Myllysaaren kaunis Justiina / Lahden Uusi Kesäteatteri

Myllysaaren kaunis Justiina / Lahden Uusi Kesäteatteri, Myllysaari

Ensi-ilta 11.7. 2013, kesto noin 2h väliaikoineen

Ohjaus Laura Viippola

Rooleissa Sanna Parviainen, Mikael Haavisto, Annamaria Karhulahti ja Juha Pihanen

Pianisti Asko Turkia

Taustaa : Ilkka Talasrannan käsikirjoittama uusi musikaalikomedia kertoo kahdesta nuoresta rakastavaisesta, Justiinasta (Sanna Parviainen) ja Maxista (Mikael Haavisto), jotka ovat menossa naimisiin. Hääsuunnitelmissa on vielä muutamia aukkoja, joten Justiina saapuu suunnittelutalkoisiin isänsä Aimon (Juha Pihanen) kanssa Maxin ja tämän äidin, Sofien (Annamaria Karhulahti) mökille - tai pikemminkin Villa Grönstrandiin, kuten Sofie paikkaa haluaa kutsua. Erimielisyyksiä syntyy heti alkumetreillä, mieltä pahoitetaan puolin ja toisin, perisuomalaiset kännitkin vetäistään ja kaiken seassa lauletaan paljon kappaleita, jotka vievät romanttisiin tunnelmiin ja vanhoihin kunnon suomifilmeihin. Näytelmää esitetään idyllisessä Myllysaaressa, jossa Lahden Purjehdusseura pitää majaansa ja esityspaikkana toimii saaren venevaja.

Justiina ja Max / kuva Johannes Wilenius

Plussaa : Saapuminen paikalle on jo elämys sinänsä! Saareen saavutaan siltoja pitkin, ja missään muualla en ole vastaavaa maisemaa ja luontoa kyllä kokenut. Mikään ei kyllä voita suomalaista kesäistä järvimaisemaa, kyllä jämpti on näin! Vielä kun portilla tervehtimässä oli nuori kohtelias riksakuski, jonka kyydissä olisi halutessaan päässyt perille asti...Me harrastimme iltakävelyä, mutta riksakyyti on varmasti kokeilemisen arvoista, etenkin jos askel jo vähän painaa. Miljöö kahvilan henkilökuntineen kaikkineen oli varsin ihastuttava, kuin olisi ollut avustajana vanhassa kotimaisessa leffassa. Haitarimusiikki toivotti katsojat myös tervetulleiksi ja voisikin todeta, että ainakin ennalta fiilis oli jo sellainen, että nyt on panostettu kokonaisvaltaiseen katsojaelämykseen. Itse venevaja oli varsin erikoinen esityspaikaksi, aikamoinen määrä katsojia sinne saatiin tungettua (loppuunmyyty esitys, kuten kaikki tulevatkin...) ja vähän jäi mietityttämään, että miten katsominen järvelle päin mahtoi onnistua, aurinko mokoma kun porotti koko illan ja häikäisy järven suunnasta oli melkoinen. Mutta itse esitykseen ... Alussa jo tuli selväksi, että Annamaria Karhulahtihan meinaa varastaa koko shown! Rouva peräänkuulutti vähän luxusta arkeen ja jottei elo olisi liian rahvaanomaista, hän viljeli sanavarastossaan ruotsinkielisiä lausahduksia ja muitakin hienostuneita ilmauksia. Jotenkin tuli mieleeni Pokka pitää-sarjan Hyacinthin ja kotoisen Tankki täyteen-sarjan Emmi Vilénin (heittomerkillä) sekoitus, molemmille naisille kun on hyvin tärkeää tietynlainen ylevyys ja arvokkuus, mikä sitten sai nenilleen tämän tästä. Annamaria on loistava komedienne, soinnukas nuotti puheessa ja mikä lauluääni hänellä. Jestas sentään! Juha Pihanen Aimo-isänä oli myös mainio tapaus. Itseäni hykerrytti etenkin varsin sulavat tanssikuviot ja Harry Bergströmin kappaleet, jotka soivat hyvin georgmalmstenmaisesti. "Oishan voinut käydä hullummin" oli varsin nokkela veto. Ihana pääpari olikin sitten luku sinänsä. Sanna Parviainen oli kuin kipakampi versio perinteisestä leffojen eloveenatytöstä punaisine palmikoineen ja Mikael Haavistossa oli sellaista taunopalomaista charmikkuutta. Rakastavaisten yhteiset kohtaukset olivat hurmaavia, kaunista liikekieltä täynnä ja etenkin loistavia kappalevalintoja. Näin kauan kesti, että sai kokea ja kuulla niin monta upeaa laulua samassa paketissa. Romanssi, Älä kiiruhda, Balladi ... Nuoruustango oli totisesti juuri sitä. "Sinua, sinua rakastan" meni jo kuumottavaksi, pöytäliinat lentelivät ja katseet polttivat. Huh! Musiikkipuoli toimi kyllä täydellisesti, Lahden musiikkiteatterikoulutuksesta on maailmalle lähtenyt melkoisia osaajia pianistia myöten ja saamme nyt nauttia näistä hedelmistä. Mikä instanssi mahtanee hoitaa jatkon ja seuraavat sukupolvet? Pidin esityksessä myös keskeytyksistä, eli välillä puhallettiin peli seis ja Max selosti tilannetta. Lavastuksesta myös plussaa, mukavan värikästä ja varsin "suomalaista", taustakankaat etenkin. Lisäarvoa toivat kimalteleva järvimaisema sekä sinne tänne lentelevät pääskyset, jotka ruokkivat poikasiaan ahkerasti huolimatta siitä, että esitys oli käynnissä kotinurkilla.

Vauhti päällä ... / kuva Johannes Wilenius

Miinusta : Itse tarina ei ihan täysin iskenyt minuun. Alkupuolella Sofien soitellessa mystistä puhelua ajettelin, että tulossa olisi suurikin yllätysmomentti ja vähän jännitystä, mutta lopputulos lässäytti sitten juonta. Yllätyskäänne kyllä tulikin, mutta se oli jotenkin odotettavissa. En tykännyt loppupuolen punaisten verhojen vääntelystä, sydänilmapallot toimivat sen sijaan lemmentunnelissa mainiosti. Ihmetyttämään jäi se, että mainoksissa mainitaan muutama kappale, joita ei esityksessä sitten tiettävästi edes kuultu. Miksi näin? Jäin mietiskelemään myös niitä katsojia, jotka olivat kasvot ovensuuhun päin. Näkeekö aurinkoisella säällä näyttelijät vain silhuettina vaaleaa taustaa vasten ja miten pahasti aurinko paistaa silmään? Entä miten käy kovin tuulisella säällä? Pohdintaa aiheutti myös se, että mikä tekee juuri tästä näytelmästä Lahden seudulla "vuoden tapauksen" ja sana kiirii kulovalkean tavoin niin, että loput esitykset on jo tässä vaiheessa loppuunmyyty. Mystistä taikaahan koko paikassa oli, sen myönnän kyllä. Ihan kaikki tikat eivät osuneet napakymppiin (Maxilla tosin osui ja kaikki kerralla), mutta kyllä minä lähtisin luottavaisin mielin odottamaan ensi kesää. Uusi teatteri on osaavissa käsissä ja ainakin ideoita riittää, "neitsytesitys" osoittautui sangen onnistuneeksi.

Muuta : Suosittelen tilaamaan väliajalle "kympin kahvipöydän", herkkua on siinä monenlaista ja skonssit etenkin olivat maukkaita.

"Vieraat ovat vieraita, vaikka olisivat tuttujakin!"

Myllysaaren kaunis Justiina saa neljä tähteä ****, jätetään vielä petrattavaa ensi vuoteenkin ;)

Kyllä näissä maisemissa kelpaa olla Maxinkin