Ensi-ilta 11.7. 2013, kesto noin 1h 50min väliaikoineen
Käsikirjoitus ja ohjaus : työryhmä
Rooleissa : Mira Taussi, Mikko Bredenberg, Marika Heiskanen ja Tuukka Huttunen
Muusikko : Osku Paappanen ( myös ennen esitystä Duo Osku ja Sanni esittävät tuttuja kappaleita aiemmilta vuosilta kesäteatterin kahvilassa)
Taustaa : Viime kesänä Kaupunginpuistossa huhkittiin kolmen näyttelijän voimin Shakespearen tuotanto pariin tuntiin. Tänä vuonna näyttelijöitä on neljä ja pähkähulluna ideana niputtaa kaikki kotimaiset kesäteatteriklassikot yhteen. Mahdoton homma? Eipä muuta kuin hypätkää kyytiin ja pidelkää lujasti kiinni, sillä nyt mennään taas eikä meinata...
 |
| Osku, Mira, Mikko, Marika ja Tuukka / kuva Esko Tuovinen |
Plussaa : Muutama viikko sitten kävin katsomassa esityksen harjoituksia pariinkin otteeseen ja heti kärkeen on ilo huomata, että esitys on siitä vielä paljonkin muokkaantunut ja jalostunut. Se mikä harjoituksissa toimi ja oli hyväkin idea, ei sitten loppupeleissä ole silti päässyt mukaan varsinaiseen esitykseen ollenkaan. Työtapa on hyvin mielenkiintoinen juuri siksi, että tällä porukalla on kanttia ja uskallusta tehdä muutoksia aivan viime metreillä, eikä pidetä kynsin hampain kiinni jostain sellaisesta, mikä ei tunnu toimivan. Mukana on paljonkin samoja hyväksihavaittuja elementtejä viime vuodelta, kuten nais-ja mieshahmoilla leikittelyä ja sekaannuksia roolien suhteen, Kylli-täti kertomassa tarinaa, reality-sarjaparodiaa, hiihtämistä, hassuja peruukkeja ja topattuja vaatteita, vauhtia ja kohellusta. Moni varmasti vertaa tätä viime vuoteen, jolloin sai nauraa niin että naurusulakkeet olivat kärvähtää heti alkuunsa. Nauraa saa nytkin, mutta nyt mennään myös astetta vakavempaan suuntaan tavalla, josta itse pidän äärettömän paljon. Teatteri on parhaimmillaan silloin, kun vapauttavan nauramisen jälkeen näet jotain sellaista, joka nostaa palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Elämänmakuista. Tunnetilat vaihtuvat hyvin nopeasti, ja onneksi tämä porukka on äärimmäisen monipuolista ja osaavaa, mikään lajityypi ei ole mahdottomuus toteuttaa. En halua paljastaa sitä, että onnistuvatko näyttelijät tavoitteessaan ja mitä kaikkea lavalla nähdäänkään näytelmien muodossa. Muita pitemmän käsittelyn saa kuitenkin Tukkijoella (hahmoja riittää ja sopivasti sekaannuksia roolien suhteen) sekä Onnen maa. Suomalaisartisteista ja tietyn tyylilajin musiikista nousee esityksiä kuin sieniä sateella joka niemeen ja notkoon, mutta tällä kertaa nähdään uutuusmusikaali artistilta, jota ehkä vähiten odottaisi näkevän kesäisissä maisemissa. Kylli-täti piirtää ja kertoo tarinan Akseli-pojasta ja jatkopopsautteluista, mitä se sitten tarkoittaakaan. Seurailin Kyllin shown aikana katsojien ilmeitä ja "hämmentynyt suu auki" tuntui olevan se suosituin, ja aika hämmentävä tämä piirrosspektaakkeli olikin. Suurin pudottaja-kisassa unohdetut kesäteatterihahmot kisaavat siitä, kuka saa kunnian tehdä come backin ja esittää yleisölle oman suosikkikohtauksena jostain kesäteatteriesityksestä. Voittaja selviää väliajan jälkeen, ja kohtaus on itselleni niin rakas ja tärkeä, etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Henkilökohtaisella tasolla se osuu ja uppoaa niin syvälle sydämeeni, etten uskonut teatterissa moista kokevani ja näkeväni koskaan. Ne jotka minut tuntevat vuosien takaa, tietävät kyllä miksi. Kohtaus on äärimmäisen hienosti toteutettu ja lyön vaikka pääni pantiksi, että muukin yleisö pitää siitä. Jaksan kyllä hamaan loppuun kehua tätä porukkaa ja erityiskiitokset etenkin seuraaville muistoilleni tästä : Marika Heiskanen hullunkiilto silmissään nuuskimassa yleisön joukossa, olen varma että lemmenkipeä Jorkka tulee vielä uniinikin...Mira Taussi ylipirteänä temppumaakarina juontamassa Suurin pudottaja-kisaa...ja ottiatuota...Mikko Bredenberg tempomassa rautakankea liian syvältä maasta ja sitten se ehkä maailman rakkain kohtaus, josta mainitsin aiemmin. Ja se lemmennostatusruno...Pidän äärimmäisen paljon Mikon äänestä ja tavasta artikuloida, ja minut saisi vakuutettua asiasta kuin asiasta, jos hänet laitettaisiin puhemieheksi. Ja nyt julkinen tunnustus, sillä koko kansa saakoon tietää sen, että olen niin Tuukka Huttusen fani kuin olla ja voi. Lankesin nimittäin murreansaan jälleen kerran, savolaisia ei vain voi vastustaa... ja hetkeä aiemmin olen pala kurkussa katsonut hämmentyneen, rakastuneen Akseli Koskelan ujoa katsetta kauniin nuorikkonsa suuntaan ja ottavan hapuilevia häävalssiaskelia. Voi tätä tunteiden vuoristorataa! Musiikki kuuluu olennaisena osana moneenkin kesäteatteriin ja sitä kuullaan tietysti tässäkin. Hienoja tulkintoja kuullaankin, kunnon revittelyä myös ja lauluja varttuneemmankin väen mieleen. Osku Paappaselle iso kiitos musisoinnista, vähän piilossahan siellä asuntovaunussa oltiin, mutta onneksi välillä ulkoilmoillakin. Nuori mies on monilahjakkuus! Suuri kiitos ja kumarrus myös loistavalle, kauniille lavastukselle sekä tarpeistolle ja puvuille. Melkoinen kuhina käy varmaan jälleen lavan takana kun vaatteita vaihdetaan lennossa. Savolaisukolle peukkua pystyyn myös siitä, että ensimmäistä kertaa talkooporukka saa huomiota!
 |
| Suurin pudottaja-kisan finalistit juontajineen / kuva Esko Tuovinen |
Miinusta : Muutama kohtaus oli ehkä hitusen venytetty turhan pitkäksi. Sen huomasi jälleen yleisön ilmeistä, kun hymy alkoi hyytymään yhdellä jos toisella ja tuntui, että olisi aika mennä askel eteen päin. Mutta kuka se esimerkiksi pystyy savolaiselle sanomaan, että vähempikin juttu riittäisi? Lisää vain vettä myllyyn, jos moiseen sortuu...
Muuta : Satoi tai paistoi. Ensi-illassa paistoi aurinko ja aurinko paistoi myös ihmisten kasvoilla. Loppukohtaus on täydellinen. Tunnelma on täydellinen, hiljalleen hämärtyvä ilta. Tämä esitys sai minut nauramaan, tämä esitys sai minut itkemään. Tämä esitys sai minut tuntemaan. Se on parasta!
Tule sinäkin! Älä ole pölhökustaa ja jätä tätä näkemättä... Lisätietoja tästä linkistä. Kannattaa myös tulla ajoissa paikalle nauttimaan tunnelmasta kahvion puolelle, sillä ennen esitystä kahviossa viihdyttävät Osku Paappanen ja Sanni Reilin. Uskomatonta tulkintaa ja yllättäviäkin kappalevalintoja!
Teatterikärpänen tietää kyllä mitä teki viime kesäteatterissa. Antoi nimittäin viisi tähteä ja sama määrä napsahtaa tänäkin vuonna *****.
 |
| "Varo taikka mää tuun sontaluukusta!" / kuva Esko Tuovinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).