Hämeenlinnan Kesäteatterille

Tämä teksti on alunperin julkaistu Hämeen Kaiku-verkkolehdessä, mutta laitan sen nyt tännekin, jotta blogini lukijatkin pääsevät mukaan muisteloihin tarvittaessa...

 Lokakuun viimeisellä viikolla 2014 me kulttuurinystävät saimme kuulla huonoja uutisia; Hämeenlinnan Kesäteatteri r.y. on jättänyt konkurssihakemuksen. Viimeisenä keinonaan kesäteatteri anoi kaupungilta 90 000 €:n lainaa, jotta selviäisi muutaman tappiollisen kesän jälkeisistä veloistaan kuiville. Kaupunki ei laina-anomusta hyväksynyt ja siten kesäteatterille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ns. laittaa rukkaset naulaan.

Kirjahyllyssäni komeilee Irmeli Virtasen koostama kirjanen Hämeenlinnan Kesäteatteri r.y:n vaiheista. ”Kiertotähdestä kiintotähdeksi – Ensimmäiset 15 vuotta” on teoksen nimi. Haikeus valtaa mielen. Eipä ollut kesäteatterista kiintotähdeksi. 25 vuotta on kuitenkin pitkä aika. Konkurssiuutisen jälkeen Hämeen Sanomissa kyseltiin kaupunkilaisilta, jäävätkö nämä kaipaamaan kesäteatteria. Neljästä vastaajasta vain yksi jäi kaipaamaan. Mielenkiintoista oli kuitenkin kaikkien vastaajien jatkokommentti kysymykseen : ”En tosin ole Hämeenlinnan kesäteatterissa vuosikausiin käynytkään, muualla kylläkin.”

Kesäteatteri kärsi yleisökadosta, jonka syyksi moitittiin huonoja ohjelmistovalintoja. Väki rynni bussilasteittain täältä esimerkiksi Valkeakoskelle, Pyynikille ja Heinolaan. Totuus on kuitenkin se, että täällä tehtiin vuosien saatossa niin paljon musiikkipitoisia iloitteluita, että se tie koluttiin loppuun. On ymmärrettävää, että ohjelmistosta vastaavat halusivat kokeilla jotain muuta vaihtelunkin vuoksi. Itsekin teatterien suurkuluttajana otin riemumielin uudistukset vastaan, mutta suureen yleisöön ei toisenlainen meininki sitten uponnutkaan. Kansa halusi ja haluaa kesäteatteriltaan kevyttä farssia ja musiikki-iloittelua, ja sekin on ymmärrettävää. Missään ei kuitenkaan ole sellaista lakia, jonka pohjalta kesäteatteriohjelmistoja pitäisi rakentaa. Esimerkiksi Lautsiassa nähty Anna-Liisa ei todellakaan ollut kevyttä ja iloista, mutta silti väki täytti mukavasti Hauholla katsomon. Jaksan ihmetellä eniten ehkä sitä, että Hämeenlinnan kokoisesta kaupungista ei riittänyt kuluneenakaan vuonna katsojia Kaupunginpuistoon kuin ripaus. Missä on perinteet ja ylpeys oman kaupungin kesäisestä kulttuurista? Eikö ihmisillä tullut missään vaiheessa mieleen, että käymällä kesäteatterissa ja tukemalla oman kaupungin kulttuurielämää varmistetaan toiminnan jatkuvuus myös tulevina vuosina? Moni moitti lehtienkin palstoilla tämänvuotista esitystä ja harmittavan moni moitti esitystä, vaikkei sitä edes itse nähnyt... Tiedän monia, joiden kesäisiin perinteisiin kuului reissu Kaupunginpuistoon, väliaikakahvit ja makkarat – oli esitys sitten millainen tahansa. Arvostan tuonkaltaista toimintaa, sillä nämä ihmiset viis veisasivat arvosteluista tai naapurien kommenteista. He tulivat paikalle siksi, koska yksinkertaisesti halusivat tulla. Satoi tai paistoi.

Ihana kesä 2012 Tuukka, Teemu ja Mikko (c) Teatterikärpänen

 Itse astelin Kaupunginpuistoon ensimmäistä kertaa kesällä 1998, jolloin näytelmänä oli Maiju Lassilan klassikko Tulitikkuja lainaamassa (päärooleissa Risto Korhonen ja Perttu Pesä). Olin välittömästi myyty. Kaupunginpuiston ainutlaatuinen tunnelma ja meininki veivät mennessään, ja myöhemmin liityin kahvilaporukan talkooväen joukkoon. Kesäni ovatkin kuluneet mukavissa merkeissä kesäteatterin parissa, olen tutustunut huikeisiin alan ammattilaisiin ja saanut monia uusia ystäviä talkooväen joukosta. Tällä hetkellä on vähän outo olo, koska ensi kesäksi ei ole mitään vastaavaa luvassa tällä hetkellä.

Minä jään kaipaamaan Hämeenlinnan Kesäteatteria ja tiedän, että meitä on monia. Toivon, että jokin taho nyt tarttuisi tilaisuuteen ja jatkaisi Kaupunginpuistossa kesäteatteritoimintaa tavalla tai toisella. Kesäteattereita toki kaupunkimme laajalta alueelta löytyy, mutta nyt puuttuu paikka, jonne voisi kätevästi mennä vaikkapa kävellen.

Niin, ja kiitos Hämeenlinnan Kesäteatterille menneistä vuosista! Mitä muistoja teille jäi?

Orkesteri - The Everlast / Hämeenlinnan Kesäteatteri

Orkesteri - The Everlast / Hämeenlinnan Kesäteatteri

Ensi-ilta 10.7. 2014, kesto noin 2h (väliaikoineen)

Käsikirjoitus : Okko Leo

Musiikki : Olavi Uusivirta

Ohjaus : Martti Töttölä

Rooleissa : Marika Heiskanen, Risto Korhonen, Sauli Suonpää, Matti Onnismaa ja Kalle Pylvänäinen

 Orkesteri - The Everlast sai kantaesityksensä lokakuussa 2013 KOM-teatterissa. Näytelmästä on tehty myös kuunnelma ja Matti Ijäksen ohjaaman leffan kuvaukset taitavat olla jo purkissa. Tulossa on myös kirja, eli Orkesteri on taipunut jo moneen eri muotoon. Hämeenlinnan Kesäteatteri sai kunnian viedä bändiltä kesäteatterineitsyyden, ja ensi-iltaa juhlistettiin eilen aurinkoisissa ja rennoissa tunnelmissa.

 Näytelmä kertoo nimensä mukaisesti The Everlast-bändistä, jonka tähtihetket taitavat olla takanapäin ja nyt on jämähdetty tekemään satunnaista hää-ja juhlakeikkaa cover-tyylillä. Tapahtumat sijoittuvat keikkapaikan kulahtaneeseen takahuoneeseen, jonka seinillä repaleiset keikkajulisteet ja seinäkirjoitukset kertovat omaa historiaansa. Tunnelma on sangen odottava. Bändin "pomo" Jase (tai Jaze, ihan miten haluatte) on pahasti myöhässä ja vihdoin paikalle klenkattuaan alkaa loputon "Jätkät hei!"-hehkutus. Jase (Kalle Pylvänäinen) on saanut juonittua paikalle Idols-tähti Simone Päiväperhosen (Marika Heiskanen) ja luvassa olisi tykkikeikka, jonka jälkeen Tavastia ja Stockholm olisivat vain suupaloja tulevan megakiertueen varrella. Muut bändin jäsenet, "vanhan liiton konkarimuusikko" Rane (Matti Onnismaa) ja uusin tulokas Timi (Sauli Suonpää), ottavat uutiset innostuneesti vastaan, mutta basisti Halla (Risto Korhonen) suhtautuu ideaan varsin nuivasti, onhan kyseessä hänen pikkusiskonsa ja verihän on vettä sakeampaa. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan putkeen, ja Simonen saavuttua paikalle porukka saa keskenään keiteltyä niin uskomattoman sopan aikaiseksi, että ei voi muuta kuin katsoa monttu auki. Miten saadaan pariin tuntiin mahdutettua karjalanpaistit, pussukat, Metallican ongelmat, Sherlock Holmesit, prepaid-liittymät ja zeniläisyys? Tule Kaupunginpuistoon ja hämmästy...

Timi, Jase, Rane ja Halla / (c) Esko Tuovinen

 Musiikkipitoisiin näytelmiin ja farssikohkaamisiin tottuneelle Orkesteri - The Everlast saattaa aluksi olla hämmentävä kokemus. Mitä ihmettä, eihän lavalla tapahdu mitään, kundit vain löpisevät keskenään ja jauhavat epäolennaisuuksia. Ja kuitenkin tapahtuu koko ajan. On keskityttävä kuuntelemaan, mitä siellä oikeasti puhutaankaan. Jase puhuu kuin ruuneperi ja hyvillä puhelahjoillaan hän on saanut jo aikojen alussa muiden varauksettoman luottamuksen, kukaan ei ole edes älynnyt kyseenalaistaa mitään. Timin nuoruuteen ja kokemattomuuteen vedotaan jatkuvasti, "ole sinä poika hiljaa kun et tiedä mistään mitään". Rauhallisen perusmiehen henkilöitymä Rane liputtaa henkisen kasvun puolesta ja puhuu kirjaimellisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kuppi menee toki rauhallisellakin miehellä nurin siinä vaiheessa, kun mennään erittäin henkilökohtaiselle alueelle. Kaiken keskellä häslää Halla, joka suhtautuu vähän neuroottisella tarkkuudella tiettyihin asioihin ja jankkaa niitä sitten loputtomiin. Porukan ulkopuolelta totuuden torvena toimii sitten Simone. Näytelmä kulkee alaotsikolla "tutkielma solidaarisuudesta" ja sitä tämä totisesti on. Jokainen pelaa omaa pussukkaansa omalla tavallaan, mutta yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä löytyy yllättävien tilanteiden kautta. Kuulostaako tutulta? Vähän kärjistetysti voisi todeta, että samat tyypit löytyvät lähes jokaiselta työpaikalta tai kaveripiiristä, ja mitä naurettavimmista asioista on sukset menneet joskus ristiin ja yhteinen rakentavassa hengessä aloitettu palaveeraus on kääntynyt lopulta mykkäkoulun puolelle. Itseäni huvitti suuresti monikin repliikki, koska mieleeni tuli vahvasti eräs tietty ystäväni. Häntä kun muinoin vaivasi suunnattomasti ero yhtiövastikkeen, hoitovastikkeen ja rahoitusvastikkeen välillä, ja selostukseni eroista sai farssimaiset piirteet ja niin ison riidan, että koko ystävyys oli koetuksella. Ilahduttavaa tässä oli se, että samainen ystäväni istui eilen ensi-illassa edessäni ja nauroi läpi koko näytelmän sydämensä kyllyydestä. Onnellinen on se, joka osaa nauraa myös itselleen.

Sisko ja sen veli / (c) Esko Tuovinen

 Orkesteri - The Everlast ei ole perinteistä kesäteatteria, mutta toimii mainiosti myös ulkotiloissa, mikä nyt tuli todistettua. Näytelmä tarjoaa katsojalle kivasti haastetta ja monia mahdollisuuksia oivaltaa asioita. Komiikkaa ei tuoda eteen suoraan tarjottimella kuin paikoitellen, huumori syntyy jätkien keskinäisestä sanailusta, kemioista ja valtasuhteista. Välillä naurattaa ihan pelkästään se, että miten noi voi olla noin hölmöjä ja eikö kukaan nyt tajua mitä ovat itselleen tekemässä. Itse pidin myös siitä, että koko ajan ollaan tilanteessa, missä ei yhtään tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Siksi en halua juonenkäänteistä sen enempää paljastella, koska kummallisuuksia riittää ja annetaan jokaisen tehdä omat aavistuksensa siitä, miten tässä tulee lopulta käymään.

Tekstaria pukkaa / (c) Esko Tuovinen

 Teksti on näyttelijöille aika haasteellista, koska sitä on paljon ja varsinaista toimintaa vähän. Virtuoosimaista porukkaa on näyttämölle saatu, ja ohjaaja ja visionääri Töttölä on saanut kaivettua tyyppien parhaat puolet esiin. Kun näin näyttelijälistan ensimmäistä kertaa, sanoin ääneen "Jesh!" Olin salaa toivonut esim. näkeväni Risto Korhosen Hallan saappaissa. Matti Onnismaa on elementissään Ranen roolissa, jossa hänen jäyhä miehekkyytensä on passelisti edustettuna. Marika Heiskasen taidot ja loistokkuus ei itselleni tule yllätyksenä, sen verran usein olen häntä lavalla nähnyt. Porukan minulle uusin tuttavuus Kalle Pylvänäinen on hieno oivallus Jasen rooliin. Erityismaininnan arvoinen on kuitenkin Sauli Suonpää, joka hämeenlinnalaisista juuristaan huolimatta ei taida olla kovin monelle tuttu nuorukainen. Nautinnolla seurasin etenkin Saulin fyysistä otetta Timistä, ilmeitä ja elekieltä, ja sitä, miten montaa eri puolta Timistä näytelmän edetessä löytyi. Ujosta, välillä pelokkaastakin pojasta löytyi tarvittaessa rohkeutta pitää puoliaan, innokasta heittäytymistä asiaan kuin asiaan ja vähän maanista kieli poskessa-tyylistä härskeilyäkin. Hyvä Sauli!

 Näytelmän päätyttyä katsomosta poistuttaessa oli hyvä pöhinä päällä ja sieltä sun täältä kuului tyytyväistä myhäilyä. "Tätä on odotettu, kunnon teatteria!" Iso kumarrus siitä, ettei esim. Simonen roolissa nähdä ketään iskelmätähteä. Loppuun olisin suonut näkeväni vielä yhden kunnon yhteishengennostatushuudon, ja leditaulua olisi voinut hyödyntää vieläkin enemmän, kun sellainen nyt oli tarjolla.

STUPP ! Tämä kesä ollaan nyt näin.

Orkesteri - The Everlast saa täydet viisi tähteä *****

ps. Kaupunginpuistoon ja sieltä pois pääsee nyt myös kesäteatteribussilla, lisätietoja tämän linkin alta. Saman sivun alla olevaa Marika Heiskasen kuvaa klikkaamalla löytyy Marikan haastis.

(näin esityksen kutsuvieraana)

The Everlast forever!

The One and Only Risto Korhonen...

Muutama päivä enää Orkesteri - The Everlastin ensi-iltaan... Tänään julkaistiin kesäteatterin sivuilla seuraava haastattelu, ja vuorossa oli ei enempää eikä vähempää kuin Risto Korhonen.

 Herralla on sydämessäni ihan spesiaalipaikka, sillä Risto on oikeastaan syyllinen koko teatterikärpäsyyteeni. Ennen kävin vain muutaman kerran vuodessa teatterissa, mutta Riston tultua Hämeenlinnan Kaupunginteatterin näyttelijäksi 90-luvun loppupuolella minä aloin rampata useammin teatterissa ja kävin katsomassa kaikki Riston tähdittämät jutut useampaan kertaan. Noihin aikoihin kävin teatterissa vain ja ainoastaan Hämeenlinnassa. Sekin hupi loppui lyhyeen, Risto sai kiinnityksen Tampereen Teatteriin ja minä laajensin reviiriäni myös Tampereen suuntaan. Siinä samalla tuli huomattua, että teatteria minun makuuni tehdään muuallakin ja tässä ollaan nyt.

 Koskapa vietän seuraavan kuukauden aikana suurimman osan illoistani Kaupunginpuistossa (kyllä, minut voi bongata kahvion puolelta. Jos tunnistat, tule moikkaamaan!) , yritän saada jossain vaiheessa Ristosta tehtyä isommankin haastattelun. Tässä alkupaloiksi lyhyt juttuhetki, klikkaa linkin alta löytyvää kuvaa.

(c) Teatterikärpänen

Orkesteri - The Everlastin harjoituksissa Kaupunginpuistossa

Pari päivää sitten Hämeenlinnan Kesäteatteri järjesti avoimet harjoitukset Orkesteri - The Everlastista. Itse en paikalle töiden vuoksi ehtinyt, mutta kävin viikko sitten tutkailemassa meininkiä ihan issekseni, ja hyvältähän se näytti. Istuin muutaman tunnin iltaharjoituksia seuraamassa. Kuvista puuttuu Marika Heiskanen, jonka roolihahmo Simone saapuu estradille vasta myöhemmässä vaiheessa ja hän ei näihin harjoituksiin osallistunut.

 Okko Leon Orkesteri - The Everlast on kertomus bändistä, jolla on ollut omat huippuhetkensä vuosia sitten. Nyt bändi tahkoaa hääkeikasta toiseen. Tapahtumat sijoittuvat keikkapaikan takahuoneeseen, jossa saadaankin melkoinen soppa aikaiseksi parin tunnin sisällä. Bändiläisten solidaarisuus toisiaan kohtaan, arvomaailmat ja ristiriidat punnitaan, ja samankaltainen show saataisiin aikaan työpaikassa kuin työpaikassa. Moni tuntee takuulla piston sydämessään, toivottavasti...

"Meillä Tampereen Teatterissa..."

 Harjoituksissa keskityttiin repliikkien hiomiseen ja sisääntuloon. Moninaista hyväntahtoista kettuilua oli havaittavissa puolin ja toisin, yksi veteli reploja ulkomuistista ja toinen plari kädessä. "Meillä Tampereen Teatterissa on ollut perinteisesti tapana opetella vuorosanat hyvissä ajoin ulkoa!" toteaa Risto Korhonen ja etsii plaristaan kuumeisesti seuraavaa sanottavaa... Pientä keskustelua saadaan aikaan erään roolihenkilön puheiden toimivuudesta ja siitä ei oikein päästä yhteisymmärrykseen. Yllättäen jutut vaihtuvat Nummisuutareihin ja yhteinen sävel löytyy. "Heh jätkät, te toimitte huomaamattanne ihan niin kuin nää bändinkin jätkät nyt! Ensin nahistellaan ja sitten aihe vaihtuu lennossa!" ohjaaja Martti Töttölä huomauttaa nauraen.

 Näyttävää sisääntuloa harjoitellaan, soitellaan prepaid-puheluita, syödään virtuaalista karjalanpaistia, tuoliesimerkillä näytetään mallia yhteisöllisyydestä ja muistellaan kaiholla pientä tytärtä.

Näkemieni harjoitusten jälkeen Kaupunginpuistossa oli perinteinen Ämy-rock, jonka yhdessä työpajassa sai kirjoittaa takahuoneen seinään. Festareiden jälkeen olikin lavasteissa tapahtunut pientä muutosta (jälkimmäinen kuva on avoimista harjoituksista, kuvaaja Jaakko Virtanen)

 Näytelmän harjoitukset alkoivat juhannuksen jälkeisellä viikolla, jolloin työryhmä myös tapasi toisensa ensimmäista kertaa. Mielenkiintoista oli seurata, miten hyvin porukka pelasi yhteen näinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Palloja heiteltiin vinkkien ja vihjeiden muodossa, unohtuneissa reploissa autettiin heti. Toinen otti vihjeestä kopin, lisäsi siihen omat mausteensa ja jatkoi pallottelua. Hienoa yhteispeliä oli ilo seurata! (kuvistakin näkee, että kiva kun kaikki otetaan ns. mukaan juttuun..)

 Ensi-iltaan alle viikko. Orkesteri - The Everlast Hämeenlinnan Kesäteatterissa 10.7. 2014 alkaen, tämä spektaakkeli kannattaa ehdottomasti nähdä. Lisätietoja tämän linkin alta.

Kuvat (c) Teatterikärpänen, paitsi yksi kuva Jaakko Virtanen.

Matti Onnismaa

Sauli Suonpää

Matti, Kalle Pylvänäinen, Sauli ja Risto

"Everlast - The Everlast" huutaa kaikki. Ja niitä roolivaatteita odotellessa...

Orkesteri - The Everlast Hämeenlinnan Kesäteatteriin

Hämeenlinnan Kesäteatterissa nähdään tulevana kesänä melkoinen hitti, sillä Kaupunginpuistossa esitetään Okko Leon komedia Orkesteri - The Everlast. Näytelmä kertoo entisaikojen suosikkibändistä, joka on suosion hiivuttua taantunut tahkoamaan loputtomantuntuisia hääkeikkoja ja vastaavaa. Tapahtumat sijoittuvat takahuoneeseen ja yllättävä käänne jos toinenkin on luvassa...

 Näin näytelmän viime syksynä KOM-teatterissa ja melkoinen hahmogalleria etenkin huvitti meikäläistä. Kirjoitukseni KOM-teatterin versiosta löytyy tämän linkin alta.

 Noh, erityisen ilahtunut olen sitten siitä porukasta, joka on tällä kertaa tulossa meitä viihdyttämään. Rooleihin on pestattu nimittäin Marika Heiskanen, Kalle Pylvänäinen, Matti Onnismaa, Sauli Suonpää ja .... tadaaa ... Risto Korhonen!

 Korhonenhan on oikeastaan se suurin syy tähän teatterikärpäsyyteeni. Risto oli useamman vuoden Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa kiinnityksellä ja sitten hän siirtyi Tampereen Teatterin leipiin. Riston perässä sitten laajensin minäkin reviiriäni ja tässä ollaan...

 Tulossa on mielenkiintoinen kesä! Tervetuloa The Everlast Hämeenlinnaan!

 Kesäteatterin sivuilta esitysaikoja ym. tämän linkin kautta.

Toivottavasti Ristolla on kesällä 2014 enemmän päällään... (c) Timo Marttila

Satoi tai paistoi - tiedän mitä teit viime kesäteatterissa / Hämeenlinnan Kesäteatteri

Satoi tai paistoi - tiedän mitä teit viime kesäteatterissa / Hämeenlinnan Kesäteatteri (yhteistyössä Teatteri Siperian kanssa)

Ensi-ilta 11.7. 2013, kesto noin 1h 50min väliaikoineen

Käsikirjoitus ja ohjaus : työryhmä

Rooleissa : Mira Taussi, Mikko Bredenberg, Marika Heiskanen ja Tuukka Huttunen

Muusikko : Osku Paappanen ( myös ennen esitystä Duo Osku ja Sanni esittävät tuttuja kappaleita aiemmilta vuosilta kesäteatterin kahvilassa)

Taustaa : Viime kesänä Kaupunginpuistossa huhkittiin kolmen näyttelijän voimin Shakespearen tuotanto pariin tuntiin. Tänä vuonna näyttelijöitä on neljä ja pähkähulluna ideana niputtaa kaikki kotimaiset kesäteatteriklassikot yhteen. Mahdoton homma? Eipä muuta kuin hypätkää kyytiin ja pidelkää lujasti kiinni, sillä nyt mennään taas eikä meinata...

Osku, Mira, Mikko, Marika ja Tuukka / kuva Esko Tuovinen

Plussaa : Muutama viikko sitten kävin katsomassa esityksen harjoituksia pariinkin otteeseen ja heti kärkeen on ilo huomata, että esitys on siitä vielä paljonkin muokkaantunut ja jalostunut. Se mikä harjoituksissa toimi ja oli hyväkin idea, ei sitten loppupeleissä ole silti päässyt mukaan varsinaiseen esitykseen ollenkaan. Työtapa on hyvin mielenkiintoinen juuri siksi, että tällä porukalla on kanttia ja uskallusta tehdä muutoksia aivan viime metreillä, eikä pidetä kynsin hampain kiinni jostain sellaisesta, mikä ei tunnu toimivan. Mukana on paljonkin samoja hyväksihavaittuja elementtejä viime vuodelta, kuten nais-ja mieshahmoilla leikittelyä ja sekaannuksia roolien suhteen, Kylli-täti kertomassa tarinaa, reality-sarjaparodiaa, hiihtämistä, hassuja peruukkeja ja topattuja vaatteita, vauhtia ja kohellusta. Moni varmasti vertaa tätä viime vuoteen, jolloin sai nauraa niin että naurusulakkeet olivat kärvähtää heti alkuunsa. Nauraa saa nytkin, mutta nyt mennään myös astetta vakavempaan suuntaan tavalla, josta itse pidän äärettömän paljon. Teatteri on parhaimmillaan silloin, kun vapauttavan nauramisen jälkeen näet jotain sellaista, joka nostaa palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Elämänmakuista. Tunnetilat vaihtuvat hyvin nopeasti, ja onneksi tämä porukka on äärimmäisen monipuolista ja osaavaa, mikään lajityypi ei ole mahdottomuus toteuttaa. En halua paljastaa sitä, että onnistuvatko näyttelijät tavoitteessaan ja mitä kaikkea lavalla nähdäänkään näytelmien muodossa. Muita pitemmän käsittelyn saa kuitenkin Tukkijoella (hahmoja riittää ja sopivasti sekaannuksia roolien suhteen) sekä Onnen maa. Suomalaisartisteista ja tietyn tyylilajin musiikista nousee esityksiä kuin sieniä sateella joka niemeen ja notkoon, mutta tällä kertaa nähdään uutuusmusikaali artistilta, jota ehkä vähiten odottaisi näkevän kesäisissä maisemissa. Kylli-täti piirtää ja kertoo tarinan Akseli-pojasta ja jatkopopsautteluista, mitä se sitten tarkoittaakaan. Seurailin Kyllin shown aikana katsojien ilmeitä ja "hämmentynyt suu auki" tuntui olevan se suosituin, ja aika hämmentävä tämä piirrosspektaakkeli olikin. Suurin pudottaja-kisassa unohdetut kesäteatterihahmot kisaavat siitä, kuka saa kunnian tehdä come backin ja esittää yleisölle oman suosikkikohtauksena jostain kesäteatteriesityksestä. Voittaja selviää väliajan jälkeen, ja kohtaus on itselleni niin rakas ja tärkeä, etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Henkilökohtaisella tasolla se osuu ja uppoaa niin syvälle sydämeeni, etten uskonut teatterissa moista kokevani ja näkeväni koskaan. Ne jotka minut tuntevat vuosien takaa, tietävät kyllä miksi. Kohtaus on äärimmäisen hienosti toteutettu ja lyön vaikka pääni pantiksi, että muukin yleisö pitää siitä. Jaksan kyllä hamaan loppuun kehua tätä porukkaa ja erityiskiitokset etenkin seuraaville muistoilleni tästä : Marika Heiskanen hullunkiilto silmissään nuuskimassa yleisön joukossa, olen varma että lemmenkipeä Jorkka tulee vielä uniinikin...Mira Taussi ylipirteänä temppumaakarina juontamassa Suurin pudottaja-kisaa...ja ottiatuota...Mikko Bredenberg tempomassa rautakankea liian syvältä maasta ja sitten se ehkä maailman rakkain kohtaus, josta mainitsin aiemmin. Ja se lemmennostatusruno...Pidän äärimmäisen paljon Mikon äänestä ja tavasta artikuloida, ja minut saisi vakuutettua asiasta kuin asiasta, jos hänet laitettaisiin puhemieheksi. Ja nyt julkinen tunnustus, sillä koko kansa saakoon tietää sen, että olen niin Tuukka Huttusen fani kuin olla ja voi. Lankesin nimittäin murreansaan jälleen kerran, savolaisia ei vain voi vastustaa... ja hetkeä aiemmin olen pala kurkussa katsonut hämmentyneen, rakastuneen Akseli Koskelan ujoa katsetta kauniin nuorikkonsa suuntaan ja ottavan hapuilevia häävalssiaskelia. Voi tätä tunteiden vuoristorataa! Musiikki kuuluu olennaisena osana moneenkin kesäteatteriin ja sitä kuullaan tietysti tässäkin. Hienoja tulkintoja kuullaankin, kunnon revittelyä myös ja lauluja varttuneemmankin väen mieleen. Osku Paappaselle iso kiitos musisoinnista, vähän piilossahan siellä asuntovaunussa oltiin, mutta onneksi välillä ulkoilmoillakin. Nuori mies on monilahjakkuus! Suuri kiitos ja kumarrus myös loistavalle, kauniille lavastukselle sekä tarpeistolle ja puvuille. Melkoinen kuhina käy varmaan jälleen lavan takana kun vaatteita vaihdetaan lennossa. Savolaisukolle peukkua pystyyn myös siitä, että ensimmäistä kertaa talkooporukka saa huomiota!

Suurin pudottaja-kisan finalistit juontajineen / kuva Esko Tuovinen

Miinusta : Muutama kohtaus oli ehkä hitusen venytetty turhan pitkäksi. Sen huomasi jälleen yleisön ilmeistä, kun hymy alkoi hyytymään yhdellä jos toisella ja tuntui, että olisi aika mennä askel eteen päin. Mutta kuka se esimerkiksi pystyy savolaiselle sanomaan, että vähempikin juttu riittäisi? Lisää vain vettä myllyyn, jos moiseen sortuu...

Muuta : Satoi tai paistoi. Ensi-illassa paistoi aurinko ja aurinko paistoi myös ihmisten kasvoilla. Loppukohtaus on täydellinen. Tunnelma on täydellinen, hiljalleen hämärtyvä ilta. Tämä esitys sai minut nauramaan, tämä esitys sai minut itkemään. Tämä esitys sai minut tuntemaan. Se on parasta!

Tule sinäkin! Älä ole pölhökustaa ja jätä tätä näkemättä... Lisätietoja tästä linkistä. Kannattaa myös tulla ajoissa paikalle nauttimaan tunnelmasta kahvion puolelle, sillä ennen esitystä kahviossa viihdyttävät Osku Paappanen ja Sanni Reilin. Uskomatonta tulkintaa ja yllättäviäkin kappalevalintoja!

Teatterikärpänen tietää kyllä mitä teki viime kesäteatterissa. Antoi nimittäin viisi tähteä ja sama määrä napsahtaa tänäkin vuonna *****. 

"Varo taikka mää tuun sontaluukusta!" / kuva Esko Tuovinen

Hämeenlinnan kesäteatterin avoimet harjoitukset

Keskiviikkona 26.6. järjestettiin Hämeenlinnan kesäteatterissa avoimet harjoitukset, joissa yleisö sai tunnin ajan seurata näytelmän syntyä ja samalla katsojat saivat maistiaisia siitä, mitä tuleman pitää.

 Itse menin paikalle jo pari tuntia ennen muun yleisön saapumista. Yksi uusi kohtaus oli juuri saatu kutakuinkin valmiiksi, ja se esitettiin uudelleen heti tuoreeltaan ihan minua varten. Herkkä kohtaus kahden erilaisen rakastavaisen välillä... Edellisistä näkemistäni harjoituksista poikkesi eniten se, että nyt mukana oli myös musiikkia. Osku Paappanen kurkisteli takuulla kuuman asuntovaunun kätköistä ja loihti ilmoille monenlaista tunnelmapalaa - tuttuja kappaleita, jotka varmasti koskettavat katsojia monellakin eri tapaa, tuovat kenties muistoja mieleen jostain menneestä. Itselleni vahvimmat muistot musiikin sijaan nosti myöhemmin isomman yleisönkin edessä harjoiteltu kohtaus Tuntemattomasta sotilaasta. Kohtaus sisältää parikin yllätysmomenttia, tutut vuorosanat saavat ihan uuden merkityksen ja ainakin itseäni koskettaa tämä kohtaus hyvin voimakkaalla tavalla, positiivisessa mielessä. Ne muistot ne muistot ...

Hehkeä juontaja / kuva Teatterikärpänen 

Viime vuonna kesäteatterin Sakespearen kootut theokset-näytelmässä nähtiin erinäisiä versioita tutuista television reality-ohjelmista, ja tällä kertaa käsittelyssä on ainakin Suurin pudottaja. Unohdetut kesäteatterihahmot kisaavat, ja voittaja saa kunnian esittää suosikkikohtauksensa vielä kerran, tai jotain sinne päin. Kisan juontajana toimii hehkeä ja timmi, moninkertainen fitness- ja vaikka mikä mestari Sidu Lonkero (Mira Taussi). Alkujuontoa ja lennokkaita kuvioita harjoitellaan muutaman kerran ja ensimmäinen finalisti esittäytyy. Kaunis Veera (Marika Heiskanen) kertoo, mitä hänen elämäänsä tällä hetkellä kuuluu. Ei ole helppoa, ei Veeralla eikä Marikallakaan, joka ei saa aluksi oikeaa tunnetilaa päälle. Toistojen myötä oikea rytmi löytyy kuitenkin.

Kaunis Veera saapuu 

 Parisen tuntia vierähti nopeasti, näyttelijät pitivät pienen huili-ja juomapaussin ja sitten alkoikin yleisöä hiljaksiin valumaan paikalle. Kovasta helteestä huolimatta ihmisiä saapui avoimiin harjoituksiin aika mukavasti ja ikäjakauma oli myös laaja, mikä on aina positiivista. Aluksi harjoiteltiin jo mainitsemani kohtaus Tuntemattomasta sotilaasta, se sujui oikein mainioissa merkeissä ja seuraavaksi siirryttiinkin Tukkijoelle. Tuukka Huttunen myös kertoi vähän taustoja esityksen synnystä ja tekijäporukkakin tietysti esiteltiin. Tukkijoella-näytelmä lienee yksi suosituimmista kesäteatterinäytelmistä, ja mikäs suomalaiseen kesään paremmin sopisikaan kuin salskeat tukkilaiset ja viehkeät neidot, asianmukaista musiikkia unohtamatta. Hahmogalleriahan on melkoinen, joten näytelmän toteutus neljällä näyttelijällä on haaste, mutta tällä porukalla se ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Paitsi ehkä silloin, kun yhdelle lankeaa kahden hahmon esittäminen ja molempien pitäisi olla estradilla dialogissa tismalleen samaan aikaan... Ratkaisu on yksinkertainen mutta nerokas.

 Yleisö ainakin tuntui tykkäävän näkemästään, hervottomat käänteet irroittivat monet naurut ja eräskin vanhempi rouvashenkilö jo keinahteli paikallaan ja lauloi mukana "vielä niitä honkia humisee"-kipaleessa. Juuri näin! Tukkijoelta siirryttiin perinteisiin rakkauskohtauksiin, jossa lemmentuskainen mies on valmis tekemään mitä tahansa valloittaakseen mielitiettynsä sydämen ja ennen kaikkea raottaakseen aitan ja vähän muunkin ovea. Kohtaus on aika hillitön ja yleisö ulvoo naurusta.

 Tunti vierähti nopeasti, kuten usein silloin käy kun on mukavaa. Jäin vielä istumaan toviksi katsomoon. Keskusteltiin siitä, miten suuri merkitys yleisöllä on, koska palaute on välitöntä. Se joko osuu ja uppoaa tai menee hutina ohi, ja tällä kertaa tuntui ainakin siltä, että varsin oikealla tiellä ollaan. Harjoitukset jatkuivat vielä Tukkijoella-kohtauksen koreografian hiomisen merkeissä. Mira Taussi näytti mallia ja Marika Heiskanen ja Mikko Bredenberg pistivät jaloilla koreasti. Toistoa tuli sen verran, että laulettu kappale jäi korvamadoksi päähäni ja soi tälläkin hetkellä.

Kotiin hyväntuulisena pyöräillessäni päässäni soi kuitenkin eräs toinen kappale, jota Tuukka Huttunen antaumuksella harjoitteli ja lauloi loppuharjoitusten ajan rekvisiitan kera ja ilman. Monella pyörii varmasti katsomossa sukat ja muut vetimet jaloissa kun tositoimiin päästään, on nimittäin semmoista menoa luvassa...

 Ja ei, kappale ei ole Oskun netin kätköistä löytämä savonmurteella viännetty Satumaa.

 Pari viikkoa ensi-iltaan! Esityskalenterihan löytyy täältä, joten pian lippuja varaamaan, sillä jälkikäteen on taas turha rutista, että "voi hitsi kun niin piti tulla katsomaan mutta kun sitä ja tätä". Tämä on nimittäin nähtävä!

Hämeenlinnan kesäteatterin harjoituksia seuraamassa

  Kesällä 2013 Hämeenlinnan kesäteatterissa nähdään näytelmä "Satoi tai paistoi - tiedän mitä teit viime kesäteatterissa". Luvassa on kooste tunnetuimmista ja suosituimmista suomalaisista kesäteatterivedoista, ja lavalla nähdään näyttelijät Mira Taussi, Marika Heiskanen, Mikko Bredenberg ja Tuukka Huttunen sekä musisoimassa Osku Paappanen, joka tosin ei vielä ollut mukana harjoituksissa.

 Pääsin katsomaan harjoituksia kesäkuun puolivälissä. Kaupunginpuistossa harjoitukset ovat alkaneet reilu viikko sitten, ja käsikirjoitusprosessi sai alkunsa viime lokakuussa. Tupsahdin polkupyörineni paikalle keskelle kohtausta Onnen maa- näytelmästä. Kohtausta harjoitellaan nyt ensimmäistä kertaa ja hiontaa tapahtuu välittömästi. Tuhlaajapoika Tenho (Mikko Bredenberg) saapuu kaupungista maalle ja kohtaa velipoikansa Aarnen (Tuukka Huttunen), Marika Heiskanen heittelee ohjeita katsomosta ja ehdottaa heti muutamaa muutosta, kuten epärealistista vauhtia ja vähän sarjakuvamaista nopeutettua menoa. Aarne huhkii heinäseipäiden parissa ja Tenho yrittää tempoa irti maasta liian syvälle uponnutta rautakankea. "Se rautakanki ei niinku liikkuis mihinkään, mutta ite heilut niin saatanasti!" ehdottaa Tuukka ja Mikko tekee työtä käskettyä.  Paikalle saapuu kaunis Virva (Mira Taussi), katseita vaihdetaan ja vetoja lyödään. Ja sitten sama uusiksi muutaman kerran.

Tuukka huhkii

Siinä on ja pysyy, tuumii Mikko.

 Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa. Reijo Taipale saapuu lavalle. Reijo Taipale saapuu lavalle yllättävästä paikasta. Reijo Taipale saapuu lavalle yllättävästä paikasta hiukan horjuen. Jää nähtäväksi, että mistä mies lopulta saapuu ja missä kunnossa. Uusia ideoita kokeillaan heti lennossa ja tuoreeltaan, plareja ei kenenkään käsissä näy. Älypuhelimia kylläkin, ”sähköisiä plareja”, tämä on tätä nykyaikaa. "Mitä niitä printtamaan kun teksti elää koko ajan. Säästetään samalla luontoakin!" Varsinaista ohjaajaakaan ei paikalla näy, joka on minulle täysin uutta mutta mielenkiintoista. "Jokaisella meillä on kyky näyttämölliseen hahmottamiseen, eli kuka tahansa meistä pystyy tarvittaessa hyppäämään tavallaan ohjaajan puikkoihin ja kuka tahansa meistä voi heittää ideoita”, kertoo Mikko Bredenberg. ”Teatteri Siperian jutuille tyypillistä on se, että siirtymät kohtauksista toiseen ovat aika yllätyksellisiä. Pidän tästä työryhmälähtöisestä tavasta toimia, kaikilla on mukanaan jotain omaa ja niitä sitten ahkerasti ehdotellaan, on olemassa niin erilaisia tapoja toimia.”

Mira ja kysyvä ilme

Pysähdytään, puhutaan, katsellaan, ideoidaan ja kokeillaan. Ilmapiiri on hyvin keskusteleva, hyvää ideaa testataan heti käytännössä ja yritetään yhdessä löytää se toimivin ja kaikille paras ratkaisu. Tämä metodi toimii, sillä aluksi hyvinkin alkutekijöissään ja levällään oleva kohtaus tehdään kokonaisuudessaan läpi ja siitä tuleekin varsin onnistunut. Käytetään kuvallista lähestymistapaa. ”Ei tarvitse miettiä, että onko kohtaus psykologisesti uskottava, vaan mennään kuvien logiikalla eteen päin”, Mikko selventää vielä.

Tuukka miettii seuraavaa siirtoaan

”Ensimmäinen puolisko on meillä jo kasassa kokonaan. Siinä käydään Tukkijoella ja nähdään mm. Kaunis Veera, Tulitikkuja lainaamassa ja Pekka Töpöhäntä vähän yllättävässäkin tilanteessa. Pohjantähti käsitellään myös, mutta uudella tavalla. Ekalla puoliskolla on myös enemmän vauhtia ja komediallisia tilanteita. Jotkut kohtaukset keskittyvät ihan tietyn näytelmän käsittelyyn, toiset kohtaukset ovat taas teemallisia, eli esimerkiksi puretaan rakkauden kuvaamisen yleisiä piirteitä ja musiikkinäytelmät käydään yhdessä kohtauksessa läpi. Kakkospuoliskoa tässä parhaillaan harjoitellaan ja sitä vielä kirjoitetaankin. Se on selkeästi seesteisempi ja syvällisempi, tehdään siinä tavallaan sellainen tunnelmanvaihdos. Yllättäviä komediallisia piirteitä on kuitenkin mukana, jottei menisi liian raskaaksi. Leikataan tunnelmasta toiseen yllättävälläkin tavalla. Loppu on meillä ratkaisematta vielä toistaiseksi”, Tuukka Huttunen kertoilee.

Veto!?

Hyttyset häiritsivät harjoitusten alkua, kaatosade loppua. Lavastuksena toimivan asuntovaunun vedenkestävyyttä aprikoidaan ja vähän tutkitaankin. Satoi tai paistoi, harjoitukset jatkuvat kohti heinäkuun puolivälin ensi-iltaa. Kesäteatterikärpänen pörräilee mukana kuvioissa vielä pariinkin otteeseen. ”Pelkää sitä en jos kuu ja tähdet katoaa” soi päässäni loppuillan, ja miten tämän lauseen saakaan yhdistettyä koivuhalkoon?

Mira, Marika, Mikko ja vastakorjattu "laite"

kaikki kuvat Teatterikärpänen

Kesää odotellessa...

On hanget korkeat nietokset ja pakkanen paukkuu ulkona. Kolmen viikon kuluttua jouluhässäköissäkin aletaan olla jo voiton puolella. Katseet voi jo tässä vaiheessa siis siirtää kohti ensi kesää ja kesäteatteritarjontaa!

Kovin vähän toistaiseksi on tihkunut tietoja tulevista esityksistä. Pyynikillä pyöritetään 85-teemaa varmasti muutama vuosi, silloin on taottava kun rauta on kuumaa ja kun Työviksen lukuisat versiot lopulta pian päättyvät (pari viimeisintä turboplatinumia jäi minulta näkemättä),  jäisi Tampereelle muuten mansemusikaalinkokoinen aukko ja sillä teemalla nyt ratsastettaneen kohti auringonlaskua... Samppalinnassa nähdään musikaali Five guys named Moe! ja pääosiin on kuulemma ylläreitä luvassa. Saakin olla melkoinen ylläri jotta menisin katsomaan, sillä ainakin Sami Saari on mukana ja jostain syystä en voi oikein sietää kyseistä artistia. Vuosikausia sitten näin Savoy-teatterissa yhden Moe-version ja se oli kyllä hyvä, rooleissa olivat nimittäin ainakin Puntti Valtonen, Jussi Lampi ja Kari Ketonen. Viimeksimainitut vierekkäin oli jo näky sinänsä, pituusero kun oli melkoinen. Tampereen Komediateatteri julkisti kesähupailunsa passelisti maanantaina tanssikisan ratkettua, näytelmänä Puhelinluettelo ja naispääroolissa Krisse Salminen. Heinolassa hauskuuttaa Diivat, taitaa jäädä sekin näkemättä, sillä olen nähnyt siitä jo pari versiota eikä heillä varmaankaan ole mitään uutta siihen luvassa.

Kotokulmilla on luvassa Risto Räppääjää (Aulangon Satuteatteri) ja Mooseksen perintöä (Hauhon Niskavuori-näyttämö) ja jossain oli Matkalaukkukostajakin. Hämeenlinnan Kesäteatteri sen sijaan on edelleen Suuri Mysteeri, ainakin jos piipahtaa teatterin sivuilla hakemassa lisäinfoa tiedonjanoisena. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu? Näyttäisi siltä, että toistaiseksi ainut fakta on yhteistyön jatkuminen Teatteri Siperian kanssa ja se, että tulevana kesänä on satsattu peräti neljään näyttelijään. Viime kesänähän kaupunginpuistossa huhkittiin Shakespearen tahdissa kolmen näyttelijän voimin siihen malliin, että vieläkin hihityttää kun kesää muistelee.

Tulevan kesän näytelmä vaihtuu nimittäin viikon välein ja siellä näyttäisi olevan mukana jo sellaisiakin, joita on aiemmin Hämeenlinnassa jo nähty. Varmaa on se, että esim. neljällä näyttelijällä vedetty Simpauttaja olisi kyllä varmasti erilainen kuin aiempi versio. Joku takuulla esittäisi niitä Oton veistämiä naispatsaitakin... Tarkemmin kun ajattelee, niin neljä näyttelijää ja Tuntematon sotilas olisi jo aikamoinen teko ja pistää tässä itselläkin mielikuvituksen liikkeelle, että miten sellaisen pystyisi edes toteuttamaan.
Mielenkiinnolla jäämme siis odottamaan sitä, että missä vaiheessa kesän näytelmä oikeasti julkistetaan ja onko se kenties joku jo mainituista. Oli se mikä hyvänsä, luvassa on varmasti jotain ennennäkemätöntä!
Kesäteatterin sivuille sinäkin pääset tästä linkistä.

Sakespearen kootut theokset / Hämeenlinnan kesäteatteri

Sakespearen kootut theokset / Hämeenlinnan Kesäteatteri, Kaupunginpuisto

Ensi-ilta 12.7. 2012, kesto väliaikoineen noin kaksi tuntia

Ohjaus Miika Muranen

Äänisuunnittelu Ville Leppilahti

Rooleissa Tuukka Huttunen, Mikko Nousiainen ja Teemu Palosaari

Taustaa : Hämeenlinnan Kesäteatteri ja Teatteri Siperia löivät muutamaksi vuodeksi hynttyyt yhteen ja ensipuraisun tämän yhteistyön hedelmästä tarjoaa William Shakespearen koko tuotanto, jonka siis kolme näyttelijää aikoo urakoida alle pariin tuntiin... Sehän on selvää, että luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ovista mennään ja tullaan ulos monenmoisten kostyymeiden ja rekvisiittojen kera. Miehet siis urakoivat kaikki naisroolitkin. Juonta on hankala sen tarkemmin selittää, sillä sitä ei oikeastaan ole... aikaa vastaan taistellaan koko ajan. Ehtivätkö näyttelijät käymään läpi kaikki Williamin teokset ennen kuin aika loppuu? Tule itse katsomaan, sillä tämähän on ehdottomasti nähtävä! (ja useasti...)

Romeo ja Julia / kuva Esko Tuovinen

Plussaa : Nautin suunnattomasti siitä, että kolmikko pistää itsensä totaalisesti likoon ja suorastaan heittäytyy tähän hommaan. Esityksessä käydään ”huonon huumorin rajoilla” useaankin otteeseen (äänimaailmasta ja muutamasta kohtauksesta tulee esim. Musta Kyy mieleen...) ja etukäteen tuntuu vaikealta kuvitella esim. suuri elokuvastara Mikko Nousiainen keikistelemässä hupsussa peruukissa ja sukkahousuissa pitkin lavaa. Osaavat myös siis nauraa itselleen, ja yleisö kehrää tyytyväisenä. Vauhtia piisaa, vaihdot ovat todella nopeita enkä uskalla edes ajatella, että millainen kuhina lavan takana käykään. Ajoitus toimiikin täydellisesti! Eipä sitä osannut myöskään kuvitella, että samassa esityksessä nähtäisiin sekä Kylli-täti että Sikke Sumari. Alkupuolen esitelmässä kuullaan myös kaikkea uutta ja mielenkiintoista itsensä Williamin käänteistä!

Tänäkin vuonna musiikkia kuullaan, mutta ei suinkaan mitään luutunsoittelua vaan jotain aivan muuta. En nyt tohdi enempää paljastaa jotten pilaisi kenenkään yllätystä, mutta voin vihjaista että on pojilla elkeet ja moovit kohdallaan. Naispuolisille katsojille voin myös suositella istumista edessä tai jossain reunassa. Saattaa napsahtaa vaikka elokuvarooli tulevissa produktioissa!

Huh,esitys on täynnä toinen toistaan nerokkaampia oivalluksia ja kikkoja. Lienee turha mainita, että ohjaaja Murasella (joka ei nuoresta iästään huolimatta olekaan mikään ns. eilisen kuukkelin poika, pohjoisesta kun on kotoisin) ja kumppaneilla on takuulla ollut harjoituksissa hauskaa! Monella taisi mennä Venetsian Maurit ja CoriolAnukset hieman ohi, itse hokasin heti mistä on kyse. Omia suosikkejani ehdottomasti Urheiluruutu ja loppupuolen Hamlet-kisa, jossa nähdäänkin kenties kaikkien aikojen hölmöintä menoa ikinä hulluuskohtauksen improvisoinnissa katsomosta haetun avustajan jeesaamana. Herkimmille suosittelen Tenoja mukaan!

Olen muuten nähnyt saman näytelmän Riihimäen teatterissa parisen vuotta sitten ja vaikka lähtöasetelma on aivan sama, on lopputulos jotain aivan muuta. Hauska se oli se Riksunkin versio tennissukkahaamuineen, mutta tämä menee jo niin korkealle ettei asteikotkaan riitä.

En osaa sanoa, että kuka olisi näyttelijöistä paras. Kaikki vetävät ihan täysillä ja jokaisella on oma ns. roolinsa. Mikko on se suuri elokuvatähti, Tuukka edustaa Teatteri Siperian johtoa ja Teemu … on Teemu. Jokainen saa myös tuoda Hamletissaan esiin omia taustojaan ja elämänkokemuksiaan. Kyllä, Hamletista luvassa kolme eri versiota. Hienoa myös kuulla Heikki Nousiaisen antama näyte!

Suosittelen ottamaan tenojen lisäksi mukaan myös perheen nuorisoa, sillä tämän parissa takuulla viihtyy kaikenikäiset. Nuoriso kun tykkää kaikenmaailman reality-ohjelmista, tässä niitä pääsee katsomaan ihan livenä. Putouksen sketsihahmojakin löytyy, tosin kaikki samassa henkilössä... Mitä laitetaan?

Kuva Esko Tuovinen

Miinusta : Shakespearen komediat on tylsiä, mutta eihän se ole tämän poppoon vika vaan Williamin...

Muuta : Sanotaan, että nauru pidentää ikää. Uskallan väittää, että Hämeenlinnan ja lähiseutujen (ja parhaassa tapauksessa koko Suomen) väestön elinikä tulee radikaalilla tavalla muuttumaan tämän jälkeen. Oli oikeastaan aika ennen tätä yhteistuotantoa ja kaikki ilo ja kunnia sille, mutta tästä lähteköön uusi aikakausi! Korkealle vaan nostivat peijoonit riman, tästä on ensi vuonna paha pistää paremmaksi...

Kesäteatterikärpänen ei toivu tästä ikinä. Täydelliset ja täydet viisi tähteä *****

Kirkan lahje

Kirkan lahje / Hämeenlinnan kesäteatteri

Ensi-ilta 14.7.2011 , esityksen kesto noin 1h 50min väliaikoineen

Ohjaus Otto Kanerva

Rooleissa : Ria Kataja,Tatu Siivonen,Petja Lähde ja kaksi tanssijaa

Taustaa : näytelmässä seurataan erään nuorukaisen elämää Kirkan musiikin siivittämänä.Pojan vanhemmat rakastuvat ja menevät naimisiin,poika syntyy,kasvaa,rakastuu...

Plussaa : ammattitaitoiset näyttelijät ja todella taidokasta laulua.Tatu Siivonen on aina vakuuttava,mutta nyt etenkin Petja Lähde yllätti laulutaidoillaan todella.Pidin hänen letkeästä tyylistään esiintyä.Juoni oli aika köykäinen,mutta musiikki sopi yllättävänkin hyvin mukaan.Tatu Siivosen sivuroolit olivat erittäin herkullisia,etenkin riparin isonen Koponen ja junassa matkustanut pikkupoika.Ria Kataja naisrooleissa oli varsin verevä ilmestys,olisin kuitenkin toivonut hiukan enemmän esilläoloa häneltä.Bändi soitti erittäin taitavasti ja tanssijat toivat mukavaa lisää kohtauksiin.Huumoria oli mukana myös sopivasti.

Miinusta : alku tuntui pitkästyttävältä,mutta onneksi lähti siitä sitten kunnolla nousuun kunhan pääsi ensin vauhtiin.Esityksen kesto oli yllättävän lyhyt,etenkin väliaika tuli todella nopeasti.

Muuta : varsin onnistunut kesäteatteriesitys,suosittelen!Ja Kirkan biisithän svengaavat kuin hirvi.

Teatterikärpänen antaa Kirkan lahkeelle neljä tähteä.

Albatrossi ja Heiskanen

Albatrossi ja Heiskanen / Hämeenlinnan kesäteatteri

Kesto n. 2 tuntia

Ohjaus Martti Töttölä

Käsikirjoitus Jukka Virtanen

Rooleissa mm. Mika Kujala,Aleksi Aromaa,Kalle Pylvänäinen,Sinikka Salminen,Riitta Salminen ja Saara Lehtonen

Taustaa : näyttelijäporukka harjoittelee näytelmää ja esittää Junnu Vainion lauluja

Plussaa : bändi soittaa hienosti ja upeita laulajia kaikki,näyttelijäsuorituksista pidin etenkin pirteästä Saara Lehtosesta ja Aleksi Aromaasta,josta on tullut yksi suosikeistani.Kesto oli myös passeli.

Miinusta : ihmettelin itse juonen köyhyyttä,laulujen varaanhan tämä suurimmaksi osaksi jäi ja kaikista lauluista en edes tykännyt.Liikaa hitaita kappaleita.Jostain syystä Sinikka Salmisen rempseä roolisuoritus ei oikein iskenyt minuun.Tekohauskoja vitsejä ja heittoja myös,osa meni täysin ohi multa.

Muuta : mieletön helle koko esityksen ajan,hiki virtasi niin lavalla kuin katsomossakin.Esitystä ennen oli demareiden puheita ym. joten tuli ehkä istuttua katsomossa liian kauan hikoilemassa

Albatrossi ja Heiskanen lentelivät kolmen tähden arvoisesti ***

Villit vuodet

Villit vuodet - musikaali / Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri / Vanaja - sali

Ensi-ilta 12.9. 2008

Käsikirjoitus Heikki Paavilainen ja Vexi Salmi

Ohjaus Heikki Paavilainen

Rooleissa mm. Antti Mikkola (Vexi Salmi),Joni Leponiemi (Irwin),Jani Koskinen,Sinikka Salminen,Katariina Kuisma,Birgitta Putkonen,Leena Viitanen,Raimo Viitanen,Lasse Sandberg,Lauri Kortelainen ja Harri Ekonen

Taustaa : musikaali kertoo Vexi Salmen tarinan koko kansan rakastamaksi tekstinikkariksi.Välillä käydään Irwinin kanssa Saksassa heilumassa.Kaikki esityksessä kuultavat kappaleet ovat Vexi Salmen sanoituksia vuosien varrelta (mm. Rakkauden sinfonia,Viuhahdus,Vippaa mulle viitonen ja Katson sineen taivaan).Jokaisessa esityksessä vierailee tunnettu artisti (ei etukäteen ilmoiteta),joka esittää Vexin tuotannosta jonkun kappaleen.Artisteina ovat olleet mm. Jari Sillanpää,Pauli Hanhiniemi,Arja Koriseva ja Pate Mustajärvi.

Plussaa : homma toimii ja kulkee kuin hirvi :) Kappaleet vievät tarinaa eteen päin ja näyttelijäthän ovat loistavia myös laulajina.Joni Leponiemi on kuin Irwinin kaksoisolento ääntä myöten.Laulullisesti etenkin Jani Koskinen ja Katariina Kuisma pysäyttävät,tunnelmat vaihtuvat riehakkaasta menosta ja kunnon huumorista haikeuteen.Kokonaisuus toimii erittäin hyvin,ja lisäksi Antti Mikkola tekee Vexi Salmen hahmosta hyvin uskottavan.Musikaalissa nähdään myös ammattitanssijoita Antti Seppäsen johdolla.

Miinusta : kässärissä muutama sisäpiirijuttu,joka ei välttämättä aukea ulkopaikkakuntalaiselle ja kaikki eivät välttämättä tykkää "viuhahduksesta" ... (minua se ei kyllä haitannut)

Muuta : esityksen on nähnyt Hämeenlinnassa yli 33 000 katsojaa toistaiseksi ja se on kaikkien aikojen menestynein musikaali täällä.Viime kesänä esitys vieraili Oulun kesäteatterissa valloittaen sielläkin katsojia.Nyt esitys jatkaa 10.2. - 27.2. Hämeenlinnassa Vanaja-salissa muutamalla esityksellä,neljä kertaa nähneenä suosittelen lämpimästi kaikille ja etenkin hyvän kotimaisen musiikin ystäville.Villit vuodet ei jätä ketään kylmäksi!!

Täydet viisi tähteä *****