Suomen kantaesitys 12.6. 2013, kesto noin 2h 15min väliaikoineen
Ohjaus ja käsikirjoitus Heikki Paavilainen
Rooleissa : Ilkka Koivula, Jani Koskinen, Eino Grön, Natalil Lintala, Merja Koivula, Pia Vaittinen, Mikko Töyssy, Aleksi Seppänen, Mikko Huoviala, Jimi Hautamäki, Katrin Vaskelainen ja Haza Hajipoori
Orkesteri : Jukka Hänninen, Jimi Hautamäki, Seppo "Kala" Alajoki, Antti Tammilehto ja Jyrki Telilä
Taustaa : Topi Sorsakoski (oikealta nimeltään Pekka Tammilehto) lauloi itsensä suomalaisten sydämiin yhdistämällä tangoa, iskelmää ja rockia, ja hänen äänessään kehuttiin olevan samanlaista taikaa kuin Olavi Virralla. 1952 Ähtärissä syntynyt Topi menehtyi vuonna 2011, ja nyt Valkeakoskella nähdään ja kuullaan musikaali hänen elämästään. Kuvitteellisessa tarinassa Topi (Ilkka Koivula) myös kohtaa itsensä Olavi Virran (Jani Koskinen) sekä Eino Grönin (yllättäen itse Eino Grön), ja vilahtaapa siellä pari muutakin legendaarista laulajaa.
Jani, Ilkka ja Eikka / kuva Tommi Käppi |
Natalil, Ilkka ja Merja / kuva Tommi Käppi |
Miinusta : Itse tarinastahan ei nyt mitään suuria ylisanoja oikein saa irti, eli musiikki kyllä vie ja tekstipuoli vikisee. Lavastuksena toimi pari tynnyriä ja niihin vähän nojailtiin ja päällekin taidettiin hypätä. Varsinainen lavastus löytyy kyllä koko miljööstä, se ei mitään extraa kaipaa. Välillä häiritsi se, miten pitkiä aikoja Ola ja Eikka vain patsastelivat sivulla ja seurasivat Topin touhuja, ja sieltä sitten vaan mikkiä käteen ja lavalle. Olihan se "Eloon!" hieno veto, mutta vähän ihmetytti se, miksi mukana piti olla myös Tuure Kilpeläistä, vaikka miehessä ei sinällään mitään vikaa olekaan.
Muuta : En osaa tanssia pätkääkään, mutta tämän nähtyäni tuli sellainen fiilis, että nyt olisi pikaisesti pakko päästä johonkin tanssilavalle katsomaan onnellisia ihmisiä keinumassa musiikin tahtiin - ja lavalla Reijo Taipale. Topia saa muuten varmasti kiittää siitä, että hän sai aikanaan uuteen eloon tanssimusiikin ja monikin ihana tanssilava heräsi jälleen eloon hänen ansiostaan. Korjatkaa jos olen väärässä. Olen myös varma siitä, että jossain tuolla ylhäällä Topi ja Ola itsuvat vierekkäin, seuraavat tovin Valkeakosken Kesäteatterin meininkiä, katsovat sanattomina toisiaan silmiin ja nyökkäävät hyväksyvästi. Tämä musikaali tekee kunniaa molemmille.
On kesäyö saa kokonaisuudesta neljä tähteä ****. Ilkalle, Janille ja Eikalle täydet viisi ***** .
ps. tein samalla reissulla Natalil Lintalan haastattelun, joka on luettavissa lähiaikoina täällä.
Samaa mieltä. Upea paikka ja hyvin vedettyjä biisejä. Itse jäin kovastikin kaipaamaan tarinaa ja näyttelemistä. Se jäi uupumaan - harmi.
VastaaPoistakeskittyi aivan liikaa olavi virtaan. siinä ei ollut ollenkaan kunnon tarinaa jossa oltais kerrottu topin elämästä.ilkka lauloi mahtavasti topin kappaleita.
VastaaPoistaMarja-Terttu Mäki keskiviikkona 7.8.
VastaaPoistaEn ole kesäteatterin ystävä, mutta tämä piti nähdä Topin pitkäaikaisena ystävänä. Bändille pisteet ja Ilkalle myös.En pitänyt tavasta, jolla lasten syntymät tuotiin esille. Ymmärrän toki, että huumoria pitää olla, mutta Topille oli äiti niin pyhä ja rakas, että koin jotain menevän rikki. Vaatimaton hän toki oli, mutta liikaa Eikkaa, liikaa Olaa. Reiskahan oli Topille tärkeä!Oli kiva tavata aito Kulkukoira, hyvät soolot, niin ja ihana Antti..., jota sain jopa halata...
Hänen elämässään olisi ollut ainesta suureksi tarinaksi, tämä oli jotenkin kepeä versio kaikesta. Hääkohtaus oli tökerö!Samoin sisarusten syntymät jne. Musiikki toimi kyllä hienosti, oivat musikantit.
VastaaPoista