Anna Karenina ja Forever Young / Kotkan Kaupunginteatteri

"Kaikki huusi että terveisiä Kotkasta, siellä kunnon kundia ei päähän potkasta" lauloi muinoin kotkalaissyntyinen Junnu Vainio kappaleessaan Mä en muista mitään. Mä muistan sen sijaan paljonkin! Kotkan Kaupunginteatterissa tuli blogin ruuhkavuosina visiteerattua monta kertaa vuodessa ja reissut Kotkaankin loppuivat kuin seinään pistettyäni blogin telakalle. Sitä ei vaan yksinkertaisesti innostanut lähteä kovin pitkälle enää, ei vaikka kuinka olisi kiintoisaa katsottavaa. Edellisestä reissusta etelärannikolle olikin vierähtänyt peräti kahdeksan vuotta, ja jälleennäkemisen riemua ja kevättä oli vahvasti ilmassa menneenä lauantaina, kun pitkän tauon jälkeen Kotkaan palasimme. Päivän aikana tuli nähtyä kaksi hyvin erilaista esitystä, ja molemmista lyhyet raportit samaan postaukseen. 

 Tolstoin Anna Karenina kuuluu niihin klassikkoteoksiin, joiden katsomista muinoin välttelin vuosikaudet, koskapa ystäväni oli nukahtanut Porissa katsomoon ja piti näytelmää äärimmäisen tylsänä. Parikymppiselle se ei välttämättä ihan kolahdakaan, mutta näin iän ja kokemuksen karttuessa kolahtaa sitten senkin edestä. (Tätä ennen olin nähnyt Anna Kareninan Tampereen Teatterissa vuonna 2018.) Näytelmän julistekuvasta voi jo havaita tiettyjä asioita. Kaunis, vakava aikuinen nainen katsoo jotenkin surumielisesti suoraan silmiin ja ytimeen. Mistä moinen ilme ja katse? 

(c) Teemu Kavasto / Hank

 Anna Kareninalla (aina yhtä upea ja entistäkin valovoimaisempi Ella Mustajärvi) on pieni poika ja vaikutusvaltainen aviopuoliso Karenin (Jarkko Sarjanen). Tyyliä, rahaa ja statusta on, vaan onko rakkautta? Äidinrakkautta kyllä riittää. Juhlissa vain yksi viaton tanssi ja liian pitkä silmiinuppoutumishetki komean Vronskin (Juho Markkanen) kanssa, ja se on menoa sitten, vaikka yrittäisi pyristellä vastaan. Anna on valmis heittäytymään täysillä intohimon ja tunteen vietäväksi, hinnalla millä hyvänsä - ja teolla on seurauksensa. Tietynlainen vapaus ei tuokaa onnea ja auvoa, vaan kylmää kyytiä tunteiden vuoristoradalla. Poikansa tapaamista Kareninilta anova Anna nostaa palan kurkkuun. "Sinä teit valintasi!" lataa Karenin faktat pöytään, ja näinhän se on, mutta... 

Anna ja Vronski

 Siinä ohessa näytelmän muut roolihenkilöt kokevat pettymystä, pettämistä, erinäisiä haasteita ja niistä selviytymistä. Onnenhetkiäkin koetaan, ohikiitäviä ja aaltoilevia. Elämä on yhtä juhlaa, vai onko? Olen onnellinen Kittyn (raikas uusi tuttavuus Ronja Keiramo) puolesta kun päätyi vihille Levinin (Mikkomarkus Ahtiainen) kanssa, Vronski olisi taatusti saanut aikaan vain särkyneen sydämen ennemmin tai myöhemmin. 

 Näytelmän visuaalinen ilme teki vaikutuksen. Alussa Anna saapuu näyttävästi paikalle värikkäässä puvussaan helmat lattiaa viistäen ja ajan kuluessa värit vaihtuvat mustaan, juhlapuvut housupukuun. Lavastuksessa korostuu mielestäni tila, suurta ja näyttävää seinämaalausta ja pylväitä myöten. Ihmisten välinen etäisyys. Tilaa on, mutta happea ei. Kaikilla on kiire poistua näyttämöltä ripeästi. Joihinkin kohtauksiin odotin eeppistä maalailevaa taustamusiikkia mutta ei, on vain hiljaisuus ja sanattomuus. Eipä tosielämässäkään musiikki ala soimaan sanojen juuttuessa kurkkuun, päässä ehkä ja sielläkin vain kohinaa.

Anna ja Karenin

 Kaiketi epähuomiossa (vaiko tarkoituksella?) näyttämölle jäi pitkäksi aikaa pyörimään Vronskin rakkauskirje Annalle, rypistettynä paperipallona. Sitä potkittiin, sen päälle astui Karenin useaan otteeseen. Sen piti olla poissa näkyvistä, mutta siinä se pyörii tallottavana ihmisten jaloissa. 

 Yli sata vuotta sitten kirjoitettu klassikko on syystäkin klassikko ja voisi tapahtua missä ja milloin vain, ja tsaari-maininnasta huolimatta tuotu nykyaikaan vakuuttavasti. Tosin Stivan (Osku Haavisto) suoraan yleisölle suunnattu lause sodasta oli ehkä turhan alleviivaavaa kuitenkin. 

 Erittäin tyylikäs, pysäyttävä lopetus! Täysi salillinen katsojia palkitsi näyttelijät runsain aplodein. 

 ~

ANNA KARENINA 

Ensi-ilta 24.1. 2026 Suurella näyttämöllä, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen) 

Rooleissa : Ella Mustajärvi, Juho Markkanen, Jarkko Sarjanen, Mikkomarkus Ahtiainen, Osku Haavisto, Miia Maaranen, Ronja Keiramo, Marika Huomolin ja Anne Niilola 

Alkuperäisteos Leo Tolstoi, sovitus ja ohjaus Pasi Lampela, lavastus- ja pukusuunnittelu Lucie Kuropatová, valosuunnittelu Petteri Pietiäinen, äänisuunnittelu Kaj Gynther, videosuunnittelu Lucie Kuropatová ja Petteri Pietiäinen, naamioinnin suunnittelu Silja Huuhtanen

Esityskuvat (c) Jukka Koskinen (julistekuva Teemu Kavasto / Hank) 

***

 Täysin toisiin tunnelmiin vei sitten pari tuntia myöhemmin musiikillinen komedia Forever Young - Ikuisesti nuori, jota esitettiin myös suurella näyttämöllä. Aina se jaksaa hämmästyttää, miten nopeasti teatterin ammattilaiset muokkaavat tilan ja tunnelman niin lyhyessä ajassa aivan toisenlaiseksi, vielä kun mukana oli Anna Kareninassakin näytellyttä väkeä. Teatterin taikaa. 

 Forever Young tuntuu pyörivän yhden jos toisenkin teatterin ohjelmistossa, aiemmin en tätä ollut nähnyt. Eletään jossain vuosikymmenten päässä tulevaisuudessa - ajassa, jossa Kotkan Kaupunginteatteri on muutettu vanhainkodiksi ja vielä siellä muutama sitkeä vanhus sinnittelee kellarissa pidellen kynsin (teko)hampain kiinni elämänlangasta. Hoitaja Sara (Lise Holmberg) käy silloin tällöin vetämässä toimintatuokiota ja veisauttamassa iloista yhteislauluvirttä, talonmieskin (Konsta Lippo) piipahtaa paikalla välillä. Hauskaa, että vanhainkodin ei-niin-virkeät asukit ovat tietysti nimeltään Juho, Eeva, Marika, Jarkko ja Mikkomarkus... 

 Seuralaiseni meinasi tukehtua nauru- ja yskänkohtaukseensa, kun porukka lähti erittäin reippaasti vetämään Mörkö se lähti piiriin. Ajattelin jo hetken, että tässä se parituntinen meneekin, oli sen verran vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kiinnitin huomioni muuten yhteen näyttämöä peittävistä matoista, jonka reuna repsotti. Pelkäsin, että joku siihen vielä kompastuu kunnolla. 

 Vaan annas olla kun hoitaja poistuu! Kyllä lähtee ja vielä virtaa! Jumaleissön, rapistunut kroppa on vain ulkokuori ja sen alla elämä kohisee täysillä, ja kankeat sormet tarttuvat näppärästi erinäisiin soittimiin ja jalkakin nousee. Juhokin pääsi vielä vetelemään muina Travoltoina kuvioitaan, joita minäkin olen nähnyt vuosia sitten vedettävän. Tosin silloin ei tainnut olla makkaroita housuntäytteenä (tosin en ole varma). Biisejä kuullaan tyylistä toiseen ja mahtavalla energialla ja draivilla, jokainen pääsee loistamaan vuorollaan. Hoitajasta kuoriutuu kunnon oopperadiiva ja talkkarikin istahtaa rumpusetin taakse. Ehkäpä suurimman vaikutuksen teki karhealla laulusoundillaan Jarkko, jestas sentään! Olisin kuunnellut enemmänkin, ja nahkahousuthan toimii aina. Upeaa oli kuulla piiitkästä aikaa myös Levottomat, Mikkomarkuksen ja Marikan duetoimana. Alunperin sen lauloivat Samuli Edelmann ja Cata Mansikka-aho 25v sitten, ja siitä tulee mieleeni eräs henkilö ja eräs ajanjakso elämästäni. 

Juho, Jarkko, Mikkomarkus ja You can leave your hat on

 Biisien lomassa sitten muistellaan nuoruutta ja hurjaakin elettyä elämää, paikoin minun nykymakuuni turhan ronskein puhein vaikka tottahan se lie, että nykynuorison kiroilut ei ole mitään ikäihmisten sensuroimattomiin tarinoihin verrattuna. Osattiin sitä ennenkin puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

 Forever Youngista on jäljellä enää pari maaliskuun lauantainäytöstä joten kiirehdi, jos mielit nähdä!

 Tero Aalto Design on tehnyt sosiaaliseen mediaan dystooppisia kuvia erinäisten paikkakuntien maamerkeistä ja Kotka on saanut myös osansa. Tältä se teatteri varmaan näyttää joskus kaukana tulevaisuudessa, ja seinien sisältä kantautuu vielä sähkökitaran sointi ja Get on... 

(c) Tero Aalto Design

~

FOREVER YOUNG - IKUISESTI NUORI 

Ensi-ilta 13.9. 2025 Suurella näyttämöllä, kesto noin 2h (väliaikoineen) 

Näyttämöllä : Juho Markkanen, Jarkko Sarjanen, Marika Huomolin, Mikkomarkus Ahtiainen, Eeva Hautala, Lise Holmberg ja Konsta Lippo

Käsikirjoitus Erik Gedeon, suomennos Sanna Niemeläinen, ohjaus Tiina Pirhonen, musiikin ohjaus ja harjoitus Jouni Bäckström, lavastus- ja pukusuunnittelu Lucie Kuropatová, koreografia Lotta Wichmann ja naamioinnin suunnittelu Silja Huuhtanen 

Esityskuvat (c) Jukka Koskinen

(Näin molemmat esitykset vapaalipulla, kiitos Kotkan Kaupunginteatteri!) 

Ps. Lauantain päätteeksi haastattelin Mikkomarkus Ahtiaista, juttu löytyy lähiaikoina täältä!