Ensi-ilta 29.2. 2012, kesto väliaikoineen 3h 40min
Ohjaus Lars Rudolfsson
Musiikki Benny Andersson
Teksti Björn Ulvaeus
Rooleissa mm. Maria Ylipää, Robert Noack, Birthe Wingren, Oskar Nilsson, Esa Aapro, Matilda Ambre ja Petter Andersson
Taustaa : Musikaali perustuu Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat-teossarjaan ja sai kantaesityksensä Malmössä vuonna 1995. Tarinassa pieni joukko smoolantilaisia lähtee paremman elämän toivossa Pohjois-Amerikkaan. Samalla se on tarina rohkeudesta, periksiantamattomuudesta, haaveista, koti-ikävästäkin.
Maria Ylipää ja Robert Noack / kuva Cata Portina, Svenska Teatern |
Plussaa : Yllätyin miten pieni sali Svenskanin päänäyttämö oli, jotenkin olin sen kuvitellut isommaksi. Upea se kuitenkin oli, jos malttoi tutkailla ihan kattorakenteitakin myöten. En ollut juurikaan perehtynyt etukäteen musikaalin teemaan (tyypillistä näköjään minulle tänä vuonna ainakin), toki olin nähnyt uutisissa ja muualla infoa koelauluista ja musikaalin ensi-iltahuumasta. En myöskään tiennyt siitä, että lippukassan luota olisi saanut käsiinsä jonkinmoisen tekstityslaitteen, jolla olisi voinut seurata tarinan kulkua ja laulujen sanoja suomeksi. Hokasin tämän vasta väliajalla ja siinä vaiheessa päätin, että mennään koko show ilman sitä kun tähänkin asti on menty. Olisi siitä hyötyä kyllä ollut, sillä tässä käytettiin paljon sellaista sanastoa joka ei ollut minulle ennestään tuttua ja muutama puhui aika rouheaa murretta, joten puheesta en aina ymmärtänyt juurikaan mitään. Hienoudet siis menivät ns. ohi suun, mutta juonenkulussa pysyin muuten kyllä hyvin kärryillä ja tunnelmat välittyivät hyvin, vaikken kaikkea tajunnutkaan. Heti alkuun huomasin sen, että Maria Ylipää ei ole Kristinan roolissa, vaan hänen roolinsa taisi tällä kertaa vetää vara-Kristina Matilda Ambre. Hänen äänensä oli hyvin kuulas ja kaunis, ja upeasti hän kyllä lauloi ja muutenkin klaarasi vaativan roolinsa. Kristinan aviomiestä Karl Oskaria esittänyt Robert Noack lauloi myös komeasti, mutta jotenkin hän oli olemukseltaan liian "kesy" ollakseen karismaattinen miespääroolissa. Enemmän pidin hänen veljestään Robertista (Oskar Nilsson), etenkin muutamat soolot ("Guldet blev till sand" varsinkin) olivat hyvin pysähdyttäviä. Roolihahmoista eniten pidin Birthe Wingrenin esittämästä entisestä ilotytöstä, Ulrikasta. Hänen olemuksessaan oli tulta ja tappuraa tarvittaessa, mutta myös herkkyyttä. Musiikki oli erittäin kaunista kokonaisuudessaan, pidän viuluista todella paljon ja niitä kuultiinkin heti alusta asti. Kappaleet olivat upeita, olihan asialla ammattimiehet Björn ja Benny. Muutama jäi jopa soimaan päähäni. Lavastuksesta pidin erityisen paljon. Alun kivinen pelto ja yllättäen kivet olivatkin korkealla taivaalla kuin pilvet. Laivamatka Amerikkaan oli myös loistavasti toteutettu, miten muutamilla elementeillä saatiinkiin meritunnelmat kohdilleen. Eniten ihastusta herätti kuitenkin pelto, jossa toinen näytös tapahtui. Ensin karu, ja yhtäkkiä edessämme olikin viljapelto! Aivan mahtavaa. Lapsinäyttelijöiden kirkkaat äänet olivat myös ihastuttavia, ja tanssijoista pidin myös. Kaunis tarinahan tämä on, enkä ihmettele yhtään musikaalin valtavaa suosiota. Suosittelen kuitenkin ottamaan sen tekstityslaitteen, jos vähänkään tuntuu siltä että ruotsi ei ole ihan hallussa...
Miinusta : Ehdottomasti liian pitkä kesto. 3h 40min on aivan liian pitkä aika istua paikoillaan, vaikka kuinka nauttisi esityksestä. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin meni, ennen väliaikaa etenkin kaksi tuntia ei tuntunut oikein missään. Loppua kohti alkoi sitten todella puuduttamaan. Kai sitten tarina pitää kertoa juuri tässä mittakaavassa ja lyhentämisen varaa ei ole, mene ja tiedä. Ihmettelin myös valkokankaalle heijastettavia mainoksia ennen esitystä, jotenkin tuntui vain oudolta se.
Muuta : Maria Ylipään puuttuminen harmitti vain hetken, sillä vara-Kristina oli myös upea! Teatterissa oli muutenkin aika kansainvälinen meininki, olo oli kuin olisi ulkomailla ollut. Väliajalla kuuntelin muiden katsojien keskusteluja maastamuutosta ja lapsikuolleisuudesta...Syy omaan hyytymiseeni paljastui seuraavana päivänä, kun minut passitettiin muutaman päivän sairaslomalle kuumeen ja poskiontelotulehduksen takia...
Teatterikärpänen antaa Kristinalle neljä tähteä ****
Hauska kuulla että viihdyit puutumisesta huolimatta. ;-) Lyhentämisen varaa musikaalissa kyllä olisi. Luen tällä hetkellä alkuperäisteoksia, ja vähän tuntuu että musikaalissa on haluttu kuvittaa romaaneja sen sijaan, että olisi lähdetty kertomaan tarinaa itsenäisenä teatteriesityksenä. Moni hämmentävä ja näköjään täysin sattumanvarainen yksityiskohta on avautunut vasta kirjoja lukiessa.
VastaaPoista