyn klovnit Mike ja Zin ovat täällä taas, jihuu! Tällä kertaa pistetään Don Quijote käsittelyyn ja lopputulos yllättää takuuvarmasti. Ohjaus Otso Kautto. Esitys kiertää siellä sun täällä, ja sen voi nähdä myös Kuopion Kaupunginteatterissa, Lahden Kaupunginteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Turun Kaupunginteatterissa.

* Comeback - räpätessä roiskuu, Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 30.1. No nyt on erikoista menoa tuloillaan... Suosikkiräppärin paluu! Yhtään ei hajua mitä on luvassa, mutta ainakin näin enneunen, jossa Sauli Suonpää pisti räpäten. Ohjaus Sakari Hokkanen, rooleissa Peter Kanerva, Minna Koskela, Eija Vilpas, Sauli Suonpää ja Janna Räsänen.

Sammakkokuningas (c) Tommi Mattila 

* Sammakkokuningas, Kansallisteatteri, ensi-ilta 13.2. Ohjaus ja käsikirjoitus Pasi Lampela, lavalla Sari Puumalainen sekä Heikki Nousiainen ja Mikko Nousiainen, ensimmäistä kertaa isä ja poika samalla lavalla. Mielenkiintoista!

* Making of Lea, KOM-teatteri, ensi-ilta 15.2. Tässä voi olla kaikki mahdollista ja se jos mikä kiinnostaa. Teksti ja ohjaus Juha Hurme, rooleissa Paavo Kinnunen, Jarkko Lahti, Vilma Melasniemi, Sara Melleri, Juho Milonoff ja Eeva Soivio.

* Hamlet, Turun Kaupunginteatteri, ensi-ilta 15.2. Päätin joskus, että nyt on varmaankin Hamlet-kiintiöni jo täynnä, mutta jos ohjaajana on Paavo Westerberg ja lavastajana Markus Tsokkinen, niin siinä jo pari loistavaa syytä lähteä Turkuun. Lavalla aikamoinen sakki myös, mm. Jussi Nikkilä, Eero Aho, Pia Andersson ja Carl-Kristian Rundman. Pakkohan tämä on nähdä!

* Medusan huone - kuvia vallasta, Q-teatteri, ensi-ilta 21.2. Q-teatteri yllättää aina, ja Tommi Korpela pitkästä aikaa lavalla, joten muita selityksiä ei tarvita... Paitsi että teksti ja ohjaus Saara Turunen ja rooleissa Tommin lisäksi Elina Knihtilä, Katja Küttner, Ylermi Rajamaa ja Aksinja Lommi.

Kuva Harri Hinkka, graafinen suunnittelu Maria Atosuo 

* Spiraali, Tampereen Teatteri, ensi-ilta 21.2. Taikuutta ja lavahypnoosia! Käsikirjoitus ja ohjaus Marika Vapaavuori, rooleissa Ville Majamaa ja Jarno Hyökyvaara sekä iso liuta Tampereen Musiikkiakatemian musiikkiteatteri-ja tanssiopiskelijoita.

 Näiden tärppien lisäksi olen menossa katsomaan Pakolaiset, Rikos ruutupaperilla ja Rakkauskirjeitä (Tampereen Teatteri), Pasi was here (Lahden Kaupunginteatteri), Villiä hurjempi Pohjola (Suomen Komediateatteri) ja Myrsky (Tampereen Työväen Teatteri). Toki täytyy Riihimäen Teatterin Täti ja minä nähdä vielä muutaman kerran ja kolmas kerta Kansallisteatterin Kolmea sisarta kutkuttelee myös. Näin siis alkukeväästä, maaliskuulle uudet tärpit sitten luvassa (jos muistan ja olen vielä tolpillani tämän katselmuksen jälkeen).

 Jos bongaatte minut teatterista, saa tulla juttusille!

Teatterikärpänen raadiossa

Jehuu, hetki sitten tuli käytyä YLE Hämeenlinnan aamuvieraana höpisemässä teatterista ja bloggaamisesta. Toisesta pätkästä tuli FB-livekuvaa ja kiinnostuneet voivat tsekata tästä, millainen oli meininki. Hauska oli vierailla radiossa!

Linkki FB-liveen löytyy täältä.

Teatterikärpäsen juhlavuoden mainio kilpailu käynnistyy

Hei kaikki Teatterikärpäsen lukijat ja ystävät!

Teatterikärpäsen puraisuja -blogini täyttää tänä vuonna 10 vuotta! Kyllä vaan! Juhlan kunniaksi järjestän heti tähän alkuun leikkimielisen kilpailun, jonka voittaja saa kokea ainutlaatuisen Teatterikärpäsen Olohuoneteatterin privaattinäytöksen neljän ystävänsä kera! Mahtavaa, eikös vaan?

Privaattinäytöksenä paikalle saapuu valtakunnallisestikin tunnettu ja tunnustettu Taiteilija, joka vetäisee spesiaalishown vain Sinulle ja ystävillesi. Mahtavaa, eikös vaan?

Osallistuaksesi kisaan vastaa minulle viiteen kysymykseen meilitse osoitteeseen tallella@hotmail.com ja liitä mukaan yhteystietosi puhelinnumeroineen, jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyden. Ei siis vastauksia kommenttina tähän alle, kiitos!

Ja ne kysymykset tulevat tässä :

1. Miten kuulit ensimmäisen kerran Teatterikärpäsen puraisuja -blogista?

2. Mitä haluaisit kysyä minulta näihin bloggausvuosiin liittyen? (vastaan kysymyksiin blogissa myöhemmin)

3. Kuka on suosikkinäyttelijäsi?

4. Mikä esitys Sinua erityisesti kiinnostaa vuonna 2019?

5. Miksi juuri Sinun pitäisi voittaa privaattinäytös?

Vastausaikaa on toukokuun loppuun asti 2019.

Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Esityksen ajankohta sovitaan myöhemmin, ja voittaja ystävineen sitoutuu saapumaan Hämeenlinnaan kotiini sovittuun ajankohtaan. Tämä tilaisuus ei toistu, eli peruutuksen sattuessa uutta ajankohtaa on hankala järjestää.

Ja sitten vastauksia kirjoittelemaan. Tsemppiä kaikille kisaan! Tähän jos mihin kannattaa osallistua, sillä luvassa on aika uniikki tilaisuus teatterinystäville.

(Kysymyksiä bloggaukseen liittyen voi laittaa kommenttina tähän alle...) 

Teatterikärpäsen vuoden 2018 kohokohdat

Siinä mennä hurahti taas yksi vuosi elämästä ja arvatkaas mitä! Olen oikeasti ensimmäistä kertaa moneen vuoteen onnistunut vähentämään teatterireissujani. Nähtyjä eri esityksiä nimittäin vain 87, kun edellisvuonna luku oli 101. Kokonaislukumäärä ei taida kuitenkaan olla sen vähemmän kuin aiemminkaan, kun "sattuneesta syystä" on pitänyt käydä katsomassa muutamia juttuja useampaan kertaan. Määrällisesti eniten tuli käytyä Kansallisteatterissa (12 kertaa).  Jotenkin tuntuu siltä, että tämä vuosi 2018 on ollut teatterimielessä parhaista parhain. Niin paljon hyviä ja loistavia juttuja olen päässyt näkemään ja kokemaan, pari hutiakin mukana mutta etukäteenhän ei voi mitenkään tietää...

 Tässä taas jonkinsorttisessa aikajärjestyksessä listattuna niitä eri syistä mieleenpainuneimpia hetkiä :

* 1918 Teatteri taistelussa (Tampereen Teatteri)
* Hinta (Helsingin Kaupunginteatteri)
* Taru Sormusten Herrasta (Turun Kaupunginteatteri)
* Hobitit, entit ja Klonkku (ks. yllä)

Taru Sormusten Herrasta (c) Otto-Ville Väätäinen 

* Veriruusut (KOM-teatteri)
* Sudenmorsian (Teatteri Avoimet Ovet)
* Siinä näkijä missä tekijä (Teatteri Siperia ja Projektori-ryhmä)

Siinä näkijä missä tekijä (c) Aki Loponen 

* Tippukivitapaus (Kansallisteatteri)
* Jos on hanskat -korvamato (ks.yllä)
* Julia & Romeo (Kansallisteatteri)
* Benvolio ja Mercutio (ks.yllä)
* Romeo Olli Riipisen haastattelu ja valokuvaussessio liukuportaissa
* Tytöt 1918 (Tampereen Työväen Teatteri)
* Eeppinen reissu Rovaniemelle katsomaan Myrskyluodon Maijaa ja Joulupukkia
* Syyssonaatti (Espoon Kaupunginteatteri)
* Vuoden perhe (Teatteri Takomo)

Vuoden perhe (c) Mitro Härkönen 

* Rakkaudella merkitty (Suomen Kesäteatteri, Valkeakoski)
* Jari Ahola ja Martti Manninen Jari Sillanpään roolissa (ks.yllä)

Vanhempi Jari laulaa nuorelle Jarille (c) Daniel Paul 

* Se, kun Tapani Kalliomäki toi meille kotiin liput Työmiehen vaimon ensi-iltaan
* Pertti (Rauhalahti Teatteri, Kuopio)
* Se kun päästiin ajelulle Speden punaisella Mustangilla (ks.yllä)
* Se kun käytiin Tatu Siivosen kanssa karaokebaarissa Kuopion yössä (ks.yllä)
* Kinky Boots -koeyleisöhommat (Helsingin Kaupunginteatteri)
* Samuel Harjanne ohjaajana niin Kinky Bootsissa kuin Billy Elliotissakin
* Sademies (Tampereen Teatteri)
* Risto Korhonen ja Lari Halme (ks.yllä)
* Foxfinder ja Book of Mormon Lontoossa
* Se kun tapasin Iwan Rheonin ja vein hänelle kettukarkkeja (ks.yllä)

Iwan ja minä 

* Täti ja minä (Riihimäen Teatteri)
* Eero Ojala ja Katja Peacock (ks.yllä)

Täti ja minä (c) Aki Loponen 

* Chess på svenska (Svenskan)
* Alien (Teatteri Takomo)
* Macbeth ja Riku Suvitien nerokas lavastus (Salon Teatteri)

Macbeth (c) Mika Nurmi 

* Ilkka Heiskasen elämäkertakirjan julkkarireissu
* Puhallus (Lahden Kaupunginteatteri)
* Eeppinen vauva-ja taaperoteatterireissu aamuvarhaisella Espooseen
* Nora (Teatteri Jurkka)

Nora (c) Marko Mäkinen 

* Äidinmaa (Kuopion Kaupunginteatteri)
* Mikko Rantanivan ja Ilkka Pentin kanssa treffaaminen ja Ilkan kanssa laulaminen Kuopiossa
* 9 hyvää syytä elää (Ryhmäteatteri)
* Urho Kaleva ja Ella Mettänen (ks.yllä)
* Anna Karenina (Tampereen Teatteri)

Anna Karenina (c) Harri Hinkka 

* Teetä vaikka väkisin (Eräs Teatteri)
* Billy Elliot (Tampereen Työväen Teatteri)
* Rakastaja (Teatteri Jurkka)
* Kolme sisarta (Kansallisteatteri)

Kolme sisarta (c) Tuomo Manninen 

* Näytelmä joka menee pieleen ja naurusulakkeen kärähdys (Turun Kaupunginteatteri)
* Eeppinen lastenrunoteatterireissu Espooseen eli Äkkivääriä flamingon sääriä
* Kaasua, komisario Palmu! ja etenkin Kurt Kuurnan roolin Miiko Toiviainen (HKT)
* Saiturin joulu ja Ilkka Heiskanen (Tampereen Teatteri)
* Pukkila ja Kaaskerin Lundström Mikkolan Navetassa Luopioisissa
* Kissani Jugoslavia (Kansallisteatteri)
* Ville Tiihonen Kissana (ks. yllä)
* Pitkän aikatauluväännön jälkeen viimeinkin onnistunut Toni Harjajärven haastattelu
* Samuli Niittymäen "salafanituksen" julistaminen ääneen ja haastatteluhetki

Kissani Jugoslavia (c) Tommi Mattila 

Sormusten Herrat, Julia & Romeo, Valkeakosken "siltsutukset" ja Kolme sisarta tuli nähtyä useampaan kertaan (eli 2-3 kertaa), mutta jotain tapahtui sitten tuon Riihimäen Täti ja minä -hommelin kanssa ja toistaiseksi olen nähnyt sen kuusi kertaa (ja aion mennä katsomaan vielä muutaman kerran, sillä se jatkuu keväällä). Sanomattakin on selvää, että Täti ja minä on Vuoden paras juttu, ellei yksi kaikkienaikojen parhaista. Pisteet siis Riihimäen Teatteriin!

 Kuka sitten ansaitsee tittelin Vuoden Näyttelijä? Oliskos se Miska Kaukonen Klonkkuna Sormuksen Herrasta? Oliskos se Risto Korhonen Sademiehestä? Lari Halme sekä Sademiehestä että Anna Kareninasta? Vai Ella Mettänen Ryhmiksen jutusta? Vai Pia Piltz Anna Kareninan roolista? Jokaiselle ehdottomasti ainakin kunniamaininta, mutta kyllä tuolla joukossa on yksi, joka on muuten varsin uusi tuttavuus minulle, mutta joka on tämän vuoden aikana osoittanut olevansa ennenkaikkea varsin monipuolinen näyttelijä - kaikki menee musikaalista lastenteatteriin, lausuntaan ja mustaan komediaan, ja lisäksi pointseja äänenkäytöstä ja välillä varsin erikoisestakin kehonkielestä.

 Moni varmaan jo arvaakin kuka tämän "himoitun tittelin" saa ... Hän on Eero Ojala, tie-ten-kin. Onnea! Eeron perässä on tullut kuluvana vuonna reissattua Rovaniemelle asti puolikuntoisena yöjunalla, tehty kaksi aamuvarhaista lastenteatterireissua Espooseen ja rampattu Riihimäellä, eli varsin spesiaalia on ollut meno. (Aiempina vuosina tittelin ovat voittaneet Eero Aho, Tomi Alatalo, Joni Leponiemi, Satu Silvo, Sauli Suonpää ja Peter Nyberg joten hienossa seurassa ollaan. Nämä kaikki tosin oikeastaan yhdellä roolisuorituksella...)

Tässä Eero Ojala ilmeisesti valmistautuu pitämään kiitospuhetta... (c) Aki Loponen 

 Teatterivuosi 2019 vaikuttaa hyvin kiintoisalta jo valmiiksi. Laittelen tuttuun tapaan pieniä tärppilistauksia tulemaan keväällä, mutta luvassa on myös jotain hyvin erikoista. Blogini täyttää nimittäin 10 vuotta ja heti vuoden alkuun pistän pystyyn aika mielenkiintoisen kilpailun...

 Teatterikärpänen toivottaa kaikille oikein rauhaisaa joulua ja hyvää uutta vuotta! 

Teatterikärpäsen tärpit loppuvuodelle 2018

Tein tuossa elokuun loppupuolella pienimuotoisen tärppilistan elo-syyskuussa ensi-iltaan tulevista esityksistä, ja lupasin tehdä uuden listan loppuvuodelle, jos muistan. Näyttää vahvasti siltä, että muistin! Muutama esitys tärppilistaltani on vielä näkemättä, mutta voin jo tässä vaiheessa sanoa, että hyvin ovat suosikkini pitäneet. Listan ulkopuolelta ei juuri ole "mustia hevosia" mukaan noussut kuvioitani sotkemaan. Kolme esitystä haluan erityisesti nostaa : Riihimäen Teatterin Täti ja minä, Salon Teatterin Macbeth ja Teatteri Takomon Alien. Siinä kova kolmikko, jolla pärjää jo pitkälle.

 Seuraavaksi sitten tärppinä muutamia nostoja loppuvuoden ohjemistosta. Näistä olen ehtinyt näkemään vasta yhden, muutama on jo ensi-illassa ollut. Tuttuun tapaan listaan esitykset ensi-iltaantulojärjestyksessä, ja kylkeen muutama sana siitä, miksi juuri tämä esitys kiinnostaa.

* Hiljaista musiikkia, Lahden Kaupunginteatteri, ensi-ilta oli 3.10. Ohjaus Jarno Kuosa, rooleissa Teemu Palosaari, Saana Hyvärinen, Mikko Pörhölä ja Liisa Vuori. "Tyylikäs herkkupala hyvää draamaa arvostavalle". Sopii siis minulle oikein mainiosti.

* Puhallus, Lahden Kaupunginteatteri, ensi-ilta oli 6.10. Ohjaus Tommi Kainulainen, rooleissa mm. Tomi Enbuska, Tapani Kalliomäki, Jari-Pekka Rautiainen, Aki Raiskio ja Timo Välisaari. Pari vuotta sitten Kainulainen & kumppanit räjäytti tajuntani Vertigolla, nyt isketään kulttimaineessa olevan rikosleffan teatteriversion pariin. Olin ensi-illassa katsomassa ja kyllä nautin! Näppärä lavastus, ovela juoni, tyylikkäitä herroja ja daameja.

* 9 hyvää syytä elää, Ryhmäteatteri, ensi-ilta 10.10. Ohjaus Kaisa-Liisa Logren, rooleissa mm. Ella Mettänen, Santtu Karvonen ja Pihla Penttinen. "Pienten tilanteiden draama, jonka henkilöt ovat ulospäin vähäpätöistä väkeä, mutta sisältä suuria ihmisiä." Kuulostaa taas ihan minun jutultani tämä!

* Billy Elliot, Tampereen Työväen Teatteri, ensi-ilta 18.10. Ohjaus Samuel Harjanne, rooleissa Osku Perkiö/Jiri Rajala/Simo Riihelä Billy Elliotin roolissa ja lisäksi mm. Petra Karjalainen, Jyrki Mänttäri ja Jussi-Pekka Parviainen. Pikkukaupungin poika haluaa tanssia eikä nyrkkeillä, ja tätä tarinaa olen tätä ennen käynyt itkemässä niin Lontoossa kuin Helsingissäkin. Uskomaton kasvutarina, ja keväällä tuli esittelytilaisuudessa jo kyynelehdittyä, kun pojat vuorollaan esittäytyivät ja lauloivat.

* Anna Karenina, Tampereen Teatteri, ensi-ilta 25.10. Ohjaus Marika Vapaavuori, rooleissa mm. Pia Piltz, Marc Gassot, Pihla Pohjolainen, Turkka Mastomäki, Lari Halme ja Ville Majamaa. Ajai tässä on niiiin monta suosikkiani mukana, että! Anna Kareninasta en ole koskaan nähnyt minkäänlaista versiota, joten mielenkiinnolla odotan. Tällä näytelmällä on kyllä syksyn upeimmat julistekuvat!

Pia Piltz (Anna Karenina) (c) Harri Hinkka 

* Tästä asti aikaa, Seinäjoen Kaupunginteatteri, ensi-ilta 26.10. Ohjaus Christian Lindroos, rooleissa mm. Reeta Vestman, Olli Rahkonen ja Maria Pere. Kolmas nainen -bändin musiikin siivittämä rakkaustarina on jo valmiiksi lähellä sydäntäni, koskapa olen ollut nykyisen aviomieheni kanssa ensitreffeillä kyseisen bändin keikalla... Toki suurena houkuttimena myös kaksikko Olli Rahkonen ja Reeta Vestman.

* Kylä, Teatteri Siperia (Työviksen Kellariteatterissa), ensi-ilta 27.10. Näyttämöllä Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen ja Juha Junttu. "Absurdi komedia autioituvasta maaseudusta, yhtenäiskulttuurin murenemisesta ja mahdottomista haaveista." Teatteri Siperian porukalta voi odottaa ihan mitä tahansa, joten mielenkiinnolla tätä katsomaan.

* Näytelmä joka menee pieleen, Turun Kaupunginteatteri, ensi-ilta 9.11. Ohjaus Mika Eirtovaara, rooleissa Peter Ahlqvist, Teemu Aromaa, Iikka Forss, Stefan Karlsson, Miska Kaukonen, Ella Lahdenmäki, Severi Saarinen ja Riitta Salminen. Kävin jo nauramassa itseni tärviölle tämän näytelmän kanssa Tampereella pari vuotta sitten, ja tällä porukalla ei varmasti mene yhtään sen paremmin putkeen. Pelkäänpä, että naurusulake kärähtää heti ensimetreillä!

* Kissani Jugoslavia, Kansallisteatteri, ensi-ilta 16.11. Ohjaus Johanna Freundlich, rooleissa Toni Harjajärvi, Petri Liski, Sari Puumalainen ja Ville Tiihonen. Tätä näytelmää odotan loppusyksystä ehkäpä kaikkein eniten. Luin hiljattain Pajtim Statovcin samannimisen kirjan, johon esitys perustuu ja huh huh. Jotenkin oli sellainen kutina, että tämän lippukauppa käy kuumana ja ostin heti lipun joulukuulle ja kas, kaikki esitykset ovat jo tässä vaiheessa loppuunmyytyjä...

Toni Harjajärvi (c) Tommi Mattila 

* Rakastaja, Teatteri Jurkka, ensi-ilta 17.11. Ohjaus Essi Rossi, rooleissa Lauri Tilkanen ja Milla Kangas. Harold Pinteriä Teatteri Jurkassa. Täydellistä!

* Kolme sisarta, Kansallisteatteri, ensi-ilta 21.11. Ohjaus Paavo Westerberg, rooleissa Elena Leeve, Marja Salo, Emmi Parviainen, Eero Ritala, Anna-Maija Tuokko, Samuli Niittymäki, Terhi Panula, Esko Salminen, Tuomas Tulikorpi, Olavi Uusivirta ja JUSSI VATANEN! Jes! Näen Vatasen ensimmäistä kertaa näyttämöllä (toki olen nähnyt kerran aiemminkin, mutta siitä on toooodella kauan aikaa). Tsehovin klassikko, Paavo Westerberg, unelmaporukka ja Markus Tsokkisen lavastus. Odotan kovasti!

* Kaasua, komisario Palmu!, Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 29.11. Ohjaus Heikki Kujanpää, rooleissa mm. Kari Väänänen, Petrus Kähkönen, Heikki Ranta, Tuukka Leppänen, Vuokko Hovatta ja Miiko Toiviainen. Ai että, tätä odotan kovasti myös. Eniten kiinnostaa Miiko Toiviainen taiteilija Kuurnan roolissa, saattapi tulla melkoista hahmoa nimittäin...

 Näistä viittä olen varmasti menossa katsomaan (ja yksi tosiaan jo nähty), kyllä harmittaa jos yksikin jäisi näkemättä! Ei muuta kuin tsekkailemaan, löytyisikö joukosta juuri Sinun suosikkisi.

Teatterikärpäsen tärpit syyskuulle

Pirtsakkaa elokuun loppupuolta kaikille teatterin ystäville! Kohtapa tärähtää järjetön määrä ensi-iltoja katsottavaksi ja meikäläinen on jo valmiiksi pulassa, sillä aivan älyttömän paljon on kiintoisaa katsottavaa syyskaudella. Pelkästään elo-syyskuussa olisi tuollaiset kolmisenkymmentä mielenkiintoista ensi-iltaa ja niistä sain mahdutettua toistaiseksi kalenteriini kolmasosan. Pientä karsintaa on siis pakko suorittaa, vaikka kuinka kirpaisisi. Kaikkea kun en mitenkään ehdi katsomaan, sillä lokakuussa iskee uusi ensi-iltaputki ja marraskuussa jatkuu...

Äidinmaa/ Kuopion KT (c) Antti Karppinen 

 Kuten minulla tapana on ollut, listaan tässä kymmenen tärppiä elo-syyskuulle (uusi lista ehkä sitten lokakuussa, jos muistan...) eikä pidä masentua, jos se oma suosikki uupuu joukosta. Näistä 7/10 löytyy kalenteristani jo, joten esitysraporttia on tulossa sitten myöhemmässä vaiheessa. Esitykset ovat ensi-iltaantulojärjestyksessä ja lisänä muutama huomio siitä, miksi juuri tämä on mukana. Mukana myös linkki, joka vie suoraan esityksen tarkempiin tietoihin. Ei muuta kuin tutkimaan!

* Kinky Boots, Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 30.8. Ohjaus Samuel Harjanne, musiikki ja laulujen sanat Cyndi Lauper, kapellimestari Eeva Kontu, rooleissa mm. Lauri Mikkola, Petrus Kähkönen, Tero Koponen, Raili Raitala, Heikki Ranta, Anna Victoria Eriksson, Sonja Pajunoja ja Paavo Kääriäinen. NO NYT HEI!!! Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla osana toista koeyleisöä 1,5 viikkoa ennen ensi-iltaa ja täytyy sanoa, että moista musikaalitykitystä en ole aiemmin nähnyt. Koko teatteri varmaan räjähtää ensi-illassa ilmaan, luulen ma. Iski muuten vahva sääri-, reisi- ja pakarakateus. Korvamatovaroitus on myös hyvä antaa!

Kinky Boots/HKT (c) Mirka Kleemola 

* Tahtien sota, Hämeenlinnan Teatteri, ensi-ilta 1.9. Käsikirjoitus ja ohjaus Heikki Syrjä ja Riku Suokas, kapellimestari Antti Paranko, rooleissa mm. Sami Hintsanen, Mikko Töyssy, Katariina Kuisma-Syrjä ja Aleksi Aromaa. Vuonna 85-tekijöiden uusi pläjäys on siirtynyt vuoteen ´95, jossa iskelmä ja rock ottavat mittaa toisistaan. Biisivalinnoissa näyttää olevan hajontaa aika tavalla, eli laidasta laitaan mennään. Toivo Kärjestä Iron Maideniin...

* Sademies, Tampereen Teatteri, ensi-ilta 7.9. Ohjaus Georg Malvius, rooleissa mm. Risto Korhonen ja Lari Halme. Pahoin pelkään, että roskia menee silmään tässä näytelmässä. Sademies on yksi lempparileffoistani kautta aikojen, ja olen satavarma siitä, että Risto Korhonen tulee sulattamaan sydämet totaalisesti.

Sademies/TT (c) Harri Hinkka 

* Hair, Jyväskylän Kaupunginteatteri, ensi-ilta 8.9. Ohjaus Sini Pesonen, rooleissa mm. Maria Lund, Joel Mäkinen, Eino Heiskanen ja Saara Jokiaho. Hair-musikaalin olen nähnyt viimeksi muutama vuosi sitten Lahdessa, ja se sopi räntäiseen keliin silloin mainiosti. Hippimeininkiä ja tykkejä biisejä! Let the Sun Shine!

* Äidinmaa, Kuopion Kaupunginteatteri, ensi-ilta 12.9. Ohjaus Snoopi Siren, rooleissa mm. Lotta Vaattovaara, Johanna Kuuva, Mikko Rantaniva, Lina Patrikainen ja Ilkka Pentti. Espoon Kaupunginteatterissa kantaesityksensä saanut kotimainen musikaali menee takuulla tunteisiin. Itseäni kiinnostaa kovasti, millaisen version ohjaaja Siren tästä saakaan aikaiseksi, mies kun on yksi lemppareistani kautta aikojen. Kuopion Kaupunginteatterissa on pitänyt visiteerata jo monta kertaa, mutta vielä en ole päässyt sinne asti (Kuopiossa on tullut muuten kyllä käytyä pariinkin otteeseen).

* Gabriel, Kansallisteatteri, ensi-ilta 13.9. Ohjaus Vesa Vierikko, rooleissa Minttu Mustakallio, Karin Pacius, Paula Siimes ja Sampo Sarkola. Aijai, tuskin maltan odottaa millainen ylimakea viettelijä mahtaa olla herra Sarkola... (vähän myös jännittää miten itseni käy hahah).

* Täti ja minä, Riihimäen Teatteri, ensi-ilta 15.9. Ohjaus Taru Kivinen, rooleissa Katja Peacock ja Eero Ojala. Joskohan nyt pysyisin hereillä koko näytelmän ajan? Näin tämän Tampereen Komediateatterissa vuosia sitten (rooleissa Mika Nuojua ja Ulla Tapaninen) ja taisin nukahtaa kesken kaiken... Toinen kerta toden sanoo!

* Syntipukki, Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 18.9. Ohjaus Pentti Kotkaniemi, rooleissa mm. Santeri Kinnunen sekä liuta TeaKin väkeä. Tämä on senverran kiintoisanoloinen juttu, että laitoin tärppeihin toisenkin HKT:n esityksen. Syntipukki lienee näytelmänä tuttu monille, mutta tässäpä roolit arvotaan ennen jokaista näytöstä ja sen aikana vielä pariin otteeseen. Mitä vaan voi tapahtua, ja sehän on parasta se!

* Alien, Teatteri Takomo, ensi-ilta 21.9. Ohjaus Jukka Ruotsalainen, rooleissa Joanna Haartti, Joonas Heikkinen, Olli Riipinen ja Niina Hosiasluoma. Takomolla on ollut aina varsin kiintoisia ja hämmentäviäkin esityksiä, ja tämä vaikuttaa työryhmänkin puolesta jo valmiiksi sellaiselta, että tulen katsomaan sitä syvän ihmettelyn ja ihailun vallassa. Toivottavasti ei mene yöunet!

* Macbeth, Salon Teatteri, ensi-ilta 28.9. Ohjaus Pauliina Salonius. Meikäläinen ei ole todellakaan mikään Shakespeare-tuntija eikä liiemmin ihailijakaan, mutta Salon Teatterin viimesyksyinen Jekyll&Hyde oli sellaista herkkua, että vieläkin heikottaa muistelu. Pakkohan tätä on mennä katsomaan, etenkin kun Lady Macbethin roolissa suuresti fanittamani Merita Seppälä.

 Tässä siis kymmenen tärppiä ja sekalaisia syitä käydä katsomassa juuri nämä. Lisäksihän syyskuussa olisi luvassa mm. Chess-musikaalia Svenska Teaternissa, Mustaa Saaraa Kansallisteatterissa, Noraa Teatteri Jurkassa, Varissuota Turun Kaupunginteatterissa, Esitystalous 3:ta Espoossa, Viimeistä laivaa Kotkassa, Miehen kylkiluuta monessakin teatterissa, Tämä on ryöstö! Työviksessä, Sound of Musicia Lahdessa ja monia monia muita. Niin, ja Eero Aho Kekkosena HKT:llä!

Nykypäivän kirje korinttolaisille / Tommi Kinnunen

 Muutama viikko sitten kirjailija/opettaja Tommi Kinnunen kertoili Twitterin puolella kirjoittaneensa kesänovellin ja pohdiskeli, mitä sen kanssa tekisi. Pienenä vitsinä heitin, että laittaisi tekstin minulle ja julkaisisin sen tässä blogissa kesäyllätyksenä lukijoilleni. Idea oli sen verran mainio, että Tommi otti yhteyttä ja tarjosi novellinsa sijaan tekstiä, joka on alunperin kirjoitettu Tanssiteatteri ERI:lle osaksi isompaa kokonaisuutta. Tekstien pohjalta syntyi tanssiteos "Sata lasissa - rakkauden viiltoja" vuonna 2017. Dance Info Finlandin sivuilla teoksesta kerrotaan mm. seuraavaa : "Tommi Kinnunen on luonut kudelmia, joissa rakkaus sykkii, särkyy ja viiltää. Arjen kauneus raamittaa kertomusten koskettavuutta, jossa onnen kyyneleet vaihtuvat unelmien sirpaleisiin." (Ohessa linkki teoksen traileriin.)

 Tommi Kinnuselta on ilmestynyt kaksi kirjaa (Neljäntienristeys ja Lopotti) ja lisäksi hän on kirjoittanut mm. novelleja, radio-oopperalibreton sekä näytelmä-ja kabareetekstejä. (Edit. Kolmas kirja Pintti julkaistiin elokuun puolivälissä.) 

(c) Teatterikärpänen 

                                                                                        Nykypäivän kirje korinttolaisille 

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus tekee muksun kanssa isänpäiväkortin, vaikka se edellinen unohtui tiskipöydälle ja sai perjantaina kahvia niskaansa. Rakkaus ei kersku, eikä rehentele täyttäneensä tiskikoneen vaikka ei ollut oma vuoro.

Rakkaus ei etsi omaa etuaan eikä yritä väittää että on toisen vuoro herätä ja vaihtaa vaippa, vaikka ei ole. Anteeksi se viimeöinen. Rakkaus ei myöskään katkeroidu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa, varsinkaan jos toinen tarkoituksella soitti etukäteen ja kertoi että menee poikien kanssa myöhään. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Aika lailla kaiken. Ainakin mun äiti oli sellainen. Minäkin yritän, mutta olen siinä vielä vajavainen.

Rakkaus ei koskaan katoa, vaan muistaa sen hetken, kun istuttiin kahdeksan vuotta sitten järvenrannan syksyisillä kallioilla ja naurettiin lokeille. Rakkaus istuu pyyhkeenmutkassa saunan jälkeen pukuhuoneen penkillä ja uskoo, jos sille sanoo, että näyttää että se on laihtunut. Rakkaus lähtee mukaan tattimetsään ja jopa syö ne sienet. Se sanoo sinulle, että voit sinä mennä tyttöjen kanssa ulos, vaikkei olisi sitä mieltä ihan oikeasti.

Kun olin lapsi, minulla oli lapsen ajatukset. Nyt minä olen mies ja käytän pyöräilykypärää, enkä edes yritä siirtää niitä formula-veehooässiä deeveedeelle, kun ei kai niitä sitten tule katsottua. Ja saat sinä tuoda sen jumppapallon autotalliin, mutta sovitaanko että jonkinlainen kolkka siellä kuitenkin säilyisi hiekkapuhallusta varten. Tai voihan sen ulkonakin tehdä, vaikka naapurin Maarit on niin käärmeissään, kun viimeksi sen meni pyykki likaiseksi. Jos viitsit, niin sanotko sille, että sinä käskit. Että en minä huvikseni enkä piruuttaan.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on se, että sinä katkaiset romanttisen komedian puoli yhdeksän uutisten ajaksi. Tuotko Sennille sitä persikkapilttiä, jos käyt töiden jälkeen kaupassa? Minä ostin sinulle illaksi siideriä jo. 

 Tämän pienen yllätyksen kera toivottelen lukijoilleni hyvää loppukesää, pidän pienen tuumaustauon ja palailen taas asiaan (ja asian viereen) kunhan teatterit aktivoituvat syyskauden myötä.