Ensi-ilta 13.6. 2013, kesto noin 2h 20min väliaikoineen
Ohjaus Jaakko Saariluoma
Rooleissa : Puntti Valtonen, Eero Saarinen, Sari Havas, Vesa Vierikko, Pekka Strang, Rea Mauranen, Helena Vierikko ja Iikka Forss
Taustaa : Ken Ludwigin käsikirjoittama farssi Diivat kertoo kahdesta näyttelijästä, Jack Gablesta (Puntti Valtonen) ja Leo Clarkista (Eero Saarinen), jotka kiertävät ympäri maata esittämässä Shakespearen koottuja teoksia kehnohkolla menestyksellä. Sattumalta Leo lukee lehdestä kuolemansairaasta vanhasta rouvasta, joka etsii rakkaita sukulaisiaan Maxia ja Steveä. Leo ja Jack päättävät tekeytyä perintörahojen toivossa rouvan sukulaisiksi ja samalla tulee näyttelijäntaidotkin punnittua, toinen sukulaisista kun osoittautuu vielä kuuromykäksi. Jottei kaikki olisi liian helppoa, paljastuu vielä, että kyseessä ei todellakaan ole kaksi sukulaispoikaa Max ja Steve, vaan kaksi tyttöä Maxine ja Stephanie ja soppa on valmis. Monenlaista hämmennystä ja sekaannusta saadaan aikaan, sillä lempikin siinä vielä leimahtaa...
 |
| Eero Saarinen ja Puntti Valtonen / kuva Lauri Rotko |
Plussaa : Olen nähnyt Diivat aiemmin pariinkin otteeseen, joten juonipuolella ei suurempia yllätyksiä tullut. Kummasti silti näytelmään saadaan erilainen meininki, riippuen siitä ketä viehkoja tyttösiä esittää. Etenkin Puntti Valtonen oli ihanan tyttömäinen ilmeineen ja niiauksineen liihottaessaan perhosasussaan pitkin lavaa. Sari Havas Megin roolissa oli upea ja uhkea. Mahtavaa oli nähdä Vesa Vierikko pappi Duncanin roolissa. Aika tunnistettavat maneerit hänellä kyllä on ja puhetyylistä tuli heti muutama aiempikin rooli mieleen, mutta Vierikko on Vierikko. Nautittavaa seurattavaa oli hänen uhoamisensa siitä, miten falskeja näyttelijät ovat, seistä pönöttää nyt keskellä lavaa julistamassa sanomaansa kovaan ääneen. Tanssikuviot olivat myös melkoiset, ja naurusulakkeeni meinasi taas kärvähtää kun hänellä oli jemmassa "suuri yllätys, tosin ryppyinen" taskussaan Stephanien varalta. Pekka Strang oli oivallisen härski tohtorismies. Iikka Forss oli hänen poikansa Butch. Hauska oli etenkin kohtaus, missä Butch istui yleisön joukossa ja huuteli sieltä lavalle. Iikka on irrottelun mestari ja olisin toivonut hiukan enemmän revittelyä, tosin nyt mies malttoi pysyä käsikirjoituksessa (toisin kuin viime vuonna Sappeella...). Rea Maurasta en meinannut aluksi edes tunnistaa vanhaksi rouvaksi, onnistunut maskeeraus oli hänellä kyllä. Ylimääräistä hupia ja kunnon putoamisen tarjosi Puntti Valtosen ilmeily tismalleen samaan aikaan kun satamasta lähti laiva, joka äänekkäästi ilmoitti lähdöstään. Kyllähän sellainen repeäminen pistää katsomonpuolellakin nauramaan!
 |
| Sari Havas ja Eero Saarinen / kuva Lauri Rotko |
Miinusta : Alkuhöpinät olivat jotenkin puuduttavia ja hetken mietin, että miksi ihmeessä lähdin tätä katsomaan koska tiedän kupletin juonen. Mietiskelin, että farssien aika taitaa olla minun kohdaltani ohi, toki näillekin on tilauksensa mutta janoan jotain ihan muuta. En tiedä miksi käsikirjoituksessa pitää olla mukana ne hirvijuhlat ja Loppiaisaaton harjoitukset, se kun tuo vain extrahupia mukaan eikä olennaisesti liity itse juoneen. Mutta kun kunnolla näytelmässä päästiin vauhtiin, niin minä heitin kriitikkolasini taas sivuun ja nauroin muiden mukana sydämeni kyllyydestä.
Muuta : Mikä siinä on, että naiseksi pukeutunut mies jaksaa aina vaan naurattaa? Heinolan Kesäteatterissa tuntuu olevan vuodesta toiseen aika tavalla "varman päälle"-juttuja ja tuttuja näyttelijöitä vetonauloina. Miten kauan sitten samalla kaavalla tehdään, se jää nähtäväksi. Itse aion jatkossa hakeutua vähän erilaisten esitysten pariin kesälläkin, mikäli niitä suinkin vain on tarjolla. Mokomat tosin löytävät aina näyttelijäkaartiin sellaisen houkuttimen, jota en voi vastustaa. Tällä kertaa se oli Vesa Vierikko.
Diivoille neljä tähteä ****.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).