Haastattelussa Milla Kangas ja Lauri Tilkanen

Teatteri Jurkassa pyörii syksyllä 2018 (ja keväällä 2019) Harold Pinterin näytelmä "Rakastaja", jonka rooleissa loistavat Milla Kangas ja Lauri Tilkanen. Minulla oli reilut puoli tuntia aikaa haastatella Millaa ja Lauria takahuoneen puolella esityksen jälkeen, koska oli kiire bussiin - ja niinhän siinä sitten kävi, että juttuhetki hiukan venähti ja bussi lähti lähes samalla sekunnilla saatuani itseni penkkiin istumaan, eli läheltä piti! 

Aluksi tiedoksi, että Kokkolasta kotoisin oleva Milla on syntynyt 1981, Laurin juuret taas sijaitsevat Karinaisissa Varsinais-Suomessa ja hän on syntynyt 1987.

Mitä teet vapaa-ajallasi? ”Mä yritän kovasti harrastaa jääkiekkoa ja kiipeilyä, aikaa on rajallisesti mutta pyrkimys on ainakin kova! Työt kun menee periodimaisesti ja ollaan paljon aikatauluissa kiinni, on hankalaa olla mukana missään säännöllisessä harrastustoiminnassa. Vapaalla tulee vietettyä paljon aikaa perheen parissa.” (Lauri)

”Mullakin on pienet lapset (1v ja 3v), ei ole paljoa vapaa-ajanvietto-ongelmia kyllä. Liikuntaa harrastan mielelläni, ja välillä on kiva päästä itsekin teatteriin katsomaan tärkeitä juttuja. Viimeksi olen nähnyt Kansallisteatterissa Lemminkäisen. Laurin kanssa kävimme katsomassa Tainaronin, siinä oli ohjaajana Essi Rossi, eli sama ohjaaja kuin tässä Rakastajassa.” (Milla)

Missäs vaiheessa teatterikärpänen puraisi? ”Yläastella menin ilmaisukerhon tyyliseen juttuun, silloin ei vielä näyttelijän ammatti käynyt mielessä. Lukioaikoina alkoi sitten tapahtua enemmän – olin mukana silloisen rock-jazzkoulun toiminnassa, jossa tehtiin monta teatterijuttua, laitettiin myös ystävien kanssa muutama proggis pystyyn. Kaupunginteatterissa olin Sound of Musicissa Lieslin roolissa ja se oli ensimmäinen kosketus ammattiteatteriin.” (Milla)

”Mä pääsin 11-vuotiaana Turun Vartiovuoren kesäteatteriin ja sen jälkeen menin harrastajateatteriin (Turun Nuori Teatteri) jossa olin seitsemän vuotta, aina lukion loppuun asti. Kirjoitusten loppuvaiheessa piti alkaa miettiä, että mitähän sitä tekisi. Kyllä lukioaikoina kävi jo mielessäni, että mitäs jos tästä näyttelemisestä tulisikin ammatti. Pääsimme samana vuonna Millan kanssa TeaKiin, vuonna 2006.” (Lauri)

Onko missään vaiheessa ollut mielessä jokin muu ala, suunnitelma B? ”Lukioaikoina mulla oli mielessä kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutten koskaan hakenut minnekään muualle. Esimerkiksi kauppakorkeaan olisin voinut hakea, suvussani on sen alan porukkaa. Siinä vaiheessa mulla ei ollut mitään selkeää ajatusta siitä, mikä musta tulee isona. Nyt voin sanoa, että hyvä että kävi näin ainakin toistaiseksi.” (Lauri)

”Mulla vierähti tovi ennen kuin pääsin TeaKiin. Sitä ennen opiskelin muusikoksi musateatteripuolelta Lahdesta ja pop/jazz-opintojakin. Musiikki on ollut mulla aina vahva vaihtoehto. Kävin mä lukion jälkeen pyrkimässä kääntäjäksikin, en päässyt...” (Milla)

Minä vuonna valmistuit TeaKista? ”Mä valmistuin 2010, pikkuisen aiemmin kuin muut eli neljässä vuodessa. Sain hyväksiluettua muita opintojani tähän yhteyteen.” (Milla)

”Mä valmistuin 2012, olin yhden extravuoden vielä päälle.” (Lauri)

Milla ja Lauri (c) Teatterikärpänen

Mainitse joku oma roolityösi tai koko proggis, joka on ollut itsellesi jollain tavalla tärkeä. ”Vaikea kysymys… Kaikki työthän ovat jollain tavalla aina merkittäviä ja tärkeitä itselleni. Voisin vastata tämän Rakastajan, nyt kun tähän on palattu taas kymmenen vuoden jälkeen. Teatterikouluaikoina se oli ensimmäisiä vähän isompia juttuja ja silloin se oli hyvin tärkeä työ meille molemmille ja tähän oli kiva palata nyt.” (Lauri)

”Siinä tuli kyllä onnistumisen kokemuksia, tavoitti ehyen kokonaisuuden silloin. On ollut hienoa päästä tekemään Rakastaja uudestaan. Voisin mainita myös edellisen työni, Aurinkoteatterin Saalistajat. Se oli omassa fyysisyydessään ihana haaste. Viimeisimmät työni ovat molemmat olleet hienoja haasteita, ja täysin toistensa vastakohtia. Ihan parasta!” (Milla)

Mikä on noin yleisesti ottaen haasteellisinta teatterin tekemisessä? ”Kaikki proggikset ovat omanlaisiaan prosesseja, välillä prosessimuotoisessa tekemisessä on haastetta löytää ”se juttu”, kulma tai väite ja oman kokemukseni mukaan aika usein mennään ihan kalkkiviivoille, ensi-iltaviikolle, ennen kuin asiat ratkeavat. Aina ne jollain tavalla kuitenkin ratkeavat!” (Lauri)

”Mun mielestä haastavinta on lähinnä oman pään sietäminen prosessissa. Sieltä tulee kaikenlaista viestiä ja täytyy neuvotella itsensä kanssa, että mikä on tämän jutun kannalta olennaista. Epävarmuuden sietäminen on usein näissä prosesseissa haastavinta, ja sehän tiivistyy aina ensi-iltaa kohti. Miten elää sen kanssa? Miten puhdistaa sitä pois? Miten keskittyä vain työhön ja juuri siihen hetkeen, mitä ollaan juuri nyt tekemässä? Näin vanhemmiten oon kyllä oppinut kestämään tätä paremmin.” (Milla)

Mistä sitten nautit eniten? ”Tuntemattomaan kurottaminen ja yhdessä löytäminen. Itsensä haastaminen fyysisesti ja henkisesti. Parhaimmillaan ihana heittäytyminen.” (Milla)

”Vuorovaikutus vastanäyttelijän ja yleisön kanssa. Vaikka olisi kuinka tarkkaan treenattu, joka esitys on hyvin erilainen ja yleisön energia on erilainen, ja meidän energiamme myös. Rakastaja kestää tunnin, ja siinä aika paljon ollaan kontaktissa ja eletään sitä hetkeä. Se on nautinnollista, jännittävää ja kuumottavaa samaan aikaan.” (Lauri)

kuva Rakastajasta (c) Marko Mäkinen

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut? ”No nytpä kysymyksen pistit! Tulee heti paineita siitä, että pitäisi vastata jotain suurta….” (Milla)

”Oppeja on matkanvarrella saanut paljonkin ja koko ajan niitä tulee lisää, mutta mitään kirkasta ajatusta ei kyllä nyt tule mieleeni...” (Lauri)

”Tämän näytelmän inspiroimana vastaan nyt, että ”kohti toista”! Mulla on tapana jäädä pyörittelemään ja pohtimaan asioita niin näyttämöllä kuin omassa elämässänikin. Menee kohti toista ihmistä – oli se sitten ystävä, parisuhde, työkaveri. Tämmöinen tärkeä ajatus tuli nyt mieleeni.” (Milla)

”No minäkin kyllä nyt kehittelen jotain tähän näytelmään liittyen… ”Päin vaaraa”. Sopii niin näyttelijäntyöhön kuin elämään yleensä. Ei voi tietää ellei mene asiaa kohti. Oon yrittänyt tätä viimevuosina noudattaa. Kohti tuntematonta. Pois omalta mukavuusalueelta. Pelottavissa asioissa on jotain sellaista, joka täytyy vaan kokea ja kohdata. Sen myötä niistä tulee tutumpia.” (Lauri)

”Just näin! Kun miettii tätä Jurkkaakin, niin kymmenen vuotta sitten en olisi pystynyt tulemaan tänne tätä esittämään, tuohon pieneen tilaan.” (Milla)

Mitä on teatterin taika? Voiko sitä selittää, vai murtuuko taika? ”Mulle teatterin taika voi merkitä moniakin asioita, mutta eniten se on energiaa ja vuorovaikutusta, joka on läsnä jokaisessa esityksessä. Hengitämme yhdessä yleisön ja vastanäyttelijöiden kanssa, siinä on jotain maagista.” (Lauri)

”Ei teatterin taika selittämällä mihinkään pakene… Mitenkään tyhjentävästi en osaa tätä selittää, mutta ensimmäisenä mieleeni tulee tihentynyt energia ja läsnäolo. Ihminen on loputtoman mielenkiintoinen esimerkiksi tässä Jurkan tilassa, hän saapuu paikalle ja istuu, ja sitähän voisi katsella loputtomasti.” (Milla)

”Joskus yllättää itsensä näyttämöllä, tekeekin yllättäen jotain tietynlaisen impulssin mukaan. Se on kiintoisaa, ja sellaiseen tilaan pitäisi myös pyrkiä.” (Lauri)

Millainen vastanäyttelijä on Lauri Tilkanen? ”Laurihan on ihan mahtava! Hänellä on hieno intensiivinen läsnäolon taito, jota voisi kai myös karismaksi kutsua. Siihen energiaan on helppo vastata ja lähteä yhdessä tekemään.” (Milla)

”… mulla on halu ratkaista asioita. Anteeksi, huutelen täältä nyt väliin omia kommenttejani, mutta tämä koskee meitä molempia kyllä.” (Lauri)

Entä millainen vastanäyttelijä on Milla Kangas? ”Hänen kanssaan on helppo näytellä, hän on tilanteessa läsnä ja meillä on hyvä kontakti. Muuta ei tavallaan tarvita, kaikki on vastausta toisen impulsseihin. Milla on tarkka ja taitava, ja hänen kanssaan on helppo puhua ja avata tilanteita, väittää vastaankin mutta sekin on osa prosessia.” (Lauri)

Taustalla tallenne TeaKista (c) Marko Mäkinen 

Kerro joku legendaarinen sählinki. ”Taisi olla ”Pohjalla”-näytelmän ennakko, katsomo ei ollut täynnä. Yhdessä kohtauksessa potkaisen tuolia ja se pyörii pitkin lavaa. No, sillä kerralla tuoli jatkoi pyörimistään ja lensi suoraan katsomoon! Samassa näytelmässä lensi tulitikun hehkuva pää suoraan katsojan syliin. Mä jäin katsomaan minne se lentää, sieltä sitten näytettiin katsomosta että kaikki ok. Silloin kymmenen vuotta sitten Rakastajassa kävi kerran niin, että tässä kun kaadetaan viskit päälle niin mä liukastuin ja lensin selälleni. Se näytti itse asiassa aika hyvältä ja näytti siltä, että se kuuluu esitykseen mukaan!” (Lauri)

”Tässä Rakastajan ensi-illassa mulla irtosi korkokengän korko… Harrastajateatteriaikoina Famen loppukiitoksissa kävi kerran niin, että basisti/näyttelijä hyppäsi niin korkealle kiitoksiin tullessaan, että hänen päänsä osui kattorakenteisiin ja siihen putosi lattialle elottomana. Huh, siihen loppui kiitokset ja ambulanssi kutsuttiin paikalle. Hän selvisi kyllä, sai aivotärähdyksen.” (Milla)

Nyt muihin aiheisiin. Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi viihdykkeeksi siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Joku hyvä kirja… ja konjakkipullo.” (Lauri)

”Joo, hyvän paksun kirjan mäkin ottaisin. Ja mozzarellapizzaa! ” (Milla)

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne menisit? ”50-luvulle olisi siistiä mennä fiilistelemään.” (Lauri)

”Mä menisin 20-luvun Pariisiin taiteilijaelämää seuraamaan.” (Milla)

Jos sinun elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi? ”Se olisi farssi! Niin kuin elämä itse. Tai musta komedia, tunnin kestoltaan. Kompakti, en tykkää pitkistä näytelmistä.” (Lauri)

”Joku kolminäytöksinen juttu. Ilo-tuska ja sitä kolmatta en nyt keksi hah.” (Milla)

Lopuksi Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä, joka osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi täsmennettyäni, että ei saa miettiä liikaa eikä tarvitse selittää vastausta sen tarkemmin. Joka välissä nauratti ja paljon. (Laurin vastaukset suluissa)

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus (Kaipaus)

Mistä sanasta pidät vähiten? - Yrjö (Rakkaus)

Mikä sytyttää sinut? - Läsnäolo (Nauru)

Mikä sammuttaa intohimosi? - Analyysi (Agressio)

Suosikkikirosana? - Voi perse (Saatana)

Mitä ääntä rakastat? - Kuovi (Lapsen nauru)

Mitä ääntä inhoat? - Saneeraustyöt (Hammaspora)

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Ihmisoikeusjuristi (Kirurgi)

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Lääkäri/sairaanhoitaja (Patologi) 

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Ihana nähdä sua! (Tervetuloa!)

Rakastaja / Teatteri Jurkka

Rakastaja / Teatteri Jurkka

Ensi-ilta 17.11. 2018, kesto n 1h (ei väliaikaa)

Käsikirjoitus Harold Pinter
Suomennos Juha Siltanen
Ohjaus Essi Rossi
Skenografia Aino Koski
Äänisuunnittelu Pauli Riikonen
Valosuunnittelu Saku Kaukiainen

Rooleissa : Milla Kangas ja Lauri Tilkanen (ja mystinen maitomies...)

 Harold Pinter kuuluu niihin näytelmäkirjailijoihin, joiden tekstejä haluaisin nähdä Suomen teattereissa paaaaljon enemmän. Ennen Rakastajaa olin nähnyt Pinteriltä kaksi näytelmää, "Petos" ja "Ruokahissi", joita molempia yhdisti varsin yllättävät käänteet ja intensiivinen ote, jossa hienosti korostui näyttelijäntyö eri vivahteineen. Tiesin ennalta, että aikamoista herkkua on tarjolla, kun Pinterin "Rakastaja" nähtäisiin syyskaudella suosikkiteatterissani (tätä jaksan aina hehkuttaa hamaan loppuun asti) Teatteri Jurkassa - ja kieltämättä vähän jännittikin, että miten kuumottava tunnelma salissa saataisiin aikaan kun aihe on mitä on. Tai mistän minä tiesin aiheesta mitään, näytelmä ei ollut tuttu yhtään ja sepäs olikin passeli juttu se. Jos nimenä on Rakastaja ja lavasteena lähinnä sänky, mietin että kannattaako tällä kerralla parkkeerata suosikkipaikalleni eturiviin vai meneekö linssit huuruun. Tekstissä tuskin käsiteltäisi fiinisti vaikkapa teenjuontia tai työmatkan pituutta, mutta väärässäpä olin...

 Aluksi saamme katsella tovin vanhalta tallenteelta kahden naamioidun henkilön tanssia (myöhemmin selvisi, mistä taltiointi oli peräisin). Yllättäen edessämme onkin oikeasti muuveja vetämässä vielä meille tuntematon pari, liikkeet ovat kuin soidintanssia ja sanaton kutsu tuntemattomaan. Katseet polttavat ja ilma jo sakenee. Naisen silmänisku, yhteinen sopimus ja kuittaus. Game is on. Leikki/peli/jahti?

 Hetkeä myöhemmin Sarah (Milla Kangas) viimeistelee päiväpeiton laskoksia ja tsekkailee, että kaikki on kunnossa Häntä varten. Aviomies Richard (Lauri Tilkanen) on valmistautumassa salkkuineen töihinlähtöön. Keskustelu on varsin avointa. Vaimon rakastaja saapuu jälleen illalla - se tuntuu olevan, ihme kyllä, miehelle ihan okei. Pitää muistaa pysyä poissa ennaltasovitun ajan, viipyä työmatkalla tovin pitempään ettei vaan saavu kotiin kesken kaiken. Heippa rakas, nähdään myöhemmin. Mukavaa iltaa. Mietin, että näilläpä on erikoinen sopimus ja ei kyllä onnistuisi itseltäni. Tai ehkä sittenkin...? Richard poistuu ovesta kadulle ja viileää, raitista ilmaa tuulahtaa ovesta sisään. Tunnelma pysyy kuitenkin varsin sähköisenä, latausta on ilmassa enemmän kuin tarpeeksi. Kattotuuletin hurisee hiljalleen. Valot himmenevät. Jostain kaukaa kuuluu oven kolahdus ja Rakastaja astuu huoneeseen. Sarah´n huulet raottuvat aavistuksen, vilkaisen muita katsojia vaivihkaa ja käy mielessä "olisitpa nähnyt ilmeesi"-ajatus. Mahdankohan itse näyttää samalta? Silmät kiiluen tuijotetaan kohtalaisen raamikasta miestä, jolla muutama otsakiehkura on karannut juuri sopivasti ja paita auki hän lähestyy naista... ja yritetään näyttää siltä, että ei tässä mitään. Teatteriahan tässä vaan katsotaan, ei muuta!

 Jestas tätä kiehtovaa, sensuellia, selvästi vaarallista leikkiä! Tohtiiko edes katsella ja vielä lähietäisyydeltä? Kyllä tohtii ja saa ja pitää katsoa, kun koskettaa ei saa. Enpä ole ennen nähnyt yhtä aistikasta appelsiininsyöntiä, tupakanpolttoa, korttipeliä, mikrofonin pitelyä... Ja sitten myöhemmin ihan oikeasti siemaistaan kupponen teetä. Tallenteellakin on teerituaali käynnissä ja siinä hokaan, että tosiaan, tuohan on TeaKista samasta näytelmästä kymmenen vuoden takaa. Sama työryhmä, välissä vuosia ja etenkin elettyä elämää, tietoa ja kokemusta. Pirun kiehtovaa!

 Erikoinen maitomieskin piipahtaa mestoilla ja Richardkin palailee töistä. Jokin kuvioissa kuitenkin mietityttää ja sitten sen tajuan. Onko teatterissa mikään muu parasta kuin omien korvien välissä kaikuva "HEEEETKINEN mitäs täällä oikein nyt tapahtuu!" Se on koukuttanut ennenkin, jaksaa yhä koukuttaa, pitää hereillä.

 Onhan tämä nyt aikamoinen veto. Hämmentää, yllättää, kiihottaa, kaikkea mahdollista. Tekee olon jopa vähän surulliseksi ja epämukavaksi. Kun odotukset ja toiveet eivät kohtaa... Mitä jää jäljelle? Pelkkiä kuoria, kaikki mehut imetty kuiviin, jaloissani pyörivä ristijätkä. Nopeat syövät hitaat. Syksyn esitykset taitavat kaikki olla loppuunmyytyjä ja lisäesityksissä muutama lippu jäljellä. Vaan josko tulisi lisäesitysten lisäesityksiä ja taas kymmenen vuoden kuluttua päivitetty versio?

 Esityksen jälkeen oli pienoinen yleisökeskustelu, jossa Lauri Tilkanen, Milla Kangas ja ohjaaja Essi Rossi kertoivat esityksen teemoista, yhteisestä historiastaan ja siitä, miksi se piti tehdä uudelleen juuri nyt. Lauri ja Milla ovat kurssikavereita TeaKista, ja siellä tosiaan tuli nuorena ja kokemattomampana sama teksti vedettyä muutaman kerran. Hyvin toimivat kyllä Millan ja Laurin kemiat yhteen, sähköä ja jotain mystistä muutakin oli ilma sakeana. Tämä kuuluu niihin esityksiin, joita ei voi oikein sanoin kuvata. Pitää nähdä ja kokea itse.

 Meikäläinenkin sitten rohkeni "kolmanneksi pyöräksi" vielä yleisökeskustelun jälkeen, teimme nimittäin pienimuotoiseksi tarkoitetun haastattelun, joka lähti vain hivenen käsistä loppumetreillä ja ehdin juuri ja juuri bussiin, johon olin ostanut ennakkoon lipun. Kerrankos sitä Rakastajan tähden bussista myöhästyttäisiin... Pysykää siis kuulolla!

 Teatteri Jurkka ja Pinter ei näemmä petä koskaan! Eläköön!

Esityskuvat (c) Marko Mäkinen

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Teatteri Jurkka!)