Kalle Lambergin tapasin syyskuun alkupuolella aurinkoisella terassilla Helsingissä, ennen Pahuus-näytelmän ennakkoesitystä.
Paimiossa 1987 syntynyt Kalle on horoskooppimerkiltään vesimies. ”Pidän itseäni kylläkin turkulaisena, sillä ollessani 9-vuotias muutimme Turkuun. Tosin paimiolaiset paikallislehdet pitää mua aina paimiolaisena... Tällä hetkellä asun Helsingissä, mutta Turkuun olisi tarkoitus taas mennä takaisin. Olen kevääseen asti vierailijana siellä Linnateatterissa”, Kalle kertoo.
Mitä harrastat? ”Harrastuksille ei oo ollut tässä nyt kauheesti aikaa, mutta kesällä löysin nyt tuon frisbeegolfin ja sen kanssa tuli touhuttua viime kesänä. Footbagia potkin (tosin huonosti, mutta kiva on yrittää) ja yritän myös laulaa mahdollisimman paljon, se on sellainen mitä haluaisin kehittää.”
Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”No kilpatanssi on ainakin! Sitä tuli nuorempana jossain vaiheessa kokeiltua ennen kuin teatteri imaisi mut mennessään. Huomaa kyllä, että jonkinlaiset pohjat siitä tanssista on kyllä ainakin jäänyt. Muut sanoo, en itse niinkään, että komedia ja koomiset kyvyt on mulla jokseenkin hyvät.”
Minkä taidon haluaisit osata? ”Se on näinkin perusjuttu kuin uimataito. Se on nimittäin mulla vähän kyllä jäänyt. Olisi pitänyt olla silloin altaassa kun olin siellä parketilla, heh! Se on sellainen perustaito jonka haluaisin oppia. Sitä aatteli silloin kun pääsi kouluun, että ei sitä nyt tällä alalla varsinkaan tartte uimataitoa, mutta yllättävän monessa jutussa sitä on sitten tarvittu ja pari vaaratilannettakin tullut sen takia...Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja opetella.”
 |
| kuva Teatterikärpänen |
Onko suvussasi muita tällä alalla olevia? ”Olen suvun musta lammas. Lähimmäs ehkä kulttuuria oli mun isä, joka tosin oli ravintola-alalla, mutta perusti Turkuun sellaisia ravintoloita, jotka tuli kulttuuriväen kantapaikoiksi. Sitten hän oli näissä Vares-kirjoissa ja leffoissa yks niistä hahmoista, jotka on oikeesti olemassa, eli Uuden Apteekin Otto. Hän jaksoi aina nälviäkin mulle siitä, että kumpi tässä on näyttelijä, et hän on sentään ollut elokuvissakin. Mua söi aina niin paljon ne kommentit!”
Osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”En ainakaan hyvin, rumpuja yritän soittaa, mutta siinäkin on mun vanhin pikkuveli (16v) niin omaa luokkaansa. Ei oo mitään soitinta tullut sillai ikinä harrastettua, että olisi käynyt jossain soittotunneilla tai jotain. Rumpuja on kiva soittaa, kun niistä saa jotain ääntä aikaiseksi sillai, että se kuulostaakin joltain. Kitaraa mä haluaisin osata soittaa, se olisi hienoa!”
Mitä alan opintoja olet suorittanut? ”Olen nyt valmistumassa, tämä ”Pahuus” on mun taiteellinen opinnäytetyöni, eli pitäisi alkaa pikkuhiljaa valmistuun, koulustakin ollaan sitä mieltä... Viime keväänä olis pitänyt periaatteessa valmistua, kun tuli viisi vuotta täyteen. Lukion jälkeen mä pääsin suoraan Teakiin, ekalla yrittämällä pääsin sisään. Vuonna 2006 mulla oli jo hakupaperit valmiina, mutta jänistin ja jätin ne muhimaan pöytälaatikkoon. 2007 sitten hain uudestaan. Yks vanhoista ja parhaista ystävistäni, Tilkasen Lauri, pääsi 2006 kouluun ja siitä mulle tuli ehkä semmoinen fiilis, että se onkin mahdollista. Sitä ennen ei ollut ketään tuttuja päässyt sisään”, Kalle muistelee.
Milloin kiinnostuit teatterista? ”Äidin kautta, hän on meikkaaja-maskeeraaja ja ollessani 6-vuotias hän oli Sauvon kesäteatterissa hommissa. Sinne tehtiin silloin Peer Gynt ja sinne tarvittiin pientä poikaa, ja siihen pääsin mukaan. Siitä se tavallaan sitten lähti. Siitä mä sitten menin Paimio-Sauvon lasten-ja nuortenteatteriryhmään. Sit oli vuosi-pari taukoa ja muutettiin Turkuun. Sieltä sitten löytyi enemmän näitä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Keskiaikaisilla markkinoilla olin näyttelemässä ja sit löytyi toi Turun Nuori Teatteri. Koulunäytelmissä aikoinaan olin myös esiintymässä aina kun oli mahdollista. Sukujuhlissa olen nuorempana ja nyt sitten vielä vanhempanakin esiintynyt jonkun verran, et aina kun tarvitaan jotain ohjelmaa niin ”Kalle esittää jotain!” Koulussa olin luokan pelle, olisi pitänyt keskittyä vähän enemmän niihin muihin, tai en tiiä! Nythän sitä sitten ollaan tällä alalla!”
Miksi halusit näyttelijäksi? ”Mikähän se silloin aikoinaan oli se syy, sitä mä en tiiä. Silloin se oli varmaan vaan se, että musta se oli hauskaa ja kivaa. Sitä kautta kuitenkin löytyi se oma juttu ja alkoi sitä harrastaa sitten. Vuosien varrella se on tietenkin vähä aina muuttunut se syy, että mikä milloinkin... Teininä se oli julkisuus ja tyttöjä ja kaikkee ja tämmöisiä haastatteluja ja sai olla yleisön edessä. Tällä alalla saa tavallaan tehdä kaikkee ja olla mitä vaan, jotta pysyy tuoreena koko ajan, tai on ainakin tähän asti pysynyt. Tapaa mahtavia ihmisiä ja eri ihmisiä, joilla on kuitenkin samat arvot ja samat kiinnostuksen kohteet.”
Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit ja oletko tehnyt muita töitä aiemmin? ”Vaihtoehto B olis varmaan ollut toi ravintola-ala, sitä teinkin siinä kun 18 täytin. Se tuli enemmänkin tuolta perheen kautta. Veli ja isä oli ravintola-alalla, ja ite katoin niitä vähän silleen ylöspäin. Jos en olisi tällä alalla, tekisin varmaan pääsääntöisesti ravintola-alan hommia.”
”Olen ollut autokuskina ja kuljettanut kaasuputkia, mikä on ollut siis ehkä mielenkiintoisin homma. Olin just saanut ajokortin ja piti peräkärryn kanssa mahdollisimman pienistä koloista peruutella ja se oli ihan hirveetä ja mä olin ihan rikki aina työpäivän jälkeen!”
 |
| Kallea ujostuttaa... |
Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia? ”Ulkomailta ehkä komediataitojensa takia on Jim Carrey ollut aina lähellä mun sydäntäni. (toim.huom. Tässä vaiheessa viereisessä pöydässä soitetaan vapputorvea, vaikka on syyskuu ja sekös naurattaa.) Se on oikee semmonen Amerikan idoli ollut mulle ihan pienestä pitäen. Suomesta mä oikeestaan arvostan ihan kaikkia, jotka on saaneet elätettyä itsensä ja perheensä tän alan avulla ja niitä on paljon. Yksi sellainen nuoremman polven näyttelijä, jonka töistä oon aina tykännyt on Tommi Eronen, joka on myös mun kumminäyttelijäni, eli hän auttaa mua tuolla koulussa. On aivan mahtavaa, että semmoinen on ollut, koska aika paljon on sellaista tähän alaan liittyvää kysyttävää, mitä ei oo uskaltanut tai viittinyt tuolla koulussa kysyä.”
Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä? ”En tiiä onko ketään sellaista tiettyä, mutta totta kai se olisi tohon edelliseen vastaukseen liittyen eli Tommin kanssa olisi kyllä hieno tehdä ja näkis samalla, että onko mies puheittensa väärtti...”
Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Ennen tota Pahuutta ja ennen Linnateatterin Kenttä-näytelmää, joka oli tossa kesällä 2011, olin tehnyt aika lailla komediaa pelkästään ja kyllähän se näkyy nyt tässäkin kun sitä Kenttääkin tehtiin, niin aina sinne mentiin komedian kautta, koska se on itselle niin vahva. Sitä ennen toivoin, että saisin tehdä jotain vakavaakin, mutta ei mulla oo mitään semmoista että ”voi kun saisi tehdä Nummisuutarit tai jotain”
Missä eri teattereissa olet näytellyt ja omasta mielestäsi tärkeimmät roolityösi? ”Turun Nuoressa Teatterissa näyttelin koko lapsuuteni ja nuoruuteni, sitten Linnateatterissa, Kotkan Kaupunginteatterissa, Kansallisteatterissa ja sitten olen vieraillut Lahdessa Vanhassa Jukossa. Siinähän ne. Tähänastisista hienoin ja opettavaisin on ollut varmaan Naantalin Seitsemän Veljestä, sain olla komedian ammattilaisten kanssa oppipoikana. Siellä otettiin kyllä luulotkin pois heti, etten kyllä mitenkään päässyt helpolla siinä. Tää Pahuus on kyllä kans omassa lajissaan todella hieno ja oon tosi tyytyväinen tähänkin.”
Mikä on parasta työssäsi? ”Se on tämä monipuolisuus ja se, että pysyy tuoreena ja saa tehdä monia eri juttuja. Rahan takia tätä ei kannata tehdä!”
Entä miinuspuolia? ”Vähän sama kuin plussapuolellakin, eli se vaihtuvuus ja työkaverit saattaa vaihtua aika nopeeseen tahtiin ja ehkä se, että se vie aika paljon aikaa. Itellä ei oo vielä lapsia, mutta jos olisi niin se tasapainottelu kodin ja työn välillä... Joskus tehdään todella pitkää päivää, et miten ne ihmiset siinä ympärillä jaksaa. Tavallaan nyt jo on huomannut sen, että ei oo nähnyt esim. veljiä tai siskoja pitkään aikaan. Joutuu paljon oleen eri kaupungeissa, olin tuossa Kotkassakin välillä ja niitä ei nähnyt melkein ollenkaan. Tälläkin hetkellä on työtahti niin kova, ettei oo ehtinyt näkeen oikein ketään. Onneksi perhe ymmärtää sen jo, että se on nyt näin. On mulla muutama ystävä, jotka ei oo tällä alalla ja ne ymmärtää sen, että muutaman kuukauden välein joku Kalle soittaa ja haluaa nähdä. Se on mahtavaa, kun niiden kanssa voi puhua sitten taas ihan muista jutuista kuin teatterista!”
Millaisessa roolissa koet olevasi omimmillasi? ”Sellaisessa kevyessä komediassa, missä on nopeita leikkauksia ja nopea tempo. Onkohan mulla ADHD?” Kalle naurahtaa.
Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Suurin inspiraatio esim. tossa Pahuudessa on työryhmä. Jos se toimii, se ruokkii sitä inspiraatiota kyllä todella paljon. Tämän näki myös esim. siinä Naantalin Seitsemässä veljeksessä, et meillä oli aivan loistava porukka ja siinä oli hyvä olla. Tuli sellainen rauha, että voit vaan olla ja tehdä!”
Kärsitkö esiintymisjännityksestä? ”Jonkun verran. Sellaista perus hikoilua ja muuta, mutta ei mulla mitään sellaista paniikintapaista ole. Mä kirjoitin mun kandin lopputyön pelosta ja esiintymisjännityksestä ja tutkin aihetta tarkemmin. Haastatellessa kollegoja huomasin, että oli aika vaikeeta saada ihmisiä edes puhumaan siitä. Se oli tavallaan vielä tabu, et sitä ei haluu että kukaan saa tietää, et vaikuttaako se jotenkin työnsaantiin ja sellaista. Jätin ne haastikset siitä lopullisesta työstä kuitenkin pois, käytin niitä vaan materiaalina siinä omassa pohdinnassani, en laittanut ees sitaatteja tai mitään. Ensi-ilta-aamuna mua muuten jännittää ihan kauheesti se illan esitys ja sit se laantuu, ja taas just ennenku menee lavalle niin se pikku pelko tulee uudestaan.”
Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja” ennen esitystä? ”Aina ennen esitystä mä haluan olla todella ajoissa paikalla, parikin tuntia aiemmin ja sit mä odottelen yksin siellä. Tulee eka rauhoittuminen kun pääsee sinne niin kuin itse paikkaan. Sit mä kuuntelen musiikkia napeista ja oon sillei, ettei tartte koko ajan kelata sitä itse juttua päässään. Sit 30min ennen esitystä mä käyn kattomassa, että kaikki tavarat ja rekvisiitat on paikallaan, mitä ei kyl Kansallisteatterissakaan tarttis tehdä, mutta se on Turun Nuoresta Teatterista jäänyt että ”pidätte huolta omista tavaroistanne”. Kansallisessahan on tyyppejä joiden työ on pistää ne tavarat paikoilleen ja niillä on listat ja kaikkee, mut mun on pakko käydä vielä itse tarkistamassa ne. Siitä tulee kans oma rauhansa siihen itse työhön”, Kalle kertoo.
Onko tullut vastaan mitään sellaisia taikauskoon liittyviä juttuja? ”Ehkä yleisin mihin mä oon törmännyt on se, että teatterissa ei saa viheltää ja mä kyllä viheltelen ihan järkyttävän paljon, koko ajan! Mua on muistutettu siitä kyllä että niin ei saisi tehdä. Se on ehkä niin, että jos joku tietty juttu jää tekemättä tai ei sais rauhassa laittaa kamoja päälle tai jotain, niin se luo siihen esitykseen painetta. Vaikka sä olisit ehtinyt ihan hyvin, mutta oot tehnyt sen 30min tai 45min myöhemmin kuin normaalisti niin apua!”
Oletko koskaan nähnyt Kansallisteatterin kummitusta? ”Siellähän on useampikin kummitus, ja meillä on tuolla pienen näyttämön sivussa sellainen lista kaikista kummituksista, mitä teatterissa on ja mitä kaikkee ne tekee ja mihin kellonaikaan. Toi on siis niiiiin pelottava talo! Se on niin sokkeloinen ja sit kun se on vanha rakennus, mua ei saisi kyllä jäämään sinne yöksi millään! Vinnarin Jesse, joka on tässä Pahuudessa myös, unohti laukkunsa kerran vahingossa sinne pienen näyttämön sivuun ja siellä oli jo kaikki valot sammutettu. Se sanoi, ettei oo ikinä pelännyt niin paljon kuin silloin, kun joutui menemään sinne yksin ja kännykän valon kanssa etsi sitä laukkuaan. Itse en oo törmännyt kummituksiin vielä. Yksi tarkistaa ovia et ne on varmasti lukossa, yks menee hissillä siellä ilman päätä... Sit on semmosia, että ne on nähty mutta ei tiedetä mikä se niiden juttu on, et mitä ne tekee. Siellähän on myös kaksi asuntoa tavallaan, niin siellä on yks joka viikkaa rooliasuaan. Se on kyllä kauhee se lista, ei halua edes lukee mitä kaikkee siinä on kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan heti!” Kalle kertoo vapputorven säestämänä...
Kerro joku hassu kommellus! ”No viime kesänä tehtiin Turkuun sitä Kenttä-nimistä näytelmää ja meitä oli vaan kaks eli minä ja Holopaisen Johannes, joka on myös tuossa Pahuudessa. Mulla oli meneillään sellainen monologi siinä ja Johannes heittää tikkaa mun takana, ja ykskaks koko yleisö repee nauramaan ihan täysillä! Se mun monologi ei oo mitenkään hauska, vaan vähän semmoinen paasaava ja mä aattelen, että mitä ihmettä ja katson taakseni. Johannes on vetänyt pipon silmille ja nauraa täysillä. Mä yritän jatkaa, mutta siitä ei tuu yhtään mitään kun yleisö nauraa ja kysyn hahmona Johannekselta, että mitä tapahtui. Se oli heittänyt tikan sellaisen pienen vajan katon kautta muurin yli ja siellä takana menee kävelykatu ja tikka oli lentänyt sinne. Me oltiin ihan kauhuissamme, että onko se osunut johonkin. Ei onneks kuulunut mitään. Myöhemmin mentiin ettimään sitä tikkaa eikä edes löydetty sitä, että kai joku mummo on menny siitä ja ihmetelly vaan kun päätä jomottaa...” nauraa Kalle.
Kerro joku hyvä muisto! ”Tuossa 1,5v sitten pääsin ekaa kertaa elämässäni äidin ja siskon kanssa ulkomaille lomalle, Egyptiin. Kaikilla oli mahdollisuus lähteä reissuun ja saatiin aikataulut sovitettua. Se oli kyllä todella mukavaa!”
Kerro vähän tulevista rooleistasi! ”Linnateatteriin tulee keväällä 2013 ”Monsteri olohuoneessa”. Viime keväänä musta tuli Turun Nuoren Teatterin taiteellinen johtaja ja siinä on hommaa. Keväällä saatan siirtyä myös ohjaushommiin. Pakko saada ohjata kevyitä juttuja, komediaa, kun mä en oo mikään ohjaaja ja se on ainut laji josta mä tiedänkin jotain.”
 |
| Haettiin katu-uskottavaa ilmettä... / kuva Teatterikärpänen |
Onko sinulla jotain mottoa? ”Yks on sellainen, mitä mä aina hoen ja sanon aina jätkille just ennen esitystä ”Ruvetahan riehumahan”. En mä edes tiedä mistä se on tullut ja miksi mä sanon sen...”
Mistä haaveilet ja missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? ”Haaveilen, että saisin perheen jossain vaiheessa … ihan sellaisia perusjuttuja. Sais töitä tällä alalla ja saisi elätettyä itsensä ja perheensä, se riittäisi mulle. Kymmenen vuoden päästä mulla on lapsia, yksi tai kaksi, olisi oma talo (tai pankilla se siinä vaiheessa olisi vielä). Olisin saanut ehkä tehdä paljon eri hommia ja olisin tyytyväinen jossain esim. kiinnitettynä näyttelijänä. Sovitaan uusi haastis kymmenen vuoden päähän ja tehdään päivitys. Ja huomataan että mikään ei oo muuttunut!” Kalle nauraa ja nauretaan lisää, kun taas kuuluu vapputorven ääni.
Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi? ”Et jos mä uimaan opin ja nää hommat ei onnistu, niin sit mä haen kyllä poliisiksi!”
Osaatko imitoida ketään? ”Meillä on semmoinen Pokkaklubi-niminen juttu, mitä on vedetty ympäri Suomea ja siinä on sellainen imitointitehtävä ja mä oon siinä kyllä varmaan siis, no Mikko Virtanen ja minä, ollaan Suomen huonoimmat imitoijat. Oikeesti jos pitää kuulostaa joltain niin ei kyllä tuu mitään! Sillehän ihmiset kyllä sit nauraa, kun se ei kuulosta keneltäkään tunnetulta henkilöltä.”
Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Oiiiii, nyt pitää oikein miettiä! Mikä olisi sellainen kaikista siistein, jolla olisi vähiten paineita... Kyl mä luulen että se olisi toi Batman. Se olis helppo. Suurentais vaan niitä varusteita et ne menis mun päälle. Siksi Batman, kun se olis muuten tavallaan normaali mut sillä olisi kuitenkin kaikkia siistejä vempaimia. Sit jos se ei joskus jaksais tehdä yhtään mitään, niin se vaan olis ja antais roistojen melskata pitkin kaupunkia.”
Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Kai sitä pitäisi varmaan itseään tutkiskella ensin vähän siinä, että mikä tässä on meininki. Sit mä tälläytyisin ja lähtisin käymään vähän baarissa ja katotaan miten flaxi käy. Ja sit olis pakko ettii sellainen paikka, missä tuuli puhaltais ylöspäin ja voisi tehdä Marilynit!” Kalle hehkuttaa ja nauraa.
Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Ottaisin tietokoneen, jossa olisi netti niin voisi pyytää kavereita sinne. Jaa ei olisi nettiyhteyttä? Voi ei. Ottaisin tietokoneen silti ja muutaman tuotantokauden Simpsoneita. Ottaisin paljon hyvää ruokaa ja pakottaisin Hans Välimäen sinne kokkaamaan joutessaan mulle gourmetpizzaa ja muuta. Juomaksi ottaisin cokista ja lonkeroa.”
Jos saisit tilaisuuden mennä aikakoneella menneisyyteen, minne menisit? ”Menisin siihen päivään kun mä pääsin Teakiin, koska siitä mä en muista kauheesti, se meni ihan sumussa se päivä. Klo 12 sai tietää tulokset ja sen jälkeen oli sellaista haipakkaa... Voisin mä myös mennä katsomaan Vartiovuorenmäeltä Turun paloa, turvallisesta paikasta! Ja oman isän kanssa ekaan Ruisrockiin, se oli siellä ja oli aika häröä meininkiä.. ”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus
Mistä sanasta pidät vähiten? - Arvostella
Mikä sytyttää sinut? - Huumorintaju
Mikä sammuttaa intohimosi? - Välinpitämättömyys
Mikä on suosikkikirosanasi? - Mummo ei saa lukea tätä eikä muutkaan isovanhemmat! Se on vittusaatana tai vitunvitunvittu...
Mitä ääntä rakastat? - Sunnuntaiaamuna kahvinkeitin
Mitä ääntä inhoat? - Herätyskello
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Poliisi
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Toimistohommissa neljän seinän sisällä
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - No tule nyt sitten!
