Kadotetut / Arx-Stage

Kadotetut / Arx-Stage, Verstas-näyttämö

Ensi-ilta 12.4. 2017, kesto noin 1h (ei väliaikaa)

Ohjaus ja käsikirjoitus Antti Kemppainen
Näytelmän ideointi Arx-Stagen nuoret ja Antti Kemppainen
Puvustus Arja Huntti
Lavastus Kentti Amp (kuka lieneekään...)
Teknikko ja tuottaja Juuso Suuronen
Äänituki ja jeesi Harri Neuvonen
Tuotanto Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX ja Hurja Tuotanto

Näyttelijät : Jenna Liiti, Jenna Seppälä, Iida Salminen, Titta Toivanen, Saga Hankaniemi, Rosa Niemi ja Roni Poussu

 Perinteisesti olen käynyt keväisin katsomassa Arx-Stagen esityksiä ja ilollahan näitä nuoria seuraa. Tällä kertaa esityskausi näyttää olevan viikkoja aiemmin kuin tavallisesti, yleensä kun olen mennyt katsomaan varsin kesäisissä tamineissa ja nyt sateli vielä lunta.

 "Kadotetut" on Arx-Stagen panostus Suomi100-juhliin, tai oikeammin Suomi150-juhlallisuuksiin, sillä näytelmä sijoittuu vuoteen 2067. Täytyy kyllä sanoa, että näistä kekkereistä on juhlat kaukana. Minä en tykkää sivistyssanoja viljellä kovasti, mutta olen oppinut uuden sanan - dystopia. Se tarkoittaa tulevaisuutta, joka on kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Kaikki aikuiset ovat kuolleet kaikenmaailman kulkutauteihin ja superbakteereihin ja pohjattomaan nälkään, elossa ovat vain lapset ja nuoret. Ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Erinäisiä ryhmiä elelee metsissä, olemassaolostaan päivittäin taistellen tavalla tai toisella.

(c) Antti Kemppainen

 Joukko naisia on elänyt ryhmänä pitkään, porukassa on selkeästi havaittavissa niin johtajahahmoa kuin niitä, jotka haluaisivat tehdä asiat toisella tavalla. Päivittäinen tutkimusretki lähistölle on tuottanut tällä kertaa oudon tuloksen - pari ryhmän jäsentä kantaa ryhmän majapaikkaan mystisiä tavaroita, joiden tarkoitusperiä voidaan vain arvailla. Katsomosta on helppo havaita, että kyseessä on niin kännykkää kuin videonauhuriakin kaukosäätimineen, mutta miten niitä laitteita tutkailisit, jos näkisit ne ensimmäistä kertaa ikinä? Yllättäen Nokia-merkillä varustetussa kapineessa onkin vielä virtaa jäljellä ja sinne ilmestyy jotain... kenties viesti? Mutta keneltä?

 Myöhemmin pari naista lähtee etsimään lisää tavaroita samasta paikasta kuin edelliselläkin kerralla, ja palatessaan kantavat mukanaan veristä kääröä. Käärön sisältä löytyy jotain, mikä on ehdottoman kiellettyä tämän porukan keskuudessa. Löydöksellä on mukanaan muistikirja, josta löytyy outoja asioita ja karttoja. Kuka tämä tyyppi on? Mitä hänelle kannattaisi tehdä? Onko tyypistä apua vai pelaako hän jotain peliä?

 Esityksen lyhyt kesto tarjosi hyvin intensiivisen otteen ja paikoitellen olo oli aika ahdistavakin. Tunnelma oli jännärimäinen, jota vielä korostettiin valoilla ja yllättävällä pimeydellä ja asetelmien muutoksilla. Kuka ottaa nokialaisen kautta yhteyttä ja ketä vastaan porukka lähti aseet tanassa? Se jäi itse kullekin pohdittavaksi. Paikoitellen tuli mieleeni sarja Black Mirror, joka myös sijoittuu tulevaisuuteen ja kertoo siitä, mitä kaikkea kamaluuksia nykytekniikalla saadaan mahdollisesti aikaan. Kun kaikki sarjassa käytetyt kikat on tehty mahdolliseksi, jää luultavasti jäljelle juuri tämänkaltainen maailma. Ilman sähköä ja kaikenmaailman laitteita, joilla yhteydenpito ja -otto on helppoa, on ihmisellä aika orpo olo. Turvaa haetaan vain omasta yhteisöstä, jossa kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ilman minkäänlaista sooloilua. Muuten käy huonosti. Ottaako vallan feminatsit, jonnet, dannyt (vaikkei edes pidä miehen musiikista...), sepot vaiko kenties järviset? Onko vielä muitakin?

 Varsin kiintoisa veto jälleen Arx-Stagen porukalta! Toteutus oli yllättävä, synkkäkin mutta samalla jotenkin raikas. Nuoret ovat niin hyviä ja luontevia, kehitystäkin taas havaittu! Vähän moitetta siitä, etten kunnolla kuullut mitä nauhoitteessa puhutaan. Ääni oli tarkoituksella konemainen, mutta joutui oikein pinnistämään että jotain edes kuuli.

Esitys vielä tiistaina 18.4. (klo 13 ja 19) Verstas-näyttämöllä Hämeenlinnan Teatterissa.

Turvassa? ja Jee! Sukset! / Arx-stage

Turvassa? ja Jee! Sukset! / Arx-stage, Hämeenlinna

Ensi-ilta 11.5. 2016, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen)

 Antti Kemppaisen ja Henna-Maija Alitalon ohjaamat nuorten teatteriryhmät esittivät jälleen pari hyvin elämänmakuista näytelmää. Ensi-iltaan en ehtinyt, mutta seuraavan aamun klo 10 "koululaisnäytökseen" kylläkin. Paikalla ei tosin koululaisia ollut, vaan isohko ryhmä suomenkielen opiskelijoita opettajansa kera. Väliajan jälkeen sitten tosin katosivat mystisesti, mutta se on sitten taas ihan toinen juttu...

 Aamun ensimmäinen näytelmä kantoi nimeä "Turvassa?". Näytelmän oli ohjannut Henna-Maija Alitalo ja käsikirjoituksesta vastasivat nuoret itse. Tapahtumat sijoittuivat perhekotiin, jossa aluksi joukko nuoria pistää pystyyn luvattomat pirskeet. (Heräsi kyllä kysymys, minkä perhekodin keittiössä on vastaava määrä viinipulloja jemmassa? Taitaa väellä olla vähän enemmänkin luurankoja kaapissaan.) Porukassa on myös uusin tulokas Jake (Jimi Koski), joka vaikuttaa aika äkkipikaiselta ja aggressiiviseltakin. Pullonpyöritystäkin pelataan, ja 'totuus ja tehtävä'-leikissä paljastuu vähän arkaluonteisiakin asioita. Jokainen nuori on muutenkin oma persoonansa, ja jokaisella taisi olla oma salaisuutensa. Suurinta salaisuutta yritti varjella kuitenkin perhekodin ohjaaja Marjatta (Titta Toivanen), jonka oma tytär Roosa (Taru Lahtinen) oli samassa talossa lukkojen takana ollut ties kuinka kauan. Kodin pitäisi olla turvapaikka, mutta tämä oli kyllä kaikkea muuta etenkin Roosalle, ja muillekin nuorille se oma koti oli täysin mahdoton paikka. Maailma on kuitenkin mahdollisuuksia täynnä, jos vapaus koittaa, ja se koittikin vähän kyseenalaisella tavalla. Hienosti nuoret kyllä jälleen olivat saaneet tarinankerronnan toimimaan ja olivat kaikki varsin luontevia lavalla. Miniteatterin Wenla Männistönä hurmanneen Taru Lahtisen väkevä roolityö jäi kyllä parhaiten mieleeni, toki kaikissa muissakin on ainesta vaikka mihin, ja hienoa on ollut nähdä näitä samoja nuoria aikaisempinakin vuosina. Lavalla nähtiin Anni Vuorinen, Elena Partanen, Amelia Santamäki, Luukas Sihvonen, Taru Lahtinen, Meri Haavikko, Jenna Liiti, Jimi Koski, Titta Toivanen ja Petra Toivonen. Valoista vastasi Erno Liukkonen ja äänistä Miika Heinonen.

(c) Antti Kemppainen ja Titta Toivanen

 Väliajan jälkeen jatkettiin sitten uusin porukoin, ja yleisöstä oli tosiaan yli puolet teillä tietymättömillä. Sitäkin suuremmalla innolla sitten kehiin! Toisen näytelmän oli käsikirjoittanut ja ohjannut Antti Kemppainen, ja näytelmän nimi oli "Jee! Sukset!". Aluksi tutustuimme Aleksiin ja Siskoon, jotka ovat sisaruksia. Aleksi tuntui ajautuneen huonoihin porukoihin, ja huumeriippuvuuden ja velkojen takia ajautui tahtomattaan pikkurikolliseksi keikkahommiin. Melkoisia näkyjäkin poika joutui houreissaan katselemaan. "Mä taidan olla tosi sekaisin!" Sisko taas kärsi mielenterveysongelmista, mutta ei sitä veljelleen ollut tunnustanut missään vaiheessa. Mystisesti piti helteelläkin pitkähihaisia paitoja. Sisko ajautui vanhan koulukaverinsa kautta omituisen "mietolaislahkon" kokoukseen, jossa kuljettiin vanhanaikaisissa verkkareissa ja hiihtohaalareissa sekä vannottiin Juha Miedon ja mämmin nimeen. Pääsiäisen ihme oli jotain aivan muuta, mihin olemme tottuneet. Näytelmän nimi juontaa juurensa tämän uskonlahkon huutoon. Melkoisen karismaattinen saarnaaja oli kyllä tämä lahkon johtaja Igor Kaakko (Teo Nurminen) ja touhu ja uho nauratti niin, että miehenikin meinasi pudota tuolilta. Mietolaisuus vaikutti aika vängältä toiminnalta, täytyy kyllä myöntää... No, sisarukset taisivat löytää ratkaisun ahdinkoonsa. Hyvin tämäkin porukka veti, hitusen koomisempaa menoa oli kuin ensimmäisessä jutussa. Rooleissa olivat Leija Reilin, Veikka Nieminen, Aino Ruotsalainen, Teo Nurminen, Iida Salminen, Roni Poussu, Veera Kärki ja Jenna Seppälä. Ideointi oli nuorten, lavastus Arxin ja Erno Liukkosen käsialaa. Luotsin pukuvuokraamosta oli löytynyt koko ihana urheilupukuloisto.

 Hyvä Arx-stage, ensi vuonna taas uudestaan!