Suomen kantaesitys 8.9. 2018, kesto noin 2h 45min (väliaikoineen)
Sanoitus Tim Rice
Sävellys Benny Andersson ja Björn Ulvaeus
Näyttämösovitus Lars Rudolfsson
Käsikirjoitus ruotsiksi Lars Rudolfsson, Jan Mark ja Björn Ulvaeus
Musiikin sovitus Benny Andersson ja Anders Eljas
Orkestrointi Anders Eljas
Ohjaus Maria Sid
Kapellimestari Kristian Nyman
Koreografia Carl Knif
Lavastus Erik Salvesen
Pukusuunnittelu Teemu Muurimäki
Äänisuunnittelu Andreas Lönnquist
Valosuunnittelu Tom Kumlin
Videosuunnittelu Joonas Tikkanen
Naamiointi ja kampaukset Pirjo Leino
Rooleissa : Alexander Lycke, Johanna Ström. Maria Ylipää, Glenn Edell, Kristofer Möller, Silva Lillrank, Joel Zerpe, Linead Svärd, Elisabeth Hammersboen Rustad, Johan Hwatz, Peter Pihlström, Joonas Asikainen, Daniela Fogelholm, Joel Forsström, Minna Kettunen-Engberg, Leo Kirjonen, Charlotte Mannerstråle, Sofia Mustaniemi, Peter Nyberg, Ksenia Timoshenko, Marika Westerling, Jussi Ziegler ja Vincent Korander/Aron Nyman/Wilmer Nyman/Edward Waselius/Vinzenz Ziegler
Varoitus! Ei-niin-asiantuntevaa musikaalikirjoittelua luvassa!! Fiilispohjalta!!
Ensiksi täytyy kehuskella, että minäkin äänestin Chessin puolesta, kun pari vuotta sitten Svenska Teatern kyseli, minkä musikaalin haluaisin teatterissa tulevaisuudessa nähdä. Tässä sitä nyt ollaan! Ehkä oma ääneni oli se ratkaiseva! Miksi äänestin juuri Chessiä? Siksi, koska muutama tuttavani oli sen puolesta niin paljon jo ennen äänestystäkin kohkannut ja hehkuttanut ja päätin, että minäkin haluan nähdä mistä on kyse. Musikaali on saanut ensiesityksensä vuonna 1986 ja minulla ei ollut siitä harmainta aavistustakaan, tuona vuonna eniten elämääni vaikuttaneita asioita olivat lukioonmeno ja Dingon hajoaminen ja myös suosikkiyhtyeeni Big Countryn keikka Helsingin Jäähallissa.
Paitsi että olipas! Radiossa soi tämän tästä Murray Headin "One Night in Bangkok" ja lähes aina joku muisti mainita, että biisi on musikaalista Chess, jonka ovat kynäilleet ABBA-hemmot Benny ja Björn. Mietin aina, että miten shakinpeluu ja Bangkokin meno & meininki saadaan yhdistymään ja että kaipa se itse musikaalissa käy ilmi. Osaan muuten biisin edelleen lähes ulkoa kaikkine koukkuineen ja huiluineen.
Shakinpeluusta ymmärrän ihan yhtä vähän kuin asiantuntevista musikaalikirjoituksistani. Kokemusta kyllä on, 70-luvulta. Isäni opetti minua pelaamaan tasan kerran, ja "shakki ja matti"-sanat lausuttuaan minä tempaisin koko laudan pöydältä ja nappulat lentelivät pitkin olohuonetta. Jotenkin pystyin samaistumaan musikaalissakin Florenceen, joka samalla liikkeellä huitaisi pöydän lähes tyhjäksi kun leikki ei ollutkaan enää kivaa.
 |
| Maria Ylipää discossa |
Asiaan eli asian viereen. Totta kai halusin nähdä "Chess på svenska" på svenska i Svenskan! Maria Ylipää! Ensemblessa takuumieheni Peter Nyberg! Siinäpä ne must see -syyt lähinnä olikin. Jotenkin oli taas sellainen olo, että ihan kuin ulkomailla olisi kun ummikkosuomalaisena huutelin lipunmyynnin mikrofoniin ja joka puolella ympärilläni raikui ja kaikui ruotsi. Otin tietysti tekstityslaitteen (olen ollut tasan kerran aiemmin Svenskanissa, katsomassa Kristina från Duvemålaa, kovassa kuumeessa ja ilman tekstityslaitetta kun en älynnyt sen olemassaoloa, ja mietin koko esityksen laulettiinko siellä nyt kirpuista vai luteista eli ei passaa jumittua epäolennaisuuksiin) ja suuntasin paikalleni toiselle parvelle! Oli muuten loistava paikka! Täydellinen näkyvyys suoraan näyttämölle ja tekstityslaite lepäsi siinä edessäni kaiteen päällä. Ja mikä parasta, kiitos uusien kaksteholasieni pystyin lähes samoilla silmillä seuraamaan sekä näyttämön tapahtumia että tekstitystä. Vieressäni istui yksi pariskunta, mutta muuten parvella oli avaraa ja koskapa en nähnyt permannon katsojia ollenkaan, tuntui useinkin siltä, että minä istun koko teatterissa ylhäisessä yksinäisyydessäni arvovieraana ja koko esitys on vain minulle tehty. Väliaplodit paljastivat sitten, että on siellä muitakin ja lumous särkyi - tosin vain hetkeksi.
 |
| Anatolij ja Florence |
Olin teatterilla hyvissä ajoin ja ehdin onneksi tutustumaan hiukan käsiohjelmaan ja etenkin juoneen. Muuten olisin ehkä pudonnut laudalta. Asiahan on niin, että Italian Meranossa pelataan shakin maailmanmestaruudesta ja vastakkain asettuvat jäyhä neuvostoliittolainen Anatolij (Alexander Lycke) sekä rentumpi amerikkalainen Freddie (Glenn Edell). Kylmä sota on käynnissä ja shakkinappuloiden lisäksi tehdään niin poliittisia kuin romantillisiakin siirtoja. Freddien avustaja ja rakastettu Florence (Maria Ylipää) tuntee sielujen sympatiaa Anatolijin kanssa ja lempi leiskahtaa yli rajojen. Eräänlaista shakinpeluutahan tämä koko elämä on - jatkuvasti seurataan kuka tekee minkäkinlaisen siirron, välillä tulee huteja ja välillä onnistumisia. Anatolij näkee mahdollisuuden loikkaamiseen länteen, mutta KGB on toista mieltä ja saattaapa siinä myös vaimo Svetlanalla (Johanna Ström) olla sananen sanottavanaan. Mitenköhän mahtaa käydä? Ja kuka voittaa mestaruuden?
 |
| Freddie (Glenn Edell) |
Shakkia pelataan, hotellin discossa jorataan ja lauletaan karaokessa pätkä "One Night in Bangkokia" ja ihoni menee ihan kananlihalle, välillä käydään kunnon pukubileissä konsulaatissa ja nähdään myös hienohko tulkinta Romeosta ja Juliasta. Ruumiita syntyy ainakin siinä esityksessä. Siinäpä se. Vähän kuherrellaankin.
Mutta kuulkaa! Kaiken tämän ohella nähdään ja etenkin kuullaan sitten k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-t-ö-m-ä-n tykkejä ja monipuolisia biisejä ja laulajia ettei niin mitään rajaa! Inga gränser! Moneen otteeseen oli sellainen fiilis siellä parvella, että olen jotenkin kohottuneessa tilassa ja puoli metriä penkistä ilmassa. Ei ole mitään niin upeaa kuin Alexander Lycke laulamassa "I mitt hjärtas land" tai Maria Ylipää laulamassa ihan mitä tahansa. Unohdin jopa vilkuilla tekstityslaitetta, niin vei mennessään nämä kappaleet ja kuoro-osuudet. En ole missään kuullut niin upeaa, paikoin mahtipontista ja paikoin äärimmäisen herkkää laulamista. Tunnelma välittyi hienosti kielimuurinkin yli, ei siinä laitteita enää tarvittu ja hyvä etten huitaissut koko masiinaa alas katsomoon...
Kiitos kiehtovien tanssikuvioiden, lavasteiden, valoshown ja joka paikassa tuntuvan rumpubiitin, tunsin paikoitellen olevani mukana jossain 80-luvun musiikkivideossa ja ai että miten mahtavalta se tuntuikaan! Etenkin osui, upposi ja kolahti Domaren eli Tuomari (Silva Lillrank) sekä kunnon asennemuijameininki samannäköisine armeijoineen ja tyköistuvine jakkupukuineen, teki mieli ponkaista ylös ja heiluttaa kättään rytmikkäästi mukana ja laulaa biisiä, jota en ollut ikinä aiemmin edes kuullutkaan. Tuomarin roolissa on kuulemma yhtä poikkeusta lukuunottamatta nähty mies ja Meidän versiossa nyt sitten tarkoituksella nainen. Jes! Juuri näin!
 |
| Tuomari(t) jyrää! |
Extramaustetta tarjottiin sitten väliajan päätteeksi kun ilmoitettiin, että sairastapauksen vuoksi Freddien roolissa jatkaakin Glenn Edellin sijaan Johan Hwatz ja voi jessus, meikäläisellä unohtui se alkuperäinen tyyppi kokonaan. Olipas muuten veto! Eipä tällä tasolla varmaan understudyt mitään ns. eilisen teeren poikia olekaan, mutta kuitenkin. Nyt voin leveillä sillä, että minä näin samalla lipulla tupla-Freddien!
Eihän tässä ole moitteen sanaa. Pienenä kuriositeettina voisin kyllä mainita Molokovin (Kristofer Möller) omalaatuisen avautumisballadin kesken kaiken ja biisin jälkeen "ai niin mullahan oli tässä joku muu juttu kesken". Pakko mainita myös se, että herra Molokov näytti ainakin minun silmiini ihan yhdeltä Downton Abbeyn hovimestareista enkä saanut tätä mielikuvaa sitten millään ilveellä päästäni. Että Mr Molesley on nyt sitten vaihtanut leiriä Neuvostoliiton puolelle... Anteeksi!
Kaikensorttista lisäinfoa Chess på svenskasta Svenskanin sivuilta tästä linkistä ja suosittelen kuuntelemaan myös mainiota ja nimenomaan asiantuntevaa Musikaalimatkassa-podcastia, jonka Chess-aiheisen jakson kuuntelin matkalla Helsinkiin. Oivallista taustatietoa, josta minunkaltaiselleni musikaalinoviisille on ollut paljon iloa ja hyötyä. Kannattaa tutustua!
Tack så mycket! Bravo! Voisin mennä uudestaankin, ilman tekstityslaitteita ihan vaan fiilistelemään.
Esityskuvat (c) Cata Portin
(Näin esityksen ilmaisella lehdistölipulla, suurkiitos Svenska Teatern!)
