Ensi-ilta 4.7. 2013, kesto noin 2h väliaikoineen
Käsikirjoitus Jenny Eclair, Richard Herring ja Judith Holder
Ohjaus Neea Viitamäki
Akkoina Saila Mathlin, Heidi Helkiö ja Kylli Kylliäinen
Taustaa : Akkapakkaa on esitetty vuosikaudet menestyksekkäästi siellä sun täällä, ja nyt Witsiälän maisemissa nähdään kolme siivoojahahmoa, jotka puhuvat suunsa puhtaaksi yhdestä jos toisestakin asiasta. Hahmot ovat vähän sellaisia mielensäpahoittajan naispuolisia versioita, jotka ruotivat nykymenoa sukkahousuista kaukosäätimiin ja kaikkea siltä väliltä.
 |
| Akat Heidi, Saila ja Kylli / kuva Marjatta Hinkkala |
Plussaa : Esitys lähti heti räväkästi käyntiin alkutunnarin tahdissa. Rohkeita heittäytyjiä kaikki naiset kyllä olivat, siitä iso plussa. Fakta ja fiktio sekoittui kyllä, välillä kuvittelin näkeväni naiset ihan omana itsenään lavalla ja huomasin miettiväni, että "en kyllä olisi tuostakaan uskonut". Sitten havahduin, että hetkinen, tämähän on näytelmä! Miten paljon tekstiä oli sitten muokattu juuri näiden naisten suuhun sopivaksi, se jäi minulle arvoitukseksi? Jutut ja meno oli välillä aika ronskiakin, kuten esimerkiksi vessanpytyn vimmainen rassaaminen harjan kanssa. Juttua tuli kaikilta hirmuisen paljon - valtava tekstimäärä, jota oli kaiketi hiukan lyhennettykin. Mahtavia oivalluksia oli paljon, mutta suurin osa niistä unohtui heti koskapa tekstin tykitystä tuli lisää joka suunnasta heti. Tunnistin itseni monessakin kohtaa, hyvin on hallussa meikälikalla ainakin paheksuva maiskuttelu ja sormen heristely samaan aikaan. Pidin rekvisiitan ja asusteiden käytöstä, vessapaperit lentelivät mallikkaasti ja siivousvälineistö muuntautui tarvittaessa vaikka miksi. Akkojen kymmenen käskyä lopussa jäi mieleen, kivien heittely korosti vielä sanojen painoarvoa. Kaikki upeat naiset suoriutuivat urakastaan hienosti ja jokaisella oli oma paikkansa ja tähtihetkensä esityksessä, tosin Kylli Kylliäisen persoona jo itsessään on niin voimakas, että hän meinasi muutamassakin kohtaa varastaa koko shown.
Miinusta : Alussa koko paketti jotenkin junnasi paikallaan aika pitkäänkin, onneksi sai sitten vauhtia lisää ja siitä hommat soljuivatkin mukavasti eteen päin. Asiaa oli todellakin paljon, ja ehkäpä himpun verran liikaakin. Kuulin muutaman mahtavan lohkaisun ja yritin painaa niitä mieleeni, jotta muistaisin ne jatkossakin, mutta toisin kävi. Ajatukset karkasivat muualle. Jäin myös toisaalta miettimään sitä, että oliko Akkapakka näytelmävalintana sittenkään ihan napakymppi perinteikkäälle Niskavuori Näyttämölle. Uudistukset ovat yleensä olleet raikkaita tuulahduksia ja tervetulleita, mutta minun mielestäni tällä näyttämöllä kuuluisi esittää nimenomaan kotimaisia tekstejä, ei käännösmateriaalia. Lisäksi minusta Akkapakka tekstinä toimisi ja uppoaisi paremmin esimerkiksi pikkujoulukansaan, ja Akat ovatkin tilattavissa vuoden loppuun asti.
Muuta : Jostain kumman syystä mieleeni jäi pyörimään käskyistä yksi, eli "Pieraise julkisella paikalla ja katso mitä tapahtuu". Uskaltaisikohan kokeilla?
Esitykset jatkuvat Witsiälässä 21.7. asti. Lisätietoja tämän linkin takaa.
Räväkät akat ansaitsevat täydet viisi tähteä kukin, mutta Akkapakka noin kokonaisuutena kolme ***.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).